Ruokailua

Ensimmäisen kerran meillä maistettiin soseita 5 kuukauden iässä ja ensimmäinen ruokailukerta sisälsi bataattia. Pitkälle olemme tuosta päässeet, sillä nykyisin kiinteitä syödään jo neljästi päivässä. Aamulla ja illalla puuron muodossa, aamupäivällä liha-kasvis ja iltapäivällä poju vetäisee hedelmää.

Kasvikset ja lihat teen itse, samoin hedelmistä päärynän ja banaanin. Mango odottaa kaapissa piltin muodossa, samoin parit marjakokeilut. Yritin nimittäin eilen etsiä kaupasta suomalaisia pakastemarjoja, mutta petyin karvaasti ja lopulta tyydyin pelkästään mustikkaan, vaikka vadelmaa olisinkin halunnut. Ostin sitten lopulta pari valmista ruusunmarja-vadelmaa, joita ajattelin tänään tarjota maistiaiseksi. 

Puurona meillä syödään riisipuuroa ja tällä hetkellä merkkinä on se Muksun ensipuuro, ihan alkukokeilujen vuoksi. Kaapissa odottavat myös Myllyn Parhaan riisihiutaleet, joilla olisi tarkoitus jatkaa. Kaurapuurolla aloitimme itseasiassa ensimmäiseksi, mutta juuri siihen pahimpaan ihottumakohtaan. Kun poskiin sitten vielä ilmestyi pieniä näppylöitä, jätin kaurapuuron sikseen ja vaihdoin riisipuuroon.  

Kasvissose sisältää yleensä mielivaltaisen jääpalayhdistelmän seuraavista: bataatti, porkkana, maissi ja kukkakaali. Lihaksi joukkoon päätyy joko kanaa tai porsasta.

 
Hedelmissä olemme junnautuneet banaaniin sekä päärynään ja marjasoseita L ei itseasiassa ole vielä kertaakaan maistanut. Omenaa kokeilimme, mutta ihottuma tuntui silloin räjähtäneen juuri siitä, joten tällä hetkellä valmiit omenasoseet seisovatkin pakastelokeron pohjalla.
 
Aamupuuro syödäään yleensä puolikahdeksan maissa. Olen monesti yrittänyt tarjota vielä rintaa, kun L seitsemän maissa herää, mutta se vaan ei enää kiinnosta. Yleensä sitten, kun pojan puoli kahdeksalta istutan pesujen jälkeen syöttötuoliin on nälkä jo kova ja niin myöskin vaatimukset. Jossei puuro päädy samantien lautaselta suuhun, saan osakseni kunnon itkupotkuraivarit. 

Yhdeltätoista tarjoan liha-kasvissoseen (4 kuutiota suurin piirtein) ja yleensä ruokailujen välissä tarjoan maitoa, sillä tuo aamupuuro ei poikaa pidä kylläisenä kyllä kolmea tuntia. Tässäkin välissä vielä tyrkytän sitä rintaa, mutta ei niin ei....

 
Yleensä meillä nukutaan pidemmät unet juuri tuon "lounaan" jälkeen, eli seuraavan kerran ruokaillaan kahden maissa, kun poika herää. Silloin vuorossa ovat hedelmät (3 kuutiota) ja nyt myös uutena tulevat marjat. Olen pohtinut hedelmien ja marjojen jättämistä pelkästään puuron sekaan, sillä neuvolassakin ehdotettiin jo siirtymistä kahteen liharuokaan päivässä, mutta. Katsotaan nyt.

Illalla sitten nautitaan maitoa tuon hedelmäsoseen ja puuron välissä, yleensä siinä neljän-viiden maissa. Iltapuuro napsahtaa nenun eteen L:lle hieman ennen seiskaa, jonka jälkeen lähdetäänkin iltapesujen kautta nukkumaan. Seuraavan kerran ruokaillaankin aamuyöstä puoli neljän ja viiden rajamailla, jolloin vihdoinkin jo äidinkin rinta kelpuutetaan.

Iltapuuron kanssa olen myös tehnyt niin, että annan sitä vähemmän kuin aamulla. Itsellä ei puuro nimittäin pidä oloa täysinäisenä kuin pari hassua tuntia, joten maitoa kulutetaan vielä illasta paljon. Aamulla teen siis puuron desiin nestettä, illalla 50ml:iin. Maitoa vedellään sen lisäksi vielä semmoiset 150ml. 

Ja tietysti, L saa maitoa aina halutessaan ja ruokien välissä. 
Onhan se vielä tämänikäisen pääruoka. 

Kuvia, jotka eivät liity tekstiin mitenkään.

Kuvat ovat eilisiltä vaunulenkeiltämme, lisäilin ne instagrammiin ja  sieltä nappasin ne vielä tännekin näkösälle.

Eilen ehdin juuri itsekseni tuskastella sen asian kanssa, että meillä ei enää juurikaan nukuta päivisin. Poju torkahtelee aina pieneksi toviksi, mutta kunnon parin tunnin unia ei tule vastaan missään vaiheessa. Koko ajan haukotellaan ja nukahdetaan lopulta vain tutin kanssa, ilman sitä itketään.

No, eilenpä sain poikani viimein unten maille, mutta pelkästään antamalla hänelle hieman korviketta. Tiedän hänen olevan juuri niillä viikoilla, jolloin ongelmaksi voisi todeta tiheän imun kauden, mutta tämä alkaa olemaan jo todella naurettavaa, jos sen aikana ei suostuta päivisin yhtään nukkumaan.
Ja selvästi ollaan silti väsyneitä.

Kun poika lopulta uneen pääsi, nukkui hän kaksi tuntia putkeen, heräsi ja söi rintaa ilman raivareita ja nukkui toiset kaksi tuntia.
Tosiaankin, henkimaailman hommia tämä lapsenkasvatus.

Mutta illalla, voi illalla...
Silloin koimme aivan tajuttomat rintaraivarit. Nyytti ei ole ikinä itkenyt noin, ensiksi syötiin hyvällä ruokahalulla mutta sitten se alkoi. Ja huuto vain yltyi, kun rintaa yritti uudemman kerran tarjota. Tutista löytyi lohduke, jonka parissa viihdyttiinkin parikymmentä minuuttia.

Uudemman kerran kun yritin imettää, mentiin saman kaavan mukaan.
Aluksi hyvä, kohta taas ei.
Ja taas itkettiin.
Hyvä niin pitkään, kun tutti pysyi suussa,
kun se tippui taas itkettiin.

Mies sai pojan nukahtamaan jossain vaiheessa, mutta ajasta en tiedä, sillä itse nukuin jo siinä vaiheessa sohvalla. Heräsin yhdeltätoista siihen, kun poika ähisi ja tuhisi nälkäänsä sohvan vieressä vaunukopassa, mies oli ilmeisesti jättänyt pojan siihen nukkumaan ja mennyt nukkumaan itsekin.
Ei näemmä ollut minua hennonnut herättää.

Tällä kerralla ruoka maistui hyvin ja ilman itkuja. Myöskään nukahtamisessa ei ollut ongelmia.

Tänä aamuna sain mitä mainioimman herätyksen, sillä poika ähisi ja piereskeli kuin mikä vieressäni. Lopulta totesin pelin olevan menetetty ja silmäni avatessa vastassa oli mitä ihanin hymy.
On se vain niin suloinen.

Kohta lähdemme taas yllänä kyviin maisemiin löntystelemään, jos sää sen sallii.
(Eilen jo kirosin luontoäitiä päättämään siitä, että sataako vai paistaako se aurinko, sillä se jatkuva vaihtelu sai minut näkemään punaista.)

Jossain vaiheessa iltapäivällä ystäväni tulee käymään kahvilla ja sen jälkeen myöhemmin illalla, miehen tultua kotiin of course, lähden erään toisen ystäväni kanssa Leppävaaraan etsimään itselleni mekkoa ristiäisiin.
Jokainen täällä päin asusteleva voi itsekseen miettiä, missä mahdollisesti saatan siellä Leppävaarassa käydä.


köh, Sello, köhköh

Have a great day,
everyone!

Oudot rintaraivarit

Yleisesti ottaen meillä on tuo imetys lähtenyt hienosti käyntiin,
maitoa tuntuu riittävän ja poika ei turhia tissilla asu, välillä tosin tahtoo heittäytyä leikkisäksi.
Nekin kerrat yleensä rauhoittuvat sillä, että annan tutin toiselle hetkeksi ja sen jälkeen yritetään uudestaan.

Nyt pari viikkoa hyvin vaihtelevasti toinen on saanut aivan käsittämättömiä rintaraivareita.
Tiedän, rintaraivarit ovat yleisiä,
mutta 
meillä poika raivoaa pelkästään "illan viimeisellä syötöllä", ei ikinä muulloin.
Aamulla ja päivällä, kaikki on yleensä aivan hyvin,
mutta siitä viimeisestä syötöstä ei tahdo enää tulla yhtään mitään.

Alku menee aina hienosti, mutte hetken jatkuneen imetyksen jälkeen se alkaa.
Ja silloin huudetaan ja ärjytään ja revitään rintaa kuin viimeistä päivää ja vain siksi, että siihen lopulta voisi rauhoittua hetkeksi ja aloittaa koko raivo taas alusta.

En osaa sanoa, onko poika oikeasti niin nälkäinen vai mistä on kyse,
sillä eilen illallakin rauhoittui lopulta vasta vaunukoppaansa tutin kanssa.
Ja sitä tuttia imettiin kyllä niin intensiivisesti että.

Mutta tuskin toinen nukahtaisi ja tyytyisi tuttiinsa,
jos oikeasti maha kurnisi?

Ja täytyy kyllä todeta, että tuona imetyksen hetkenä,
mietin useasti että kohta tämä saa jäädä.