Ääretön seksuaalisuus

täältä

Idean kirjoitukseeni sain tästä kyseisestä tekstistä: "Äiti rakastathan minua, vaikka en ole hetero"
Innostuin, sillä ihastuin äidin asenteeseen ja suhtautumiseen koskien tyttärensä bi-seksuaalisuutta.
Samalla sain pontta ajatella itsekseni, miten itse suhtautuisin asiaan, jos tuleva nyyttini vihjaisisi tulevaisuudessa kuuluvansa seksuaalivähemmistöön.  

Minun täytyy tunnustaa, etten ole yhtään varma. 

Onnellinen olisin siksi, että lapseni on löytänyt itsensä ja luottaa minuun tarpeeksi pystyessään asiasta kertomaan, mutta täytyy myöntää että samalla tuntisin surua.

Ennen kuin revitte pääni, lukekaa loppuun asti.

Tähän väliin sen tunnustan: olen itse bi-seksuaali ja olen aikoinani seurustellut naisen kanssa 4-vuotta.
Luulisi, että menneisyyteni myötä osaisin varmuudella sanoa mielipiteeni mutta ei, en osaa.
Syy tähän löytyy omista ja korviini kantautuneista kokemuksista.

Myös minun kohdallani äitini suhtautui asiaan hyvin ja osoitti tukensa, mutta kuitenkin samalla uskon hänen sisimmässään toivoneen asioiden olleen silloin toisin. Koskaan hän ei asiasta ääneen puhunut, mutta huomaan silti pienen eron siinä miten hän suhtautuu mieheeni nykyään kuin aiemmin entiseen tyttöystävääni. Siltikin, emme ikinä hänen toimestaan saaneet kieltoa olla tuomatta itseämme esille sinä, mitä olemme. Oma äitini on aina tukenut minua kaikessa, mihin olen ryhtynyt ja siitä olen kiitollinen hänelle.
Ainoa negatiivinen kokemukseni tältä puolelta sukuani on se, kun eräs tädeistäni soitteli juorumielessä puoli sukuamme läpi kertoakseen minun olevan lesbo.
Juuri sellainen täti, jonka olen itse nähnyt viimeksi vuosia sitten ja juuri sille puolelle sukua, johon en ole yhteyksissä kuin äitini kautta.
Ja siksi, kun äitini kertoi minun muuttaneen samaan asuntoon tytön kanssa.
Tottahan tuo sinällään oli, mutta olisi tehnyt mieli kysäistä tädiltäni että onko hän mahdollisesti koskaan kuullut termistä kämppäkaveruus?

Isäni taas, on aivan oma lukunsa.

Sanotaanko, etten ehkä koskaan voi olla hänelle tarpeeksi hyvä. En silloin, enkä nytkään.
Lukioon menin vain hänen toiveidensa mukaan, etten tuottaisi pettymystä.
Kun valmistuin lähihoitajaksi, ei isäni sitä millään mahtanut muistaa ja muistutettaessa uteli heti jatko-opinnoistani, joita minun tietenkin tulisi käydä.
Silloin suruissani tokaisin äidilleni, että jos minusta olisi tullut lääkäri, olisi isäni sen varmasti muistanut.
Ja kuuluttanut kaikille.

Isäni ei juurikaan hyväksy homoseksuaaleja tai kauniimmin sanottuna; ei tiedä miten heihin suhtautua.
Näin siis oletan koska asiasta emme koskaan ole keskustelleet. Lause siitä, ettei "homojen tarvitse kasvattavat tänne lisää homoja" oli se joka mursi sydämeni, vaikkei isäni siihen aikaan edes tiennyt seksuaalisuudestani. Kun asiasta lopulta kerroin, hyväksyi hän sen hiljaisesti, mutta kielsi kertomasta asiasta isovanhemmilleni. Myöhemmin hän oli kuitenkin kertonut asiasta mummolleni, josta hän vahingossa lipsautti eräässä keskustelussamme ja samalla viittasi suhteeseemme sanoilla se vaihe mikä sinulla nyt on.
Mummo kyseli aina silloin kaverini kuulumisia, mutta siihen keskustelut suhteestani sitten jäivätkin.
Kunnioitin isäni pyyntöä, enkä asiasta heille juuri puhunut.

Tuon neljän vuoden aikana loittonimme toisistamme ja nykyään soitan hänelle yhä harvemmin.
Surullista, mutta totta.

arkistojen aarteita

Itse olen päässyt helpolla, mutta tiedän tuon ajan tuttavistani pahimpiakin tarinoita.
Siksi en tarkoita pahalla sitä, että tuntisin surua.
Tuntisin surua siksi, etten äitinä haluaisi hänen kokevan kaikkea sitä negatiivisuutta, minkä itse tiedän mahdolliseksi.
Tuntisin surua siksi, että tietäisin sen omasta kokemuksestani mitä hän saattaisi joutua kokemaan tuntemattomien sekä oman lähipiirinsä vuoksi.

Suruni ei vähentäisi vähääkään sitä ylpeyttä, mitä lapsestani tuntisin.

Tämän kirjoituksen myötä teen seuraavan lupauksen nyytilleni:
tuli sinusta ikinä mitä tahansa, äitisi on aina läsnä.
Samalla myös toivon tulevalle lapselleni itseluottamusta olla oma itsensä ja olla ylpeä siitä.
Olkoon hän hetero tai homoseksuaali. Ammatiltaan tuomari tai siivooja.
Kaiken tämän ylitsekin hän olisi aina pohjimmiltaan minun lapseni.