- Neuvolakortti
- Hammasharja ja -tahna sekä omat peseytymistarvikkeet (mm.shampoo)
- Meikkipussi (ihan tätä omaa turhamaisuutta varten)
- Rasvoja ja rasvoja
- Hiusharja
- Lukemista
- Puhelin +laturi
- Kamera
- Imetysliivi
- Omat sukat ja
sisätossut
- Liivinsuojuksia
- Itselle vaatteita, jotka eivät purista.
- Vauvalle kotiinlähtövaatteet
- ( Evääksi pientä naposteltavaa kuten suklaata tai keksejä )
Tälläisellä listalla lähdin arpomaan silloin aikoinaan sitä, mitä sairaalakassiini sisään sujauttaisin. Listä muuttui ja muuttui, mutta lopulta mukana olivat suurinpiirtein seuraavat asiat :
Tämä nyt oli aivan itsestäänselvyytenä mukana, vaikkei kyseiseen korttiin ainakaan minun kohdallani mitään raapusteltu.
- Hammasharja - sekä tahna ja peseytymistarvikkeet,
Jeps mukaan lähti, hammasharja sekä tahna olivat ylläri aivan tarpeelliset. Omat peseytymistarvikkeet, eli shampoo ja saippua, taas eivät ehkä niin. Sanoisin että makukysymys jokaisen kohdalla, hiukset pesin kyllä omalla shampoolla, mutta muuten käytin kyllä sitä mikä siellä seinässä roikkui. Ei hirveästi hotsittanut noita tikkejä huuhdella ties millaisella mandariinimömmöllä.
Fiksuna unohdin hoitoaineen kotiin. Olin muuten sen näköinenkin. Naamamömmöt olivat myöskin mukana ja niitä kanssa käytin.
Lähti laukkuun ja tuli sitä hieman sudittua turhamaisena naamaan, varsinkin kun uskaliaana lähdin kanttiinissa käymään. Jotain luksusta sen ruman sairaalamekon kanssa. Jos
"kehtaat" mennä meikittä niin mene.
Kasvorasva sekä vartalovoiteet oli mukana, kroppaa ei lopulta pahemmin tullut rasvailtua. Myös kipeytyneisiin nänneihin sain rasvat ihan pyytämällä/pyytämättä, joten sitäkin rasvaa roikotin turhaan mukana.
Unohdin. Ja siltä näytinkin. Oli fiksu yhdistelmä tosissaan, tuo hoitoaineen sekä hiusharjan unohdus. Voin kuvitella, että hiuksia olisin harjannut jos harja olisi mukaan lähtenyt.
Sofi Oksasen
Stalinin lehmät kulki mukana ja asui kassissa. En avannut kertaakaan, ehkä syynä saamamme perhehuone ja miehen läsnäolo
(mies tosin luki pari ensimmäistä sivua omasta kirjastaan) Lähinnä tuijottelimme toisiamme, vauvaa ja odottelimme ruokaa koko sairaalassaoloajan. Ja nukuimme. Jos yksin olisin ollut, ehkä olisin muutaman sivun lukenut. Omalla kohdalla tämän mukana oleminen oli siis aivan turhaa, vaikka kirjana onkin hyvä.
Käyttöä oli, osastolla ei ollut muita puhelimia saatavilla kuin omat kännykät. Ja laturi, noh. Ilman sitä ei pitkälle pötkitä, ei ainakaan näiden nykyajan kosketusnäyttöpuhelimien kanssa.
Terkut vaan sinne Samsungille.
Itsestäänselvyys, jos siis jotain haluat ikuistaa. Kyllä niitä kuvia vaalitaan vielä monta vuotta.
Mukaan lähti, päälleni päätyivät vasta kotiin lähdettäessä. Yksinkertaisesti ilman näitä vain oli helpompaa, varsinkin se toinen yö kun lapsi itki rinnalle puolen tunnin välein. Enkä ruokaakaan hakiessani jaksanut moisia taistella päälleni - mieluummin heitin sen aamutakin niskaani eikä ketään kiinnostanut, hyllyivätkö rintani ilman liivejä sen alla.
Sukat olivat jalassa, kun synnärille menin ja kun kotiin lähdin. Muuten käytin osaston sukkia, vaikka ne aika monot olivatkin. Sisätossut otin lopulta mukaan ja se oli kyllä hyvä päätös sillä ne osaston vaihtoehdot olivat tosissaan aika ällöttävät. Plus, että sain kehuja Reinoistani kätilöiltä. Jos oikein kammoinen on, ehkä
suihkutossut olisivat olleet vielä hyvä valinta, varsinkin jossei suihkulliseen perhehuoneeseen pääse. Kättärillä ainakin se käytävällä sijaitseva yhteissuihkun luulisi olevan jalkasienen kasvukehto.
Ei ainakaan allekirjoittaneella se maito lähtenyt suihkuamaan kuin taikaiskusta, joten nämäkin otin varmuudenvuoksi käyttöön vasta kotiin lähtiessä. Tarvetta vain ei ollut.
Ja myöskään, kun liivejä en osastolla käyttänyt niin miksi niitä olisin suojannutkaan.
Osaston vaatteita käytin, se vaan meni helpommin niin vaikka ne aika rumia ovatkin. Ei tarvinnut miettiä pyykinpesua kun kotiin pääsee, eikä varmasti mikään vaate hiertänyt mistään. Itseasiassa, en tainnut nähdä yhtäkään naista meidän osastollamme joka olisi omissa vaatteissa siellä kulkenut, muuten kuin kotiin lähdettäessä. Itsekin vedin omat vaatteet niskaan vasta kotiin lähdettäessä.
- Vauvan kotiutumisvaatteet
Jos ei perhehuoneeseen jää, voi mies varmaankin nämä perästä tuoda. Ja jos perhehuoneeseen jää, niin pienenä vinkkinä:
se turvakaukalo kannattaa ottaa myös mukaan. Meillä olivat siis vaatteet mukana varmuuden vuoksi, jos perhehuoneen saamme. Eri paikkakunnilla sen saamisen varmuus saattaa olla tuurista kiinni, täällä ainakin.
Synnytykseen ja osastolla oloon otin mukaan
pillimehuja ja ne kyllä tulivat kaikki juotua. Varsinkin imettäessä tuo pillillä juominen oli pelastus - samoin synnytyksessä. Osastolla tosin sai mehua kannutakin - mutta join mieluummin omat mehuni pois. Muita eväitä ei itselläni ollut, mies tosin asteli osastolle ruokakassin kanssa ja hyvä niin - koska koko yön ja aamun syömättömyyden jälkeen odotti häntä osastolla
kasvissosekeitto. Ja voitte arvata kuinka täyteen hän siitä tuli. Mukaan raahatut lihapiirakat lämmittivät silloin, niin mieltä kuin vatsaakin.
Ja ne sairaalan siteet ja alushousut,
voin tunnustaa että itse käytin - ihan oman mielenrauhan vuoksi. Se minkä synnytyssalissa sain oli tosissaankin
melkoinen vaippa, mutta itse osastolla tarjolla olleet olivat ihan mukiinmeneviä. Ja eiväthän ne verkkohousut seksikkyyden multihuipentumia olleeet, mutta ajoivat asiansa. Pysyivät paikallaan eikä kyllä ohivuotoja tullut, mutta itselläni se jälkivuoto oli kylläkin aika vähäistä.
Nämä toimivat itselläni, mutta jokainen varmasti tietää parhaiten sen, mitä itse luulisi tarvitsevansa. Tai mitä luulisi kaipaavansa.
