Maanantai, pitkästä aikaa.

Päivät tuntuvat valuvan hukkaan, 

aivan kuin hiekka tiimalasissa.

Huomasin pohtivani tuossa eräänä päivänä sitä, mihin kummaan aika tuntuu nykyään katoavan. Tai no, eiköhän se ole selvää mihin se aika minulta nykyään katoaa.
 Useasti huomaan ihmetteleväni sitä, ettei vuorokaudessa tunnu enää olevan tarpeeksi tunteja. Kieltosanat viuhtovat ilmassa useasti ja kun selkänsä kääntää ja hetkeksi mielenkiintonsa kohdistaa muualla valtaa se ikävä hiljaisuus talon.

Paljastava hiljaisuus.

Taas tehdään jotain kieltämisen arvoista.

Lukeudun näihin bloggareihin, jotka ovat nauttineet näistä poikkeuksellisen ihanista hellepäivistä olemalla ulkona. Joskaan auringonotto on ollut milteinpä mahdotonta tuon tuhatjalkaisen kanssa, olemme kuitenkin yrittäneet loikoilla viltillä varjossa. Minun ei tarvitse kuin pääni kääntää ja eikös silloin ole jo voikukka menossa vauhdilla suuta kohti.

Kielto ja itku.

Välillä ei auta edes huomion kiinnittäminen muualle. Taas jos selkäni käännän, muistaa tuo minimies hyvin vahvasti sen mitä olikaan tekemässä ennen kuin äiti kävi keskeyttämässä.

Crocsini ovat kohta kuin koiran syömät ja jokaisen hapsumaton hapsut mystisesti kadonneet jonnekin. 

Äiti on aivan mustelmilla ja isin partakin on harventunut huolestuttavasti. 

Emme juuri ole reissailleet, 

sillä tuon isimiehen lomakin häämöttää vasta jossain kesän lopun tienoilla. Itse olen pohtinut reissuun lähtemistä pojan kanssa kaksin ensi viikolla, mutta vain pariksi päiväksi. Sitäkin reissua varten pitäisi tosin matkasänky ja matkamuutakin ostella ensin. 

Ensiksi edessä ovat vielä ne hautajaiset sekä kauan odotettu lempiartistin keikka, molemmat vielä samana päivänä. 

Vakavoiduin ja kysäisin tuolta miekkoselta, että haluaako tämä joskus kanssani naimisiin. Hän ei kuulemma ollut edes ajatellut koko asiaa.

Tiedän hänen olleen kihloissakin aikoinaan, mutta minun kanssani, ei edes lapsen jälkeenkään, hän ei ole edes ajatellut asiaa.

No, ei se ainakaan suora kieltäytyminen ollut.

 Välillä tuntuu, että nämä minun murheeni ovat pieniä ja siltikin saavat maailmani romahtamaan. 

Jatkuuko pesänrakennusvietti vielä synnytyksenkin 

jälkeen ja kuinka pitkälle?

Yhdeksän kuukautta

Tuo pieni kottaraiseni on nyt kaikkien laskelmien mukaan viettänyt tässä maailmassa suurin piirtein saman ajan, kuin mitä aikoinaan mahassani.

Tosin, tämä mahan ulkopuolella vietetty aika tuntuu hujahtaneen tuplasti nopeampaa vauhtia.

  
Pellavapääni
 

Hurjaltahan tämä jo alkaa tuntua sillä parin vaivaisen kuukauden jälkeen lapseni on jo vuoden ikäinen.

 Hampaita on edelleen vain kaksi kappaletta alhaalla, lisää odotellaan ja ilmeisesti saatetaan tehdäkin piakkoin. 

Yritämme tällä hetkellä siirtyä kolmista päiväunista kahtiin ja vaikeimmaksi taitaa muodostua tuon lapsen saaminen ymmärtämään, että hän todella on jo kykenevä valvomaan pidemmänkin pätkän, kuin pari tuntia (eilen repäisi ja kiukutteli itsensä valvomaan viisi tuntia putkeen..)

Unelias tapaus tämä lapsemme, tosissaan. 

Ruokaa menee vaihtelevalla tahdilla, välillä nälättää enemmän ja välillä vähemmän. Välillä kiinnostuksen kohteena on kaikki muu, paitsi itse ruoka.

Heräämme edelleen 06.30-07:00 välisenä aikana ja aamupala syödään ennen puolta kahdeksaa. Ennen se oli puuroa, mutta nyt puuro on tökkinyt niin pahasti noissa aamuissa että kahteen otteeseen olen antanut pelkkää hedelmäsosetta.

Sitten oleillaan, ulkoillaan ja tehdään kotihommia.

 Uusilla kahden päiväunien rytmillä syödään lounas (kasvis-ja liha/kanasose) puoli kymmeneltä, jonka jälkeen painutaan pehkuihin 

Jos unia tarvitaan kolmet (aikaisempi herätys tms) nukkuu L yleensä yhdeksästä eteenpäin puoli tuntia/tunnin.
Tästä nyt yritetään kovasti päästä eroon, tänään onnistuimme.

Kahdentoista aikoihin ollaan juotu maitoa ja hedelmäsose syödään puoli kahdelta/kahdelta. 

Kolmen/neljän aikoihin nukutaan taas pieni pätkä,

puoli viideltä/viideltä päivällinen ja taas touhutaan.
Seiskalta aletaan valmistautua nukkumaan menoon, käydään pesulla ja iltapuuro tarjotaan nenän eteen puoli kahdeksalta.
Unessa ollaan kasilta ja sen jälkeen äiti ja isimies rentoutuvat mm. tiskauksen merkeissä ja ulkokukkia kastelemalla. 

Vaatekoko on pysynyt suht samana, vielä menevät jotkut 68 kokoiset bodyt hyvin, mutta kaikki housut ovat melkeinpä jo kokoa 74.

Vaippakoko nelonen, Pampersin Easy Up:it ja Baby Dry.
Joskus Liberoakin.

Mitään maailmaa mullistavaa kehityksen puolella ei ole tapahtunut, joten kärrynpyöriä ei täällä päässä vielä pahemmin heitellä, mutta hiljaa hyvä tulee.

"Voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit,
me sinut tehtiin mutta sinä meidät loit
Siinä tuhiset ja puhkut pelkkää voimaa uhkuen
silmänurkkiin kuivuu kyyneleet, 

sä matkaa teet"

Kunpa oppisit ajattelemaan.

Yö- Ihmisen Poika

Keksiviikko

Huh,

niin ne päivät ovat taas hurahtaneet kauhean nopeaa vauhtia ohi,

mutta mitään sen suurempaa en itse tunnu saaneen aikaiseksi. 

 Olemme olleet tuon minarin kanssa melkolailla kotielämään tuomitut, ensin kipeän olkapääni ja nyt autottomuuden vuoksi. Miehen auton vaihteistoon tuli jotain vikaa ja työssäkäyvänä hän oli luonnollisesti oikeutettu ottamaan käyttöönsä minun autoni, joka tosin tarkoittaa juuri sitä että päivisin minä ja tuo pienempi mieheni emme mihinkään kotoolta pääse.

Mikäs siinä, 

hommaahan täällä tuntuisi riittävän, mutta valitettavasti tällä hetkellä minun intoni puunhakkuuta kohtaan on aivan olemattomissa. 

Mies tosissaan kaatoi tuossa menneellä viikolla puita ja pikkuhiljaa niitä olisi tarkoitus alkaa kasaan latomaan. Itseasiassa olinkin tuossa jo aamusta hetken aikaa pienempiä oksia pätkimässä, mutta tunsin sydämessäni pienen pistoksen tätä blogia kohtaan, joten päätin pitää pienen oman tauon ja kertoilla tänne hieman kuulumisia. 

Kuviakin toki olen ottanut, mutta taidan jättää ne nyt vielä kameraan hetkeksi, sillä muuten en varmaan ikinä saisi tätäkään tänään julkaistua.

Olemme ulkoilleet paljon, lähinnä tuossa omalla pihalla, koska suoraan sanoen en edes tiedä missä olisi lähin sellainen puisto, jossa olisi meidänkin pienelle tiitiäiselle jotain tarjottavaa. 

Tosin ei meilläkään ole vielä edes keinua pihassa, mutta olemme kärrytelleet pitkin poikin tuota tietä sekä vaihtelevasti kanniskelleet uudella Tulalla.
On muuten mainio peli, täytyy kehaista.

Vielä tämä ulkoilu tuossa muodossa tuntuu koltiaiselle riittävän, sillä menohalu ei ole vielä kasvanut järin kovaksi. Enkä tosin ihan heti häntä ryömimään tuonne viidakkoonruohikkoon päästäisikään, koetetaan nyt odotella jospa se konttaaminen sieltä pikkuhiljaa lähtisi ensin sujumaan.
Tänään kyllä jo pikkumatkoja kontattiin hienosti haparoiden, mutta vain jos tiellä oli jotain jonka yli pääsee kyseisellä tyylillä ryömimistä helpommin. 

Myös uusi kiipeilykohde on löydetty, parhaimman paikan tittelin vie nykyisin syöttötuoli. Mallin saa taitettua kahtia, joten kasassa ollessaan keskiosaan jäävät pienet pyörät tuntuvat kovasti kiinnostavan pojua ja hän on jatkuvasti nousemassa niitä ihmettelemään. 

Mutta meillä herättiin jo aikoja sitten ja tämä taas jäi aukinaiseksi koneelle.
Nyt tuo pieni istuu tällä samaisella sekunnilla syöttötuolissaan tuossa vieressäni ja jyrsii kurkkua innoissaan. 

Ilma ei aivan innoita ulkoilemaan 

(harmaata, tuulista ja no, inhottavaa)
joten katsotaan mitä tekemistä me oikein keksimme.

Soseita pitäisi taas tehdä pakkaseen valmiiksi, mutta jotenkin into siihenkin on kateissa. Kaiketi tämä nyt on joku yleinen laiskotus.

Löysimme muuten vihdoinkin purkkisoseen, jota poikakin suostuu syömään. Marja ja hedelmäsoseet tietysti maistuvat jokaiselta merkiltä, mutta nuo kasvis ja lihasoseet tuntuvat lähinnä aiheuttavan irvistelyä, kaikilta muilta merkeiltä paitsi HiPP:lta.

Tosin, suurin osa ruoasta on allekirjoittaneen tekemää, mutta on se välillä mukava avata valmispurkki ja lämmittää vaan. Saa poikakin vähän erilaisia makuja välillä. Harmillista vain, että kyseisiä soseita saa aina metsästää kissojen ja koirien kanssa, ainakin meidän S-ryhmän kaupasta. Citymarketista löytyy parempi valikoima, mutta sitten taas meidän käyttämää korvikemerkkiä löytyy vain niinä pieninä 2dl pakkauksina. 

Fanittaako kukaan muu kyseisiä luomupurkkeja?

Nyt kiinnostus kurkkua kohtaan alkaa lopahtaa, 

joten taidamme vetäytyä olohuoneen lelujen pariin!

Hauskaa viikkoa teille kaikille!