Uutta harrastusta sekä turvaistuinta.

Tämmöisestä löysin itseni eilen, 

Burleskitanssin alkeiskurssilta.

Oli muuten hirveän hauskaa puuhaa, vaatteita ei riisuttu mutta pyllyä kyllä pyöriteltiin hyvässä hengessä.

Kyseessä on tanssillinen liikunta, jossa keskeisenä lankana kulkevat burleskin klassiset liikeradat. Lopussa kaiken keinuttelun päätteeksi tehtiin vielä pienet vatsa- sekä selkälihasliikkeet.
Ja vaikka kyseessä onkin tanssillinen liikuntaa, niin kyllä ainakin itselläni hiki virtasi ja paikkoja hieman kolotti sopivasti ensimmäisen tunnin jälkeen.
Seuraavaan kertaan!

-----

Tänään käväisimme jo aamusta Espoon Baby Stylessa hakemassa kotiin seuraavan turvaistuimemme. 

Asensin kyseisen penkin juuri omaan autooni ja olen yllättynyt kovin siitä, miten sujuvasti penkki mahtui pienen Peugeottini takapenkille. Etupenkinkin saa melkein aivan taaimmaiseen asentoon asti!

Innolla odotan ensimmäisiä ajokilometrejä. 

Ensimmäinen viikko kaksin pojan kanssa tuntui hirveän hyvältä, 
haikealta mutta hyvältä. 
Sain taas pitkästä aikaa pyörittää tätä arjeksikin kutsuttua showta yksikseni ja tavallaan nautin siitä, kun saan yksinäni olla pomo.
Hermot ehkä kiristyvät enemmän, kuin viimeisten neljän viikon aikana, 
mutta jotenkin tämä kotirouvan rooli kolahtaa.
Vaikka rakastankin miestäni todella paljon minun täytyy kyllä myöntää
että neljä viikkoa melkein aamusta iltaan toisen turpavärkin tuijottelua saa meidät hermostumaan toisiimme huomattavasti herkemmin.

 Ensi viikkoa odotan jännittyneenä, sillä eräs uusista mammakavereistani tulee ensimmäistä kertaa käymään meillä poikansa kanssa. 
Tähän asti olemme aina tavanneet vaunulenkkien muodossa, mutta tuo oma natiaiseni alkaa käymään jo huonoksi rattaissa istujaksi, joten koemme kahvittelun olevan seuraava luonnollinen jatkumo. 

Ihanaa viikonloppua teille kaikille!

Klippan Triofix?

Meidän melkein vuoden ikäinen tenavamme on minimalistista kokoa, jonka vuoksi siirtäminen kaukalosta turvaistuimeen ei ole ollut mitenkään ajankohtaista, eikä kilokokojen mukaan olisi vieläkään (kolme jäljellä..)

MUTTA

kun on se vaihtamiskutina.

Olen jo pitkään googletellut hakukone suhisten erilaisia turvaistuimia - BeSafen Izi Combia, Pallaksen Sironaa, Britaxia...

ja aina tunnen vihlaisun sydänlastassa.

Vihlaisun nimeltään Peugeot 206,

jokaisen turvaistuinta asentavan painajaisen

Se on pieni.

Siinä on kolme ovea.

Ja se on pieni.

Ei muuten varmana mahdu.

Käväisin eilen itsekseni Sellossa etsimässä pojalle kurahousuja ja kaikkea muuta tarpeettoman tarpeellista mitä tuo taivaalta satava vesi vaatii JA poikkesin samalla kyseisessä ostoskeskuksessa olevaan Vauvatalo Johannaan.

Kysyin ensimmäisenä myyjältä mitä hän suosittelisi pieneen autoon.

Vastaus oli:

Klippan Triofix

http://www.klippan.fi/


"Klippan TrioFix helppokäyttöinen ja monitoiminen turvaistuin, joka on hyväksytty viimeisimmän ECE R44 rev.04 normin mukaan, 9-36 kg lapselle.
Suomessa valmistettu Klippan TrioFix -turvaistuin sopii lapsille n. 9 kk ikäisestä alkaen. 

Klippan TrioFix turvaistuin kiinnitetään jalustaan selkä tai kasvot menosuuntaan"

Teksti lainattu Baby Stylen verkkokaupasta 

Tällä hetkellä ainoa asia mikä itseä arvelluttaa on se, ettei turvaistuinta voi käyttää selkä menosuuntaan enää kun 18kg:n rajapyykki tulee vastaan.

Mutta tällä hetkellä poikamme on juuri ja juuri kymmenkiloinen vuodenikäisenä, joten jos tällä vauhdilla jatketaan on tuo kiloraja vielä kaukana.

Kellään lukijalla kyseistä istuinta tai harkinnassa?

Tai tuttavan tutulla?

Serkun kaimalla?

 

Jollain?

Made in Finland?

The Matkasänky.

Olimme katselleet kyseistä ostosta useammasta lastentarvikeliikkeestä ja mieskin yhdessä kävi eilen ihan paikanpäällä, tuloksetta.

Tänä aamuna minun oli tarkoitus tarttua härkää sarvista ja käydä ostamassa tuo härpäke Espoon BabyStylesta.

Matkalla sinne tajusin, että minulla oli myös asiaa Biltemaan.
Biltemasta ostin lopulta matkasängyn.

Ei mennyt kaikki nyt ihan kuin strömsössä, mutta tällä perheellä on lopultakin se matkasänky ja matkaan voidaan mahdollisesti lähteä ensi viikolla.

The Sänky 

Toivottavasti ajaa asiansa.

Minimiehen lemppppparit!

Hapsut.

Näitä järsitään, vedellään ja hiplaillaan. 

Ihan vain äidin kiusaksi.

Olen tässä miettinyt, että jospa joskus unohtaisin miehen nuoruudestaan säilyttämän aivan kamalan nahkatakin lattialle. Siinä kun noita tuhottavia hapsuja olisi molempien hihojen mitalla...

Tämä vekotin kuten tuo alempikin saavat pienen ryömijämme ryömimään aivan ennätysnopeuksia.

 

Muovikorkki tuttipullosta. Tämäkin sellainen harvinaisuus, jonka perässä voidaan ryömiä koko olohuoneen mitalla.

Ai mitenkä niin lapsi ei paljoa leluja tarvitse...

Varmaankin siksi, että ne kaikista mielenkiintoisimmat löytyvät jo melkein joka kodista valmiina.

Näiden lisäksi jätin vielä kuvaamatta mm. sohvan alustan, jonne on aina niin kiva peruuttaa sekä olohuoneessa majailevan pöytämme alatason, joka on juuri sopivalla korkeudella pikkujannun suuhun nähden.

Jep,

sitä on kiva jyrsiä.

Britax B-Agile

Vihdoin ja viimein kävin ostamassa meillekin matkarattaat. Kyseisessä asiassa olen ollut hirveän nuuka ja saamaton, sillä omat yhdistelmävaunumme ovat hirveän kapeat: melkeinpä isoimpien matkarattaiden luokkaa.
Mikään eteen tullut ei ole ollut hyvä, kaikista melkeinpä olen löytänyt jotain vikaa. 

Liian kallis, liian iso, liian pienet, taittuvat huonosti, huonot renkaat... Listaa on voinut jatkaa loputtomiin. 

Britax merkkinä on ollut ensimmäisten joukossa, siitä syystä että nykyinen kaukalomme on samaa merkkiä ja näin ollen pystymme hyödyntämään Travel Systemiä. Tosin, tuolle pojallemme kyseinen etu jää hieman lyhytikäiseksi, mutta kuka tietää tulevaisuudessa seuraavien kanssa.... 

kuva: britax.fi

kuva: babyshop.fi

Lopultakin tein päätöksen tarjouksen edessä. Saimme B-Agileen mukaan isommat talvipyörät eteen sekä turvakaaren ja sadesuojan, jotka muuten olisivat lisävarusteina ostettavissa. Sadesuojasta en tosin ole täysin varma, voi olla että sen saa automaattisestikin mukaan? (Tarkistin eräältä nettisivulta ja näemmä tulee mukaan vakiona!)

kuva: lastenturva.fi

 Leveä ratashan on ja jykevä, eli kaikkea sitä mitä en alunperin halunnut. 

Mutta jokin vain vei voiton ja nämä lähtivät kaupasta mukaamme, Chili Pepperin värisenä. 

Lähinnä näitä ostaessani mietin tulevaa kesää ja mahdollista mökkeilyä: talvipyörät ovat siihen tarkoitukseen kätevät ja varmasti pääsemme paremmin eteenpäin hiekkatiellä niiden avulla.

 

Testimetrejä eteen ei ole vielä monia tullut muuten, kuin pikaisen kauppakäynnin myötä. Ainakin päteviltä peleiltä tuntuivat tuolla pienellä matkalla, mutta katsotaan nyt mitenkä suu laitetaan, kun näillä enemmän lähtee liikenteeseen. 

Jos kiinnostus heräsi, lisätietoja kyseisistä rattaista löydät mm. Baby Stylen, AT Lastenturvan ja ihan Britaxin omilta sivuilta.
Kahdella ensimmäisellä kyseiset rattaat ovat vieläpä tarjouksessa.

Millaisia menopelejä teiltä löytyy?

Hassuin...

Halusin ihan mahdottomasti jakaa teille hassuimman lahjan, joka tuon lapsen myötä on meille rantautunut.

Ymmärrän, tämä ehkä vielä hämää: ihana valokuva-albumi.

Wait for it...

 Lämpenee, arvaatteko jo mitä tarkoitan?

 Kyllä, 

kyseinen kuvakirja on periaatteessa saksankielinen! 

Tietysti, kirjassa itsessään ei ole muuta tekstiä kuin tuo etusivun nimi tähän-kohta, mutta mukana tulleet tarra-arkit ovat pelkästään saksaksi!
Ja meistä vanhemmistahan ei kumpikaan ole saksaa sivuakaan koskaan lukenut, eikä kyseistä kieltä kansallisuudenkaan vuoksi osaa.

Nuo Mutter ja Vater ja Familie nyt arvaamalla menee, mutta kaikki muu on kyllä aivan hepreaa.
 

Ajattelin, 

jos näitä summanmutikassa mätkisi menemään ja jälkeenpäin sitten selvittäisi, mitä kyseinen teksti meinaa. 

Voisihan siitä huumoria saada aikaiseksi vielä vuosienkin jälkeen.

Että näin. 
Onkos teille päätynyt jotain, joka on hymyn nostattanut huulille?

Koti muuttuu

Pikkuhiljaa ja hyvinkin viekkaasti,
ne
ovat ottaneet vallan kodissamme.

Vauvan tavarat.

Mihin tahansa suuntaan päätänsä kääntääkään, on siellä varmasti joku esine, joka muistuttaa tuosta pienestä tuhisijasta, joka muutenkin on vallannut läsnäolollaan koko elämämme.
Nyt tuo ihana poikamme on ottanut kohteekseen koko talomme.

Tutti siellä, pupu täällä, rätti pöydällä ja pieni haalari sohvalla.
Eteisessä järjettömän iso talvihaalari.
Keittiönpöydällä rintapumppu levällään.
Ristiäislahjoja leviteltynä sinne sun tänne.

Tiskikaapissa tuttipullo kuivumassa.

Tässä pienessä vauvan pesässämme alkaa Cosmopolitanin mukana tullut Mieskalenterikin näyttämään varsin irvokkaalta tapaukselta, lojutessaan viattomana olohuoneemme pöydällä.

Ei tätä enää oikein
lemmenpesäksi voi kutsua.

Ristiäiset

Voin jo näin alkuun todeta olevani todella huono bloggaaja, mitä kuvaamisen suhteen tulee. Mielessäni oli kuvata koko repertuaari, niin ruokatarjoiluista lahjapöytiin, mutta juhlahuumassa se unohtui aivan tyystin. 

En lopulta ottanut itse kuvan kuvaa ja valtuuttamani valokuvaaja kuvasi pelkästään sellaisia kuvia, joissa näkyvissä on aina jonkun pärstä. Lopulta kuvasin pelkät ristiäislahjat :D

Ensimmäiset 1000-sanaani kirja ja Vauva- omistajan opas.
Tuo vauvahommeli on muuten ihan hauska opus :D

Varasimme ristiäisiä varten lähikirkkomme, josta löytyi sopivasti myös seurakuntasali ja pieni kahvio. Kahvittelun saimme siis hoidettua kokonaan samassa rakennuksessa.
Ristiäispäivänä saavuimme kirkolle jo kello 12 laittamaan paikkoja järjestykseen ja itse kastetilaisuus alkoi klo. 14:00.

Se kaksituntinen ennen kastetta oli kyllä aivan oma lukunsa, en esimerkiksi ollut koskaan ymmärtänyt kuinka vaikeaa on päättää miten tarjoilupöydän katat.
Kyllä siinä lautasten paikkaa mietittiin moneen otteeseen ja kiisteltiin siitä, laitetaanko lusikat kahvikuppeihin valmiiksi vaiko ei.

Nalle pehmoleluja, toisella Mariskooli hienosti jalkojensa välissä :D

Oma lukunsa oli myös pojan saaminen kastemekkoonsa, johon tämä hyvin selkeästi sanoi vastalauseensa - ensimmäistä kertaa nimittäin falskasi vaippa pojallemme ne kuuluisat niskapaskat. ONNEKSI kastemekkoa emme vielä olleet päälle saaneet, vaan vasta valkoisen bodyn ja sukkahousut, jotka olivat kyllä aivan pelastamattomissa. Pikaisen pesun jälkeen vedimme miehelle niskaan harmaat rytkyt mekon alle ja onneksi ne eivät pistäneet turhan paljoa silmiin.

Itse koko kastetilaisuuden ajan, hyvin ylensyönyt, poikamme nukkui eikä edes silmiään räpäyttänyt kun päätä kasteltiin.

Myös koko kahvittelu jäi pojaltamme noteeraamatta, sillä sama uneliaisuus jatkui vaikka syli vaihtui koko ajan :D Hyvin rauhaisissa tunnelmissa saimme siis pojan nimeä juhlia.

Ja kysytte, että mikä se lopullinen nimi olikaan?
Luca
Sukunimensä poika sai lopulta äidiltään, 
ja siitä löytyy niin D:tä ja Q:ta, joten yksi pieni C ei siinä pötkössä paljoa silmiin pistä.

Vaatesetti, tulee poika isäänsä :)

Hauska pehmolelu ja suloinen pieni torkkupeitto

Pikkuiset tossut ja villasukat

Jakkara, apinanleipäpuuta.

Pieni Mariskool ja villasukat

Itkuhälytin, nallepehmo ja kummit ry:n kuvakehys

Risiäisistä käteemme jäi ihanat muistot, kasa lahjoja ja suurin piirtein puolet 40 hlö:n kermakakusta,
hiukooko kenenkään kakkuhammasta kenties?

Sitterikokemuksia

Testattiin ensimmäistä kertaa tuo meidän Rätt Start:in Pingu sitteri

Ja kuinka kävikään?

Lisää kuvateksti

Poju nukahti,
ilmeisesti siis ihan ookoo ostos.

Se tunne..

Kevennys näin alkuun eilisillalta.
Pieni pojumme todella koetteli illalla äidin huumorintajua vaipanvaihdon aikana.
Ensimmäisen kerran kun pyllyn pesin kaikki oli hyvin siihen asti, kunnes pääsimme takaisin hoitoalustalle ja samantien kuului vaimea "ptruut" ja äiti totesi sinappikoneen laulavan.
Pylly pestiin uusiksi, mutta tällä kertaa kun tasaiselle alustalle päästiin yllätti pojan pissahätä.
Poika pestiin sitten kolmannen kerran.

I reeeeally love mum.

Viime yönä sain kokea jotain historiallista näiden kahden viime viikon sisällä,
sain nukkua kokonaiset neljä tuntia yhteen putkeen. Se tunne, kun Nyytin ähkimiseen viimein heräsin ja kelloa katsoin oli jotain niin ihanaa että. Ajatelkaa ihmiset, neljä tuntia!

Kävimme tänään läheisessä Lastentarvikkeessa hakemassa vihdoin ja viimein ammeen pojan kylpyhetkiä varten, samalla tosin mukaan tarttui vaivaiset pari pientä esinettä leikkimatto ja mobile pinnikseen.
Materialistimamman mielestä pojua piti jotenkin palkita ruhtinaallisista yöunistaan, vaikka tuo jälkikasvuni ei tänään leikkimattoa kokeiltaessa ollutkaan äidin lailla kiinnostunut kaaressa roikkuvista apinoista.
Nyytti tuntui keskittyvän lähinnä tunkemaan omaa kättään suuhunsa.

Samalla myös kurvasimme pikaisesti miehen työpaikalle lisääntymisprojektimme tuotosta näyttämään ja pienemme kyllä seisautti koko konttorin niille sijoilleen.

2 viikkoa synnytyksestä

Se tunne, kun saat omat farkkusi jalkaan pitkästä aikaa.
Tänään oli hyvä fiilis.

rv 37+4. Perhevalmennus part.1

Tänään oli luvassa se, mitä tämä mamma on kaikista vähiten odottanut: perhevalmennuksen ensimmäinen päivä.

Truth to be told, en vieläkään ymmärrä mitä itse siellä tein, mutta tuolle miekkoselle se oli hyvä tietoisku, koska hän ei ole niin paljoa kerennyt asioihin perehtyä remontoinniltaan.
Itse koin koko kaksi ja puolituntisen pelkkänä kertauksena, tai no syvällisempänä kertauksena.
Puhuttiin loppuraskauden muutoksista - mitä edessä on, vaikkakin melkein suurinosa osallistujista oli jo viikoilla 30+. Myös raskausmyrktyksestä ja psyykkisistä muutoksista oli puhetta, psyykkeeseen palattiin myöhemmin aivan omassa osiossaan, jossa terveydenhoitaja puhui synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.

Myös seurakunta esitteli omaa toimintaansa ja mukaisasti juuri lokakuussa on täälläpäin alkamassa kuuden kerran kerho äideille, jotka ovat saaneet ensimmäisen lapsensa. Kuulosti kyllä mielenkiintoiselta ja nyt pitäisi vain löytää sitten lokakuussa se rohkeus lähteä katsastamaankin meininkiä siellä.

Ennen perhevalmennusta tein kuitenkin itse hauskan kiekkauksen, nimittäin lähellä sijaitsevaan pieneen ostoskeskukseen ja ostin ne, mitä minun on jo pitkään ollut tarkoitus ostaa.
1. Imetysliivit
2. Kirja vauvasta - juuri sellainen, jonne äidit kirjoittelevat sydänverellään synnytyskertomukset ja ensimmäiset maitohampaat. 

Olin iskenyt silmäni juuri tähän kirjaan eikä mikään muu kelvannut. Miksikö?
Koska tässä on huumoria mukana, eikä pelkästään sitä ainaista "ensimmäinen kiehkura" tai "ensimmäinen ripuli"

rv 37+2

Eilen kohtasin ihanan vanhan viholliseni, Ikean huonekalun.
Kyseessä oli Ikean Kullen-merkkinen halpislipasto, jonka päätimme ostaa yläkertaan vauvan vaatteille säilytyspaikaksi. Ainakin alkuunsa lipasto riittäisi hyvin, sillä vaatteet ovat niin pieniä.

epätoivo alkoi nostaa päätään jo siinä vaiheessa kun näin ruuvimäärän.

Kun kokoa tulee lisää, päätyy lipasto vaikka koko perheen sukkalaatikoksi, jos muuta käyttöä ei löydy.

almost there.

ja valmis.

Tarkkasilmäisimmät ehkä huomaavatkin tuon halkeaman tuolla lipaston alareunassa, omalle tyylilleni uskollisena onnistuin jo kokoamisvaiheessa hieman lipastoa murjomaan - tai lipasto minua, sillä kääntäessäni puolivalmista tekelettä kaatui rakennelma jalalleni ja lopputulos oli tuo yksi haljennut puola tuolta alhaalta.

Siitä huolimatta olen hyvinkin ylpeä saavutuksestani. Lipasto on loppujen lopuksi ihan näppärän kokoinen, Ikean sivuilta vakoiltuna strategiset mitat kertovat seuraavaa:
Leveys: 70 cm
Syvyys: 40 cm
Korkeus: 112 cm

Nyt kun vielä saisimme makuuhuoneestamme kaiken turhan roinan pois, jotta ilolla pääsisin järjestelemään huonekalut uusiksi ja fiksumpiin paikkoihin. Tällä hetkellähän makuuhuoneessamme majailee mm. ylimääräinen ruokapöytä.

Lodger Shelter

Evakkoni aikana iskin silmäni erääseen minulle entuudestaan täysin tuntemattomaan lastentarvikkeeseen.

Rintarepuista en itse pidä ja perinteiset kantoliinat olen kokenut liian haastaviksi omille älynystyröilleni, joten pistäytyessäni viikko sitten perjantaina lastentarvikeliikkeeseen silmiini osui mielenkiintoinen vaihtoehto.

Lodger Shelter, väriltään Rabbit.

(mies ei kuulunut kauppaan + kuvat täältä ja täältä)

Käyttötapoja löytyy ainakin kolme kappaletta: lämpöpussina kaukalossa, pesämäisenä kantoliinana vauvan ollessa pienempi ja lapsen kasvaessa, voi hänet siirtää lantiolle.

En ole juuri lueskellut yhtään mitään kyseisestä tuotteesta etukäteen, sellaisen käsityksen kuitenkin sain että aikoinaan ollut paljonkin puhuttu tuote?

Myöskään käyttökokemusta ei ole vielä siunaantunut, mutta katsellaan miten kyseinen tuote lunastaa lupauksensa tulevaisuudessa

rv 35+4

Eilen olin aivan varma siitä, että nyt jotain tapahtuu.

Varmuudella olen aiemmin kokonut yhden kivuliaan supistuksen ja siitä ei ole erehdystäkään, se nimittäin tuntui. Mutta eilinen päivä oli siitä mielenkiintoinen, etten voinut olla varma siitä mitä minulle oikein tapahtuu. Harjoitussupistuksia tuli ainakin jatkuvasti ja mielenkiintoiseksi olon teki se, että selkään jomotti, mutta varmuudella en osannut sanoa tapahtuiko se näiden ns. harjoitussupistusten kanssa samanaikaisesti vai jomottiko selkää vain koko ajan. Myös alavatsaa kipristeli aina silloin tällöin ja vaikka kuinka lepäilin, aina ylösnoustessani sama jatkui.

Päätin odottaa iltaan ja katsella mitä tapahtuu, mutta illallapa olo yhtäkkiä helpottui.
Tiedä pitäisikö tuo kaikki laittaa eilisen sietämättömän kuumuuden piikkiin, mutta toisaalta en tehnyt oloni vuoksi juuri mitään rasittavaa.

Huomenna kuitenkin on edessä neuvola sekä lääkärikäynti, joten viimeistään lääkärikäynnillä saan tietää onko tuolla alakerrassa tapahtunut jotain edistystä eilisen jäljiltä.

Sain vihdoinkin viime viikolla pinnasängyn lakkauksen valmiiksi ja lopputuloksesta tuli yllättävän hyvä ja paljon parempi kuin alkuperäinen.

Koska ammattilainen en ole, on valumajälkiä sekä sävyeroja aivan selkeäst havaittavissa, mutta itse olen huipputyytyväinen. Ja täytyy sanoa, noita pinnoja lakatessa meinasi hermo katketa useampaan otteeseen.

Ja lakkanahan toimi Kiva-kalustelakka, puolihimmeänä ja sävytteenä 3444 Mustamarja. Itse vetelin tuohon rankalla kädellä kolme kerrosta, koska halusin lopputuloksesta tumman. Ensimmäinen kerros, jota vedellä ohennettiin jäi kyllä ihanan antiikkisen sävyiseksi, mutta kun puu imi väriä eri kohdista eri tavalla, oli kerros myös kirjava. Muuten olisin saattanut tyytyä pelkkään yhteenkin kerrokseen.

Mutta huomenna lisää neuvolakäynnin merkeissä.

Projekti: pinnasänky

Eilen tapahtui edistystä pitkäaikaisessa projektissamme: "pinnasängyn metsästys"
Pyörähdimme sattumalta eräiden valmistujaisjuhlien jälkeen Ikeaan ja siellä silmiini osui hyvinkin kutsuvan hintainen pinnasänky.
39,95.
Todellakin, pinnasänky tuohon hintaan.

Olen ollut todella kriittinen lastentarvikkeiden hintahaitarien kanssa ja mielelläni en maksa mistään paljoa, joten myös pinnasängyn kanssa lähdimme siitä liikkeelle että pelkästä hienosta merkistä emme pulita turhaan sataa euroa lisähintaa. 
Aloitimme etsinnän käytetyistä, mutta ei niistäkään tahtonut mieleistä löytyä.

Täytyy myöntää että olin hieman epäileväinen aluksi juuri hinnan vuoksi, eikä sänkykään näyttänyt kovin tukevalta. Päätin kuitenki tutkia pinnasänkyä tarkemmin ja lopulta suljin silmäni ja varovasti heilautin laitaa.  Hetken aikaa kuuntelin ja kun mitään suurempaa räjähdystä ei tuntunut tapahtuvan, rohkaistuin ja ravistin sänkyä kovempaa.
Lopputuloksesta kertokoon kaiken tarvittavan se tosiasia, että kyseinen sänky majailee tällä hetkellä koottuna makuuhuoneessamme.

Projekti jatkuu illemmalla kalustelakan merkeissä, jotta sängystä saataisin mukavamman sävyinen kuin alkuperäinen (= käsittelemätön pyökki.)

Jostain syystä suomenkielisiltä Ikean sivuilta ei löydy kuvaa kyseisestä sängystä, joten kaivelin Ikea.comin kautta kuvan samantapaisesta, omastamme vaan ei toista laitaa saa pois.

                                                               
                                                                  Eli Ikea SNIGLAR

kuva täältä

                                                                           

                                                                                 +

                                      

                               Kiva-kalustelakka, puolihimmeä. Sävytteenä sävy 3444 Mustamarja

lainattu & parempi kuva täällä

Katsotaan mitä saamme lopputulokseksi.


--------------------

We finally bought a crib, 

now it only needs a bit of DIY.

Kaipuu kauas

Oi että, eilen kävimme "pikaisesti" pyörähtämässä Helsinki-Vantaan lentokentällä hakemassa mieheni isän sekä hänen naisystävänsä, jotka palasivat lomamatkaltaan. Lento oli hieman myöhässä ja ilmeisesti muitakin ongelmia oli, joten lopulta päädyimme oleskelemaan kentällä puolitoista tuntia.

En ole käynyt lähelläkään kyseistä paikkaa sitten viime vuoden marraskuun, jolloin palasin oleiltuani Englannissa kuukauden. Täytyy myöntää, kyllä tuli palava innostus äkkilähtöön.

UK

Olimme puhuneet miehen kanssa lähtevämme tänä kesänä hieman lomailemaan Islantiin, mutta suunnitelmiimme on tullut pienoinen mutka matkaan, joten kyseinen reissu tulee siirtymään varmaankin useammalla vuodella. Kyllä rantalomakin tietysti tekisi terää, mutta molemmilla on suuri kiinnostus Islantia kohtaan jonka vuoksi se pysyy meillä ykköskohteena.

Toinen paikka jonne joskus haluaisin päästä käymään olisi ehdottomasti Puola ja Auschwitz / Birkenau.

Piti siellä englantilaisessa pubissakin käväistä.

Ja jos joku nyt löytää herneen nenästään kyseisen tuoppikuvan johdosta: niin ei, en ollut raskaana vielä tuolloin.

Mutta palataanpa vielä eiliseen. Ennen lentokentälle menoa teimme pienin koukkauksen läheisen lastentarvikeliikkeen kautta hakemassa turvakaukalon sekä tilaamamme adapterit.
Myös pientä ekstraa lähti mukaamme sitterin muodossa ja lopulta että autossa oli hieman ahdas tunnelma matkalaukkujen sekä ostoksiemme takia. Kotiin kumminkin pääsimme kohtalaisen mukavissa merkeissä.

Pingu- miehen lemppari