224 - Niin monta jo.

Vuosi synnytyksestä ja kehoni alkaa taas palaamaan lähtokuoppiinsa.

Paino alkaa vihdoinkin halutulla nelosella ja pari päivää sitten jouduin ostamaan uudet farkutkin- vihdoinkin vanhaa kokoa, 34:sta.

Tuijottelin tänään hetken aikaa mahaani peilistä kummastuneena,

sillä olen ollut onnekas. 

Nykyiseni ei paljoa poikkea vanhasta.

Napa tosin näyttää hassulta. 

Muuten tunnen oloni muuttuneeksi. 

Olen huomannut, kuinka nykyään saatan helposti lähteä ilman meikkiä ulos ja vaatteitakaan en yleensä jaksa sen kummemmin enää valita. 
Kunhan housut löytyvät jalasta ja paita päältä.

Kaipaan omaa aikaa, mutta en sellaista kuin ennen.
Kaipaan aikaa, jolloin voin vain lukea kirjaa rauhassa tai tehdä ruokaa kiireettä. Joskus tosin haaveilen, että jaksaisin laittautua enemmän. 

Tai että hennot kesämekkoni, jotka on tuomittu vaatekaapin henkareihin, vielä joskus löytäisivät tiensä päälleni. 

Ilman, että ne olisivat hetken päästä aivan hiekassa.

En enää vaadi itseltäni niin paljon.
Kodin ei tarvitse näyttää aina viimeisen päälle siivotulta, vaikka kotona päivät olenkin. Neuvolastakin jo neuvottiin pitämään oma aika omana aikana ja että tekisin sitä, mitä haluaisin.

Meinasin palaa loppuun kaiken sen siivoamisen keskellä.

Ja niin talostamme muodostui koti.

Välillä sekaisa ja sotkuinen, mutta silti niin rakas koti.

Ja minä aloin viihtyä.

Eivätkä päivät enää tuntuneetkaan niin pitkiltä, eivätkä seinät enää kaatuneet päälleni. 

Joskus sitä vain unohtaa sen rentoutumisen tarpeen 

ja yrittää liikaa mahtua muottiin, joka puristaa jo varpaiden kohdalta.

...

Tälläiset aamut ne vaan hajottaa.

Plus vielä hammasta puskeva vauveli.

Viikonloppua ja siivousinhoa

Suurin huomio viikonlopusta sisältyy seuraavaan lauseeseen:
Meillä kääntyillään nykyään kovasti selältä mahalleen!

Into on jopa niin kovaa, että välillä käännytään vaikkei maailmaa ehkä haluaisikaan katsella siitä kulmasta. Ja niissä fiiliksissä kun lopulta mahalleen päädytään alkaa aivan jäätävä itkuraivohuuto.

Itseasiassa meillä on kääntyilty jo hetken aikaa, en vaan ole tainnut kyseisestä tapahtumasta tänne mainita sanallakaan. Huono minä, tiedän.

Viikonloppuna innostuin ja siivoilin!

En aina ihan ymmärrä, että mistä meille tuota pölyä ihan oikeasti kertyy aina niin hirveästi. Ja voin ensimmäisten joukossa myöntää että vihaan siivoamista koko sydämestäni. Aiemmin olen imuroinut omaa huonettani asuessani äitini luona, yksiötä, kaksiota ja soluhuonetta. 
Nyt imuroitavana löytyy kaksi kerrosta omakotitaloa. 

Joten voitte kuvitella innostustani aina imurinvarren nähdessäni.

Inhoni siivoamista kohtaan juontaa alkunsa itseasiassa lapsuudenkotiini ja äitiini, joka kaikkien ihanien ominaisuuksiensa lisäksi on valitettavasti hyvinkin siivousrakas ihminen. 
Minä, kuten ylempänäkin on jo todettu, en valitettavasti lukeudu siihen kastiin.
Ja koko lapsuuteni ajan suurin riidanaihe äitini kanssa oli huoneeni siivoaminen. 
Koska ihan oikeasti, joinakin kertoina huone tosiaankin oli jo valmiiksi siisti.
Myöhemmin keksin ratkaisun näihin riitoihimme ja otin iloisena imurin käteeni,  imuroin mattoa 10 min ja totesin siivonneeni. 

Sanomattakin on selvää, että tuo kyseinen temppu ei pidemmän päälle toimi enää tässä huushollissa. 
Pölylle sokea mieheni tarttuu imuriin vasta siinä vaiheessa, kun ovella on vastassa jo armeijan verran villakoiria.  

Olen siis päättänyt vihdoin ja viimein tehdä uuden vuoden lupauksen ja ystävystyä vanhan ja rämän imurimme kanssa.
 
Tai sitten ostaa uuden ja söpömmän, jonka kanssa imuroin ihan mielellään.

4kk Neuvola

Harmittaa, sillä koko neuvolareissu tuntui niin hirvittävän turhalta!

Oma terveydenhoitaja oli vielä joululomaansa viettämässä, joten tällä kerralla vastassa oli uppo-outo terkka ja vielä lääkäri, jonka oli kerran aikaisemmin vain nähnyt. Eipä olla varmaan ikinä koettu noin nopeaa neuvolakäyntiä, kun ei paljon tarvinnut jutella. Lääkäri kyseli joitain pieniä kysymyksiä, mutta terveydenhoitaja itse vain hymähteli L:n jokelteluille.

Mutta:
Painoa tasan 7 kg, pituutta 62,5cm
On se poju taas itseään kasvattanut!


Tänään aamumme venähti pitkäksi, sillä L herätteli minut ruokailuaan varten kahdelta ja seuraavan kerran vasta puoli seitsemältä. Väsyneenä äitinä nukahdin kesken syötön ja heräsin vieressä köllivän jälkeläiseni kanssa seuraavam kerran vasta puoli yhdeksältä, tunnin normaalia aikataluamme jäljessä. Päähän hieman otti, mutta kyllä oli myös levännyt olo!
L hieman kummallisen oloisena katseli ensin hetken aikaa ympärilleen, koska ilmeisesti heräsi minun heräämiseeni, kunnes aloitti tutun iloisen aamuhöpinänsä. Oman lapsensa iloinen jokeltelu on kyllä maailman kauneinta kuunneltavaa ja vielä se kaunis hymyily siihen päälle.
Ah, ei tämä äiti ainakaan voi ihanammin aamuaan aloittaa.


Loppupäivä onkin hieman luovittu ja oteltu torkkuja silloin tällöin, lopullinen tavoitteeni nimittäin oli saada poju rytmiinsä ja kello 12 pidemmille päikkäreilleen - suunnitelma, joka ainakin vielä tuntuu toimivan. 

Tänään otin viimein myös kuusen pois olohuoneesta ja surutta survoin sen portaiden alle, ensi joulua odottamaan.

Olohuone tuntuu yhtäkkiä hirveän autiolta ja suurelta, kun tuo 180 senttinen härpäke on nurkasta poistettu ja sohvat työnnetty taas toisiaan lähemmäksi - ja ai että sitä tehdessäni, unelmoin taas kerran kauniista, mustasta kulmasohvasta. Unelmoin paljonkin uusista asioista ja eniten odotan miehen vieläkin pitämätöntä isyysvapaata, jolloin saisimme mahdollisuuden hieman karsia tätä turhaa roinaa, joka taloamme asuttaa.
Vai kuulostako miehen veljen ex-vaimon juhlamekko vaatekaapissa vieläkin ajankohtaiselta säilytettävältä?

Mitä kummallisuuksia teidän kaapeista löytyy?

Huomenta tai hyvää päivää

Aamu on alkanut tänään taas aovam <--- huomaako tekstistäkin? siis aivan! ruokottoman aikaisin, sillä näemmä tuo aamuyö tuntuu olevan pojalle se vaikein pätkä nukkua - vaikka väsyttääkin. Heräsin ensimmäisen kerran kahdelta, kun L nälkäänsä tuhisi - otin rinnalle ja siinä hetken silmiä kiinni pidin.
Lopulta kun havahduin, huomasin L:n olevan aivan unessa...ehkä hieman liiankin syvässä unessa, ottaen huomioon ettei hän ole voinut nukkua kuin pari minuuttia.

Mietin pojan siirtämistä hetken aikaa, mutta onneksi katsahdin kelloa ensin, sillä se tosissaan näytti jo neljää eli ilmeisesti olin nukahtanut, L syönyt itsensä täyteen ja tehnyt heti perään samoin.

En viitsinyt enää poikaa siirtää pinnasänkyynsä, sillä todennäköisesti hän olisi herännyt siinä ja noiden vieressäni nukuttujen torkkujen voimalla jaksanut taas kerran kertoa kuulumiset herra palohälyttimelle. Oikein toimin, sillä ei kulunut kuin tunti ja tuttu ähinä herätti minut uudemman kerran. Viidestä kuuten leikittiin tutin kanssa, kuudelta L katsoi parhaaksi pöräyttää oikein kunnolla tervehdyksensä vaippaan, joten lopulta vaipan vaihdon jälkeen luovutin itse ja nousin taas ylös.
L tosin jatkoi nukkumista vielä puoli yhdeksään.

Aamun leikimme ja juttelimme, puhuin myös äitini kanssa puhelimessa ja L kuunteli keskustelua ihmeissään. Lopulta laitoin puhelimen kaiuttimelle, jotta L kuulisi ettei äiti sentään seinille puhu, niinkuin poikansa. Mummosta oli hauskaa jutella lapsenlapselleen ja L tuijotteli kapistusta ihmeissään ja yritti tarttuakin puhelimeeni tahmatassuillaan. Vedin tosin laitteen nopeasti pois, sillä riskinä olisi ollut kosketusnäytössä se, että kohta oltaisiin puhuttu ties kelle ja minne ties Zimbabween saakka.

Totutusti L simahti päiväunilleen puolisen tuntia sitten ja tämän päivän suunnitelmissa olisi tällä äidillä taas kerran pesaista vessan kaakelit. Tosissaan, mieshän niitä silloin KOHTA 4KK sitten oli saumaamassa, kun lapsivedet menivät... Jäi puhdistus puolitiehen, joten siitä asti ollaan mein hienon remontoidun vessan ylimääräisiä saumalaasteja yritetty hinkkailla irti, katsotaan kuinka käy..
Tsemppailkaa ihmiset!

Siivouspäivää ja seurustelua

Viime yönä meillä nukuttiin historiallisen hyvin.

Poju meni iltaunilleen jo kymmeneltä ja herätti äitinsä vasta kahden aikoihin, syötön jälkeen nukuttiinkin taas puoli kahdeksaan asti. Pitkät uniputket tekivät tehtävänsä, joten itse jaksoin virkeänä noustakin jo silloin, mutta poju tuhisi untaan vielä parisen tuntia, kunnes kymmenen aikoihin heräsi seurustelemaan. Niiden parin tunnin aikana ehdin hyvin itse syödä aamupalani, vaihdella vaatteeni ja pujotella vasta pestyyn kastemekkoon oikean värisen nauhan rinnuksiin. Myöskin tiskikone tuli pyöräytettyä kertaalleen päälle.

Houkuttelin syyslomaa viettävän äitini tänne tänään seurakseni, taka-ajatuksena se että itse saisin rauhassa siivota talomme läpikotaisin, kun tuore mummu leikittäisi lapsenlastaan. Syy siivousurakalle löytyy lauantaina edessä olevista ristiäisistä, joiden vuoksi kauempaa tulevat mieheni sukulaiset jäävät luoksemme yökyläilemään koko viikonlopuksi.
Myöskin lattoita pestessäni antoi ämpäriin jäävä pikimusta pesuvesi viitteitä siitä, ettei niitä turhaan tullut hinkattua.

Pari tuntia sain hukattua aikaa siivoamiseen ja yleiseen juoruiluun äitini kanssa. Ulos lähdimme pienelle vaunulenkille heti, kun sää sen salli. Vaunulenkki teki tehtävänsä ja nyt meillä nukutaan päiväunia, myöskin äitini katsoi tämän sopivaksi merkiksi siitä, että hänkin voi kotiinsa jo palata. Nyt odottelemme vain perheen toista miestä kotiin, joka tuo mukanaan ruoan, sillä tämä äiti ei tänään jaksa hellan ääressä seisoskella.

Illalla edessämme on kauppakierros, josta on tarkoitus ostaa loput tarpeelliset ristiäisiin (maidot kermat jne) sekä itsellemme ruokatarpeet perjantaiksi. 

Viikonlopun ruokia ei varmaankaan tarvitse sen kummemmin ihmetellä, sillä minulla on sellainen kutina että voileipäkakusta tai piiraista saamme ainakin aamiaisen sunnuntaiksi.