Karkasin!

Terveiset täältä maalaismaisemista!

Anteeksi kovasti heikentyneestä postaustahdista, mutta iso kiitos teille, jotka silti lukijoina jaksatte roikkua. Lähdin tosissaan minarin kera lomailemaan äitini helmoihin sukumme vanhalle mökille, tänne Vesijaon maisemiin. Käsi ylös kaikki, jotka tiedätte missä Vesijako sijaitsee? Kyllästyin  nyhjäilemään kotona tuon KAHTA hammasta kerralla vääntävän kiukkupyllyn kanssa, joten sovimme isimiehen kanssä että äiti ja poika ottavat  nyt hieman lomaa. Ja mikäs täällä on ollessa, oman äidin helmoissa. Nauroinkin miehelle, että oman äitini hoitohalut lapsenlastaan kohtaan ovat niin suuret, että itse saisin vaikka vain matkoilla patjalla kaksi päivää, jos niikseen haluisin. No, en makoile, mutta on se kiva tietää että mahdollisuus siihen olisi.

Poju pyörii ihmetellen ympärilleen ja kovasti yrittäisi tehdä tuttavuutta äitini kissoihin, joskin kissat eivät tästä kaveruudesta tunnu olevan yhtä innostuneita.

Tänään illalla poju pääsee ensimmäistä kertaa saunaan ja huomenna luultavasti näkee pitkästä aikaa isoisovanhempansa. Tarkemmin meistä, kunhan viikonloppuun mennessä kotiudumme, nämä kännykkäpostaukset eivät oikein ole minun juttuni.

Lämpimiä ja kesäisiä ilmoja teille, missä lienettekin!

Keittiötä uusiksi

Seuraavana uudistuskohteena talossamme on keittiö.

Suunnitelmissa on aloittaa projekti ilmeisesti tämän vuoden puolella (?mies päävastuussa) ja toivottavaa olisi myös saada se valmiiksi samassa aikarajassa.

Tänään otin kuitenkin jo askeleen lähemmäksi uutta keittiötämme ostamalla meille uuden jääkaapin. Liedenhän ostimme jo aikaisemmin ja nyt oli oiva tilaisuus laittaa myös tuo ikuisen vanha (ja auttamattoman pieni) jenkkikaappimme vaihtoon.

Bosch jääkaappipakastin

kuvat http://www.gigantti.fi/

  Kyseisen yksilön sain vielä tarjoushintaan, sillä alkuperäinen tarjouskaappi oli päässyt loppumaan, joten TADAA; tätä tarjottiin tilalle. 

Nyt vain odottelemaan uutukaista kotiin.

The Matkasänky.

Olimme katselleet kyseistä ostosta useammasta lastentarvikeliikkeestä ja mieskin yhdessä kävi eilen ihan paikanpäällä, tuloksetta.

Tänä aamuna minun oli tarkoitus tarttua härkää sarvista ja käydä ostamassa tuo härpäke Espoon BabyStylesta.

Matkalla sinne tajusin, että minulla oli myös asiaa Biltemaan.
Biltemasta ostin lopulta matkasängyn.

Ei mennyt kaikki nyt ihan kuin strömsössä, mutta tällä perheellä on lopultakin se matkasänky ja matkaan voidaan mahdollisesti lähteä ensi viikolla.

The Sänky 

Toivottavasti ajaa asiansa.

Maanantai, pitkästä aikaa.

Päivät tuntuvat valuvan hukkaan, 

aivan kuin hiekka tiimalasissa.

Huomasin pohtivani tuossa eräänä päivänä sitä, mihin kummaan aika tuntuu nykyään katoavan. Tai no, eiköhän se ole selvää mihin se aika minulta nykyään katoaa.
 Useasti huomaan ihmetteleväni sitä, ettei vuorokaudessa tunnu enää olevan tarpeeksi tunteja. Kieltosanat viuhtovat ilmassa useasti ja kun selkänsä kääntää ja hetkeksi mielenkiintonsa kohdistaa muualla valtaa se ikävä hiljaisuus talon.

Paljastava hiljaisuus.

Taas tehdään jotain kieltämisen arvoista.

Lukeudun näihin bloggareihin, jotka ovat nauttineet näistä poikkeuksellisen ihanista hellepäivistä olemalla ulkona. Joskaan auringonotto on ollut milteinpä mahdotonta tuon tuhatjalkaisen kanssa, olemme kuitenkin yrittäneet loikoilla viltillä varjossa. Minun ei tarvitse kuin pääni kääntää ja eikös silloin ole jo voikukka menossa vauhdilla suuta kohti.

Kielto ja itku.

Välillä ei auta edes huomion kiinnittäminen muualle. Taas jos selkäni käännän, muistaa tuo minimies hyvin vahvasti sen mitä olikaan tekemässä ennen kuin äiti kävi keskeyttämässä.

Crocsini ovat kohta kuin koiran syömät ja jokaisen hapsumaton hapsut mystisesti kadonneet jonnekin. 

Äiti on aivan mustelmilla ja isin partakin on harventunut huolestuttavasti. 

Emme juuri ole reissailleet, 

sillä tuon isimiehen lomakin häämöttää vasta jossain kesän lopun tienoilla. Itse olen pohtinut reissuun lähtemistä pojan kanssa kaksin ensi viikolla, mutta vain pariksi päiväksi. Sitäkin reissua varten pitäisi tosin matkasänky ja matkamuutakin ostella ensin. 

Ensiksi edessä ovat vielä ne hautajaiset sekä kauan odotettu lempiartistin keikka, molemmat vielä samana päivänä. 

Vakavoiduin ja kysäisin tuolta miekkoselta, että haluaako tämä joskus kanssani naimisiin. Hän ei kuulemma ollut edes ajatellut koko asiaa.

Tiedän hänen olleen kihloissakin aikoinaan, mutta minun kanssani, ei edes lapsen jälkeenkään, hän ei ole edes ajatellut asiaa.

No, ei se ainakaan suora kieltäytyminen ollut.

 Välillä tuntuu, että nämä minun murheeni ovat pieniä ja siltikin saavat maailmani romahtamaan. 

Jatkuuko pesänrakennusvietti vielä synnytyksenkin 

jälkeen ja kuinka pitkälle?