Ruokaisa viikonloppu

 

Perjantai oli meidän perheessämme sosepäivä ja silloin hellalla höyrysivät porkkana, kesäkurpista, kukka- sekä parsakaali. Ja kaikki tietysti tuolle perheen pienimmälle. Bataattia, kanaa, nautaa, banaania, mustikkaa sekä päärynää nimittäin pakastimesta jo löytyvät. 

Sekä eksoottisemmat purkkimuodossa kuivakaapissa.
Kaipailisin itseasiassa vinkkejä ja neuvoja hyviin lastenruokiin, kohteena tuo melkein 8kk ikäinen minimiekkonen. 

Mitkä reseptit teillä on koettu toimiviksi?

Ja jotta ruokapuolella muistettaisiin myös tämän perheen vanhempaa sukupolvea, niin lauantaina me herkuttelimme lohella. Aivan tajuttoman hyvällä lohella.
Appelsini-omenalohella.

Joskus ammoisina aikoina löysin hyvän reseptin Appelsiinilohelle, mutta tietysti kun kyseistä ruokalajia olisin eilen lähtenyt tekemään en sitä enää löytänyt. Joten sovelsin ulkomuistista.

  

Kala:

n. 1kg lohifilee

1 Appelsiini

Granny Smith- omenasiivuja (kastikkeeseen tarkoitetuista omenoista)

Suolaa

Pippuria 

Valio Viola Appelsiinituorejuustoa (myöskin kastikkeeseen tarkoitetusta napattu)

Kastike

2-3 (oman maun mukaan) Granny Smith Omenoita

1 Sipuli

1 prk Ruokakermaa

½ Kalaliemikuutio

n. 1 prk Valio Viola Appelsiinituorejuustoa

Currymaustetta

+

muita mausteita oman maun mukaan

Laitoin ensiksi fileen valmiiksi ja tönäisin yksinään kypsymään uuniin noin vartiksi 175 asteeseen.
Siinä välissä tein kastikkeen ja kaadoin valmiina vuokaan mukaan.
Taisivat kypsyä yhteensä jonkun 45minuuttia uunissa ja valmista tuli.
Lisäkkeenä toimivat kotimaiset perunat.

Tiistai, näin keskiviikkona.

Eilisen aamun olisi varmaankin voinut iloisemmissakin tunnelmissa aloittaa.

Minimies tosin aloitti sen jo aamulla kello kuusi ja jatkoi päiväänsä aamupuuron jälkeen kiukuttelemalla.  

 

Puoli yhdeksältä kokeiltiin nukkumista, joka hiljensikin talon neljäksikymmeneksi minuutiksi. Kiukkua jatkui heti myös tämän heräämisen jälkeen yhteentoista, jolloin äidillä paloi lopulta hermo ja lähdettiin kokeilemaan nukkumista uudemman kerran. Tällä kertaa unta maittoikin jo puolentoista tunnin verran ja vihdoinkin herättiin hyvällä tuulella. Siitä eteenpäin oli päivämme huomattavasti mukavampi ja kaikista kivointa tuon miniukkelin mielestä taisi olla se, kun isi tuli töistä kotiin. Totta puhuen niin myös minunkin mielestäni, sillä enää sen jälkeen en joutunut yksinäni kuuntelemaan tuon suloisen pienen ihmiseni raivoa. 

Illalla tein herkkuruokaani, jonka reseptin olen bongannut vuosia sitten Hellapoliisin sivuilta. 

" Tomaatti-pestobroileria
4 annosta

400-500 g broilerin fileetä
tilkka öljyä
1 iso sipuli silppuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
Santa Maria Pasta basilico -mausteseosta myllystä
1/2 dl vihreää pestokastiketta
1 dl kermaa tai kanalientä
200 g Philadelphia tomaatti & pesto tuorejuustoa
200 g miniluumutomaatteja
1/2-3/4 dl pinjansiemeniä
1 ruukku basilikaa
(suolaa)

Leikkaa broilerin fileet sopiviksi suupaloiksi.
Kuumenna öljy wokissa. Paista broileripalat, lisää sipulisilppu, valkosipuli ja Pasta basilico. Lisää  joukkoon myös vihreä pestokastike. Kaada joukkoon kerma ja tuorejuusto. Lisää vielä miniluumutomaatit ja pinjansiemenet.
Anna kiehua muutaman minuutin ajan. Tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa.
Silppua pinnalle tuore basilika. "

Näiden vuosien varrella olen huomannut, että tuon kyseisen Philadelphian tuorejuuston löytyminen kaupasta on aivan hirveää arpapeliä. Olen siis löytänyt itseni korvaamassa sen hyvinkin usein Valio Violan Auringonkuivattu tomaatti tuorejuustolla. Myös pinjansiemenet olen aina jättänyt pois, ennakkoluuloinen kun olen. Mutta todella hyvää ruoasta on näinkin tullut! Suosittelen muutenkin lämpimästi noita Hellapoliisin sivuja, itse olen sieltä löytänyt monta luottoreseptiä.

PS. ENSIMMÄINEN HAMMAS ON PUHJENNUT!

Ruokailua

Ensimmäisen kerran meillä maistettiin soseita 5 kuukauden iässä ja ensimmäinen ruokailukerta sisälsi bataattia. Pitkälle olemme tuosta päässeet, sillä nykyisin kiinteitä syödään jo neljästi päivässä. Aamulla ja illalla puuron muodossa, aamupäivällä liha-kasvis ja iltapäivällä poju vetäisee hedelmää.

Kasvikset ja lihat teen itse, samoin hedelmistä päärynän ja banaanin. Mango odottaa kaapissa piltin muodossa, samoin parit marjakokeilut. Yritin nimittäin eilen etsiä kaupasta suomalaisia pakastemarjoja, mutta petyin karvaasti ja lopulta tyydyin pelkästään mustikkaan, vaikka vadelmaa olisinkin halunnut. Ostin sitten lopulta pari valmista ruusunmarja-vadelmaa, joita ajattelin tänään tarjota maistiaiseksi. 

Puurona meillä syödään riisipuuroa ja tällä hetkellä merkkinä on se Muksun ensipuuro, ihan alkukokeilujen vuoksi. Kaapissa odottavat myös Myllyn Parhaan riisihiutaleet, joilla olisi tarkoitus jatkaa. Kaurapuurolla aloitimme itseasiassa ensimmäiseksi, mutta juuri siihen pahimpaan ihottumakohtaan. Kun poskiin sitten vielä ilmestyi pieniä näppylöitä, jätin kaurapuuron sikseen ja vaihdoin riisipuuroon.  

Kasvissose sisältää yleensä mielivaltaisen jääpalayhdistelmän seuraavista: bataatti, porkkana, maissi ja kukkakaali. Lihaksi joukkoon päätyy joko kanaa tai porsasta.

 
Hedelmissä olemme junnautuneet banaaniin sekä päärynään ja marjasoseita L ei itseasiassa ole vielä kertaakaan maistanut. Omenaa kokeilimme, mutta ihottuma tuntui silloin räjähtäneen juuri siitä, joten tällä hetkellä valmiit omenasoseet seisovatkin pakastelokeron pohjalla.
 
Aamupuuro syödäään yleensä puolikahdeksan maissa. Olen monesti yrittänyt tarjota vielä rintaa, kun L seitsemän maissa herää, mutta se vaan ei enää kiinnosta. Yleensä sitten, kun pojan puoli kahdeksalta istutan pesujen jälkeen syöttötuoliin on nälkä jo kova ja niin myöskin vaatimukset. Jossei puuro päädy samantien lautaselta suuhun, saan osakseni kunnon itkupotkuraivarit. 

Yhdeltätoista tarjoan liha-kasvissoseen (4 kuutiota suurin piirtein) ja yleensä ruokailujen välissä tarjoan maitoa, sillä tuo aamupuuro ei poikaa pidä kylläisenä kyllä kolmea tuntia. Tässäkin välissä vielä tyrkytän sitä rintaa, mutta ei niin ei....

 
Yleensä meillä nukutaan pidemmät unet juuri tuon "lounaan" jälkeen, eli seuraavan kerran ruokaillaan kahden maissa, kun poika herää. Silloin vuorossa ovat hedelmät (3 kuutiota) ja nyt myös uutena tulevat marjat. Olen pohtinut hedelmien ja marjojen jättämistä pelkästään puuron sekaan, sillä neuvolassakin ehdotettiin jo siirtymistä kahteen liharuokaan päivässä, mutta. Katsotaan nyt.

Illalla sitten nautitaan maitoa tuon hedelmäsoseen ja puuron välissä, yleensä siinä neljän-viiden maissa. Iltapuuro napsahtaa nenun eteen L:lle hieman ennen seiskaa, jonka jälkeen lähdetäänkin iltapesujen kautta nukkumaan. Seuraavan kerran ruokaillaankin aamuyöstä puoli neljän ja viiden rajamailla, jolloin vihdoinkin jo äidinkin rinta kelpuutetaan.

Iltapuuron kanssa olen myös tehnyt niin, että annan sitä vähemmän kuin aamulla. Itsellä ei puuro nimittäin pidä oloa täysinäisenä kuin pari hassua tuntia, joten maitoa kulutetaan vielä illasta paljon. Aamulla teen siis puuron desiin nestettä, illalla 50ml:iin. Maitoa vedellään sen lisäksi vielä semmoiset 150ml. 

Ja tietysti, L saa maitoa aina halutessaan ja ruokien välissä. 
Onhan se vielä tämänikäisen pääruoka. 

Eroahdistus

Minulle,

todellakin minulle, 

ilmestyi kyseinen ahdistus ensimmäisenä.

Päädyimme nimittäin eilen siirtämään pinnasängyn kauemmas omasta sängystämme ja lopulta pinnasänky siirtyi niinkin kauas, kuin vastakkaiselle seinälle. Olen itse hirveän levoton unissani ja välillä tuntuu ihan, että alitajunnassani piileskelee sambatanssija, joka herää henkiin öisin ja aina lopulta pyörin kuin hyrrä ympäri sänkyä. Toivomuksissa siis olisi, ettei lapsi ainakaan minun yökarkeloihini heräisi enää kertaakaan.
Kun pojun vein illalla nukkumaan ja iltasadun luettuani lähdin pois makuuhuoneesta, tunsin piston sydämessäni nähdessäni sen, kuinka kaukana pieni pinnasänky onkaan omasta parisängystämme. 

Minun pieneni,

tuolla.
Noin kaukana. 

Naurettavaa oli lähinnä se, ettei L tuntunut olevan muutoksesta moksiskaan. Päinvastoin, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan meillä nukuttiin jopa aamukahdeksaan asti ja äidinkään ei yöllä tarvinnut nousta omasta sängystään kuin kahdesti; kerran nostamaan tutin ja kerran syöttämään.

Tosin yön rauhallisuuten on saattanut vaikuttaa myös illalla antamani Panadol, sillä ilmassa oli illalla tavallista enemmän kitinää. Mahdollista kuumettakin koetin tarkkailla, mutta korvamittari teki temput, mitaten toisesta korvasta jopa 38,3 astetta ja toisesta 37 ..... 

Kainalosta saimme lopulta lukemat 37,2, joten kuumetta ei meille ekana iltana noussut, mutta kitinän vuoksi päädyin kuitenkin antamaan särkylääkettä. 

Ja juurikin siksi, että ne kyseiset rokotteet saimme eilen. 

Normaalissa tilanteessa olisin jättänyt antamatta.
Kuinka herkästi sinä lääkitset lasta?

Ja hyvin lopulta levättiinkin,

äidin eroahdistuksesta huolimatta.

Tänään ainakin on tuo pienempi miehekkeeni jaksanut kovasti taas touhuta ja hymyillä urheasti. Lounaalla L sai ensimmäistä kertaa perunaa bataatin joukossa ja hyvällä ruokahalulla sitä syötiinkin. Itse en tosin meinannut pysyä tahdissa perässä ja useasti sainkin soraääniä hitaudestani, kun uusi lusikallinen ruokaa ei ollut suussa samantien, kun edellinen oli nielaistu. 

Ensi viikolla vuoron saavatkin hedelmäsoseet ja sen jälkeen tarkoituksena olisi testata kaurapuuroa.

Meissä vanhemmissa ei kummastakaan oikein löydy puuronsyöjää, mutta katsotaan mitä mieltä jälkipolvi onkaan.

Hyvät viikonloput kaikille

ja ensi viikkoon!

Nukkumattiikosmonauttii..

Kolme yötä olen nyt nukkunut huonosti,

tai jos totta puhutaan olen nukkunut huonosti nyt viisi kuukautta putkeen,

mutta tähänkin viiteen kuukauteen on välillä osunut hyviäkin öitä.

Viimeiset kolme eivät tosiaankaan lukeudu niihin.

L menee meillä aina klo 19:00 sänkyyn ja yleensä on unessa kahdeksaan mennessä, oma nukkumaanmenoni sijoittuu kymmenen pintaan. Keskiyöllä olen joskus nostanut ähisijälleni tutin ja jatkanut unia, kolmelta syöttänyt ja herännyt seitsemältä pirteänä. 

Viimeiset kolme yötä olen keskiyöllä nostanut sen tutin sekä toistanut saman moneen otteeseen seuraavan kolmen tunnin aikana, lopulta kello kolmelta imettänyt. Siitä välillä nukkunut seitsemään, välillä taas nostellut tuttia, lopulta heräten klo. 07:00. Viime yönä ennenkuulumattomasti päädyin pitkästä aikaa imettämään jopa kahdesti, kolmelta ja puoli kuudelta. Tosin, silloin puoli kuudelta oli ruokailu tyylillä imaisu ja sammuminen, aivan kuin rintamaitoni kätkisi itseensä jämäkät prosentit kuningas alkoholia.

Päivällä L:n uniputken pituus tuntuu jämähtävän aina 40min, jonka jälkeen ei muuta tehdäkään kun lähinnä kiukutaan ja kiljutaan. Kunnes taas seuraavan kerran suvaitaan sulkea ne silmät, selkeästi riittämättömäksi, neljäksikymmeneksi minuutiksi.

Surullista, mutta taidan alkaa hyväksymään sen tosiasian että lapseni osaa arvostaa unta vasta teini-ikäisenä - jolloin minä varmaankin olen jo arvostuksen kyseiseen turhuuten kadottanut.  

Mutta, on meillä jotain muutakin tapahtunut.
Tänään nimittäin tarjoilin 5kk:n ikäiselle jäppiselleni ensimmäiset maistiaiset soseen muodossa ja juurekseksi valikoitui bataatti. 

Outoon makuun ja koostumukseen ei liiemmin ihastuttu, muttei myöskään vihastuttu. Olen lastani jo järkyttänyt parin päivän ajan tarjoamalla hänelle vesihuikkaa silloin tällöin imetyksen päälle, jotta soseet aloittaessani ei ruokajuomaksi muodostuva vesitilkkakaan ihan vieras olisi. Sanotaanko näin, että tähän asti tuo vesi juomana on aiheuttanut enemmän kulmien kurtistelua, kuin äidin tekemä sose. Sosetta lähinnä pyöriteltiin suussa jonkun ajan ja lopulta nielaistiin ja hetken päästä taas odotettiin lisää suu auki.   

Kyllä, 

vaikkei poika unta osaakan arvostaa, niin ruoan suhteen on tilanne aivan toinen.
Ruokaa hän nimittäin taitaa rakastaa.

Ainiin, ja jossei tekstistä käynyt vielä ilmi, niin

L <3 5kk!

"Jotain nopeaa ja helppoa"

Otsikko on mieheni yleisin tokaisu siihen, kun häneltä ehdotuksia ruoan suhteen tiedustelen.

Kuten unen suhteen, on hyvinkin selvää että emme myöskään sovi toisillemme kulinaarisessa maailmassa, sillä minä en pidä nopeasta ruoanlaitosta.

Olen hyvin nirso ruokailija ja olen ollut sellainen pienestä pitäen, tiedän tasan tarkkaan sen mistä en pidä ja mistä pidän, enkä varmana kokeile mitään uutta.

Tai ainakin näin kuvittelin vielä pari vuotta sitten kun kotona vielä asustelin. Omilleni kun muutin jaksoin aikani valmistella niitä tuttuja ja turvallisia ruokia, jotka jo kotona olin oppinut ja niiden kanssa juoda aina sen lasin maitoa. Lopulta pieni kulinaristi sisälläni heräsi, aloin ymmärtämään mitä oikeasti hauduttaminen tarkoittaa ja saatoin lisätä kokkailuihini ehkä jopa yhden valkosipulinkynnen enemmän kuin aiemmin.

kuva hellapoliisi.fi

Aikani selailin hellapoliisin, pirkan ja sun muut keittosivut läpi ja vähitellen imin itseeni uusia reseptejä sekä kikkoja, joista en aiemmin ollut kuullutkaan. Tavallinen kanakastikkeeni muokkautui milloin pesto-broileriksi ja milloin hedelmäiseksi curryksi ja perunamuussiinkin alkoi ilmestymään silloin tällöin porkkanan vivahteita. Vuosi sitten uskaltauduin jopa tekemään ensimmäisen juustokakkuni, mutta siltikään en näillä kätösilläni osaa taikoa kermakakku-unelmia toisten syntymäpäiville - mutta ehkä joskus.

Nykyään teen jopa jauhelihakastikkeeni mieluummin alusta asti itse, kuin ostaisin sen valmiina purkista. Ja minulle tämä on suuri edistysaskel.

kuva hellapoliisi.fi

Mutta mieheni, voi mieheni.... Hänellä on aina kiire ruoan suhteen ja toisinaan ymmärränkin sen, varsinkin pitikien työpäivien jälkeen jolloin ruokatunti on lähinnä kulunut sähköposteihin vastaillessa ja muissa työhommissa... Mutta...

Ruoanlaitto on ihaninta, kun siihen saa käyttää aikaa.

Miehen tekniikalla, nopeaa ja helppoa, olemme nauttineet mm. runsaan ruskeita kanapaloja, palanutta sekä raakaa lihamureketta, ylikypsiä perunoita sekä mauttomia kastikkeita.

Mutta kyllä, kun miehenikin paneutuu ruoanlaittoon ovat hänen ruokansa tajuttoman hyviä.

Äitienpäivä

Myöhästyneet onnittelut kaikille äideille ja äidiksi tuleville!

Täytyy tunnustaa että itse en pahemmin juuri perusta tuosta äitienpäivästä, mutta voipi olla että mieli pian muuttuu.
Onhan se mukava perinne ja antaa arvostusta maailman äideille, mutta minulle äitini on äitini joka päivä eikä vain äitienpäivänä. Siltikin pitihän hänelle tänään kukka kiikuttaa ja kahvilla käydä, kun niin hyvä syy oli, vaikka välillä tuntuukin ettei aikaa juuri olisi. Sama homma minulla on isänpäivän kanssa, aina on kuitenkin onniteltu, mutta ei ihan joka vuosi kyllä käyty kylässä.
Onneksi isäni on tämän asian suhteen ollut aina hieman rennompi.

Äitienpäivän suhteen olemme kyllä huono pari oman äitini kanssa, hän leipoo kakut aina valmiiksi vaikkei siellä käymisestä olisi mitään puhettakaan ja olettaa minun aina tulevan.
Ja ainahan minä menen.
Kerran tein virheen ja ehdotin, että jos huomenna mieluummin, koska silloin ei äitienpäivä kolahtanut itselleni ollenkaan hyvään hetkeen.
Lopputulos oli, että siltikin menin.

Myös miehen äitiä kävimme kukittamassa ja kahvit juomassa, mutta muuten nautimmekin sunnuntaista ihan kotona.

mekko päällä ensimmäistä kertaa tänä keväänä

Tänään aion kohdata vanhan viholliseni ruoan laiton myötä, nimittäin lasagnen. En pienempänä pitänyt kyseisestä ruoasta kotitekoisena enkä sitä siis suostunut syömään, mutta nyt päätin ottaa vanhaa vihollistani sarvista kiinni ja valmistaa sitä itse. Aivan ensimmäistä kertaa ja aivan itse.

Hieman jo säälin tuota miekkosta kun raukka joutuu sitä maistamaan.
Ja parasta olla herkullista herran mielestä.

<;