Olen jo pidemmän aikaa vähitellen vaalentanut hiuksiani vaaleammaksi, jotta pääsisin eroon vanhasta punaisesta väristä ja itseasiassa koko värjäyskierteestä; halusin oman tummanvaalean värini takaisin.
Tänä viikonloppuna päätin lopulta, että nyt riittää. Nyt tukassa ei ole vaaleanpunaisia raitoja eikä mitään vastaavaa, nyt minä värjään sen luonnonvaalean värini takaisin. Ajoin kauppaan ja kassan kautta autoon kävellessäni kädessäni oli saman merkin väri, jota olen aikaisemminkin käyttänyt useasti. Tätä sarjaa tosin kokeilin ensimmäistä kertaa.
Sävy näytti kivalta pahvilla, luonnonvaalea tuhka, aika tummahko kuvassa, mutta mätsäisi varmaankin omaan väriini. Lähtötilannehan alkoi olemaan jo aika kellertävä blondattu blondi, eli kaikki varmaan ymmärtävät. Niin feikki vaalea, ettei sitä esittämälläkään voi yrittää saada luonnolliseksi.
Ohjeissa mainittiin vaikutusajaksi vain vartti, jos alla on värinpoistoja, joten vartin päästä tepastelin suihkuun ja huvittunein ilmein katselin itseäni peilistä,
kylläpä se sinertää.
Kyllä, hiukseni värjäytyivät harmaiksi.
Onneksi olen välillä tavattoman huumorintajuinen ja tälläkään kerralla en osannut muuta, kuin rehellisesti nauraa tapahtuneelle ja räpsiä kuvia. Ei juma, minähän mummouduin täysin! Ikinä en olisi uskonut, että saan ensiharmaani ennen miestäni, joka tosissaan on minua kuusitoistavuotta vanhempi. Mies luonnollisesti kehui, vaikka itse tiesin totuuden; olivathan nuo kutrit aivan järkyttävän karmeat. Vaikka persoonaani kuuluukin kokeilunhaluisuus (varsinkin hiusten osalta) oli tämä silti aivan liikaa. Osasin nauraa asialla, mutta samalla päässäni raksutti koko ajan että mitäs nyt. Värjätä en enää uskaltanut, mutta en mielelläni viettää pitkää aikaa harmaanakaan ja lopulta keksin KC:n Color Maskit. Yrittänyttä ei laiteta, niinhän sitä sanotaan ja Hunaja oli pelastus.
Kuvien sävyt hieman vääristävät, mutta 20minuutin Color Maskin jälkeen tukka on alkanut saamaan jo hieman keltaista sävyä takaisin, eikä kyllä luonnossa tosissaan omaan silmään viherrä noin.
Tilanne juuri tällä hetkellä.
Elämä alkaa jo hymyillä ja tunnen, kuinka rypyt jo irtoilevat suihku suihkulta pois. Olen tosissani värjännyt hiuksiani seitsemäntoistavuotiaasta asti, niin kotona kuin kampaajallakin ja voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että ennen tätä kaikki värjäilyni ovat onnistuneet täydellisesti. En tiedä missä meni vikaan, varmaankin tuo kuuluisa tuhka tuossa värisävyssä, mutta kokeilemalla oppii enkä aio lopettaa kotivärjäilyä. Hakusessa on edelleen se oma sävy, mutta nyt rauhoitan hiukseni hetkeksi ja apunani olkoon sen aikaa Color Mask.
Sen verran vielä kehun itseäni, että alimmainen kuva tosissaan on otettu hetki sitten, ilman meikkiä ja ilman instagrammien filttereitä.
T. Vaikea akne nuoruudessa ja iho-ongelmia vieläkin,
nyt kyllä hymyilyttää kun uskalsin.
