Klippan Triofix?

Meidän melkein vuoden ikäinen tenavamme on minimalistista kokoa, jonka vuoksi siirtäminen kaukalosta turvaistuimeen ei ole ollut mitenkään ajankohtaista, eikä kilokokojen mukaan olisi vieläkään (kolme jäljellä..)

MUTTA

kun on se vaihtamiskutina.

Olen jo pitkään googletellut hakukone suhisten erilaisia turvaistuimia - BeSafen Izi Combia, Pallaksen Sironaa, Britaxia...

ja aina tunnen vihlaisun sydänlastassa.

Vihlaisun nimeltään Peugeot 206,

jokaisen turvaistuinta asentavan painajaisen

Se on pieni.

Siinä on kolme ovea.

Ja se on pieni.

Ei muuten varmana mahdu.

Käväisin eilen itsekseni Sellossa etsimässä pojalle kurahousuja ja kaikkea muuta tarpeettoman tarpeellista mitä tuo taivaalta satava vesi vaatii JA poikkesin samalla kyseisessä ostoskeskuksessa olevaan Vauvatalo Johannaan.

Kysyin ensimmäisenä myyjältä mitä hän suosittelisi pieneen autoon.

Vastaus oli:

Klippan Triofix

http://www.klippan.fi/


"Klippan TrioFix helppokäyttöinen ja monitoiminen turvaistuin, joka on hyväksytty viimeisimmän ECE R44 rev.04 normin mukaan, 9-36 kg lapselle.
Suomessa valmistettu Klippan TrioFix -turvaistuin sopii lapsille n. 9 kk ikäisestä alkaen. 

Klippan TrioFix turvaistuin kiinnitetään jalustaan selkä tai kasvot menosuuntaan"

Teksti lainattu Baby Stylen verkkokaupasta 

Tällä hetkellä ainoa asia mikä itseä arvelluttaa on se, ettei turvaistuinta voi käyttää selkä menosuuntaan enää kun 18kg:n rajapyykki tulee vastaan.

Mutta tällä hetkellä poikamme on juuri ja juuri kymmenkiloinen vuodenikäisenä, joten jos tällä vauhdilla jatketaan on tuo kiloraja vielä kaukana.

Kellään lukijalla kyseistä istuinta tai harkinnassa?

Tai tuttavan tutulla?

Serkun kaimalla?

 

Jollain?

Made in Finland?

Järjestelmäkamera?

Olen haaveillut järjestelmäkamerasta jo viisitoistavuotiaasta asti, mutta aina on tiellä ollut joko rahanpuute tai olemassa olevan kameran toimivuus. 

Suurimmaksi esteekseni muodostui ensimmäisen digikamerani Sony Cyber-shot, joka palvelikin pestissään melkein kymmenen vuotta.

DSC-S40

Pienestä koostaan huolimatta kompaktissa Cyber-shot S40:ssä on korkeatasoinen Carl Zeiss® Vario-Tessar® -objektiivi, 3x optinen zoom ja 4,1 tehollisen megapikselin resoluutio, jotka takaavat mahtavat tulokset.

(teksti Sony)

kuva: Sony

Kun kyseisestä kamerasta aika jätti en vieläkään hennonnut ostaa sitä kauan himoitsemaani järjestelmäkameraa vaan tyydyin tavalliseen digikameraan. Näyttämölle astui Samsung ST94.

Nyt kamerakuume on taas nostanut ilkeää päätään ja kyseisen päivän olen kolunnut elektroniikkaa myyvien liikkeiden nettisivuja sen oikean perässä.
Katselin läpi nämä suosituimmat Canon EOS 1100D sekä Nikon D3100, mutta jotakin jäin kaipaamaan. 

Sitten löysin uuden parivaljakon: Canon EOS 600D sekä Nikon D5100.  

Nyt pyytäisinkin seuraavaa; jos siellä ruudun toisella puolella JOKU omistaisi jomman kumman näistä vempeleistä ja kehaisisi omaansa.
Tai jos tiedät suht samasta hintaluokasta jotain parempaa, 

vinkkaa!

Toiveena olisi kuvata tuota alati liikkuvampaa rakkauteni ilmentymää ja kyllä, raha on aina este.

Itse aiheutettu stressi.

Pääsiäisen jälkeen pärähtää tuolle miekkoselle pyöreät vuodet kuppiin.

Minä naisena stressaan tätä tapahtumaa aivan kamalasti lähinnä siksi, etten yhtään tiedä mitä miehelle ostaisin lahjaksi.

Aivan kuin kaikki hyvät miehet, myös tuo oma miekkoseni jatkuvasti toitottaa ettei hän halua mitään, eikä tarvitse kakkuakaan leipoa.
Mutta, kun minä haluan?

Tänään aina mahdollisuuksien mukaan olen istunut tietokoneen edessä ja hakukoneet ovat huudelleet hallelujaa. Hakusanoiksi ovat nyt vakaasti junnautuneet Harley Davidson, Metallica, Converse ja sivustoiksi joko EMP tai Leatherheaven.

kuva emp.fi

Ja siltikään en löydä yhtään mitään.

Kaikki keksimäni lahjaideat tuntuvat niin mitättömiltä synttärisankarin kerryttämiin vuosiin verratessa. Jotenkin tuntuu, että lahjan tulisi olla jotain megalomaanisen hienoa ja isoa ja kallista. 

 

 

kuva emp.fi

 

Yhtäkkiä tuntuu, etten tunne miestäni ollenkaan. En keksi yhtään mitään, mistä hän tuntuisi pitävän. Kaikki t-paidat ja muut vaatekappaleet ovat omasta mielestäni aivan tajuttoman hienoja ja heti perään nousee epäilys. 

 Ei, ei hän varmaan tuosta pitäisi.

kuva emp.fi

Kaikki mitä löydän, tuntuu niin hirveän persoonattomalta.
Sitä samaa vanhaa, paita sieltä, muki tuolta ja fiilis hey, I really did think of you - not 100% omasta päästä.

Mattimyöhäisenä olen jo sisäistänyt sen tosiasian, että tilaamalla lahjaa en millään saa syntymäpäiväksi itselleni. 

Mutta yritän positiivisesti ajatella, että parempi lahja myöhässä kun ei lahjaa ollenkaan. 

Voi sinä kauhea,

täysin itse aiheutettu stressi,

mene jo pois.

Häähumuhaaveilua

Olen yksi niistä naisista, jotka salaa haaveilevat omista häistään ja kiroavat miestensä saamattomuutta, vaikka häiden mahdollisuudesta ei olisi aiemmin puhuttu sanallakaan.

Haaveeni eivät yhteisen lapsen myötä tietenkään pienentyneet, vaan odotukset kasvoivat yhä enemmän ja enemmän...
Samalla tuoden aivan uuden muodon siihen pettymykseen, kun ei sitä kosintaa tullut vieläkään.
 
Haaveilin siitä raskausaikani.
Haaveilin siitä synnytyssairaalassa.
Haaveilin siitä synnytyksen jälkeen.
Haaveilin siitä kotiin tullessamme.
Haaveilin siitä ihan satunnaisena viikonloppuna.
Ja kyllä,
haaveilin siitä isänpäivänä.

Ja kaikista eniten,
haaveilen siitä mekosta.

http://www.dressale.com

Tänään,  kun painoin kauko-ohjaimessa olevaa punaista nappia, aukaisi televisio eteeni jokaisen hääpuvustaan haaveilevan painajaisen,
Hulluna häämekkoihin.

Siinä sitten istuskelin, tämä yhteinen lapsemme sylissäni ja tuijottelin kateudesta vihreänä naisia, jotka saivat hyvällä syyllä kokeilla päälleen mitä kauneimpia mekkoa.
Ja vihaisena melkein murisin, kun he löysivät niistä luomuksista jotain nokan koputtamista.

Itse en ole suurien ja muhkeiden häämekkojen ystävä - silmäni lepää paremmin yksinkertaisissa, hieman vintage-henkisissä A-linjaisissa tai Empire vyötäröllä varustetuissa mekoissa. Ehkä myös V:n muotoisella pääntiellä. Hiuksiini haluaisin yksinkertaisen nauhan koristeeksi.

http://www.dressale.com

http://www.dressale.com

yksi tämän hetkinen suosikki
http://www.dressale.com

http://www.dressale.com

Jos väriteemaa tulisi päättää, tällä hetkellä päätyisin yksinkertaiseen musta-valkoiseen.
Musta kun tuntuu olevan minun sekä mieheni lempiväri, ainakin jos vaatteita katsoo.
Joukkoon voisi mahtua myös ripaus vihreää.

http://www.weddingchaircoverskent.co.uk/

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m7slvkdwYJ1r0bg3mo6_400.jpg

http://brideorama.com/

Nämä kirkuisivat nimeäni ja kovaa.

Ja se sormus?
Sanotaanko ihan suoraan, en pidä kultaisista koruista. Kaikista mieluiten pistän päälleni hopeaa,
mutta yhdet hopeakihlat kokeneena, en sitä valitsisi materiaaliksi enää johonkin, jonka toivoisin olevan ikuista.
Valkokulta on se minun juttuni.

http://weddingschannels.info/wp-content/uploads/2012/08/wedding-rings-white-gold-03.jpg

http://weddingschannels.info/wp-content/uploads/2012/08/wedding-rings-white-gold-01.jpg

Mistä itse haaveilet?
Ja jos häät olet jo kertaalleen suunnitellut, vastasivatko ne alkuperäisiä suunnitelmiasi?
Mistä lähdit liikkeelle, kun häitä aloit suunnittelemaan?

Kertokaa omia vinkkejänne suunnitteluun, 
jos meillekin vielä hääkellot joskus soisivat!

2kk Neuvola

(Alkuun täytyy hehkuttaa, että jeij. Täysi kymppi <3)

Neuvola tosiaan, lempipaikkani aina... En tiedä miksi, mutta jotenkin aina tuntuu ettei sielläkään tule kysymystensä kanssa paljoa viisaammaksi. Pakon edessä saa aina jälkeenpäin googletella vastauksia.

Neuvolatäti jankkasi hirveästi sitä, etteivät nuo vatsanväänteet millään muotoa kaiketi voi johtua niistä d-tipoista. Vatsanväänteet vaan kuulemma ovat yleisiä tälle ikäkaudelle ja niistä syytetään herkästi niitä tippoja, kun ne sopivasti satutaan aloittamaan aina samoihin aikoihin.
Well, no sopivastippa ne vatsanväänteet lähtivät helpottamaan kun tipat pois jätettiin.
Meillä tosissaan oli vielä käytössä ne Rela dropsit, muuta en niistä voi näin jälkikäteen sanoa, kuin hyvät maitohappobakteerit ja silleen.

Painoa ei ihan ollut sitä viittä kiloa kuuttasataa grammaa, mitä henkilövaaka meille aiemmin eilen povaili. Mutta lähellä oltiin, kiloja L oli itselleen kerännyt 5,335kg.
Pituutta pojalta löytyy 56.5cm ja päänympärysmittaakin lisättiin 38,8 senttiin.
Rota-rokote nieltiin myös ilman suurempia itkuja tai pulautteluja. Hieman kyllä tunnuttiin kummastelevan uutta makua ja outoa naamaa, joka sen antoi.

Neuvolan jälkeen kävimme kaupassa ja apteekissa, jälkimmäisestä kävimme hakemassa neuvolatädin suosituksesta Cuplaton-tippoja. Vielä en niitä ole uskaltanut kokeilla, sillä ajattelin ensiksi katsella millainen savotta tuosta rokotuksesta meille ensin siunaantuu. Rukoilen ja toivon ja tanssin sadetanssia, että helpolla päästäisiin, sillä en vain henkisesti jaksaisi ihan heti taas viikkoa pelkkiä itkurutinoita, kun hyvälle mallille ollaan muuten jo päästy tavallistenkin vatsavaivojemme kanssa.

Nyt illalla ollaan hengailtu poitsukkeen kanssa ihan vaan sohvalla ja otettu rennosti!
Mamma tykkää - ehdin katsella jopa ne huonot saippuasarjani samalla.
Harmittaa ettei vaunuilemaan viitsitty lähteä, ulkona on niin pimeä ettei tolla meidän valottomalla pikkutiellä eteensäkään näkisi. Täytyy varmaan junttiutua entistä enemmän ja hankkia sellainen otsapantalamppu, jottei jokaista vastaantulevaa jänistä potki matkalla persuksiin.

Hei muuten, onko teillä kokemuksia noista Cuplatoneista?
Mimmoisia? Jakakaa niitä tämän ummikon kanssa!