...

Tälläiset aamut ne vaan hajottaa.

Plus vielä hammasta puskeva vauveli.

Pieleen meni.

Kaikki alkoi siitä, kun eilen aivan tavanomaisesti löin tiskikoneen päälle.
Kuten aina ennenkin laitoin pesutabletin koneeseen, kiersin haluamani ohjelman kohdalleen ja painoin nappia.

Siinä se kone hetken aikaa hurisi.
Kunnes se vain äkkiä sammui, ilman mitään ennakkovaroitusta.

Kirosin hetken, sillä olin varma että kone paukahti. 
Olihan se tosissaan jo iäkäs elektroniseksi laitteeksi. 

Samanaikaisesti hellalla minulla porisi kattilallinen tuttipulloja, joten vakuutuin siitä että sähkökatkos ei tällä kertaa ole syynä koneen hiljenemiseen.

Tajusin kuitenkin samalla, että ohuoneessa oli ihmeellisen hiljaista sillä äskettäin vielä taustalla soinut radio Suomipop oli myöskin mykistynyt. 

Sulaketaulussa kaikki sulakkeet näyttivät vielä toimintakykyisiltä,
mutta silti olohuone, eteinen, tietokonehuone sekä vessa olivat aivan pimeänä. Samoin se keittiön pistorasia, johon tiskikone oli kytketty. Hellakin kävi enää vain puolella teholla. 

Soitin siinä vaiheessa miehelleni, joka päätti lähteä käväisemään kotona ja selvittämään tätä sähköttömyyttämme.

Lopulta selvisi, että syy tosissaan oli palanut sulake.
Muttei talon sisältä, vaan ulkoa päädystä. Eikä mies sillä hetkellä pystynyt asialle mitään tekemään vaan palasi töihinsä.

Meidän molempien tietämättä oli sillä kyseisellä hetkellä, kun tiskikoneen päälle pistin, autotallissa päällä kaksi lämmitintä. 
Ja ne kaksi lämmitintä olivat puhaltaneet sitä lämmintä ilmaa aivan täysillä, eikä kyseinen sulake ollut kestänyt sellaista kuormitusta. 
Niitä puhaltimia, tiskikonetta, hellaa ja radiota. Taisi joku kattolamppukin olla päällä. 

Onni onnettomuudessa oli, että kyseinen sulake pimensi vain puoli taloa. Se ei sammuttanut vesipumppua eikä öljypoltinta, joten pärjäsimme hyvin L:n kanssa eilisen puoliksi sähköttä.
 
Jos eilinen päivä oli jo osaltaan aivan naurettava, viime yö oli jotain aivan toista. L on näemmä oppinut  pyörimään selällään, tosin vain ja ainoastaan öisin.
Viime yönä suoristin pienen mittarimatoni varmaankin neljästi, plus vielä se yksi syöttökerta siihen, joten pitkästä aikaa minua hieman väsyttää.

Kolmesti L oli onnistunut jumittamaan itsensä poikittain pinnoihin ja kertaalleen se pieni pää sojotti jo toisessa päässä sänkyä.

Tämän surullisen kuuluisan ja vähän nukutun yön jäljiltä, vetäisi tuo poikalapseni ensimmäisillä päiväunillaan unta palloonsa kokonaiset kaksi tuntia.

Näemmä tältä päivältä, tuo päivärutiini heitettiin koppaan jo heti kättelyssä.

Namnam

Tämän aamun fiilikset ovat aivan mahtavat, koska!

Ja pitihän se heti hehkuttaa:

Naurakaa vaan, mutta tää asia on jotain niin parasta, kun et ole omassa kodissasi pystynyt tekemään uunilla ruokaa varmaan vuoteen <3

--------

Mutta, eilinen päiväkin oli mitä ihanin!
L oli todella hyväntuulinen koko päivän ja sain hänet jopa nukkumaan kunnon päiväunet! Ensin nukuttiin kolme tuntia, oltiin puolitoista tuntia hereillä ja sen jälkeen vedettiin vielä puolitoista tuntia zetaa nokkaan!

AHH, näiden päiväunien voimilla jaksettiinkin sitten olla puolikahdeksaan asti niin nauravaisella fiiliksillä että äitikin ehti jo unohtaa kaikki mahdollisuudet kiukkuamiseen....

...mutta, puolikahdeksalta sitä kiukkua sitten taas puskettiin pintaan. L rauhoittui taas kerran syliin, mutta kun yritin laskea toista pinnasänkyyn sai kiukku uutta pontta. Laitoin mobilen päälle ja itsepintaisesti pidin poikaa sängyssään - ja katsos, kiukku alkoi laantumaan. Yritin imettää, muttei siitäkään tullut mitään. Mies otti tässä vaiheessa ohjakset ja jäi ajoittain kiukkuavan pojan kanssa tuijottelemaan mobilea. Vartin päästä tarjosimme korviketta pullosta, joka upposikin ilman suurempia huutoja (?) Puolikymmeneltä poika taas nukkui.

Vaikka L kiukkusikin eilen, oli kiukku paljon pienempää verrattuna aikaisempaan. Jospa tuota vieläkin voisi laittaa sen rokotteen piikkiin - ja odotella iloisesti sitä valoisampaa aikaa.

Koti muuttuu

Pikkuhiljaa ja hyvinkin viekkaasti,
ne
ovat ottaneet vallan kodissamme.

Vauvan tavarat.

Mihin tahansa suuntaan päätänsä kääntääkään, on siellä varmasti joku esine, joka muistuttaa tuosta pienestä tuhisijasta, joka muutenkin on vallannut läsnäolollaan koko elämämme.
Nyt tuo ihana poikamme on ottanut kohteekseen koko talomme.

Tutti siellä, pupu täällä, rätti pöydällä ja pieni haalari sohvalla.
Eteisessä järjettömän iso talvihaalari.
Keittiönpöydällä rintapumppu levällään.
Ristiäislahjoja leviteltynä sinne sun tänne.

Tiskikaapissa tuttipullo kuivumassa.

Tässä pienessä vauvan pesässämme alkaa Cosmopolitanin mukana tullut Mieskalenterikin näyttämään varsin irvokkaalta tapaukselta, lojutessaan viattomana olohuoneemme pöydällä.

Ei tätä enää oikein
lemmenpesäksi voi kutsua.