Torey Hayden

Erikoistumisopintojemme alussa saimme eräällä tunnilla aluksi hyvinkin tylsältä vaikuttavan tehtävän. Vaihtoehtoja oli, joko lukisimme kirjan, katsoisimme elokuvan, kävisimme tutustumassa jonnekin, tekisimme julisteen etc ja aihe liittyisi jotenkin opintoihimme.

Valitsimme lopulta parini kanssa aiheeksemme kirjan ja kirjaksi valikoitui Torey Haydenin Hiljaisuuden lapset.

Se oli ensikosketukseni kyseiseen kirjailijaan ja kyseisen tehtävän jälkeen olen jäänyt koukkuun sekä aina tilaisuuden tullen lukenut kirjan jos toisenkin.

Tänään käydessämme ruokakaupassa, silmiini osui kyltti joka ilmoitti -40% alennuksesta Suomalaisen kirjakaupan ikkunassa. Pakkohan sisällä oli käväistä ja mukavan saaliin sainkin mukaani.

Toisten lapset, Nukkelapsi ja Sähkökissa

Mielenkiintoisiksi Haydenin kirjat tekee se tosiseikka, että monet niistä pohjautuvat tositapahtumiin ja lapsiin, joihin Hayden on uransa aikana törmännyt.
Hän on työskennellyt henkisesti häiriintyneiden lasten parissa kouluissa, sairaaloissa ja laitoksissa sekä toiminut useita vuosia tutkijana sekä opettajana yliopistossa.

Yksinkertaisesti sanottuna monissa kirjoista paneudutaan lasten valikoivaan puhumattomuuteen, häiriintyneisyyteen ja traumoihin niiden taustalla.

Otavan sivut kertovat Haydenin kirjojen myynnin rikkoneen jo puolen miljoonan rajan Suomessa, eli yksin en ole tämän lukuinnostukseni kanssa.


Wikipedia kertoo naisen tuotannoksi seuraavan:

• Tiikerin lapsi
• Toisten lapset
• Häkkipoika
• Auringonkukkametsä
• Lapsi muiden joukossa
• Sähkökissa
• Nukkelapsi
• Pöllöpoika
• Hiljaisuuden lapset
• Aavetyttö
• Viattomat

(ylivedetyt on tullut luettua)

Jos aihepiiri vain kiinnostaa, niin suosittelen.
Itse aloitin sattumalta tuotannon loppupäästä ja ensimmäiseksi kirjaksi voin suositella lähes mitä tahansa lukemaani, Hiljaisuuden lapset tosin oli se joka minut koukutti.

Vanhan talon ihanuuksia

Tulihan sitä valmistuttua, paperit kourassa kohti uusia haasteita :)

Päiväni siitä eteenpäin ovat lähinnä kuluneet remonttihaaveita toteuttaessa ja välillä niihin kyllästyessä. Talo, jossa asumme on vanha rintamamiestalo, joka on perusremontoitu jossain 70-luvun suuntamilla, ja sisustus on sen mukaista (kuvitelkaa samettikuvioinen/tummanpunainen tapetti olohuoneessa.) Itse vihaan suuresti tapetteja ja täällä ei tunnu löytyvän seinää jossa ei tapettia olisi, eli emme siis ole talon kanssa "match made in heaven".

Päätin aloittavani yläkerrasta koska siellä tapettia ei onneksi ole kuin parilla seinällä. Ajattelin sen olevan helpoin vaihtoehto sillä en ole kyseistä hommaa koskaan tehnyt.
No, valitsin sitten sellaisen seinän, johon tapetteja oli tapetoitu kolme kerrosta päällekkäin....
Hetkihän siinä meni, mutta tuli seinä paljaaksi, paria pikku kohtaa lukuunottamatta.

Innostus hieman lopahti siihen, sillä oma virallinen muuttoni tänne tuli samaan syssyyn ja tällä hetkellä koko talo tuntuu hieman kaoottiselta, kun tavaraa tuntuu olevan paikoissa, joista en aiemmin edes tiennyt. Yksi kokonainen huone on pyhitetty omille muuttolaatikoilleni, mutta en yksinkertaisesti keksi minne tavarani purkaisin, kun tilaa ei tahdo löytyä. Aikaahan minulla olisi, mutta päätin ottaa pari päivää itselleni ihan vain oleiluun, ehkä ukkokin innostuisi auttamaan tavarapaljouden kanssa, kun tajuaa ettei mahdu liikkumaan perähuoneessa.

Odottelen myös hieman "bittersweet"-tunnelmissa torstaista rakenneultraa, omalla tavallaan möllykän näkeminen on tietysti riemastuttavaa, mutta samalla odottaa kauhulla, jos jotain epäilyttävää löytyykin. Toinen, jota odotan innolla, on se mahdollisuus että sukupuoli saattaisi selvitä tällä kertaa.
Ainakin möllykkä tuntuu olevan aktiivinen, liikkeet ovat alkaneet tuntumaan selvemmin,jos ne nyt niitä ovat. Näin ensikertalaisena paha sanoa, mutta en kyllä keksi muutakaan, mikä kuplisi mahassa tuohon tapaan. Selkä myös alkaa jo pakottamaan, kaaduttuani pari talvea sitten se ei ole tahtonut palata entisiin uomiinsa ja rasittuu nopeasti. Myös eräs hassu oire on ilmennyt, en tiedä sitten johtuuko se siitä, että olisin astunut huonosti jossain vaiheessa tms, mutta toista jalkaani on alkanut särkemään joka ilta. Aina, kun sänkyyn pääsee pitkäkseen niin jalkaa alkaa pakottamaan, eihän kipu mukavaa ole mutta lähinnä olen itse huvittunut pohtiessani sitä mistä kummasta tuo johtuu.

Loppuun vielä, kuva (tulevan) innokkaan mummun yksistä ostoksista
(kokonaisuudessaan kaksi kassillista täynnä vauvanvaatteita......)