Aamu on alkanut tänään taas aovam <--- huomaako tekstistäkin? siis aivan! ruokottoman aikaisin, sillä näemmä tuo aamuyö tuntuu olevan pojalle se vaikein pätkä nukkua - vaikka väsyttääkin. Heräsin ensimmäisen kerran kahdelta, kun L nälkäänsä tuhisi - otin rinnalle ja siinä hetken silmiä kiinni pidin.
Lopulta kun havahduin, huomasin L:n olevan aivan unessa...ehkä hieman liiankin syvässä unessa, ottaen huomioon ettei hän ole voinut nukkua kuin pari minuuttia.
Mietin pojan siirtämistä hetken aikaa, mutta onneksi katsahdin kelloa ensin, sillä se tosissaan näytti jo neljää eli ilmeisesti olin nukahtanut, L syönyt itsensä täyteen ja tehnyt heti perään samoin.
En viitsinyt enää poikaa siirtää pinnasänkyynsä, sillä todennäköisesti hän olisi herännyt siinä ja noiden vieressäni nukuttujen torkkujen voimalla jaksanut taas kerran kertoa kuulumiset herra palohälyttimelle. Oikein toimin, sillä ei kulunut kuin tunti ja tuttu ähinä herätti minut uudemman kerran. Viidestä kuuten leikittiin tutin kanssa, kuudelta L katsoi parhaaksi pöräyttää oikein kunnolla tervehdyksensä vaippaan, joten lopulta vaipan vaihdon jälkeen luovutin itse ja nousin taas ylös. L tosin jatkoi nukkumista vielä puoli yhdeksään.
Aamun leikimme ja juttelimme, puhuin myös äitini kanssa puhelimessa ja L kuunteli keskustelua ihmeissään. Lopulta laitoin puhelimen kaiuttimelle, jotta L kuulisi ettei äiti sentään seinille puhu, niinkuin poikansa. Mummosta oli hauskaa jutella lapsenlapselleen ja L tuijotteli kapistusta ihmeissään ja yritti tarttuakin puhelimeeni tahmatassuillaan. Vedin tosin laitteen nopeasti pois, sillä riskinä olisi ollut kosketusnäytössä se, että kohta oltaisiin puhuttu ties kelle ja minne ties Zimbabween saakka.
Totutusti L simahti päiväunilleen puolisen tuntia sitten ja tämän päivän suunnitelmissa olisi tällä äidillä taas kerran pesaista vessan kaakelit. Tosissaan, mieshän niitä silloin KOHTA 4KK sitten oli saumaamassa, kun lapsivedet menivät... Jäi puhdistus puolitiehen, joten siitä asti ollaan mein hienon remontoidun vessan ylimääräisiä saumalaasteja yritetty hinkkailla irti, katsotaan kuinka käy.. Tsemppailkaa ihmiset!
Viikonloppuna saimme viimeinkin sähköt kylpyhuoneeseemme ja olen täysin rakastunut niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin lattialämmitys. Yhdestäkään kylpyhuoneesta, joka kodissani on sijainnut, ei ole tuollaista luksusta ikinä löytynyt, mutta nyt siihen on tullut muutos.
Ja se tuntuu niiin kivalta paljaille varpaille.
Muuten viikonloppumme olikin aika tavanomainen,
paitsi sunnuntai, jolloin jätin nuo mieheni pariksi tunniksi kahden kesken ja säntäsin ystäväni luo, ristiäistarjoilut mielessä. Meillähän ei tuossa hellassamme uuni tahdo toimia,joten en halunnut lähteä yrittämään kasvispiirakan kokeilua omassa uunissamme. Ja toiseksi, kyseinen ystäväni on kasvissyöjä, joten uskoisin hänen osaavan taikoa maistuvamman kasvispiirakan vieraillemme, kuin minä itse. Joten lähdin häneltä uunia lainausta sekä leipomisvinkkejä kerjäämään.
Maistoin tuolla reissulla myös ensimmäistä kertaa olutta yli 10kk, ja täytyy sanoa että jo se yksi hujahti hetkeksi nuppiin.
Piirakkaamme päätyi lopulta hyvinkin yksinkertainen täyte, joka sisälsi fetaa, kirsikkatomaattia, paprikaa sekä kesäkurpitsaa. Ja täytyy sanoa, näin vannoutuneena lihansyöjänä että hyvältä nuo kasvikset ainakin tuossa muodossa maistuvat. Itsehän en pidä fetasta enkä paprikasta, mutta tuossa piirakassa niiden olemassaoloa en edes huomannut. Löimme myös lukkoon ristiäistarjoilut.
-Voileipäkakku (kinkku, mieheni ystävä tekee)
-Herkkusieni-tomaatti-mozzarella piiras
-Feta-kirsikkatomaatti-paprika-kesäkurpitsa piiras (kasvissyöjäkaverini tekaisee molemmat piiraat)
-Kermakakku-unelma (tilataan, siksi tästä kakusta ei ole juurikaan isompaa näkemystä vielä)
-Lime-valkosuklaa juustokakku (leivon itse)
Näiden lisäksi vieraittemme suuhun päätyy myös ne tavalliset kahvit/teet/mehut ja ehkä me Domino-keksejäkin vielä taiomme lautasille, varsinkin pienemmille juhlavieraille.
Mitään kolmen ruokalajin illallisiahan tässä ei ole tarkoitus viettää, mutta toivottavasti nämä riittävät. Vieraita on näillä näkymin tulossa 24, mutta luvusta voi vielä lähteä kolme pois, riippuen siitä ottaako oma isäni osaa ehkä ainoan lapsenlapsensa ristiäisiin. Kihisen kiukusta, mutta en kyseisestä asiasta viitsi tämän enempää puhua. Jos isäni ei viitsi lähteä, eivät isovanhempanikaan pääse tulemaan ja tämäkös vasta ottaa päähän vieläkin enemmän.
Hieman jo alkavat hikikarpalot nousta otsalle, sillä ristiäisiä nimittäin vietetään 20.10 ja päivät alkavat hupenemaan hitaasti, mutta varmasti.
Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa ja tämä mamma palaa oman tuhisijansa luo :)
.png)
