rv 37+1, neuvola sekä kotikäynti.

Täällä taas,
täytyy kyllä tunnustaa että kotiin palasin jo maanantaina, mutta siitä lähtien on ollut pientä pyöritystä suuntaan jos toiseenkin, jonka vuoksi kirjoittelemaan rauhoituin vasta nyt.

Lyhyesti muisteltuna: mitäkö olen puuhaillut tämän pienen evakkoni aikana? Nauttinut äitini ruokapöydän antimista, lepäillyt, riemuinnut kissojen seurasta ja shoppaillut. Välissä käväisin pienen visiitin kotonakin, sillä lauantaina odottivat eräät 50-vuotisjuhlat, jonka jälkeen mies kyyditsi minut takaisin äitini hoteisiin. Myös omat syntymäpäiväni juhlin, tosin hyvin pienesti, koska moneen vuoteen en ole kyseisiä merkkipäiviä viitsinyt omalla kohdallani muistella.
Tähän ei liity nyt mikään omakohtainen ikääntymisangsti, vaan yksinkertaisesti se että en vain tykkää kyseisestä touhusta.

happy b-day to meee

Keskiviikkona meitä kutsui taas kerran neuvola, mutta mitään mullistuksia en siellä kokenut.
Mukavaa oli nähdä taas oma tuttu terveydenhoitaja pitkästä aikaa, eikä vaihtuvia sijaisia.

Viikot 36+6
Paino 62
RR 122/72
Kohdunpohj. korkeus 32 cm
Tarjonta: RT
Syke: 150
Liikkeet: ++

Vakkari terkkarikin toitotti pään sijaitsevan jo sen verran napakasti tuolla alhaalla, ettei usko vauvan enää kääntyilevän mihinkään suuntaan, jossei hirveästi urheile.  Puhetta oli ensi viikolla edessä olevasta perhevalmennuksesta, jonne menemme hieman viime tipalla, koska keväällä järjestetty perhevalmennus oli niin täynnä. Varovasti tiedustelin uteliaisuuttani sitä, että kuinka pitkällä muut siihen osallistuvat ovat, olenko siis ainoa valtava valas ja muilla ei ole mahaa nimeksikään. Ilmeisesti pisimmällä olen ja muut sijoittuvat viikoille 25-32, että kuulemma mahaa jo hieman löytyy.

Naureskelin myös, että taidan olla varoittava esimerkki muille, kun "loppuraskauden muutoksista" puhutaan. Muutenkin, hieman ärsyttää koko juttuun osallistuminen, koska täällä se on kaksipäiväinen ja kestoltaan 2 ja ½ tuntia per pvä. Ja ensimmäisen päivän asiat olen jo suurinpiirtein liidellyt ohi omilla viikoillani.

Torstaina saimme mielenkiintoisen vieraan, sillä tulevan lastenneuvolamme terveydenhoitaja jalkautui ja tuli tapaamaan meitä kotiin, kantaen mukanaan kasan näytteitä sekä flaijereita. Mies siinä sitten ihmeissään hypisteli ja tuijotteli rintakumeja sekä maidonkerääjiä ja tiesin raukan olevan aivan ulkona kaikesta.

Juttelimme keittönpöydän ääressä semmoiset puolisentoista tuntia niitä näitä, terkkari halusi tietää hieman taustoistamme ja lähtökohdistamme tähän uuteen lukuun elämässämme. Keskustelimme myös imetyksestä ja siihen liittyvistä mahdollisista ongelmista, joita saattaisin kohdata tulevaisuudessa. Hän myös halusi tietää, millaisia mahdollisia ennakkoluuloja minulla oli imetykseen ja että mitä mieltä edes olisin koko asiasta.  Myös synnytyksestä oli puhetta, lähinnä omasta kipukynnyksestäni ja saatavilla olevista kivunlievennyksistä, joihin kaikkiin tokaisin suhtautuvani hyvinkin avoimesti (kaikkitännenytheti).

Ja mitäpä aion tämän päivän puuhailla? Uppoutua taas ihanan Ikean kasattavien huonekalujen maailmaan lipaston muodossa ja koettaa olla menettämättä hermojani.

Ps. Maha-välilehdessä löytyy taas uusi kuva.

rv 35+5, neuvola ja vaatteita

Aamu alkoi aikaisin neuvolakäynnin merkeissä, jossa taas mittailtiin kaikki samat kuin ennenkin.
Kohdunpohjankorkeus on 32cm
Pissa puhdas
Verenpaine pysynyt samoilla linjoilla, 116/72
Lapsivettä on normaalisti ja vauva on raivotarjonnassa. Lääkäri mainitsi päänkin jo kiinnittyneen, eli enää tuskin kääntyillään.

Ei se sunnuntainen supistusaalto ollut paljoakaan tilannetta muuttunut, kivuliaan sörkkimisen jälkeen lääkäri totesi kohdunsuun olevan kiinni ja pituuden lyhentyneen hurjat 0,5cm.
Eli ei ilmeisesti ihan heti täällä poksahdeta, jollei joku pääse yllättämään.

Kiinnitin tällä kertaa myös huomiota neuvolalääkärin monotoniseen, melkein kuin nauhalta tulevaan puheeseen. Hän ehti juuri koskea vatsaani, kun suusta jo tuttuun tapaan tuntui pulpahtavan "lapsivettä on normaalisti....ja normaalilta käteen tuntuuu....normaalipainoinen tuntuisi olevan...normaali sitä ja normaali tätä"  Kaikki oli niin normaalia, että melkein rupesi oksettamaan.
Itseä myös huvitutti se, miten vauvaa on tähän asti luonnehdittu aina siroksi ja pieneksi ja nyt ollaankin jo normaalissa, on tainnut toinen ruveta santsaamaan ja kunnolla ruokaansa.

Iltapäivä neuvolan jälkeen on vierähtänyt pyykkipäivän parissa, sillä pesukoneemme on ollut poissa käytöstä hetken aikaa, joten pyykkiä on taas kertynyt. Samalla pesin myös vauvanvaatteita, joista ajattelin nyt räjäyttää teille kuvapläjäyksen osiossa:
 
Uusimpia hankintoja/lahjaksi saatuja:

Alelöytö, Lindex 56cm

  Alelöytyö, Lindex 56cm (mahdollisesti vauvamme "kotiintulo" body)

Lahjaksi saatu, alkuperä tuntematon, 74cm

Lahja myös, 68cm

 Tulevan isin lemppari, lahja myöskin ja 68cm

 Lindexin alesta, 62cm (mahdollinen päällysvaate vauvalle, kun kotiin päästään)

Tämä body sekä potkuhousut alempana myöskin sukulaisilta lahjoina saatuja, koko 62cm

Hehee, nämä myöskin saatu, ja varmasti tulevat pojan päällä näkymään sillä tämä mamma ei karsasta ns. "tyttöväriä" 68cm

Nämä kaksi haalaria löysin itse paikalliselta kirpputorilta ja lunastin ne itselleni vaivaisella 10 eurolla. Ylempi kokoa 62/68 ja alempi 62, mutta on kyllä reeeeeeiluhko. Itseasiassa ylempää isompi.

Ja lopuksi mummoltani saadut töppöset sekä sukat.

Näihin junasukkien alkuperään liittyy hellyyttävä tarina. Kaikille kiinnostuneille vinkiksi, itse tarinan sekä ohjeet neulomiseen löydät täältä.

Tämän kirjoituksen jälkeen saatan hiljentyä hetkeksi, sillä joudun evakkoon muutamaksi päiväksi kylpyhuoneremontin alta. Mies uhkasi repiä wc-pöntön pariksi päiväksi pois, jotta pääsisi laatoittamaan lattiaa ja tämän hetkisen sekundarakkoni kanssa en varmasti juokse jatkuvasti naapuriin pissalle.

Päätin näin ollen siirtyä Helsinkiin äitini hoteisiin viimeistään torstaina, joten jos en ennen sitä kirjoita mitään, saattaa seuraava postaus ilmestyä vasta viikon kuluttua :)

Heips.