Me a mother?

Vaikka olenkin ollut raskaana jo kohta puoli vuotta huomaan vieläkin ihmetteleväni joskus sitä tosiasiaa,
että minusta on oikeasti tulossa äiti. Koko ajatus äitiydestä ei tahdo vieläkään jämähtää ajatuksiini ja välillä jopa yllätyn pienen potkuista.

täältä

Viisi vuotta sitten en tiennyt edes haluavani lapsia. En itse asiassa juurikaan välittänyt lasten seurasta ja vauvoja pidin tylsimpinä kaikista, sillä vauvojen kanssa en kokenut pystyväni edes kommunikoimaan millään muotoa. Lapset ja niiden hankkiminen eivät millään muotoa olleet ajankohtaisia silloin elämässäni, koin itseni vielä liian nuoreksi ja kaiken lisäksi olin suhteessa naisen kanssa.

Viimeisten vuosien aikana mielipiteeni sekä parisuhteeni kokivat suuria muutoksia ja lapsista tuli lopulta ajankohtaisia mieheni myötä. Tiesin hänen haluavan lapsia ja lopulta myös omassa päässäni napsahti,
eikä mahdollisuus yhteiseen lapseen enää tuntunutkaan niin kaukaiselta tai mahdottomalta.

Pikku hiljaa aloin jopa itse haluamaan lasta.
Haaveilin lapsesta ja meistä yhdessä,
tilaisuudesta olla oikea perhe.

Huomasin tarkkailevani miestäni tuttaviemme lasten kanssa ja lopulta rakastuin mahdollisuuteen siitä, millainen isä hänestä voisi tulla meidän lapsellemme.
En malta odottaa sitä hetkeä, kun näen hänet ensi kertaa isänä.
Hassua, mutta taidan odottaa sitä ehkä eniten.

täältä

Nyt olemme siinä pisteessä, että laskettu aika kolkuttelee jo kolmen kuukauden päässä.
Ensimmäistä kertaa myös ajattelen sitä, kuinka lyhyt tuleva kesä tuleekaan olemaan.
Taloomme on huomaamatta kerääntynyt kaikenlaista tavaraa vauvaa varten ja yhä useammin ajattelemme sekä keskustelemme asioista, jotka jotenkin liittyvät tulevaan nyyttiimme.
Lopultakin myös minun kaikki tavarani ovat löytäneet tiensä kattomme alle.

Kuinka pitkään teillä on kestänyt sisäistää ajatus äitiydestä,

vai onko se vieläkin kateissa?

Tai jos olisit raskaana, uskoisitko tottuvasi ajatukseen nopeasti?

täältä

----------------------------

I've been pregnant now for about 6 months and still some times I can't get my head around it. Is this real?
Am I really going to be a mother?
It sometimes feels impossible to get used to the idea of me being a mom, because only 5 years ago things were really diffrent.


Then, I really didn't want any children.
I didn't like babies, because I felt that I couldn't really communicate with them.
And I was in a relationship with a woman at that time.

When I met my bf the idea of having children started slowly creaping into my mind.

Now my due date is only 3 months away and for the first time I'm thinking to my self how short the summer really is.

How long did it take for you to get used to the idea of becoming a mother?
Or if you would be pregnant, would you think you could get used to the idea quickly?

Weekend

Sanon jo nyt heti tähän alkuun, että minua ottaa todella päähän, mutta kerron siitä vasta tuonnempana.
Aloitetaan viikonlopusta, kun tässä on eletty nyt hieman blogihiljaisuutta.

Viikonloppu oli meille hyvinkin tavanomainen, mies viimeisteli autoa tallissa ja minä pyörin pihapuuhissa. Ilouutinen viikonlopulta olkoon se, että autovanhus alkaa vihdoinkin olla sopivassa kunnossa katsastusasemaa varten.
Ehkäpä vanha Ford Anglia päätyy tienpäälle piakkoin ja pois meidän nurkistamme. 

Päädyimme myös etsimään pölyttyneen pallogrillimme kellarista ja kokeilemana sitä ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Nyt tuntuu vihdoinkin siltä, että kesä on kunnolla korkattu auki.
(Sopivasti siihen ajankohtaan, kun sään luvattiin viilenevän.)

Mies halusi piristää minua hieman ja ehkä samalla hieman korvata jatkuvaa tallissa notkumistaan viemällä minut shoppailemaan lauantaina. Vaikka tällä kertaa olisin ihan luvalla saanut korttia vinguttaa, en päätynyt ostamaan kuin kaksi uutta paitaa kesäksi h&m:än Mama-mallistosta. Niistäkin tunsin pienen vihlaisun, vaikkakin paitani tahtovat jo kiristellä mahan kohdalta, koska kuitenkin olen päättänyt vähentää vaateostoksiani.

Lauantai-iltana naapurissamme vietettiin hyvinkin äänekkäitä juhlia, joten saimme nauttia tasokkaasta karaokesta yön pikkutunneille asti.

Sunnuntai tuli liian nopeasti ja käytimme kyseisen päivän pihaa raivaten. Leikkasimme vuorotellen molemmat nurmikkoa ja trimmailimme oksia pihallamme olevista puista sekä pensaista.

Yritän itse ottaa raskauden vuoksi rauhallisemmin ja mieskin siitä jo jaksaa muistuttaa, mutta siltikin tuntuu turhauttavalta huomata ettei jaksakaan enää samalla tavalla. Selkää särkee uudella tavalla ja kyykistyminen on vaikeaa. Myös tunne siitä, että olisin vain tiellä tuntuu kasvavan ja nostavan päätään yhä useammin.
Oloni on joskus harvinaisen hyödytön.
Innolla odottelen, kuinka pahaksi tämä tunne vielä paisuu tulevien kuukausien aikana.

 

Nyt, siihen tämän päiväiseen ärsytykseeni.
Olen tässä odotellut Kelalta päätöstä tulevasta äitiyslomastani, koska työkkärini haluaa sen tiedon kirjallisena. 

Sen takia sovimme seuraavan tapaamisemme niin, että kävisin näyttäytymässä ennen tämän kuun 30 pvä, jotta ehtisin saada kyseiset paperit.
No, ne kyseiset paperit ovat nyt pyörineet Kelassa kaksi viikkoa ja määräaikani alkaa umpeutua. 

Kun eilen tarkistin tietojani netistä eikä päätöksestä ollut tullut mitään uutta, päätin käyväni tänään työkkärissä kääntymässä jotta saisin sen alta pois, vaikkei minulla niitä papereita vielä olekaan.
Päätin käydä, vaikka en millään olisi halunnut.
Päätin meneväni, vaikka edellisyön nukuin huonosti ja mieleni ei tehnyt mitään muuta kuin nukkua.
Lähdin, vaikka minusta tuntuu siltä, että jokainen mahdollinen ontelo on tukossa (kiitos kevään)
 

Miten kävikään, kun ajelin 12km per suunta päästäkseni lähimpään työvoimatoimistoon?
Kyseinen palveluneuvoja joka vastaa nuorten palveluista ei olekaan paikalla, vaikka hänen piti.
Huomenna, ehkä. 

Kyllä melkein itku pääsi kun otti niin kovasti päähän.
Lähinnä siksi, että jos olisin kuunnellut itseäni olisin välttynyt turhalta ajelemiselta.

Kimpaannuin niin etten edes tajunnut kysyä, olisinko voinut käydä näyttämässä naamaani ihan vaan jonkun luona, jotta saisin sen alta pois.

Juuri tällä hetkellähän minulla on rahaa ajella päivittäin se 24 km huvikseni.

Huomenna uusi yritys, mutta tällä kertaa soitan ja varmistan, että kyseinen rouva on paikalla.

Yritin tehdä huviajelustani lopulta hyödyllisen ostamalla marsuille lisää heinää.
Sitähän ei lähempää löydä....


---------------------

We spend the weekend at home, me in the garden and my bf fixing up an old Ford Anglia.
We also decided to eat some grilled food outside for the first time in this summer.
Our neighbours had some sort of a party on saturday night, and we had the delight to listen them singing late in to the night.

Ostoksia!

Käydessämme tänään ruokakaupassa en millään voinut vastustaa viereisin Lindexin ikkunassa olevaa kylttiä: Baby-tuotteet ota 3 maksa 2.
Mehän emme ole vielä itse ostaneet yhtäkään vaatetta tulevalle vesselillemme, joten yhteistuumin päätimme ostaa ne ensimmäiset.
Siispä:

-----------

Me and my bf bought some clothes for our baby today, 
these are the first ones we've bought.
Just couldn't resist the sign: 3 for the price of 2 

  

 

Dreaming

Haaveilen pienestä pyrähdyksestä halki Suomen.

Haluaisin miehen kanssa jättää arjen hetkeksi, kääntää auton nokan kohti pohjoista ja vain ajaa eteenpäin.
Haluaisin kierrellä kaikki Suomen suloisimmat pikkukaupungit läpi ja osallistua mitä kummallisimmille markkinoille.
Yöpyä siellä täällä,
uida keskellä yötä järvessä,
salaa.

Haluaisin tehdä jotain mullistavaa.
Haluaisin tehdä jotain aivan kahdestaan.
Päästä hetkeksi piiloon kaikilta,

todelliseen omaan rauhaan.

Valitettavasti todellisuus tärähtää aina eteeni kun hetkeksikään herkeän haaveilemaan;
tänä kesänä emme juuri seikkaile.
Tänä kesänä, jos jotain haluan tehdä tai jonnekin lähteä, joudun sen lähes poikkeuksetta tekemään yksin.
Miksikö?
Siksi, että mieheni pitää kesälomansa vasta elokuun lopulla tulevan elämänmullistuksemme vuoksi.

Viime kesänä vierailimme lomallamme äitini lapsuuskodissa ja vietimme siellä leppoisia aikoja mökkeilyn merkeissä. Tänä kesänä olin haaveillut käynnistä isovanhempieni omistamalla mökillä Päijänteellä.
Siellä, jossa itse pienenä olen viettänyt monet kesät uiden ja soudellen.
Omassa paratiisissani, jossa mies ei ole vielä kertaakaan käynyt.
Jossa itsekään en ole käynyt hetkeen, mutta jossa rakastan käydä.

Pienenä mökille pääsy oli aina kesäni kohokohta.

------------------------- 

I'm dreaming of a roadtrip.
Across Finland, 
just me and my bf.

A moment, when it would just be us together and nobody else.
Swim in a lake at night,
secretly.
True peace for a while,
nobody could find us.

It would truly be just me and him.

To experience something extreme
for the last time, 
before our baby arrives.

Korres Yoghurt-kosteusvoide, helppiä!

Hei te kaikki siellä, jotka ovat kyseistä voidetta kokeilleet/käyttäneet/käyttävät !

Tilailin tuossa aiemmin kyseisestä sarjasta tuon Pomegranate voiteen, mutta en pitänyt voiteen koostumuksesta. Purkissa lukeekin jo että cream-gel, mutta oli tosissaankin liian geelimäistä minun makuuni.
Ja ei tuntunut kosteuttavan tarpeeksi, joten:

nyt haluaisin tietää millaista tuo kyseinen jogurttivoide on?

kuva täältä

Olen saanut sellaisen kuvan, että tuo olisi tuhdimpaa tavaraa, vaikka onkin tarkoitettu rasvaiselle iholle (mutta myös pintakuivalle)

Joten, jos joku on kokeillut molempia rasvoja tai edes tuota jogurttivoidetta, osaisi auttaa nyt ja kertoa kokemuksia?

Googlettelin jo tuossa pikkuisen noita mielipiteitä, mutta kernaasti haluaisin kuulla lisää.

Tai osaisitko kenties suositella jotain parempaa?

Kohteena olisi "ongelmainen" sekaiho, joka itkee rutikuivuuttaan ;>

------

Anyone who can help me?
Have you ever used/tried a Korres cream, Yoghurt or Pomegranate?

I would love to know more about them, I've previously tried the pomegranate cream-gel, and it didn't have enough moisturising effect for my liking and now I'm wondering would the Yoghurt-cream be any better.

So, what do you think?
Or can you recommend something better perhaps?

The target: an "problematic" mixed skin, with a dehydration

Uneton

Huonosti nukuttua yö taas takana, mutta muuten mieliala on ihmeen hyvä.

Heräsin neljältä taas miehen konserttiin enkä enää häntä siinä vaiheessa kehdannut pahemmin herätellä, kun kellokin soisi 5.30 . Tunnin pyörin siltikin vielä sängyssä ja mahassakin taidettiin protestoida isin kuorsaamista, sillä letkajenkkaa tuntui vauva tanssivan. Lopulta luovutin ja nousin ylös viideltä

Tuijottelin hetken marsujen touhuja olohuoneessa, kunnes päätin silittää äitiyspakkauksesta tulleet vaatteet, jotka pesinkin eilen. Tosiasiahan on, ettemme tule tuon silitysraudan kanssa kovin hyvin juttuun keskenämme. Tykkään silittää, kunhan kohde ei ole lakanaa vaikeampi.
Kerran kytkiessäni silitsrautaa pistorasiaan oli tuloksena kipinöitä ympäri keittiötä.
Se rauta meni vaihtoon.
Voi että sitä ilmettä miehen kasvoilla, kun hän unisena itse hoiperteli alakertaan ja näki minut pirteänä silityslaudan ympärillä häärimässä.
Pyysi anteeksi kuorsaamistaan, mutta olin niin hyvällä tuulella ettei hänen olisi edes tarvinnut.

Suunnittelin eilen, että olisin tänään heti aamusta ajellut lähimpään Plantageniin ja kierrellyt siellä tovin, hakusessa olisivat olleet uudet perennat pihamaata kaunistamaan. Ajatus jo hieman kärsi eilen, sillä tajusin että tarvitsisin myös multaa samalla ja mielelläni en multasäkkejä enää nostelisi.
Tänään aamulla tuo ajatus sai surmanluodin, kun miehen autoon tuli joku vika ja hän joutui ottamaan minun autoni töihin lähtiessään. Nyt en siis lähde minnekään, vaikka haluaisinkin.

Päätin viihdyttää itseäni katsomalla viimeinkin neuvolastani saaman dvd:n, joka on tarkoitettu "oppaaksi vanhemmuuden polulla". Olen ollut hieman skeptinen koko kiekon suhteen, mutta tänä aamuna sen katsominen tuntui hyvältä idealta. Aloitin raskausajasta ja silmieni eteen pompsahti salkkareiden Katariina.
Jaahas, hän näyttelee tässäkin.
Voi että sitä myötähäpeän määrää siinä vaiheessa, kun kyseinen näyttelijä juoksee hissistä vessaan pahoinvointinsa vuoksi ja työkaveri huudahtaa "OOKS SÄKI RASKAANA???!!"
Ja se mieskertojan ääni... "kuukautiset....kuukautiset"
En tahdo kuulla sanaa "kuukautiset" hetkeen.

En enää yhtään ihmettele, jos opetusvideoidenkin taso on nykyään tätä, että nettikeskusteluiden foorumit huutelevat hoosiannaa siinä vaiheessa, kun joltakin raskaana olevalta toimii sattumalta suoli normaalisti.

Katselin dvd:tä 3:nnelle kuulle asti, jonka jälkeen hyppelin eteenpäin ja silmiini osui lopulta synnytysosio.
Hysteerinen salkkari Katariina roikkuu sairaalasängyn reunalla ja rääkyy miehelleen jotain seuraavan suuntaista: "missä se on?! PAINA SITÄ!" Etsivät ilmeisesti kutsu hoitaja-nappulaa.

Kiitos vaan, mutta minulle riitti kyllä kyseinen dvd.

----------------------------------

Last night I slept badly. Woke up around 4 am and got up an hour later, decided to iron all the clothes for the baby I had washed the night before. Me and my iron don't really get a long so great and once there were even small sparks in the air when I tried to plugg it in.
So the expression on my bf's face was priceless when he finally woke up and saw me ironing.
 
After he left for work, I decided to watch this educational dvd I got as an freebie from my midwife.
IT WAS SO BAD, I can't even describe it.
The lady in it was  having morning sickness and when se got to work, she had to run straight to the bathroom. Her co-worker follows her and shouts " ARE YOU PREGNANT AS WELL???!!!"


I couldn't watch it further, so I stopped it at 3 months. 
I've had enough, now I know why people are sometimes so stupid in todays world, when even educational dvd's are at that stage.. And they have always been bad, but now it's just worse.

Neuvolaterveiset rv 25+5

Mielipiteeni tuosta neuvolasta ei vielä ole lähtenyt muuttumaan, täti on kuin onkin aikasta mukava.
Mutta se lääkäri.... Ai että sitä lässytystä.
Kävin siis tänään ihka ensimmäistä kertaa neuvolalääkärin paikkeilla, koska aiemmassa neuvolassani minut katsottiin liian terveeksi lääkäriä tapaamaan.

Täällä nykyisessä taas käytetään ilmeisesti kaikki siellä kääntymässä ja seuraavan kerran pyörähdän itse siellä rv 36 ihmettelemässä sitä, miten päin vauva makoilee.
Sain myös ilokseni kokea sisätutkimuksen ensimmäistä kertaa ja ai että...
mieleni teki kysyä lääkäriltä onko hänelle käsite liukastin tai edes joku perusrasva tuttu asia.
"Joo rentoudu vaan"
Ja vitut.

Suluissa viimekertaiset
Rv       25+5        (23+0)     
Paino   58            (55,7) 
RR:       113/69   (108/61)
B-hb       124        (114)    
Kohd.pohj. korkeus   24          (19)
Sydämensyke           150        (148)  
Liikkeet                    ++           (++)   

Ilmeisesti kaikki on mallillaan, lapsivettä löytyy ja vauva on normaalin kokoinen. 

Eikä merkkejä ole ennenaikaisuudesta.

Kilojakin rupeaa jo hyvin löytymään, en kyllä vieläkään ymmärrä mistä niitä oikein tulee mutta silti syytän kaikesta lapsivettä.

Rautatabletteja ei kuulemma tarvitse nappailla, huomasin itsekin että noissa monivitamiineissa on jo hyvä ylläpitoannos ja hyvällä mallillaan tuo hemoglobiinikin näyttää olevan.

Hain myös äitiyspakkaukseni jo eilen kotiin ja sitä on tullut tutkailtua. Ensivaikutelmat pätevät yhä edelleenkin, joten siitä en kommentoi enää sen enempiä. Hyödyllinen pakkaus kuitenkin.

Nyt vaan pyykkäämään vaatteet ennen käyttöönottoa.

------------------

Went to see the doctor today and everything is fine with my pregnancy.
Also picked up the maternity package last night and sorted all the stuff inside.
A lot of laundry to do, but that's fine.
It still is a usefull package and plus, it's totally free.

Lazy summer days

Okei, uskotaan.

Kesä on tulossa! Koko pitkän talven haaveilin tästä ja siltikin sitä on vielä vaikea uskoa.
Ulos lähtiessä tahtomattaankin toppautuu liikaa ja hetken päästä ottaa päähän.
En enää edes muista tuota auringon mahtia vaan itsevarmasti lähdin aamupäivällä puutarhahommiin lapion kanssa.

Ei siinä pitkään kyllä jaksanut.

Puutarhahommat vaihtuivat nopeasti pelkkään istuskeluun, tyydyin sentään kitkemään parit nokkoset pois.
Ja rohkeasti raahasin kulahtaneet terassikalusteemme ulos jotta pääsisin mukavasti haaveilemaan ja suunnittelemaan. Tiedättehän, kukka tuonne, ruukku tuohon...

Haaveilin siitä, kuinka ensi kesänä pieni taapero jo seuraisi puuhiani. Kuinka saisimme köllötellä omenapuidemme katveessa noina kauniina kesäpäivinä ja jos haluaisimme, olla tekemättä yhtään mitään.
Kesän tullen rakastun tähän omakotitaloon aina vain uudestaan ja uudestaan, vaikka talvella lumitöiden keskellä ajatus kerrostalosta houkuttelee aina suuresti.

Mutta kesä aina korvaa sen.

Sain myös iloisen ilmoituksen siitä, että äitiyspakkaukseni on saapunut lähipostiini.
Nopeaa toimintaa kerrankin, Kela

--------------------------------

Just got the news, that the summer is really coming! 

Still can't believe it, but I guess it's true.

I've been dreaming about it the whole darn winter and finally it is here!

I also got some news that my Maternity Package (provided by Kela) is in the post, just waiting for me to pick it up.

Kadonneen vyötärön metsästys

Varoitus, seuraava teksti sisältää valitusta asiasta, joka lopulta on harvinaisen mitätön.



Tällä hetkellä tunnen oloni lievästi sanottuna paisuneeksi.

Epävarmuus omasta ulkonäöstä tahtoo nousta pintaan sitä mukaa, mitä lähemmäs uutta ja odottamatonta kymmenystä vaaka rupeaa kiipeämään.

Inhottavinta on, kun tuntuu joskus siltä, että mitään ihanaa vaatetta ei löydy päälle, joka voisi hieman piristää ja peittää kasaantuneita kiloja.

Oikeastihan minun kuuluisi rakastaa tätä isoksi muuttuvaa mahaani ja sitä, mitä se edustaa.

Täytyy tunnustaa, ettei se todellakaan ole joka päivä helppoa.

Koskaan aiemmin en ole ollut huolissani painostani tai mitenkään ihannoinut laihuutta.
Alimillaan oma painoindeksini on ollut 17,1 mutta lähemmäs normaalipainoisena olen pysytellyt koko ikäni ja vaikka tälläkin hetkellä painoindeksini näyttää vieläkin normaalia tuntuu minusta siltikin jotenkin... suurelta.

Eilen katselin itseäni peilistä ja huomasin vyötäröni kadonneen mahan myötä.
Tämä nyt ilmeisesti on suurin niistä raskausajan muutoksista, joita kehoni tulee kokemaan.
Se, että välillä tunnun peittyväni vain tämän ison mahani alle.


Vaikka rakastankin raskauttani, niin välillä se ei ole aina helppoa tässä omassa epävarmuudessa.

Ystävämme alkoholi

Raskauden aikana olen pohtinut omaa suhdettani suomalaisten rakastamaan ystävään, alkoholiin.

Olen itse ollut varhaisherännyt kyseiselle tuttavuudelle, en muista milloin ensimmäisen kerran maistoin alkoholia, mutta ensimmäisen kännini muistan.
Olin silloin 17-vuotias ja kyseessä entisen seurustelukumppanini ylioppilasjuhlat.
Myönnän, ennen tuota maagista tapahtumaa olin kyllä maistellut aiemmin, tuolloin vaan maistelu meni hieman pidemmälle.

täältä

En ole koskaan ollut alkoholin suurkuluttaja enkä tiedä johtuuko se pitkälti siitä, että tutustuin tapaan vasta melkein täysi-ikäisenä. Kaikki kerrat jolloin olen vahvasti humaltunut voidaan laskea yhden käden sormilla.
Mutta kyllä, baareissa on tullut käytyä ja monesti kuppilaan lähdettyä sille yhdelle.
Monen muun tavoin, olen pystynyt pitäytymään siinä yhdessä monesti.

Olen myös ollut baarissa usein selvinpäin, kuskina ja muuten. Useimmiten omat baarireissuni ovat sisältäneet maksimissaan 3-4 tuoppia, jonka jälkeen olen siirtynyt joko limuun tai veteen.
Siltikään raittiiksi henkilöksi minua ei ole voinut sanoa.

Minulle ei siis ole ollut kovinkaan vaikeaa siirtyä nollatoleranssiin raskauden myötä.
Ainoa kerta, kun olen toivonut että olisin voinut hieman juoda olivat omat valmistujaisjuhlani.
Ei minun edes erityisemmin tehnyt mieli juoda, mutta kaiken se aherruksen päätteeksi olisin halunnut ottaa edes sen yhden kaljan.
En tietenkään silloin juonut ja sovimme  ystävieni kannsa, että otamme juhlat uusiksi joskus myöhemmin, jolloin myös minä voisin hieman tutustua lähemmin alkoholinkäytön iloon.

Juhlimme silti ystäviemme kanssa sinä iltana, minä vesilinjalla ja muut omillaan.
Illan aikana kuulin kommenttia siitä, että miten mukavaa oli että siltikin tulin paikalle.
Ymmärsin vihjauksen liittyvän siihen, että tulin siltikin vaikken juoda voisi.

Täytyy todeta, että olen hieman yllättynyt tästä reaktiosta mitä raskaus on aiheuttanut sosiaaliseen elämääni. Kuten todettu, olen aiemminkin juhlinut ystävieni kesken selvinpäin, mutta sitä mukaa kun mahani kasvaa myös kutsut yhteisiin illanviettoihin vähentyvät.
En enää kelpaa edes kuskiksi.
Enkä itse enää viitsi yrittää tuppautua.

Meillä myös mies on osallistunut tähän tipattomaan aikaan.
Ja täytyy sanoa, että herran tipattomuutta se vasta onkin ollut mielenkiintoista seurata. Mies itse suhtautuu tipattomuuteensa hyvin ja vaikka ehdotus alunperin tulikin minulta, päätti mies ryhtyä siihen aivan itse.
Mutta miehen ystävät tuntuvat aina silti ymmärtävän, että minä olen se joka pitää korkin suuta kiinni.
Kun olimme juhlistamassa eräitä syntymäpäiviä, tuli juhlaporukasta vaimeita soraääniä mieheni limulinjalle ja lopulta minulta kyseltiin sitä, että kai minä nyt annan miehen pitää vähän hauskaa poikien kanssa.
Olin myös kuulemma pilannut hyvän alkoholistin.
En edes viitsinyt vastata kysymyksiin mitään, sillä loppujen lopuksi mies tekee päätöksensä itse, mutta soraääniä ei tahtonut hiljentää edes tieto siitä että olimme tulleet juhlapaikalle omalla autolla.
Ja yleisessä tiedossa on, että minähän en mieheni autoa aja.
Lopulta he luovuttivat, mutta minua vannotettiin ryhtymään kuskiksi elokuussa eräille toisille syntymäpäiville.
Jotta mies saisi hieman pitää hauskaa poikien kanssa.

Sori pojat, laskettu aikani on elokuussa enkä tosissani ajatellut viimeisilläni ryhtyä kännikuskiksi.

Olen ollut tietoinen siitä, kuinka paljon juomattomuuttaan joutuu puolustelemaan tässä yhteiskunnassa ja vaikka minulta se tällä hetkellä hyväksytään, tietää se siltikin ongelmia miehelleni.
En nimittäin haluaisi, että raskauteni romuttaisi myös mieheni sosiaalisen elämän.

Äitiyspakkaus

Edistystä on tapahtunut hieman, sillä minulle on myönnetty äitiysavustus joka tässä tapauksessa on äitiyspakkaus. Päätin siis tutustua kyseiseen pakettiin tarkemmin.


Kaikki kuvat ovat peräisin Kelan sivuilta.

Yleisilmeestä en osaa kyllä muuta sanoa kuin väritöntä. Pari pientä värinpilkahdusta pistää silmään, ilmeisesti vihreän kestovaipan ja punaisten housujen muodossa.
Haalari on ihan söpö.

Ulkohaalari, 68-74 cm
Ja onhan se haalari ainakin tämän mamman mielestä söpö, väri tosin voisi olla pirteämpi, mutta eiköhän tälle käyttöä löydy.

Kivana plussana pipo, rukkaset ja töppöset.

Peitemakuupussi
Jaahas.
No, söpöjä nalleja ainakin tiedossa.
Hyvä lisä ainakin vaunuihin, katsotaan mitä muuta käyttötarkoitusta tälle voisimme keksiä.

Kevyt vanuhaalari, 70 cm

Öömmh.
Kirahveja?
Ensimmäinen reaktio on kyllä ihmetys kyseiseen kuvioon, mutta...
Menettelee kyllä omaan makuun, muta eiköhän tämäkin kuitenkin löydä tiensä meidän pilttimme päälle jossain vaiheessa.

Ei sitä turhia viitsi nirsoilla.

Villahaalari, 70 cm

Perus, mitä muuta tästä voi sanoa.
Käypää tavaraa.

                                                           Myssyjä, myssyjä, myssyjä...
                                                   Meneväthän nuo, ihan näppäriä kaikki.

                                                                     Sukat ja lapaset

                                        Nyt täytyy kyllä ensimmäistä kertaa sanoa etten pidä jostain.
                                                      Ja se on kyllä noiden lapasten kuosi. 

 









         




              Bodyja, 50-70cm

Jostain syystä tuo venekuvio ei vaan sytytä.

Body ja potkuhousut sekä potkuhousut, 60cm/50cm

Noihin omppupotkuhousuihin ihastuin!


Myös raitapöksyt tuovat hieman
väriä tähän pakettiin

Potkupuvut,
60cm ja 70 cm


90-luku etsii kyllä nyt kadonnutta potkupukuaan. --->

 

                                                                    Potkupuku, 50cm


                                                   

                                                              Potkuhousuja, 50-60cm.
                                                       Arkivaatteita, käyttöön kyllä menevät.

                                            



Puolipotkuhousuja 60cm ja 70cm

                                                               Puolipotkuhousut 2kpl
                                                                      60cm ja 50cm

Pökätkin ovat ihan arkivaatteita, tuo siniharmaa väri tosin hieman pistää itsellä silmään huonolla tavalla, mutta ovathan nämä kaikki käyttökelpoisia.

Oloasu, 70cm

Pirtsakka ja väritykseltään kyllä huutaa poikaa.
Hassua ettei yhtään vaaleanpunaista vaatetta ole vielä sattunut silmään?

Vaahtomuovipatja
Suoja-alusta
Aluslakana
Pussilakana
Peite

Kooltaan laatikkoon sopivat.
Ehkä näille löytyy käyttöä.

Hupullinen pyyheliina
Pesulappu
Kynsisakset
Hiusharja
Hammasharja
Kylpylämpömittari
Perusvoide

Kaikki muut  kyllä toivotan tervetulleeksi tähän talouteen, paitsi tuon Erisanin perusvoiteen.
 
Tai jos se käyttöön menee, ei äiti siihen koske kyllä sormellakaan.

On nimittäin epäiltynä viime kesän yllätyksestä, pienestä allergisesta reaktiosta.

Ruokalappu


Juuei. 

All-in-one-kestovaippasetti
Taskuvaippa
Sideharsovaipat
Kestoliivinsuojat
Kondomit, 6kpl

No mitä kestovaippoihin tulee, en ole vielä päättänyt omaa kantaani.

Katsotaan ajan kanssa päätyvätkö käyttöön.



  

Ensilelu lapselle
viilentävä purulelu















Kuvakirja


















Asiallinenhan tuo paketin sisältö tuntuu olevan, vaikkeivat kaikki kuosit omaan silmään sovikaan. 
Mutta eiköhän äitiyspakkauksen sisältö yritetä pitää mahdollisemman neutraalina, jotta useimmat siitä hyötyisivät.

Nyt sitten odotellaan pariviikkoa että kyseinen lähetys postiin kolahtaa.