Sairaalakassi - mitä oikeasti tarvitsin.

• Neuvolakortti
• Hammasharja ja -tahna sekä omat peseytymistarvikkeet (mm.shampoo)
• Meikkipussi  (ihan tätä omaa turhamaisuutta varten)
• Rasvoja ja rasvoja
• Hiusharja
• Lukemista
• Puhelin +laturi
• Kamera
• Imetysliivi
• Omat sukat ja sisätossut
• Liivinsuojuksia
• Itselle vaatteita, jotka eivät purista.
• Vauvalle kotiinlähtövaatteet
• ( Evääksi pientä naposteltavaa kuten suklaata tai keksejä )

Tälläisellä listalla lähdin arpomaan silloin aikoinaan sitä, mitä sairaalakassiini sisään sujauttaisin. Listä muuttui ja muuttui, mutta lopulta mukana olivat suurinpiirtein seuraavat asiat :

• Neuvolakortti, 

Tämä nyt oli aivan itsestäänselvyytenä mukana, vaikkei kyseiseen korttiin ainakaan minun kohdallani mitään raapusteltu.

• Hammasharja - sekä tahna ja peseytymistarvikkeet,

Jeps mukaan lähti, hammasharja sekä tahna olivat ylläri aivan tarpeelliset. Omat peseytymistarvikkeet, eli shampoo ja saippua, taas eivät ehkä niin. Sanoisin että makukysymys jokaisen kohdalla, hiukset pesin kyllä omalla shampoolla, mutta muuten käytin kyllä sitä mikä siellä seinässä roikkui. Ei hirveästi hotsittanut noita tikkejä huuhdella ties millaisella mandariinimömmöllä.
Fiksuna unohdin hoitoaineen kotiin. Olin muuten sen näköinenkin. Naamamömmöt olivat myöskin mukana ja niitä kanssa käytin.

• Meikkipussi

Lähti laukkuun ja tuli sitä hieman sudittua turhamaisena naamaan, varsinkin kun uskaliaana lähdin kanttiinissa käymään. Jotain luksusta sen ruman sairaalamekon kanssa. Jos  "kehtaat" mennä meikittä niin mene.

• Rasvoja

Kasvorasva sekä vartalovoiteet oli mukana, kroppaa ei lopulta pahemmin tullut rasvailtua.  Myös kipeytyneisiin nänneihin sain rasvat ihan pyytämällä/pyytämättä, joten sitäkin rasvaa roikotin turhaan mukana.

• Hiusharja

Unohdin. Ja siltä näytinkin. Oli fiksu yhdistelmä tosissaan, tuo hoitoaineen sekä hiusharjan unohdus. Voin kuvitella, että hiuksia olisin harjannut jos harja olisi mukaan lähtenyt.

•  Lukemista

Sofi Oksasen Stalinin lehmät kulki mukana ja asui kassissa. En avannut kertaakaan, ehkä syynä saamamme perhehuone ja miehen läsnäolo (mies tosin luki pari ensimmäistä sivua omasta kirjastaan) Lähinnä tuijottelimme toisiamme, vauvaa ja odottelimme ruokaa koko sairaalassaoloajan. Ja nukuimme. Jos yksin olisin ollut, ehkä olisin muutaman sivun lukenut. Omalla kohdalla tämän mukana oleminen oli siis aivan turhaa, vaikka kirjana onkin hyvä.

• Puhelin +laturi

Käyttöä oli, osastolla ei ollut muita puhelimia saatavilla kuin omat kännykät. Ja laturi, noh. Ilman sitä ei pitkälle pötkitä, ei ainakaan näiden nykyajan kosketusnäyttöpuhelimien kanssa. Terkut vaan sinne Samsungille.

• Kamera

Itsestäänselvyys, jos siis jotain haluat ikuistaa. Kyllä niitä kuvia vaalitaan vielä monta vuotta.

•  Imetysliivit

Mukaan lähti, päälleni päätyivät vasta kotiin lähdettäessä. Yksinkertaisesti ilman näitä vain oli helpompaa, varsinkin se toinen yö kun lapsi itki rinnalle puolen tunnin välein.  Enkä ruokaakaan hakiessani jaksanut moisia taistella päälleni - mieluummin heitin sen aamutakin niskaani eikä ketään kiinnostanut, hyllyivätkö rintani ilman liivejä sen alla.

• Omat sukat ja sisätossut

 Sukat olivat jalassa, kun synnärille menin ja kun kotiin lähdin. Muuten käytin osaston sukkia, vaikka ne aika monot olivatkin. Sisätossut otin lopulta mukaan ja se oli kyllä hyvä päätös sillä ne osaston vaihtoehdot olivat tosissaan aika ällöttävät. Plus, että sain kehuja Reinoistani kätilöiltä. Jos oikein kammoinen on, ehkä suihkutossut olisivat olleet vielä hyvä valinta, varsinkin jossei suihkulliseen perhehuoneeseen pääse. Kättärillä ainakin se käytävällä sijaitseva yhteissuihkun luulisi olevan jalkasienen kasvukehto.

• Liivinsuojuksia

Ei ainakaan allekirjoittaneella se maito lähtenyt suihkuamaan kuin taikaiskusta, joten nämäkin otin varmuudenvuoksi käyttöön vasta kotiin lähtiessä. Tarvetta vain ei ollut.
Ja myöskään, kun liivejä en osastolla käyttänyt niin miksi niitä olisin suojannutkaan.

•  Omat vaatteet

Osaston vaatteita käytin, se vaan meni helpommin niin vaikka ne aika rumia ovatkin. Ei tarvinnut miettiä pyykinpesua kun kotiin pääsee, eikä varmasti mikään vaate hiertänyt mistään. Itseasiassa, en tainnut nähdä yhtäkään naista meidän osastollamme joka olisi omissa vaatteissa siellä kulkenut, muuten kuin kotiin lähdettäessä. Itsekin vedin omat vaatteet niskaan vasta kotiin lähdettäessä.

• Vauvan kotiutumisvaatteet

Jos ei perhehuoneeseen jää, voi mies varmaankin nämä perästä tuoda. Ja jos perhehuoneeseen jää, niin pienenä vinkkinä: se turvakaukalo kannattaa ottaa myös mukaan. Meillä olivat siis vaatteet mukana varmuuden vuoksi, jos perhehuoneen saamme. Eri paikkakunnilla sen saamisen varmuus saattaa olla tuurista kiinni, täällä ainakin.

• Eväät

Synnytykseen ja osastolla oloon otin mukaan pillimehuja ja ne kyllä tulivat kaikki juotua. Varsinkin imettäessä tuo pillillä juominen oli pelastus - samoin synnytyksessä.  Osastolla tosin sai mehua kannutakin - mutta join mieluummin omat mehuni pois. Muita eväitä ei itselläni ollut, mies tosin asteli osastolle ruokakassin kanssa ja hyvä niin - koska koko yön ja aamun syömättömyyden jälkeen odotti häntä osastolla kasvissosekeitto. Ja voitte arvata kuinka täyteen hän siitä tuli. Mukaan raahatut lihapiirakat lämmittivät silloin, niin mieltä kuin vatsaakin.

Ja ne sairaalan siteet ja alushousut,
voin tunnustaa että itse käytin - ihan oman mielenrauhan vuoksi. Se minkä synnytyssalissa sain oli tosissaankin melkoinen vaippa, mutta itse osastolla tarjolla olleet olivat ihan mukiinmeneviä. Ja eiväthän ne verkkohousut seksikkyyden multihuipentumia olleeet, mutta ajoivat asiansa. Pysyivät paikallaan eikä kyllä ohivuotoja tullut, mutta itselläni se jälkivuoto oli kylläkin aika vähäistä.

Nämä toimivat itselläni, mutta jokainen varmasti tietää parhaiten sen, mitä itse luulisi tarvitsevansa. Tai mitä luulisi kaipaavansa.

Synnytys

Koko tarina sai alkunsa sunnuntaina 26.8 yhdentoista pintaan aamupäivällä kun heräsin. Ihmettelin pitkiä yöuniani, mutta varsinainen kysymysmerkki muodostui pääni päälle siinä vaiheessa kun alakertaan pääsin ja tajusin, että jotain märkää valui reisiä pitkin alaspäin.

Lapsivesi.

En aluksi uskonut tapahtunutta ja itseasiassa uskoin iltaan asti vain kuvittelevani, vaikka sitä lapsivettä todella tuli. Soitin synnytyssairaalaan ja sain ohjeeksi tulla käväisemään näytillä puoli yhdeksältä jos supistukset eivät ala ennen sitä.

No, eivät alkaneet ja koko päivä meni jännittäessä sekä epämukavasti vuotaessa ja lopulta lähdimme illalla näyttäytymään. Varmuuden vuoksi otin tavarani mukaan, vaikka minulle povailtiin että synnytys käynnistettäisiin vasta aamulla ja pääsisin vielä kotiin yöksi.

Sairaalassa kävi ilmi, että tulehdusarvoni olivat koholla ja minut otettiin sisään vuodeosastolle tarkkailuun, edelleen ajatuksena käynnistää synnytys vasta aamulla.  

Ennen kuin huomasinkaan, makasin sairaalavaatteissa pimeässä huoneessa ja mietin itsekseni, että mitähän tässäkin käy.

Onneksi supistukset lopulta alkoivat spontaanisti, melkeinpä tarkalleen 12h lapsiveden menosta.

Täytyy sanoa että siellä vuodeosastolla oloni oli todella kurja. Siellä minä kävelin, itku kurkussa yksinäni osaston käytäviä pitkin, hammasta purren joka supistuksella ja kaipasin kotiin käännytettyä miestäni. Se yksinään oleminen tuntui supistuksia pahemmalta.

Kahden aikoihin minulle annettiin pyynnöstäni kivunlievitystä (joku piikki pakaraan), josta ei lopulta ollut apua kuin 20min. Kolmelta valitin taas, uusi tutkimus ja olin jo 4cm auki. Siinä vaiheessa sain vihdoin soittaa miehen paikalle, kerätä kimpsuni ja kampsuni ja suunnata synnytysosastolle.

Synnytysosastolla minuun pumpattiin antibiootteja sekä sain kiireellisen epiduraalin ja mies ehti paikalle juuri siksi. Epiduraalin laitto ei ollut helppoa ja selkääni tunnuttiin tökkivän ikuisuus ja reikiä löytyy näin jälkeen päin katsottuna kolme. Mieskin meinasi jo siinä vaiheessa menettää hermonsa, kun anestesialääkäri kuiski hoono soomia selkäni takana esittäen samalla kysymyksiä, joita itse en edes kuullut.

Synnytystäni hoitivat aluksi vanhempi kätilö opiskelijan kanssa, jotka mm. onnistuivat kehumaan hyviä suoniani mutta tökkäsivät tippaneulan aluksi ilmeisesti jänteeseeni. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että vuoro ehti vaihtua ennen itse synnytystä ja sain siihen tuekseni mitä ihanimman kätilön.

Olin suunnitellut kokeilevani vehnätyynyä, ammetta ja ilokaasua kivunlievityksenä synnytykseni alussa, mutta kärvisteltyäni tarpeeksi pitkään vuodeosastolla menetin mahdollisuuteni niihin. Näin jälkeenpäin hieman harmittaa, mutta lopulta olen vain kiitollinen siitä että joku kivunlievitys auttoi lopulta, olkoon se sittenkin epiduraali.

Seitsemältä supistustuntemukset palasivat ja toivat mukanaan jatkuvan paineen tunteen ja sain lisää puudutetta. Vartti siitä tajusin jonkun olevan vialla, kun kätilö pyysi minua kääntyilemään kyljeltä toiselle. Vauvan sydänäänet heikkenivät supistusten tahdissa. Sain käteeni happimaskin, jota hengitellä ja sydänäänet korjaantuivat hetkellisesti, mutta hidastuivat taas synnytyksen edistyessä. Siinä vaiheessa mainittiin sana toimenpidesynnytys.

Ponnistamaan sain ryhtyä hieman yhdeksän jälkeen aamulla ja vartin ponnisteltuani, paikalle saapui synnytyslääkäri arvioimaan vauvan sydänäänimuutoksia. Myös omat supistukseni heikkenivät oksitosiinista huolimatta, enkä enää osannut arvioida yhtään missä vaiheessa ponnistaa. Olin myös todella väsynyt. Muistan vain rukoilleeni, että joku ottaisi vauvan jo ulos. Synnytyslääkäri tutki minua hetken, totesi häntäluuni olevan koukkumainen ja tiellä. Lopulta 09:58 lääkäri teki päätöksen imukupin käytöstä ja huoneeseen ilmestyi jostain toinenkin kätilö, joka asettui painamaan vatsani päältä lasta ulos, minun ponnistaessani ja lääkärin vetäessä kupilla.

Melkein vuorokausi lapsivedenmenosta, puolen tunnin turhauttavien ponnistelujen, kuuden vedon ja kolmesti irronneen kupin jälkeen, 27.08.2012 klo. 10:09 sylissäni lepäsi 9 pisteen pieni poikani ja en voi olla kuin kiitollinen siitä, että hänet syliini sain.

Täällä ollaan!

Kirjoitan tämän puhelimeni välityksellä, joten pidän kuulumiset lyhyinä.

Arki on lähtenyt sujumaan pienessä perheessämme hyvin ja tämä mamma tuntee rakastuneensa ja kovaa. Nyt ymmärrän viimeinkin kuvauksen siitä tunteesta, kun sydän meneekin oman rinnan ulkopuolella. Öisin on välillä pakko katsahtaa pinnasänkyyn vain tarkistaakseen, että tuo Nyytti  hengittää.

Olemme käyneet jo kaupoillakin ensimmäistä kertaa ja kauhulla pelkäsin pientä huutokonserttia, sillä Nyytti ei pahemmin ole tahtonut rauhoittua muualle kuin syliin. Toisin kävi ja hyvin pärjättiin, edistystäkin on jo tapahtunut, sillä Nyytti tosissaan nukkuu tällä hetkellä omassa sängyssään ja tämä äiti valvoo, huvikseni näemmä.  :D

Synnytysstoori on puoliksi nyt naputeltu ja pitkä siitä tuntuu tulevan. Varoitan myös että itse en kokenut omaa synnytystäni kaikkein helpoimmaksi, joten pelkkiä pilvilinnoja ja hattaroita ei ole kuvauksessani luvassa.

Pakon sanelemaan koin kahden kätilön ja yhden lääkärin avustaman synnytyksen, joissa apuvälineistöön kuuluivat mm. 2 pussia antibiootteja, imukuppi ja happimaskikin.

Lopputulos on kuitenkin niin ihana, että sydän pakahtuu, mutta haaveet toisesta lapsesta kyllä siirtyivät hieman.

Uutukainen

Rv 39+4, 
syntyi poika, jolta löytyi 3080g painoa ja 47cm pituutta.

Kotiutus tänään ja lisätietoja kirjoittelen, kun uusi arki lähtee sujumaan!

rv 39+3

Nyt eletään jännän äärellä.
Lapsivettä ilmeisesti lorahteli aamulla ja nyt pitkin päivää, vielä ei supistele. :)
Illalla viimeistään kättärille näyttäytymään ja katsotaan miten siitä sitten eteenpäin.

Jännittää jo kovasti ja miehen ilme oli mittaamaton, kun lapsivesi epäilyistäni hänelle ilmoitin.

rv 35+4

Eilen olin aivan varma siitä, että nyt jotain tapahtuu.

Varmuudella olen aiemmin kokonut yhden kivuliaan supistuksen ja siitä ei ole erehdystäkään, se nimittäin tuntui. Mutta eilinen päivä oli siitä mielenkiintoinen, etten voinut olla varma siitä mitä minulle oikein tapahtuu. Harjoitussupistuksia tuli ainakin jatkuvasti ja mielenkiintoiseksi olon teki se, että selkään jomotti, mutta varmuudella en osannut sanoa tapahtuiko se näiden ns. harjoitussupistusten kanssa samanaikaisesti vai jomottiko selkää vain koko ajan. Myös alavatsaa kipristeli aina silloin tällöin ja vaikka kuinka lepäilin, aina ylösnoustessani sama jatkui.

Päätin odottaa iltaan ja katsella mitä tapahtuu, mutta illallapa olo yhtäkkiä helpottui.
Tiedä pitäisikö tuo kaikki laittaa eilisen sietämättömän kuumuuden piikkiin, mutta toisaalta en tehnyt oloni vuoksi juuri mitään rasittavaa.

Huomenna kuitenkin on edessä neuvola sekä lääkärikäynti, joten viimeistään lääkärikäynnillä saan tietää onko tuolla alakerrassa tapahtunut jotain edistystä eilisen jäljiltä.

Sain vihdoinkin viime viikolla pinnasängyn lakkauksen valmiiksi ja lopputuloksesta tuli yllättävän hyvä ja paljon parempi kuin alkuperäinen.

Koska ammattilainen en ole, on valumajälkiä sekä sävyeroja aivan selkeäst havaittavissa, mutta itse olen huipputyytyväinen. Ja täytyy sanoa, noita pinnoja lakatessa meinasi hermo katketa useampaan otteeseen.

Ja lakkanahan toimi Kiva-kalustelakka, puolihimmeänä ja sävytteenä 3444 Mustamarja. Itse vetelin tuohon rankalla kädellä kolme kerrosta, koska halusin lopputuloksesta tumman. Ensimmäinen kerros, jota vedellä ohennettiin jäi kyllä ihanan antiikkisen sävyiseksi, mutta kun puu imi väriä eri kohdista eri tavalla, oli kerros myös kirjava. Muuten olisin saattanut tyytyä pelkkään yhteenkin kerrokseen.

Mutta huomenna lisää neuvolakäynnin merkeissä.

Sairaalakassin sisältö?

Vasta näillä loppumetreillä olen alkanut ajattelemaan sitä, mitä lopulta edes ottaisin mukaani synnytykseen ja sairaalaan.

Tänään yllätin itseni googlettamassa eri vaihtoehtoja sairaalakassin sisällöksi ja etsimässä vinkkejä siihen, mitä oikeasti tulisin tarvitsemaan.

Turhaa stressiä en asiasta viitsi ottaa, sillä luotan siihen että tuo miekkonen kaiken unohtuneen on valmis perästä kiikuttelemaan.

Viitteinä käytin kaksplus.fi:n sekä vau.fi:n keräämiä listoja ja päädyin seuraavanlaiseen itse.

• Neuvolakortti
• Hammasharja ja -tahna sekä omat peseytymistarvikkeet (mm.shampoo)
• Meikkipussi  (ihan tätä omaa turhamaisuutta varten)
• Rasvoja ja rasvoja
• Hiusharja
• Lukemista
• Puhelin +laturi
• Kamera
• Imetysliivit (hahhaaa, vieläkin ostamatta...)
• Omat sukat ja sisätossut
• Liivinsuojuksia
• Itselle vaatteita, jotka eivät purista.
• Vauvalle kotiinlähtövaatteet
• ( Evääksi pientä naposteltavaa kuten suklaata tai keksejä )

Tuo viimeinen kohta, eväät pisti silmään noista viitelistoista. Haetaanko tässä evästä nyt synnytykseen vai synnytyksen jälkeen, koska olen ymmärtänyt ruoka- ja juomakiellon pamahtavan helposti päälle synnytyksen edetessä.

Sisätossuista en ole vielä ihan varma, kuulostaisivat kyllä kivalta, mutta lopulta ne päätyisivät varmaankin roskikseen ennen kotiinlähtöä. (Voi kyllä olla, että tähänkin mielipiteeseen tulee muutos siinä vaiheessa, kun sairaalantossuja eteen kiikutetaan.)

Mitenkäs muuten tuo sairaalan alushousut ja siteet yhdistelmä?
Harvinaisen mukava vaiko epämukava?