rv 34+4

Viikonloppukuulumisia.

Perjantaina edessä oli taas kerran neuvola, jossa sain kuulla mm. vauvan pään sijaitsevan jo todella alhaalla.
Great, en viitsinyt kysäistä samalla että ihan niinkö alhaalla, että kohta haluttaisiin jo ulos.
 Kohdunpohjan korkeus oli juuri sopivat 31 cm, joten ylimääräisiä ultria ei tarvittu.
Paino oli hieman pudonnut, mutta onhan tässä vielä aikaa keräillä sitä takaisin.

Neuvolasta ajelin suoraan äidilleni, josta jatkoimme äitini autolla kohti moottoritietä, Padasjokea ja hautajaisia. Viimeiseksi mainitusta poiketen, oli viikonloppu muuten mukava sekä rentouttava ja parhainta antia oli tietenkin pääsy pitkästä aikaa äidin ruokapöytään.
Sain lomailla ruoanlaitosta kokonaiset kolme päivää.

Poissaollessani oli mieheni käyttänyt toisen marsumme eläinlääkärissä uudestaan ja tällä kertaa diagnoosiksi tulikin virtsarakontulehdus, johon määrättiin antibiootteja. Juuri perjantaiaamuna huomasin marsun valittavan myös pissatessaan, joten eläinlääkärillä tarkastettiin virtsa melkein ensimmäisenä ja vertahan siitä löytyi. Myös röntgen otettiin varmuuden vuoksi, mutta mitään kummoisempaa ei siinä näkynyt.

Eläinlääkärikäynnin kustannus: n.100€, johon sisältyivät kaikki niin röntgenistä antibiootteihinkin.
Aikaisemmasta käynnistä eri eläinlääkärillä sain pulittaa jo melkein kuusikymppiä, johon sisältyi marsun kääntelyä sekä ne kaksi surullisenkuuluista kipupiikkiä niskaan.

Mies kehui eläinlääkäriä ja ammattitaitoa tuntui löytyvän, joten en voi kun vain suositella Espoon seudulta löytyvää Eläinlääkäriasema Arkkia omien kokemustemme pohjalta.

Nyt tsemppaillaan, jotta marsuvanhuksemme tästä vielä tervehtyisi takaisin omaksi itsekseen.

Tällä epäilevällä katsellaan marsu tuijottaa meitä joka kerta, kun antibioottiruiskun kanssa lähestymme. Ei ole tainnut vielä toinen tottua litkun makuun.

Sunnuntai vierähti taas autossa istuessa, kun matkasimme takaisin etelään ja tiputimme yhden tädeistäni omaan kotiinsa matkan varrella. Kuumassa autossa istuminen tuntui ja kotiin päästyäni oli olo kaikkea muuta, kuin mukava. Minua oksetti, pyörrytti ja pumppu hakkasi kuumuudesta, mutta onneksi olo meni ohitse kun sohvalla lepäilin loppuillan.

Nyt on mökkeilyt sitten koettu tältä kesältä tai ainakin pitkät automatkat kuumalla kelillä, sillä siihen rääkkiin en enää suostu.

Yhteenvetona viikonloppu sujui sukuloinnin ja saunomisen parissa, eli harjoitimme juuri perusmeininkiä suomalaisessa mökkeilyssä, meillä tosin alkoholi loisti poissaolollaan, mutta korvasimme sen syömällä mansikoita ruhtinaalliset määrät.

rv. 34+0 ja huono päivä.

Tänään ei ole ollut hyvä päivä, ei yhtään.

Itseasiassa turhautuneisuus on alkanut jo viikonlopulta, jolloin lopulta havahduin toisen marsumme outoon vikinään sen yrittäessä tehdä tarpeitaan. Seurailin sitä ja poistin tuoreen ruoan ruokalistalta, mutta vikinä jatkui. Kävimme lopulta eläinlääkärissä emmekä tulleet juurikaan viisaammiksi, siellä epäiltiin että eläimen lonkissa olisi jotain, joka aiheuttaisi kipua ja se tuntuu kun marsumme yrittää papanaansa pyöräyttää.
Hassua vaan, että vikinää ei kuulu kävellessä, ei pomppiessa (kyllä, vanhuksemme on vielä riehakas) eikä muuten kun vain tuona hetkenä.

Eläinlääkäri pisti marsuun kipulääkettä ja lupaili tabletteja kotiin, joita murennella sopiviksi.
Lopputuloksena sain kaksi kipulääkepiikkiä, joista ensimmäistä yritin tänään tuikkasta mursumme niskaan huonolla lopputuloksella.
Vaikka olenkin koulutusta saanut ihmisen pistelyyn, en kyllä varmuudellakaan osaa sanoa onnistuinko saamaan kipulääkkeen s.c vai kenties vain turkin sekaan. 
Nyt vaan harmittaa ja suoraan sanottuna vituttaa se, että jos lääkettä ei oikeaan paikkaan mennyt kostautuu se marsullemme kivun muodossa.

Huomenna uusi yritys ja jos muutosta ei tapahdu, taas eläinlääkäriin. Mutta en ole varma vielä hakeudunko tuohon samaan, vaikka palvelu asiallista olikin. Jos vikaan ei muuta helpotusta heiltä löydy kuin kipulääke joka pitää pistää, etsin jotain muuta, sillä en haluaisi altistaa toista jatkuvalle ammattitaidottomalle tuikkimiselleni.

Turhautuneena päätin lähteä kävellen ostamaan parin kilometrin päässä myytävää mansikkaa, jotta saisin hieman raitista ilmaa.

Perillä odotti tälläinen näkymä:

Eli; ei mansikkaa.


Ps. Huomenna neuvolaan siihen mittauskontrolliin. Hieman jännittää sekin.

Pörröt

Aiemmin olen todennutkin että kattomme alla asustelee mieheni ja minun lisäkseni kaksi hieman pörröisempää otusta, vinkukaksikkomme suloisten marsujen muodossa.

Tyttömarsut ilahduttavat arkeamme vaativalla vinkumisellaan ja hauskoilla pyrähdyksillään,
vaikka muuten nämä kyseiset yksilöt aika epäsosiaalisia ovatkin.

Teqi

Toinen marsuistamme, Tequila, on eräänlainen rescue-keissi parin vuoden takaa. Itse asiassa marsuja tuli alunperin kaksi, mutta toinen valitettavasti kuoli loppuvuodesta 2010.
Alkuperäinen omistaja ei enää halunnut pitää marsujaan, vaan halusi niistä eroon.
Tarjouduimme silloisen seurustelukumppanini kanssa ottamaan marsut omiin hoteisiimme ja hyvällä tuurilla saimme kaikki tarvikkeet ja marsut täysin ilmaiseksi.

Pienoisena yllätyksenä tuli se, ettei marsujen kynsiä oltu leikattu hyyyyvin pitkään aikaan, joten minun (kokemattoman noviisin) ikuiseksi murheenkryyniksi lopulta muodostui jatkuva tappelu kynsien suhteen. Tunnen syyllisyyttä kynsistä, vaikken itse niitä olekaan aiheuttanut välinpitämättömyydelläni, mutta siltikin tilanne pistää vieläkin vihaksi.

Myös käsittelyyn kumpaakaan ei oltu totutettu ja sen huomaa vieläkin siitä ettei Tequila tykkää kosketuksesta tai ihmiskontaktista yhtään. Teqin veikkaisin olevan iältään neljä vuotta, mutta varma en voi olla.

Erossa Tequila jäi entiselle seurustelukumppanilleni pariksi kuukaudeksi, mutta palasi lopulta minulle jolloin päätös toisen marsun hankinnasta syntyi.

Tequila ja Pippuri

Kesällä 2011 meille saapui teddy-tyttömme, oma rakas pikku-paskiaiseni, jonka nimeä emme ole vieläkään varmuudella päättäneet.
Rosie on se virallinen, mutta itse käyttämämme kutsumanimi vaihtelee Pippurin ja tuon ylenpänäkin todetun p-p:n välillä. Pippuri on hellyyttävä otus, mutta sellainen rohmu etten ole samanlaista aiemmin nähnyt.
Myöskään tätä marsua ei sosiaaliseksi voi nimittää vaan pikemminkin uteliaaksi, mutta rohkea se on Teqiin verrattuna.
Epäilen Teqin tartuttaneen omalla pelokkuudellaan pientä varautuneisuutta myös Pippuriin, mitä tulee käsittelyyn ja kontaktiin ihmisten kanssa. Mutta otamme päivän kerrallaan.

Asumus nykyisellään

Aiemmin marsut saivat juoksennella vapaammin olohuoneessamme, mutta parketin saadessa liikaa iskuja (virtsaa) piti tilaa ruveta rajaamaan jollain konstilla. Pari päivää sitten karautin paikallisen Hong Kongin pihaan ja ostin sieltä marsupiireissä tunnettua Deuzerin-moduulihyllykköä aka Taikakuutioita.

Tällä hetkellä tila on vieläkän aika pieneksi rajattu, mutta valitettavasti myös meidän on pakko päästä kyseisessä huoneessa liikkumaan. Tarkoituksena on siirtää marsumme toiseen huoneseen myöhemmin, kun tilaa vapautuu ja suurentaa tyttöstemme liikkumatilaa vielä entisestään.

Myönnän olevani vielä hyvinkin kokematon marsujen suhteen ja opin jatkuvasti uutta. Vaikka tyttömme ehkä rohkeampiakin voisivat olla, en siltikään vaihtaisi kumpaakan pois.
Varsinkaan Teqin kohdalla en kadu mitään, sillä näemmä kokeneempikaan kasvattaja ei siitä kyennyt huolta pitämään pienempänä, joten parempi näin.

Oddness

Näin pitkään pidin eilen tuota hattua päässäni, juuri ja juuri kuvan verran.
Sen hankkimiseen uhrautui 4 vuotta elämästäni, enkä ole kyseisten juhlien jälkeen suostunut laittamaan sitä päähäni ennen tätä kuvaa.
Näyttää siltä, että lakin pysyvä koti on siinä pahvilaatikossa, jossa sen aikoinaan kannoin kaupasta uloskin.
Kertooko jotain innostani, jolla edes lähdin kyseistä hattua tavoittelemaan?

Omat vappusuunnitelmamme olivat melko hiljaiset, kävimme miekkosen ystävän synttäri/vappusyömingeillä ravintolassa ja syötyämme palailimme kiltisti kotiin muiden jatkaessa vielä iltaansa Helsingin yöhön. Ruoka oli kyllä todella hyvää, mutta alunperin järkytyin oman annokseni koosta, se oli nimittäin valtava. Alkujärkytyksen laannuttua tajusin että onneksi  ribseissä on puolet luuta, joten hyvällä ruokahalulla annos lopulta katosi kuin katosikin.

mies muisti kukilla ennen ravintolaan lähtöä

Sunnuntaina käväisimme myös Lapsimessut katsastamassa, itse kyllä hieman petyin tarjontaan ja lopulta teimme ostoksia pelkästään yläkerrassa olleelta OutletExposta. Olen kyseisillä messuilla käväissyt kerran aikaisemminkin, mutta edellisestä kerrasta en tahdo muistaa muuta kuin lapsen paimentamista, sillä mukana oli ystäväni ja hänen veljensä lapsi. Tälläkin kertaa oma pääni meni pyörälle siinä lastenvaateviidakossa ja lopulta emme viitsineet edes pitkään siellä kierrellä vaan siirryimme ModelExpon ja PetExpon tarjonnan pariin. Vastaan tuli mm. karvattomia marsuja?! Kyseisten otusten olemassaolosta en ollut aiemmin kuullutkaan, joten uteliaana kaivelin hieman ja löysin lopulta lisätietoa täältä.

Moisture Kick
ihan mukaiselta tuntui ainakin ensimmäisen käyttökerran jälkeen, löytö Outlet Exposta

Toinen ostoksemme, Tefalin paistinpannu, myös Oulet Exposta

Tavarasaldomme Lapsimessuilta oli siis päätähuimaava. Ja lapsiystävällinenkin vielä.

Clean water, please.

Saimme tänä aamuna ikävän yllätyksen, kun mies oli keittämässä itselleen aamukahvia: hanasta tuleva vesi oli aivan sakeaa. Siinä sitten aikamme tuumailimme ja laskimme vettä, jos se vaikka sattuisi kirkastumaan. Lopulta luovutimme ja päätimme kysäistä naapurilta, josko heiltä liikenisi vettä ainakin kahvipannulliseen ja marsujen vesipullon täyttöön. Kahvien jälkeen yritimme vielä katsella kaivosta, jos sieltä löytyisi selitys veden värille, mutta turhaan.
Nyt sitten ihmetellään ja odotellaan.



Eilinen aamupäivä meni rennoissa tunnelmissa, mies keskittyi autoprojektiinsa autotallissa ja minä lähinnä omaan jaksamiseeni sohvalla makoillen. Hyvän kirjan sekä teen parissa uhrautui pitkäkin tovi.

lempikirjani varmaankin, tämän pariin palaan monesti.

Lepäilyn jälkeen paljastui iloinen yllätys sähköposteistani, kun löysin saapuneiden seasta ilmoituksen siitä, että tilaamani Korres-tuotteet olivat lähteneet matkalleen kohti lähipostiani. Innolla odottelen jospa jo alkuviikosta kyseiset White tea-puhdistusgeeli sekä Pomegranate-voide pääsevät kotitestiin. Löysin kyseiset tuotteet sattuman kautta eri blogeja selaillessa ja kiinnostuin merkin arvoista sekä iloisena plussana löytyi myös se, ettei tuotteista löydy:
-mineraaliöljyjä
-propyleeniglykolia
-silikonia
Aiemmin olen käyttänyt Dr. Hauschkan tuotteita, jotka ovat kyllä olleet ihan ok omalla kohdallani, mutta kuka nainen tyytyy siihen, kun kosmetiikasta on kyse?
Katsotaan nyt, kun Korres saapuu kotiin, syttyykö rakkas vaiko ei.


Iltapäivällä ryhdyimme yhdessä tuumin herättelemään pihaa kevätkuntoon. Leikkelimme kokonaan kaikki pihalta löytyvät pusikot pieniksi nysiksi, sillä monen vuoden heittellä olon jälkeen ne rupeavat resuisina valloittamaan koko etupihaa. Juuria myötenhän ne olisi tullut hävittää, jos niistä eroon joskus tahtoisi, mutta tällä hetkellä tyydyimme siihen että ne olisivat siedettävät ja kasvaisivat toivottavasti hieman hillitymmän kokoisiksi kesällä. 

marimekko ja harava tervehtivät

sekä minä

Mittarin näyttäessä varsinkin suloisia lämpötiloja ( +13) vetäydyn takaisin eilen aloitetun pihaprojektini pariin loppupäiväksi!