Siivouspäivää ja seurustelua

Viime yönä meillä nukuttiin historiallisen hyvin.

Poju meni iltaunilleen jo kymmeneltä ja herätti äitinsä vasta kahden aikoihin, syötön jälkeen nukuttiinkin taas puoli kahdeksaan asti. Pitkät uniputket tekivät tehtävänsä, joten itse jaksoin virkeänä noustakin jo silloin, mutta poju tuhisi untaan vielä parisen tuntia, kunnes kymmenen aikoihin heräsi seurustelemaan. Niiden parin tunnin aikana ehdin hyvin itse syödä aamupalani, vaihdella vaatteeni ja pujotella vasta pestyyn kastemekkoon oikean värisen nauhan rinnuksiin. Myöskin tiskikone tuli pyöräytettyä kertaalleen päälle.

Houkuttelin syyslomaa viettävän äitini tänne tänään seurakseni, taka-ajatuksena se että itse saisin rauhassa siivota talomme läpikotaisin, kun tuore mummu leikittäisi lapsenlastaan. Syy siivousurakalle löytyy lauantaina edessä olevista ristiäisistä, joiden vuoksi kauempaa tulevat mieheni sukulaiset jäävät luoksemme yökyläilemään koko viikonlopuksi.
Myöskin lattoita pestessäni antoi ämpäriin jäävä pikimusta pesuvesi viitteitä siitä, ettei niitä turhaan tullut hinkattua.

Pari tuntia sain hukattua aikaa siivoamiseen ja yleiseen juoruiluun äitini kanssa. Ulos lähdimme pienelle vaunulenkille heti, kun sää sen salli. Vaunulenkki teki tehtävänsä ja nyt meillä nukutaan päiväunia, myöskin äitini katsoi tämän sopivaksi merkiksi siitä, että hänkin voi kotiinsa jo palata. Nyt odottelemme vain perheen toista miestä kotiin, joka tuo mukanaan ruoan, sillä tämä äiti ei tänään jaksa hellan ääressä seisoskella.

Illalla edessämme on kauppakierros, josta on tarkoitus ostaa loput tarpeelliset ristiäisiin (maidot kermat jne) sekä itsellemme ruokatarpeet perjantaiksi. 

Viikonlopun ruokia ei varmaankaan tarvitse sen kummemmin ihmetellä, sillä minulla on sellainen kutina että voileipäkakusta tai piiraista saamme ainakin aamiaisen sunnuntaiksi.

Äitienpäivä

Myöhästyneet onnittelut kaikille äideille ja äidiksi tuleville!

Täytyy tunnustaa että itse en pahemmin juuri perusta tuosta äitienpäivästä, mutta voipi olla että mieli pian muuttuu.
Onhan se mukava perinne ja antaa arvostusta maailman äideille, mutta minulle äitini on äitini joka päivä eikä vain äitienpäivänä. Siltikin pitihän hänelle tänään kukka kiikuttaa ja kahvilla käydä, kun niin hyvä syy oli, vaikka välillä tuntuukin ettei aikaa juuri olisi. Sama homma minulla on isänpäivän kanssa, aina on kuitenkin onniteltu, mutta ei ihan joka vuosi kyllä käyty kylässä.
Onneksi isäni on tämän asian suhteen ollut aina hieman rennompi.

Äitienpäivän suhteen olemme kyllä huono pari oman äitini kanssa, hän leipoo kakut aina valmiiksi vaikkei siellä käymisestä olisi mitään puhettakaan ja olettaa minun aina tulevan.
Ja ainahan minä menen.
Kerran tein virheen ja ehdotin, että jos huomenna mieluummin, koska silloin ei äitienpäivä kolahtanut itselleni ollenkaan hyvään hetkeen.
Lopputulos oli, että siltikin menin.

Myös miehen äitiä kävimme kukittamassa ja kahvit juomassa, mutta muuten nautimmekin sunnuntaista ihan kotona.

mekko päällä ensimmäistä kertaa tänä keväänä

Tänään aion kohdata vanhan viholliseni ruoan laiton myötä, nimittäin lasagnen. En pienempänä pitänyt kyseisestä ruoasta kotitekoisena enkä sitä siis suostunut syömään, mutta nyt päätin ottaa vanhaa vihollistani sarvista kiinni ja valmistaa sitä itse. Aivan ensimmäistä kertaa ja aivan itse.

Hieman jo säälin tuota miekkosta kun raukka joutuu sitä maistamaan.
Ja parasta olla herkullista herran mielestä.

<;

Bittersweet

 

Huomenia,
tänään on edessä pelätty/rakastetty rakenneultra.
Tässä sitä aamuteen äärellä on tullut jännäiltyä, mies lähti puoleksi päiväksi töihin mutta tulee iltapäivällä mukaan Kätilöopistolle. Möykky ainakin möyrii kiitettävästi, että kunnossa ainakin sillä saralla tulisi vauvan olla :)

Miehen äiti oli taas muuten innostunut, saatiin lisää vauvanvaatteita. Mukavaahan tuo on että innostusta löytyy, mutta puhuttiin jo kyllä siihen malliin miehenkin kanssa että kohta pitää jo mainita asiasta, vaikkei vaatteiden määrä nyt mielettömäksi ole paisunut. Harmittaa sitten, kun kaikki käy niin nopeasti pieneksi ja lopulta ei viitsi itse ostaa yhtään mitään. Yllärinä kassissa oli tällä kertaa vaaleanpunaisia vaatteita, aikaisemmat ovat olleet hyvin sinisiä koska hän on jotenkin mieltänyt päässään vauvan pojaksi. En itse ihan ymmärrä tuota ääripäästä ääripäähän, ensin sinisiä sitten vaaleanpunaisia, kun välistä löytyisi vaikka esimerkkinä vihreäkin, mutta tehkään rouva niin kuin haluaa.
Jos poika tulee niin siinähän sitten päällään pitää myös nuo vaaleanpunaiset bodyt, varmasti päälle laitan kun ostettu kerran on :] Sama asia tytöllä.

Tähän asti ostossaldo on 5 perusbodya, 3 pitkähihaista bodya,  6 housut, kahdet hatut ja ne sukat jotka aiemmassa postauksessakin näkyvät kuvassa. Myös harsoliinoja on kertynyt hyvä kasa ja niitä en edes viitsi laskea.

Itsehän emme siis ole ostaneet vielä vaunujen lisäksi yhtään mitään vauvalle.

Innolla odottelen milloin oma äitini innostuu yhtälailla.