Sormiruokailu

Jeps, meilläkin sitä tänään kokeiltiin. 

Poju tosin koetti syödä lautasen herkkutikkujen sijaan.

Että joo.

Ööääh

Tällä viikolla minusta kehkeytyi oikein innokas ulkoilija.

Niin innokas,

etten pahemmin ole tämän blogin pariin malttanut rauhoittua millään.

Minimies on päiväunensa nyt poikkeuksellisesti nukkunut lähinnä vaunuissaan ja meidän autotallissamme, sillä samaan aikaan tämä äiti on haravoinut ja pistänyt pihalta puskan jos toisenkin matalaksi. Kova kutina olisi sännätä tuon kasvittoman kukkapenkin kimppuun, mutta kyseinen teko vaatisi ensimmäisenä käynnin Plantagenissa tai muussa vastaavassa ja olen laiskuuttani tuota käyntiä siirtänyt koko ajan tuonnemmaksi.  

Harmillista.

Tänään jäimme sisälle, sillä tuo ikkunoista paistava harmaus ei liiemmin innostanut iskemään kuokkaa maahan tai yhtään mitään muutakaan. Tyydyimme pojun kanssa ihmettelemään yhtä äidin aarteista, vanhaa Muumi-kirjaa, jota minun tätini on minulle aikoinaan lukenut. Minimiestä tosin tuntui kaikki muu kiinnostavan ja suurimman osan ajasta onnistuin ikuistamaan ukkelin varpaat, jotka kuvasta aina poistuvat. 

Jep.

Hei, käsi ylös ja tunnustakaa. 

Ketkä kaikki lähtevät sinne Lapsimessuille?

Olenko ainoa joka ajatteli jäädä kotiin?

ps. Minimies huomenna 8kk.
Kääk!

Ruokaisa viikonloppu

 

Perjantai oli meidän perheessämme sosepäivä ja silloin hellalla höyrysivät porkkana, kesäkurpista, kukka- sekä parsakaali. Ja kaikki tietysti tuolle perheen pienimmälle. Bataattia, kanaa, nautaa, banaania, mustikkaa sekä päärynää nimittäin pakastimesta jo löytyvät. 

Sekä eksoottisemmat purkkimuodossa kuivakaapissa.
Kaipailisin itseasiassa vinkkejä ja neuvoja hyviin lastenruokiin, kohteena tuo melkein 8kk ikäinen minimiekkonen. 

Mitkä reseptit teillä on koettu toimiviksi?

Ja jotta ruokapuolella muistettaisiin myös tämän perheen vanhempaa sukupolvea, niin lauantaina me herkuttelimme lohella. Aivan tajuttoman hyvällä lohella.
Appelsini-omenalohella.

Joskus ammoisina aikoina löysin hyvän reseptin Appelsiinilohelle, mutta tietysti kun kyseistä ruokalajia olisin eilen lähtenyt tekemään en sitä enää löytänyt. Joten sovelsin ulkomuistista.

  

Kala:

n. 1kg lohifilee

1 Appelsiini

Granny Smith- omenasiivuja (kastikkeeseen tarkoitetuista omenoista)

Suolaa

Pippuria 

Valio Viola Appelsiinituorejuustoa (myöskin kastikkeeseen tarkoitetusta napattu)

Kastike

2-3 (oman maun mukaan) Granny Smith Omenoita

1 Sipuli

1 prk Ruokakermaa

½ Kalaliemikuutio

n. 1 prk Valio Viola Appelsiinituorejuustoa

Currymaustetta

+

muita mausteita oman maun mukaan

Laitoin ensiksi fileen valmiiksi ja tönäisin yksinään kypsymään uuniin noin vartiksi 175 asteeseen.
Siinä välissä tein kastikkeen ja kaadoin valmiina vuokaan mukaan.
Taisivat kypsyä yhteensä jonkun 45minuuttia uunissa ja valmista tuli.
Lisäkkeenä toimivat kotimaiset perunat.

Niitä päiviä

Tämä on taas sellainen päivä, jolloin kaikki tuntuu olevan pielessä. Itkettää ja suututtaa.
Aikaa ei tunnu olevan mihinkään ja siltikin ehtii tehdä kaikenlaista, mutta ei sitä mitä haluaisi. Lohtupullat kärähtivät uunissa ja mieskään ei kerkeä muuhun kuin ovella kääntymään. Lapsi ei nuku ja on huonolla tuulella.

Siltikin ne harvat hymyt, joita tuo kiukkupylly on tänään suonut äidilleen, ovat juuri niitä jotka vievät eteenpäin tälläisinä päivinä. Vaikka se kiukkuava lapsi olisikin se suurimman ärsytyksen aiheuttaja.

Tuossa se nytkin, kiukuteltuaan ensin tovin, ryömi jalkoihin ja ilmeisesti syliin pitäisi päästä.
Ihana pieneni.
Toivottavasti ei vedä heti hiuksista.

Ikea, vol kuustuhatta?

Näinhän siinä kävi, 

Ikeasta taas löysin itseni.

Kuvat Ikea

RÖNNSKÄR

Hylly, musta

 

 Kyseinen kaappi rantautui kylpyhuoneeseemme, koska kyseisessä huoneessa ei ole vielä yhtään hyllytilaa. Harkinnassa kuitenkin hankkia sitä vielä lisää, yllätys.

LIDAN

Kori, 4 kpl

 

 

 

BRANÄS

Sisältä verhoiltu pyykkikori

 

 

HJÄLMAREN

Ovinaulakko

GULÖRT

Tyyny

 

 

GODIS MIX

Lasi, kuvioitu

Tiistai, näin keskiviikkona.

Eilisen aamun olisi varmaankin voinut iloisemmissakin tunnelmissa aloittaa.

Minimies tosin aloitti sen jo aamulla kello kuusi ja jatkoi päiväänsä aamupuuron jälkeen kiukuttelemalla.  

 

Puoli yhdeksältä kokeiltiin nukkumista, joka hiljensikin talon neljäksikymmeneksi minuutiksi. Kiukkua jatkui heti myös tämän heräämisen jälkeen yhteentoista, jolloin äidillä paloi lopulta hermo ja lähdettiin kokeilemaan nukkumista uudemman kerran. Tällä kertaa unta maittoikin jo puolentoista tunnin verran ja vihdoinkin herättiin hyvällä tuulella. Siitä eteenpäin oli päivämme huomattavasti mukavampi ja kaikista kivointa tuon miniukkelin mielestä taisi olla se, kun isi tuli töistä kotiin. Totta puhuen niin myös minunkin mielestäni, sillä enää sen jälkeen en joutunut yksinäni kuuntelemaan tuon suloisen pienen ihmiseni raivoa. 

Illalla tein herkkuruokaani, jonka reseptin olen bongannut vuosia sitten Hellapoliisin sivuilta. 

" Tomaatti-pestobroileria
4 annosta

400-500 g broilerin fileetä
tilkka öljyä
1 iso sipuli silppuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
Santa Maria Pasta basilico -mausteseosta myllystä
1/2 dl vihreää pestokastiketta
1 dl kermaa tai kanalientä
200 g Philadelphia tomaatti & pesto tuorejuustoa
200 g miniluumutomaatteja
1/2-3/4 dl pinjansiemeniä
1 ruukku basilikaa
(suolaa)

Leikkaa broilerin fileet sopiviksi suupaloiksi.
Kuumenna öljy wokissa. Paista broileripalat, lisää sipulisilppu, valkosipuli ja Pasta basilico. Lisää  joukkoon myös vihreä pestokastike. Kaada joukkoon kerma ja tuorejuusto. Lisää vielä miniluumutomaatit ja pinjansiemenet.
Anna kiehua muutaman minuutin ajan. Tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa.
Silppua pinnalle tuore basilika. "

Näiden vuosien varrella olen huomannut, että tuon kyseisen Philadelphian tuorejuuston löytyminen kaupasta on aivan hirveää arpapeliä. Olen siis löytänyt itseni korvaamassa sen hyvinkin usein Valio Violan Auringonkuivattu tomaatti tuorejuustolla. Myös pinjansiemenet olen aina jättänyt pois, ennakkoluuloinen kun olen. Mutta todella hyvää ruoasta on näinkin tullut! Suosittelen muutenkin lämpimästi noita Hellapoliisin sivuja, itse olen sieltä löytänyt monta luottoreseptiä.

PS. ENSIMMÄINEN HAMMAS ON PUHJENNUT!

Uusin tulokas

Äitini lahjoi lapsenlastaan tälläisellä,

kyseessä siis Adidaksen college-huppari sekä housut kokoa 80cm. 

Lämmittää mukavasti, jos kesästä tulee kylmä! 

Välillä

...ärsyttää kaikki.

Taas koneellinen pyykkiä, jota pestä.
Tiskikone ääriään myöten täynnä.

Villakoiria nurkissa, jotka pitäisi imuroida pois. 

Ikkunoistakin olisi välillä kiva nähdä kunnolla ulos
Mutta nyt, 
nyt minua suoraan sanoen suututtaa.

Olen iloinen, kun saan katsoa päivittäin poikani iloa ja riemua kaikesta uudesta, mitä hän löytää. Vaikkakin poju olisi löytänyt kyseisen asian, esimerkiksi pienen tahran matossa jo viidennettä kertaa sen saman päivän aikana, on se kyseinen tahra silti joka kerralla aina yhtä mielenkiintoinen. Kaiken tämänkin keskellä tunnustan ; olen silti välillä hirveän kateellinen miehelle siitä, että tämä pääsee päiväksi töihin. Tapaamaan muita aikuisia ihmisiä. Tietenkin, töihinhän hän menee, mutta töissä on niitä kollegoita, joiden kanssa jutella muutakin kuin ättäntättää

 

Myöskin sen olen huomannut tässä äitiydessä, että aivan sama mitä tekisit, jollakin on aina jotain nokan koputtamista. Sen tiedän, että ympäristö on herkkä arvostelemaan äitiä joka viettää liikaa omaa aikaa ja ei viihdy tarpeeksi kotona, mutta sitä en olisi ikinä uskonut hirveäksi synniksi jos kotona viihtyy. 
 

Kyllä, olen ihmeellinen.
Kuulemani mukaan minun menemättömyyttäni ihmetellään. 

 Ilmeisesti tämäkään, 

että viihdyn lapseni seurassa  

vaikka välillä kateellinen kaikesta muusta olenkin 
 ei ole oikein. 

Näiden 7kk aikana, mitä olen äitiydestä saanut nauttia, olen ollut itsekseni kolmesti shoppailemassa, kerran syömässä, kerran ystävälläni ja kahdesti ulkona; kerran pienesti ja viime viikonloppuna hieman isommassa mittakaavassa. Uskoisin, että vapaa aikaa olen ottanut vähemmän kuin toiset, mutta enemmän kuin jotkut. Listaamatta jätän tosin ne kerrat, kun olen ollut jossain päivällä minimies mukanani tai kun joku ystävistäni tai sukulaisistani on käynyt luonani.

Mutta ei,

kuulemani mukaan olen erakko ja kadottanut mielenkiintoni toisiin ihmisiin.  

Että näin. 

Että mitähän helvettiä tässä seuraavaksi tekisi?

...

Tälläiset aamut ne vaan hajottaa.

Plus vielä hammasta puskeva vauveli.

Vapaus

Perjantai-iltani tosissaan oli pitkästä aikaa tosiaan hyvinkin erilainen, ravintolassa syömisen ja baarissa käynnin muodossa. 

Myöskään en Helsingin keskustassa ollut käynyt aikoihin.

Heti junasta poistuessani koin jo hienoista erilaisuuden tunnetta. Itsehän varustauduin iltaan mielessäni se öinen kotiinmeno; mahdollinen kylmyys, joten päässäni oli totutusti pipo ja kaulassa kaulaliina. Sittenpä sattui, että ensimmäisenä silmiini Rautatieasemalla sattui oikein kaunis nainen, ei siis sillä, mutta... vaatteinaan hänellä oli aivan pikkuriikkinen pitsimekko, jalassaan ohuet sukkahousut ja korkokengät. Täytyy tunnustaa, että itselleni tuli vilu pelkästään katsoessani, mutta onneksi kyseisen naisen takki oli hieman paksummasta materiaalista. 

Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni Amarillossa ahah, tiedän.. ja siellä tuntui olevan meidän lisäksemme myös puoli kaupunkia. Saimme pöydän ja ruoatkin nopeasti eteemme, mutta myös tiedon siitä että ruoka tulisi syödä nopeasti; illalla esiintyvän Redraman lavaa aloitettaisiin pian laittamaan kuntoon ja meidän pöytämmehän tietysti oli juuri siellä, jossa kyseinen herra esiintyisi.

Amarillon jälkeen jatkoimme iltaamme läheisessä On the Rocksissa, josta lopulta poistuimme ystäväni kanssa turvallisesti kumpikin omaan suuntaamme. Sängyssä makoilin jo kauniisti puoli kahdelta, joten tavattoman myöhään emme ulkona riekkuneet. 

Tuollaiset pienet irtiotot kyllä auttamat jaksamaan aivan hirmuisesti. Myös se ikävän tunne on välillä ihana tuntea ja tiedostaa ihan oikeasti välittävänsä, vaikka välillä tuntuisikin siltä että seinät kaatuvat päälle. Plussaa myös siitä, että mies sai pitkästä aikaa olla poikansa kanssa aivan kahden. Tiedän hänen arvostavan sitä aikaa, vaikka vitsaileekin heidän syöneen nakkeja ja lihapiirakoita koko illan. 

Lauantain vain olimme ja touhusimme tuttuja touhujamme, ulkoilimme ja leikimme minimiehen kanssa. Tämä sunnuntai tuntuu noudattavan samaa kaavaa minun ja junnun myötä, mies taas on aamusta asti touhunnut autonsa parissa. 

Illalla herkuttelemme kotitekoisen pyttipannulla, 

mutta nyt tämä äiti palaa lempiartistinsa biisien pariin.

 

 

Omaa aikaa

Tänään otan oikein kunnolla sitä kehuttua omaa aikaa with me/myself/and i...and a friend.
Aion illalla nimittäin rantautua pääkaupunkiimme ja sen huvitusten pariin.

Odotan jo kovasti sitä, kun mies kotiutuu ja voin sammuttaa vastuullisen ajattelumallini hetkeksi ja kaivaa sisältäni esiin sen parikymppisen nuoren naisen. Vaikka hän harvoin vierailee, on vierailu aina odotettu.

Nauttikaa kaikki viikonlopusta <3

Hiljaisuus raukeaa

Olen ollut väsynyt, sanotaan se nyt suoraan.

Ja syy väsymykseeni melkeinpä jo pilkistää minimiehen suussa.

Jep, ensimmäinen hammas.

Viimeiset kolme, neljä, kenties viisi? päivää olen ollut keskellä valitusta ja vinkunaa. Ihania naururemahduksia on jaettu liian harvoin ja kaikki muu aika on ollut yhtä jollottamista. Ensimmäinen päivä oli vielä hauska, mutta kolmannen jälkeen aloin haaveilemaan hiljaisuudesta. Ensiksi kuvittelin pojuun iskeneen parantamaton puheripuli tai joku muu outo tarve tehdä itseään kuulluksi tuolla sanallisella joikaamisellaan mutta tänään katsoessani junnun suuhun todellinen syy paljastui. Unet ovat toistaiseksi maittaneen thank god ja niiden aikana olenkin saanut tyhjennettyä päätäni vain makoilemalla sohvalla. Okei, useasti olen tuijottanut televisiota tai tehnyt jotain muuta kotirouvan arvolle sopivaa.

Mutta tunnustan, blogi on ollut viimeisenä mielessä.

_______________________

 

Kuluneen hiljaisuuden aikana on tapahtunut paljon - ja ei yhtikäs mitään. Olen viettänyt ihanan päivän ystäväni seurassa shoppaillen. Mies juhli pyöreät vuotensa ja hauskuutti olemuksellaan sinä kuuluisana dagen efterinä. Kyseisissä juhlissa myös ihana Aussien 3 Minute Miracle Colour Deep Treatment (sanahirviö) koki mystisen ja karmaisevan kohtalonsa ja löysin puolet purkin sisällöstä seuraavan aamuna vanhan löylykipon sisuksista. Junnu on pieniksi hetkiksi kerrallaan oppinut jo suorassa istumisen jalon taidon. Kiinnostus ympäristöstä on myös lisääntynyt aivan sanoinkuvaamattoman paljon äidin iloksi ja välillä tuntuu, että ne selkään liitettävät silmät eivät olisi yhtään pahitteeksi. Ryömimällä edelleen edetään, mutta kova yritys konttaamiseen on päällä. Sitä odotellessa. Kokeilimme myös sormiruokailua avokadolla, mutta ilmeisesti kyseinen tikku oli hauskempi muussata kuin syödä. Lopulta kun siitä yksi pala saatin järsittyä irti meinasi äiti saada palan ja kaverit kanssa palautuksena ruokapöydälle. Nam. 

Olen kaivannut aivottomuutta. Tuntuu, että kirjan lukemisestakin on vuosia. Ostin mm. Sofi Oksasen uusimman jo ajat sitten ja en vieläkään ole päässyt ensisivuja edemmäs.

 

Siltikin, 

on tämä nykyinenkin arki aivan ihanaa omalla tyylillään.

Minimiehen lemppppparit!

Hapsut.

Näitä järsitään, vedellään ja hiplaillaan. 

Ihan vain äidin kiusaksi.

Olen tässä miettinyt, että jospa joskus unohtaisin miehen nuoruudestaan säilyttämän aivan kamalan nahkatakin lattialle. Siinä kun noita tuhottavia hapsuja olisi molempien hihojen mitalla...

Tämä vekotin kuten tuo alempikin saavat pienen ryömijämme ryömimään aivan ennätysnopeuksia.

 

Muovikorkki tuttipullosta. Tämäkin sellainen harvinaisuus, jonka perässä voidaan ryömiä koko olohuoneen mitalla.

Ai mitenkä niin lapsi ei paljoa leluja tarvitse...

Varmaankin siksi, että ne kaikista mielenkiintoisimmat löytyvät jo melkein joka kodista valmiina.

Näiden lisäksi jätin vielä kuvaamatta mm. sohvan alustan, jonne on aina niin kiva peruuttaa sekä olohuoneessa majailevan pöytämme alatason, joka on juuri sopivalla korkeudella pikkujannun suuhun nähden.

Jep,

sitä on kiva jyrsiä.

Britax B-Agile

Vihdoin ja viimein kävin ostamassa meillekin matkarattaat. Kyseisessä asiassa olen ollut hirveän nuuka ja saamaton, sillä omat yhdistelmävaunumme ovat hirveän kapeat: melkeinpä isoimpien matkarattaiden luokkaa.
Mikään eteen tullut ei ole ollut hyvä, kaikista melkeinpä olen löytänyt jotain vikaa. 

Liian kallis, liian iso, liian pienet, taittuvat huonosti, huonot renkaat... Listaa on voinut jatkaa loputtomiin. 

Britax merkkinä on ollut ensimmäisten joukossa, siitä syystä että nykyinen kaukalomme on samaa merkkiä ja näin ollen pystymme hyödyntämään Travel Systemiä. Tosin, tuolle pojallemme kyseinen etu jää hieman lyhytikäiseksi, mutta kuka tietää tulevaisuudessa seuraavien kanssa.... 

kuva: britax.fi

kuva: babyshop.fi

Lopultakin tein päätöksen tarjouksen edessä. Saimme B-Agileen mukaan isommat talvipyörät eteen sekä turvakaaren ja sadesuojan, jotka muuten olisivat lisävarusteina ostettavissa. Sadesuojasta en tosin ole täysin varma, voi olla että sen saa automaattisestikin mukaan? (Tarkistin eräältä nettisivulta ja näemmä tulee mukaan vakiona!)

kuva: lastenturva.fi

 Leveä ratashan on ja jykevä, eli kaikkea sitä mitä en alunperin halunnut. 

Mutta jokin vain vei voiton ja nämä lähtivät kaupasta mukaamme, Chili Pepperin värisenä. 

Lähinnä näitä ostaessani mietin tulevaa kesää ja mahdollista mökkeilyä: talvipyörät ovat siihen tarkoitukseen kätevät ja varmasti pääsemme paremmin eteenpäin hiekkatiellä niiden avulla.

 

Testimetrejä eteen ei ole vielä monia tullut muuten, kuin pikaisen kauppakäynnin myötä. Ainakin päteviltä peleiltä tuntuivat tuolla pienellä matkalla, mutta katsotaan nyt mitenkä suu laitetaan, kun näillä enemmän lähtee liikenteeseen. 

Jos kiinnostus heräsi, lisätietoja kyseisistä rattaista löydät mm. Baby Stylen, AT Lastenturvan ja ihan Britaxin omilta sivuilta.
Kahdella ensimmäisellä kyseiset rattaat ovat vieläpä tarjouksessa.

Millaisia menopelejä teiltä löytyy?