rv 35+5, neuvola ja vaatteita

Aamu alkoi aikaisin neuvolakäynnin merkeissä, jossa taas mittailtiin kaikki samat kuin ennenkin.
Kohdunpohjankorkeus on 32cm
Pissa puhdas
Verenpaine pysynyt samoilla linjoilla, 116/72
Lapsivettä on normaalisti ja vauva on raivotarjonnassa. Lääkäri mainitsi päänkin jo kiinnittyneen, eli enää tuskin kääntyillään.

Ei se sunnuntainen supistusaalto ollut paljoakaan tilannetta muuttunut, kivuliaan sörkkimisen jälkeen lääkäri totesi kohdunsuun olevan kiinni ja pituuden lyhentyneen hurjat 0,5cm.
Eli ei ilmeisesti ihan heti täällä poksahdeta, jollei joku pääse yllättämään.

Kiinnitin tällä kertaa myös huomiota neuvolalääkärin monotoniseen, melkein kuin nauhalta tulevaan puheeseen. Hän ehti juuri koskea vatsaani, kun suusta jo tuttuun tapaan tuntui pulpahtavan "lapsivettä on normaalisti....ja normaalilta käteen tuntuuu....normaalipainoinen tuntuisi olevan...normaali sitä ja normaali tätä"  Kaikki oli niin normaalia, että melkein rupesi oksettamaan.
Itseä myös huvitutti se, miten vauvaa on tähän asti luonnehdittu aina siroksi ja pieneksi ja nyt ollaankin jo normaalissa, on tainnut toinen ruveta santsaamaan ja kunnolla ruokaansa.

Iltapäivä neuvolan jälkeen on vierähtänyt pyykkipäivän parissa, sillä pesukoneemme on ollut poissa käytöstä hetken aikaa, joten pyykkiä on taas kertynyt. Samalla pesin myös vauvanvaatteita, joista ajattelin nyt räjäyttää teille kuvapläjäyksen osiossa:
 
Uusimpia hankintoja/lahjaksi saatuja:

Alelöytö, Lindex 56cm

  Alelöytyö, Lindex 56cm (mahdollisesti vauvamme "kotiintulo" body)

Lahjaksi saatu, alkuperä tuntematon, 74cm

Lahja myös, 68cm

 Tulevan isin lemppari, lahja myöskin ja 68cm

 Lindexin alesta, 62cm (mahdollinen päällysvaate vauvalle, kun kotiin päästään)

Tämä body sekä potkuhousut alempana myöskin sukulaisilta lahjoina saatuja, koko 62cm

Hehee, nämä myöskin saatu, ja varmasti tulevat pojan päällä näkymään sillä tämä mamma ei karsasta ns. "tyttöväriä" 68cm

Nämä kaksi haalaria löysin itse paikalliselta kirpputorilta ja lunastin ne itselleni vaivaisella 10 eurolla. Ylempi kokoa 62/68 ja alempi 62, mutta on kyllä reeeeeeiluhko. Itseasiassa ylempää isompi.

Ja lopuksi mummoltani saadut töppöset sekä sukat.

Näihin junasukkien alkuperään liittyy hellyyttävä tarina. Kaikille kiinnostuneille vinkiksi, itse tarinan sekä ohjeet neulomiseen löydät täältä.

Tämän kirjoituksen jälkeen saatan hiljentyä hetkeksi, sillä joudun evakkoon muutamaksi päiväksi kylpyhuoneremontin alta. Mies uhkasi repiä wc-pöntön pariksi päiväksi pois, jotta pääsisi laatoittamaan lattiaa ja tämän hetkisen sekundarakkoni kanssa en varmasti juokse jatkuvasti naapuriin pissalle.

Päätin näin ollen siirtyä Helsinkiin äitini hoteisiin viimeistään torstaina, joten jos en ennen sitä kirjoita mitään, saattaa seuraava postaus ilmestyä vasta viikon kuluttua :)

Heips.

rv 35+4

Eilen olin aivan varma siitä, että nyt jotain tapahtuu.

Varmuudella olen aiemmin kokonut yhden kivuliaan supistuksen ja siitä ei ole erehdystäkään, se nimittäin tuntui. Mutta eilinen päivä oli siitä mielenkiintoinen, etten voinut olla varma siitä mitä minulle oikein tapahtuu. Harjoitussupistuksia tuli ainakin jatkuvasti ja mielenkiintoiseksi olon teki se, että selkään jomotti, mutta varmuudella en osannut sanoa tapahtuiko se näiden ns. harjoitussupistusten kanssa samanaikaisesti vai jomottiko selkää vain koko ajan. Myös alavatsaa kipristeli aina silloin tällöin ja vaikka kuinka lepäilin, aina ylösnoustessani sama jatkui.

Päätin odottaa iltaan ja katsella mitä tapahtuu, mutta illallapa olo yhtäkkiä helpottui.
Tiedä pitäisikö tuo kaikki laittaa eilisen sietämättömän kuumuuden piikkiin, mutta toisaalta en tehnyt oloni vuoksi juuri mitään rasittavaa.

Huomenna kuitenkin on edessä neuvola sekä lääkärikäynti, joten viimeistään lääkärikäynnillä saan tietää onko tuolla alakerrassa tapahtunut jotain edistystä eilisen jäljiltä.

Sain vihdoinkin viime viikolla pinnasängyn lakkauksen valmiiksi ja lopputuloksesta tuli yllättävän hyvä ja paljon parempi kuin alkuperäinen.

Koska ammattilainen en ole, on valumajälkiä sekä sävyeroja aivan selkeäst havaittavissa, mutta itse olen huipputyytyväinen. Ja täytyy sanoa, noita pinnoja lakatessa meinasi hermo katketa useampaan otteeseen.

Ja lakkanahan toimi Kiva-kalustelakka, puolihimmeänä ja sävytteenä 3444 Mustamarja. Itse vetelin tuohon rankalla kädellä kolme kerrosta, koska halusin lopputuloksesta tumman. Ensimmäinen kerros, jota vedellä ohennettiin jäi kyllä ihanan antiikkisen sävyiseksi, mutta kun puu imi väriä eri kohdista eri tavalla, oli kerros myös kirjava. Muuten olisin saattanut tyytyä pelkkään yhteenkin kerrokseen.

Mutta huomenna lisää neuvolakäynnin merkeissä.

rv 35+0 ja shoppailua

Kaikki kuvat täältä:

Huomasimme tuossa pari päivää sitten käydessämme läpi tulevia vaatteita vauvalle, että jossain vaiheessa on joku oikosulku meille tullut eikä pienempiä kokoja, kuten 56cm, tahdo löytyä.

No tästä innostuneena ja hyvän tekosyyn varjolla annoin itselleni luvan sujahtaa nettishoppailun ihmeelliseen maailmaan ja lopulta lähtikin tälläinen tilaus Lindexille.

Body, 56cm

Body, 56 cm

Pöksyt, 62cm

Veluurit, 62cm

Veluurit, 56cm

Ja pöksyt, 62 cm

















Ja tunnustan, tilasin itselleni myös paidan:






















Jälkeenpäin hieman harmitti kun yksi body jonka olisin vielä halunnut, ei ollutkaan saatavilla, mutta kaksi tuntia siitä kun tilauksen maksoin tuli sähköpostiin ilmoitus että tuote on nyt saapunut nettikauppaan.


Ja ps. tähän ihastuin ja nyt yritän kovasti itselleni järkeillä, kuinka järjetön ostos tuo vauvalle olisi.

Ja ainiin, tänään alkoi virallisesti äippäloma!

rv 34+4

Viikonloppukuulumisia.

Perjantaina edessä oli taas kerran neuvola, jossa sain kuulla mm. vauvan pään sijaitsevan jo todella alhaalla.
Great, en viitsinyt kysäistä samalla että ihan niinkö alhaalla, että kohta haluttaisiin jo ulos.
 Kohdunpohjan korkeus oli juuri sopivat 31 cm, joten ylimääräisiä ultria ei tarvittu.
Paino oli hieman pudonnut, mutta onhan tässä vielä aikaa keräillä sitä takaisin.

Neuvolasta ajelin suoraan äidilleni, josta jatkoimme äitini autolla kohti moottoritietä, Padasjokea ja hautajaisia. Viimeiseksi mainitusta poiketen, oli viikonloppu muuten mukava sekä rentouttava ja parhainta antia oli tietenkin pääsy pitkästä aikaa äidin ruokapöytään.
Sain lomailla ruoanlaitosta kokonaiset kolme päivää.

Poissaollessani oli mieheni käyttänyt toisen marsumme eläinlääkärissä uudestaan ja tällä kertaa diagnoosiksi tulikin virtsarakontulehdus, johon määrättiin antibiootteja. Juuri perjantaiaamuna huomasin marsun valittavan myös pissatessaan, joten eläinlääkärillä tarkastettiin virtsa melkein ensimmäisenä ja vertahan siitä löytyi. Myös röntgen otettiin varmuuden vuoksi, mutta mitään kummoisempaa ei siinä näkynyt.

Eläinlääkärikäynnin kustannus: n.100€, johon sisältyivät kaikki niin röntgenistä antibiootteihinkin.
Aikaisemmasta käynnistä eri eläinlääkärillä sain pulittaa jo melkein kuusikymppiä, johon sisältyi marsun kääntelyä sekä ne kaksi surullisenkuuluista kipupiikkiä niskaan.

Mies kehui eläinlääkäriä ja ammattitaitoa tuntui löytyvän, joten en voi kun vain suositella Espoon seudulta löytyvää Eläinlääkäriasema Arkkia omien kokemustemme pohjalta.

Nyt tsemppaillaan, jotta marsuvanhuksemme tästä vielä tervehtyisi takaisin omaksi itsekseen.

Tällä epäilevällä katsellaan marsu tuijottaa meitä joka kerta, kun antibioottiruiskun kanssa lähestymme. Ei ole tainnut vielä toinen tottua litkun makuun.

Sunnuntai vierähti taas autossa istuessa, kun matkasimme takaisin etelään ja tiputimme yhden tädeistäni omaan kotiinsa matkan varrella. Kuumassa autossa istuminen tuntui ja kotiin päästyäni oli olo kaikkea muuta, kuin mukava. Minua oksetti, pyörrytti ja pumppu hakkasi kuumuudesta, mutta onneksi olo meni ohitse kun sohvalla lepäilin loppuillan.

Nyt on mökkeilyt sitten koettu tältä kesältä tai ainakin pitkät automatkat kuumalla kelillä, sillä siihen rääkkiin en enää suostu.

Yhteenvetona viikonloppu sujui sukuloinnin ja saunomisen parissa, eli harjoitimme juuri perusmeininkiä suomalaisessa mökkeilyssä, meillä tosin alkoholi loisti poissaolollaan, mutta korvasimme sen syömällä mansikoita ruhtinaalliset määrät.

rv. 34+0 ja huono päivä.

Tänään ei ole ollut hyvä päivä, ei yhtään.

Itseasiassa turhautuneisuus on alkanut jo viikonlopulta, jolloin lopulta havahduin toisen marsumme outoon vikinään sen yrittäessä tehdä tarpeitaan. Seurailin sitä ja poistin tuoreen ruoan ruokalistalta, mutta vikinä jatkui. Kävimme lopulta eläinlääkärissä emmekä tulleet juurikaan viisaammiksi, siellä epäiltiin että eläimen lonkissa olisi jotain, joka aiheuttaisi kipua ja se tuntuu kun marsumme yrittää papanaansa pyöräyttää.
Hassua vaan, että vikinää ei kuulu kävellessä, ei pomppiessa (kyllä, vanhuksemme on vielä riehakas) eikä muuten kun vain tuona hetkenä.

Eläinlääkäri pisti marsuun kipulääkettä ja lupaili tabletteja kotiin, joita murennella sopiviksi.
Lopputuloksena sain kaksi kipulääkepiikkiä, joista ensimmäistä yritin tänään tuikkasta mursumme niskaan huonolla lopputuloksella.
Vaikka olenkin koulutusta saanut ihmisen pistelyyn, en kyllä varmuudellakaan osaa sanoa onnistuinko saamaan kipulääkkeen s.c vai kenties vain turkin sekaan. 
Nyt vaan harmittaa ja suoraan sanottuna vituttaa se, että jos lääkettä ei oikeaan paikkaan mennyt kostautuu se marsullemme kivun muodossa.

Huomenna uusi yritys ja jos muutosta ei tapahdu, taas eläinlääkäriin. Mutta en ole varma vielä hakeudunko tuohon samaan, vaikka palvelu asiallista olikin. Jos vikaan ei muuta helpotusta heiltä löydy kuin kipulääke joka pitää pistää, etsin jotain muuta, sillä en haluaisi altistaa toista jatkuvalle ammattitaidottomalle tuikkimiselleni.

Turhautuneena päätin lähteä kävellen ostamaan parin kilometrin päässä myytävää mansikkaa, jotta saisin hieman raitista ilmaa.

Perillä odotti tälläinen näkymä:

Eli; ei mansikkaa.


Ps. Huomenna neuvolaan siihen mittauskontrolliin. Hieman jännittää sekin.

Sairaalakassin sisältö?

Vasta näillä loppumetreillä olen alkanut ajattelemaan sitä, mitä lopulta edes ottaisin mukaani synnytykseen ja sairaalaan.

Tänään yllätin itseni googlettamassa eri vaihtoehtoja sairaalakassin sisällöksi ja etsimässä vinkkejä siihen, mitä oikeasti tulisin tarvitsemaan.

Turhaa stressiä en asiasta viitsi ottaa, sillä luotan siihen että tuo miekkonen kaiken unohtuneen on valmis perästä kiikuttelemaan.

Viitteinä käytin kaksplus.fi:n sekä vau.fi:n keräämiä listoja ja päädyin seuraavanlaiseen itse.

• Neuvolakortti
• Hammasharja ja -tahna sekä omat peseytymistarvikkeet (mm.shampoo)
• Meikkipussi  (ihan tätä omaa turhamaisuutta varten)
• Rasvoja ja rasvoja
• Hiusharja
• Lukemista
• Puhelin +laturi
• Kamera
• Imetysliivit (hahhaaa, vieläkin ostamatta...)
• Omat sukat ja sisätossut
• Liivinsuojuksia
• Itselle vaatteita, jotka eivät purista.
• Vauvalle kotiinlähtövaatteet
• ( Evääksi pientä naposteltavaa kuten suklaata tai keksejä )

Tuo viimeinen kohta, eväät pisti silmään noista viitelistoista. Haetaanko tässä evästä nyt synnytykseen vai synnytyksen jälkeen, koska olen ymmärtänyt ruoka- ja juomakiellon pamahtavan helposti päälle synnytyksen edetessä.

Sisätossuista en ole vielä ihan varma, kuulostaisivat kyllä kivalta, mutta lopulta ne päätyisivät varmaankin roskikseen ennen kotiinlähtöä. (Voi kyllä olla, että tähänkin mielipiteeseen tulee muutos siinä vaiheessa, kun sairaalantossuja eteen kiikutetaan.)

Mitenkäs muuten tuo sairaalan alushousut ja siteet yhdistelmä?
Harvinaisen mukava vaiko epämukava?

rv 33+4

Lupasin paljastaa jotain joku aika sitten, liittyen tuohon kyselyynkin joka pyöri hetken aikaa sivupalkissa.

 

 

Arvaatteko jo?

Eli poikaa tänne lupailtiin rakenneultran perusteella jo huhtikuussa, 4D-ultraan emme lähteneet asiaa tarkastuttamaan sillä en koe sitä välttämättömänä.

Tuostahan anoppi innostui ja vauvalle kertyneet vaatteetkin sen kertovat jo, eilen viimeiseksi naureskelin itse miehelle että jos yllätystyttö tuleekin, tulee hän olemaan poikatyttö jo pienestä pitäen.

Minulle itselleni ei sukupuolella ole niin väliä, kunhan kaikki vaan menisi hyvin.
Haaveissa kuitenkin olisi yksi kumpaakin.

Torey Hayden

Erikoistumisopintojemme alussa saimme eräällä tunnilla aluksi hyvinkin tylsältä vaikuttavan tehtävän. Vaihtoehtoja oli, joko lukisimme kirjan, katsoisimme elokuvan, kävisimme tutustumassa jonnekin, tekisimme julisteen etc ja aihe liittyisi jotenkin opintoihimme.

Valitsimme lopulta parini kanssa aiheeksemme kirjan ja kirjaksi valikoitui Torey Haydenin Hiljaisuuden lapset.

Se oli ensikosketukseni kyseiseen kirjailijaan ja kyseisen tehtävän jälkeen olen jäänyt koukkuun sekä aina tilaisuuden tullen lukenut kirjan jos toisenkin.

Tänään käydessämme ruokakaupassa, silmiini osui kyltti joka ilmoitti -40% alennuksesta Suomalaisen kirjakaupan ikkunassa. Pakkohan sisällä oli käväistä ja mukavan saaliin sainkin mukaani.

Toisten lapset, Nukkelapsi ja Sähkökissa

Mielenkiintoisiksi Haydenin kirjat tekee se tosiseikka, että monet niistä pohjautuvat tositapahtumiin ja lapsiin, joihin Hayden on uransa aikana törmännyt.
Hän on työskennellyt henkisesti häiriintyneiden lasten parissa kouluissa, sairaaloissa ja laitoksissa sekä toiminut useita vuosia tutkijana sekä opettajana yliopistossa.

Yksinkertaisesti sanottuna monissa kirjoista paneudutaan lasten valikoivaan puhumattomuuteen, häiriintyneisyyteen ja traumoihin niiden taustalla.

Otavan sivut kertovat Haydenin kirjojen myynnin rikkoneen jo puolen miljoonan rajan Suomessa, eli yksin en ole tämän lukuinnostukseni kanssa.


Wikipedia kertoo naisen tuotannoksi seuraavan:

• Tiikerin lapsi
• Toisten lapset
• Häkkipoika
• Auringonkukkametsä
• Lapsi muiden joukossa
• Sähkökissa
• Nukkelapsi
• Pöllöpoika
• Hiljaisuuden lapset
• Aavetyttö
• Viattomat

(ylivedetyt on tullut luettua)

Jos aihepiiri vain kiinnostaa, niin suosittelen.
Itse aloitin sattumalta tuotannon loppupäästä ja ensimmäiseksi kirjaksi voin suositella lähes mitä tahansa lukemaani, Hiljaisuuden lapset tosin oli se joka minut koukutti.

rv. 33+0

Tänään hyppäsin kymmenen aikoihin koslani kyytiin ja karautin keskustaan tapaamaan yhtä parhaimmista ystävistäni. Emme ole nähneet kuukauteen, sillä kaverini tekee ihan hulluja päiviä kesätöissään ja tämäkin päivä oli hänen ainoa vapaapäivänsä koko viikolla.

Oli piristävää nähdä pitkästä aikaa, eikä ajankulua edes tahtonut huomata. Myös se, että itse pääsi pois täältä peltojen keskeltä hetkeksi oli sanoin kuvaamattoman mukavaa.
En ollut edes tajunnut itse sitä, miten ihminen voi kaivata pieniä asioita, kuten sitä että voi kävellä jonnekin. Tietysti keskustaan päästäkseni minun tuli ajaa sinne, mutta itse siellä pääsimme kaikkialle jalkojemme turvin.

Istuskelimme ensin parisen tuntia ystäväni luona, kävimme läpi kuulumisia kahvin äärellä ja tuijotimme hetken aikaa elokuvaa televisiosta. Muistelimme ilolla menneitä, kuten mm. sitä kuukautta jonka vietimme Englannissa ja ensimmäistä kouluvuottamme, josta tuntuu olevan niin vähän aikaa. Kauhistelimme molemmat sitä, kuinka nopeasti aika todella on mennyt eteenpäin ja ystävältäni melkein loksahti leuka maahan, kun mainitsin että eihän minunkaan laskettuun aikaani ole enää kuin 7 viikkoa.

Kun sää selkeni hieman, karautimme kaupoille ja kiertelimme vanhoja tuttuja paikkoja. Kappahlista löysin itselleni vilpoisat shortsit, jotka vielä kaiken lisäksi mahtuivat päälleni! Eivätkä ole edes mitään mamma-merkkiä joten kyllä voin todeta hymyn levinneen aika isoksi siinä vaiheessa, kun tajusin shortsien mahtuvan. Eivät nämä nyt silmiä hivele, mutta kotona ja tuossa omalla pihalla menevät vallan mainiosti.

Omani tosin ovat vihreät.

Kuva: kappahl.fi

Lopulta päädyimme syöpöttelemään läheiseen Rossoon, jonka jäljestä erkanimme omille teillemme.
Pitää kyllä ottaa pian uusiksi, kunhan ystäväni taas malttaa viettää ansaittuja vapaapäiviään.

rv 32+5 ja neuvola

Tuli taas nukuttua huonosti, mutta ei auttanut ja neuvolaan oli silti mentävä. Oma neuvolatätini on tällä hetkellä lomalla ja en tiedä, koska hänen luokseen pääsen seuraavan kerran.
Onneksi vastassa oli kuitenkin todella mukaisa sijainen, jonka kanssa tuli höpöteltyä enemmänkin.

eli suluissa taas edelliset

Rv          32+5             (30+4)     
Paino      61                 (60,1) 
RR:        126/77           (125/68)
B-hb       124                (ei mit, aiemmin 124)    
Kohd.pohj. korkeus   28          (27)
Sydämensyke          150          (134)  
Liikkeet                    ++           (++)   
Tarjonta                    RT

Virtsa puhdas kuten tähänkin asti. Muutoksena se, että ilmeisesti tämä nyytti on nyt kääntyillyt itsensä raivotarjontaan (ainakin hetkeksi). Terveydenhoitaja kyseli myös viimeksi mainitsemistani supistuksista ja niiden vuoksi tunnusteli erityisen tarkasti vauvan paikkaa, toivoen ehkä ettei tämä olisi vielä kiinnittynyt. Saisi kuulemma "muhia vielä hetken aikaa paikoillaan" :D

Kohdunpohjan korkeudesta oli kanssa puhetta, koska muutosta ei ole tapahtunut kuin tuo sentti, jonka vuoksi hieman notkahdettiin käyrillä. Sain siksi uuden ajan jo 10pv:n päähän ja jos alaspäin mennään taas on seuraava etappi ylimääräinen ultra.
Itse uskoisin tuon notkahduksen kuitenkin johtuvan vain siitä, että mittaaja on eri. Sama homma kävi silloin, kun neuvolakäyntien välissä mittaajana toimi oman terkkarin sijaan lääkäri. Hänen mittaustensa mukaan menisin ylintä käyrää myöten ja taas oma terkkarini saa aina sen pisteen hieman alle keskikäyrän.
Katsellaan nyt sitten miten käy, sillä sen tiedän että seuraava mittaaja on taas aivan uusi henkilö.
Eli kontrolliin saatan joutua, vaikkei mitään "vikaa" olisikaan.

En myöskään viitsinyt kysäistä voisiko syynä olla se, että nyytti on vaan valahtanut alaspäin ja mahakin rupeaa laskeutumaan samalla.

Mene ja tiedä.

Kotiin päästyäni sain ideaksi hieman piristää sekä yllättää tuon ukkoni ja leipoa jälkiruuaksi juustokakkua, katsotaan nyt millainen lopputuloksesta tulee... :D
Aiemmin olen rajoittanut repertuaarini pelkästään Baileys-juustokakkuun ja tällä kertaa tehtailin Mansikkaisen Daim-juustokakun Hellapoliisi-sivuston ohjeiden mukaan. Täytyy kyllä tunnustaa, että omasta koristelustani ei tule kyllä yhtä kaunista lopputulosta.

Löytyykö ruudun takaa innokkaita leipureita?
Mikä on aivan must kesäkakku?
Reseptit jakoon!

ps. Kuvan lisäyskin taisi onnistua. :]

32+4

Huuoooh.
En aiemmin ottanut sitä todesta, kun minua sääliteltiin sen vuoksi, että olisin viimeisilläni kesällä.
Pyyhh. Samapa tuo.
Nyt vasta ymmärrän, mitä tuolla tarkoitettiin.

Tämä kuumuus rupeaa välillä olemaan aivan sietämätöntä. O____O

Nyt pyörin ensimmäisen yöni pelkästään tuon vuoksi ja veikkaan, että monia muita on vielä luvassa.
Mikään asento ei tuntunut hyvältä, ei ollut väliä oliko ikkuna auki - vai ei.
Oli vain kuuma ja epämukava olo jatkuvasti.

Huomenna tarkemmin voinnista, sillä neuvolakäynti on taas vuorossa!
Tarkoitus oli vielä lisäillä uusi kuva Maha-välilehteen, mutta ei tämä nyt taas tahdo toimia.
Uusi yritys huomenna.

Sorry!

Tunnustan, olen taas ollut hiljaisena.

Syykin tähän löytyy tekniikasta sillä oma rakas pöytäkoneeni otti ja hiljeni, lopullisesti ilmeisesti.
Tai siltä se vaikuttaa, kun koko masiinaa ei käyntiinkään enää saa.
Vaihtoehto minulle löytyy mieheni vanhan kannettavan muodossa (ja alleviivattuna tuo sana v-a-n-h-a.)
Oma koneeni oli myös iäkäs, 6 vuotta jo palvellut, mutta tämä kannettava taitaa vuosissaan lähestyä jo ihka ensimmäistä konettani, jonka sain 15-vuotiaana. Ainakin merkiltään on melkein sama.

Tämä kyllä toimii, mutta siltikin yritän pysytellä koko kapistuksesta erossa.

Olen viime päivät yritellyt tiirailla uutta pöytäkonetta itselleni, mutta pääni menee pyörälle heti kun johonkin kauppaan astun.

On 2,6 - 3,3 - 1,65 Ghz valittavana
Intel Core i3 tai i5.
Näytönohjaimina löytyy nVidiaa, Intelin HD:ta, AMD Radeonia.
Muistiakin löytyy nykyään aivan rajattomia määriä.

Tällä hetkellä minusta tuntuu siltä, että en enää edes tietokonetta osaa ostaa.  

Ja muuten, miksi kaikki tietokoneet tuntuvat olevan nykyään pelkkää Acer:ia?
Gigantin sivuja selaillessani löysin kaksi Packard Bellia, muut Applea tai Aceria.
Missä on HP? Tai Fujitsu?
Mitä tietotekniikan saralla on oikein tapahtunut näiden viime vuosien aikana?
Onko tuosta Acerista mihinkään, eli olisiko kannattava ostos?
Voisiko joku muu tehdä tämän ostoksen puolestani.

Voisinko vaan pistää sähköt poikki ja elellä erakkona,
lintuja kiroillen ja puihin kiipeillen.