Omaa aikaa,
syy siihen miksi tänäkin aamuna heräsin jo kuudelta.
Oikeasti minut herätti nälkäinen L, jälleen kerran, mutta imetyksen jälkeen päätin itse nousta ylös.
Näinä aamuina saan rauhassa juoda aamukahvini,
saan istua koneella ja halutessani vain tuijottaa ruutua.
Laulaa toki välillä itkuhälyttimen kautta, kun L hihkuu hieman liian hereillä olevasti ja hieman liian aikaisin.
Monena aamuna tarkoitukseni on ollut tilata niitä valokuvia vihdoin ja viimein. Silti, näinä harvoina hetkinä kun tänne kerkiän, valtaavat ruudun facebook sekä jo aikoja sitten päivitetyt blogit, joita seurailen. Joskus pujahdan, ihan vain pakosta, verkkopankkeihin ja teen ne inhokki hommat, kuten maksan laskut.
Joskus aukaisen vain spotifyn ja kuuntelen musiikkia,
ihanassa,
omassa rauhassani.
Kaiken tämän jälkeen, huomaan nauttivani paljon enemmän siitä ajasta minkä L:n kanssa vietän pitkät päivät.
Kun vaan saan sen oman ihanan rauhallisen aamuni.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yleistä hölinää. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yleistä hölinää. Näytä kaikki tekstit
torstai 10. tammikuuta 2013
tiistai 8. tammikuuta 2013
L 4kk
Ajattelin tekaista tälläisen hieman kattavamman kokonaisuuden ihanasta jätkänpätkästäni ja hänen kehityksestään!
4kk
Syöminen
L saa osakseentäysimetyksen osittaisimetystä, joka kokonaisuudessaan menee seuraavanlaisesti. Koska lapsemme on hyvin heikkohermoinen illalla, olen päättänyt tarjota silloin osaksi myös korviketta. Imetän yöt ja päivät, illalla ennen nukkumaanmenoa imetän niin pitkälle kun molempien hermot kestävät =heruminen kestää, sen lopuksi vielä vaihtelevasti 50-100ml Tuuti 1:stä.
Olemme kokeilleet korvikemerkeistä Tuttelin, NAN1:sen, NAN H.A:n sekä nyt tuon Tuutin. Vatsakipuja ei L:lle ole tullut mistään, mutta muuten vatsan toimimisessa on hirveän pitkät välit, verrattuna alkuun kun hajuylläreitä löytyi vaipasta päivittäin.
Ruokaväli vaihtelee 3-5h, niin yöllä kuin päivälläkin.
Kiinteitä ei meillä ole maisteltu lainkaan ja vellit olemme jättäneet kokonaan kokeilematta.
Uni (päiväunikatastrofi)
Päivällä meillä nukutaan kolmet/NELJÄT päiväunet, pituudeltaan 30min-1½h (tällä hetkellä) Vielä pari viikkoa sitten sain nauttia pojan ihanan pitkistä 3h päikyistä, jotka nyt tuntuvat painuneen unholaan.
Poju herää klo 07.30/08:00,
Ensimmäiset päiväunet tulevat jo klo 9-9.30/10:00.
Seuraavat päikkärit alkavat 11.30/12.00 ja kestävät tasan tunnin (ennen sen 3h.....)
13:00-16:30 onkin tällä hetkellä sellaista luovimista että oksat pois, kerran siinä torkutaan aina johonkin väliin, koska noita pidempiä unia ei enää suostuta nukkumaan.
Kolmannet viralliset päiväunet sijoittuvat aikaan 16.30-17.30, ja yleisemmin ovat kestoltaan 40min.
19.00 Mennään vaipanvaihdon ja yökkärin kautta yläkertaan syömään päivän viimeiset maidot, ja klo. 20.00 L yleensä on jo yöpuulla iltasadun jälkeen.
L yleensä herää ensimmäisen kerran 00:00 syömään ja seuraavan kerran viideltä. Joskus saatan laittaa keskiyöllä L:lle vain tutin, johon poika tyytyy, mutta herää melkeinpä kahden tunnin päästä uusiksi. Jos imetän kahdelta, on seuraava herätys yleensä kuudelta.
Vaatetus
Koko 62 on nykyään muodostunut vakioksi, jotkin 56:n bodyt vielä päälle menevät. Juuri toissapäivänä lajittelin pieneksi käyneitä vaatteita, oikein suretti katsella noita 50cm ihanuuksia.
Vaipoista menee vielä koko 3 ja merkkinä meillä on Pampers Baby- Dry tai harvemmin Active Fit, ihan vain siitä syystä että kyseinen merkki sopii meidän pojan ruumiinrakenteelle paremmin kuin se toinen, L:llä alkava, valtamerkki.
Kehityksen kulmakivet
Nykyään suussa on oltava jatkuvasti jotain, tutti, oma nyrkki, OMA PEUKALO, harso, lelu.. you name it. Puruleluille irvistellään ja tyytyväisenä tungetaan senkin välistä se oma rakas PEUKALO suuhun. Pahoin pelkään, että poikamme on oppinut oman peukalonsa ilon jaaiettäkunsevithuttaaaaaaa
Pää pysyy jykevästi pystyssä, enkä enää paremmin sitä tue. Tai no, paniikkimamman tavoin aina silloin tällöin. Alas laskettaessa...
Kääntymiseen poika on tuntunut kadottaneen motivaationsa kokonaan. Kyljelleen pyörähdetään oikein hienosti, mutta siihen se hienous ja kääntyminen aina loppuvatkin. Ei vain jaksa näemmä.
Selällä makoillessaan L osaa kohottaa jo peppunsa ylös ja tykkää tehdä sitä aina vaippaa vaihdettaessa, joskus hienosti avustaen ja joskus toiste kaikkea hankaloittaen.
Selällään on myös kivaa huitoa raajoillaan joka suuntaan ja aina silloin tällöin tarjota äidille parit avokkaat nassuun.
Masullaan L vetelee välillä jalat jo alleen, kohottaa itseään käsillään sekä kovasti yrittää ryömiä. Pari kertaa on onnistuttu peruuttamaan parikymmentä senttiä ja silloin tällöin L kääntelee itseään toiseen suuntaan, jos sivulla on vaikka jokin mielenkiintoinen lelu. Mahallaan olo myös voittaa selällään makoilun. Kaikista parhainta on sylissä pomppiminen, jota pikkumies tuntuisi jaksavan maailman tappiin asti. Valitettavasti äidin hauislihakset eivät ilmeisesti ole yhtä hyvässä kunnossa, kun pikkuherran reisilihakset.
L on oikea supliikkimies, joten jokeltelua, kiljahtelua ja normaalia hööhöttämistä kuullaan meillä päivittäin, mutta sitä äidin kaipaamaa naurua ei ole vielä kuultu. Kovasti tuo lapsi höhöttää yrittää, mutta en vielä ihan osaa laskea sitä nauruksi.
Meillä myös ilmeisesti tehdään hampaita, sillä L:n suuhun tuijotellessa siellä pisti silmään pari turvonnutta ientä ja kohoumaa! Tai sitten vaan kuvittelen.
Yleistä
Yleisesti sanottuna L on oma aurinkoinen itsensä. Hän hymyilee paljon ja juttelee, mutta viime päivät meillä ollaan oltu lähinnä kitinä-linjalla. Poju myös osaa vaatia sen mitä haluaa ja juuri silloin kun HÄN sen haluaa, temperamenttia siis löytyy välillä kuin pienestä kylästä konsanaan. Jos joku asia ottaa päähän, niin se todella ottaa päähän. Ja jos joku on hauskaa, niin luoja varjelkoon se on Hauskaa isolla H:lla.
4kk
Syöminen
L saa osakseen
Olemme kokeilleet korvikemerkeistä Tuttelin, NAN1:sen, NAN H.A:n sekä nyt tuon Tuutin. Vatsakipuja ei L:lle ole tullut mistään, mutta muuten vatsan toimimisessa on hirveän pitkät välit, verrattuna alkuun kun hajuylläreitä löytyi vaipasta päivittäin.
Ruokaväli vaihtelee 3-5h, niin yöllä kuin päivälläkin.
Kiinteitä ei meillä ole maisteltu lainkaan ja vellit olemme jättäneet kokonaan kokeilematta.
Uni (päiväunikatastrofi)
Päivällä meillä nukutaan kolmet/NELJÄT päiväunet, pituudeltaan 30min-1½h (tällä hetkellä) Vielä pari viikkoa sitten sain nauttia pojan ihanan pitkistä 3h päikyistä, jotka nyt tuntuvat painuneen unholaan.
Poju herää klo 07.30/08:00,
Ensimmäiset päiväunet tulevat jo klo 9-9.30/10:00.
Seuraavat päikkärit alkavat 11.30/12.00 ja kestävät tasan tunnin (ennen sen 3h.....)
13:00-16:30 onkin tällä hetkellä sellaista luovimista että oksat pois, kerran siinä torkutaan aina johonkin väliin, koska noita pidempiä unia ei enää suostuta nukkumaan.
Kolmannet viralliset päiväunet sijoittuvat aikaan 16.30-17.30, ja yleisemmin ovat kestoltaan 40min.
19.00 Mennään vaipanvaihdon ja yökkärin kautta yläkertaan syömään päivän viimeiset maidot, ja klo. 20.00 L yleensä on jo yöpuulla iltasadun jälkeen.
L yleensä herää ensimmäisen kerran 00:00 syömään ja seuraavan kerran viideltä. Joskus saatan laittaa keskiyöllä L:lle vain tutin, johon poika tyytyy, mutta herää melkeinpä kahden tunnin päästä uusiksi. Jos imetän kahdelta, on seuraava herätys yleensä kuudelta.
Vaatetus
Koko 62 on nykyään muodostunut vakioksi, jotkin 56:n bodyt vielä päälle menevät. Juuri toissapäivänä lajittelin pieneksi käyneitä vaatteita, oikein suretti katsella noita 50cm ihanuuksia.
Vaipoista menee vielä koko 3 ja merkkinä meillä on Pampers Baby- Dry tai harvemmin Active Fit, ihan vain siitä syystä että kyseinen merkki sopii meidän pojan ruumiinrakenteelle paremmin kuin se toinen, L:llä alkava, valtamerkki.
Kehityksen kulmakivet
Nykyään suussa on oltava jatkuvasti jotain, tutti, oma nyrkki, OMA PEUKALO, harso, lelu.. you name it. Puruleluille irvistellään ja tyytyväisenä tungetaan senkin välistä se oma rakas PEUKALO suuhun. Pahoin pelkään, että poikamme on oppinut oman peukalonsa ilon jaaiettäkunsevithuttaaaaaaa
Pää pysyy jykevästi pystyssä, enkä enää paremmin sitä tue. Tai no, paniikkimamman tavoin aina silloin tällöin. Alas laskettaessa...
Kääntymiseen poika on tuntunut kadottaneen motivaationsa kokonaan. Kyljelleen pyörähdetään oikein hienosti, mutta siihen se hienous ja kääntyminen aina loppuvatkin. Ei vain jaksa näemmä.
Selällä makoillessaan L osaa kohottaa jo peppunsa ylös ja tykkää tehdä sitä aina vaippaa vaihdettaessa, joskus hienosti avustaen ja joskus toiste kaikkea hankaloittaen.
Selällään on myös kivaa huitoa raajoillaan joka suuntaan ja aina silloin tällöin tarjota äidille parit avokkaat nassuun.
Masullaan L vetelee välillä jalat jo alleen, kohottaa itseään käsillään sekä kovasti yrittää ryömiä. Pari kertaa on onnistuttu peruuttamaan parikymmentä senttiä ja silloin tällöin L kääntelee itseään toiseen suuntaan, jos sivulla on vaikka jokin mielenkiintoinen lelu. Mahallaan olo myös voittaa selällään makoilun. Kaikista parhainta on sylissä pomppiminen, jota pikkumies tuntuisi jaksavan maailman tappiin asti. Valitettavasti äidin hauislihakset eivät ilmeisesti ole yhtä hyvässä kunnossa, kun pikkuherran reisilihakset.
L on oikea supliikkimies, joten jokeltelua, kiljahtelua ja normaalia hööhöttämistä kuullaan meillä päivittäin, mutta sitä äidin kaipaamaa naurua ei ole vielä kuultu. Kovasti tuo lapsi höhöttää yrittää, mutta en vielä ihan osaa laskea sitä nauruksi.
Meillä myös ilmeisesti tehdään hampaita, sillä L:n suuhun tuijotellessa siellä pisti silmään pari turvonnutta ientä ja kohoumaa! Tai sitten vaan kuvittelen.
Yleistä
Yleisesti sanottuna L on oma aurinkoinen itsensä. Hän hymyilee paljon ja juttelee, mutta viime päivät meillä ollaan oltu lähinnä kitinä-linjalla. Poju myös osaa vaatia sen mitä haluaa ja juuri silloin kun HÄN sen haluaa, temperamenttia siis löytyy välillä kuin pienestä kylästä konsanaan. Jos joku asia ottaa päähän, niin se todella ottaa päähän. Ja jos joku on hauskaa, niin luoja varjelkoon se on Hauskaa isolla H:lla.
keskiviikko 14. marraskuuta 2012
Häähumuhaaveilua
Olen yksi niistä naisista, jotka salaa haaveilevat omista häistään ja kiroavat miestensä saamattomuutta, vaikka häiden mahdollisuudesta ei olisi aiemmin puhuttu sanallakaan.
Haaveeni eivät yhteisen lapsen myötä tietenkään pienentyneet, vaan odotukset kasvoivat yhä enemmän ja enemmän...
Samalla tuoden aivan uuden muodon siihen pettymykseen, kun ei sitä kosintaa tullut vieläkään.
Haaveilin siitä raskausaikani.
Haaveilin siitä synnytyssairaalassa.
Haaveilin siitä synnytyksen jälkeen.
Haaveilin siitä kotiin tullessamme.
Haaveilin siitä ihan satunnaisena viikonloppuna.
Ja kyllä,
haaveilin siitä isänpäivänä.
Ja kaikista eniten,
haaveilen siitä mekosta.
Tänään, kun painoin kauko-ohjaimessa olevaa punaista nappia, aukaisi televisio eteeni jokaisen hääpuvustaan haaveilevan painajaisen,
Hulluna häämekkoihin.
Siinä sitten istuskelin, tämä yhteinen lapsemme sylissäni ja tuijottelin kateudesta vihreänä naisia, jotka saivat hyvällä syyllä kokeilla päälleen mitä kauneimpia mekkoa.
Ja vihaisena melkein murisin, kun he löysivät niistä luomuksista jotain nokan koputtamista.
Itse en ole suurien ja muhkeiden häämekkojen ystävä - silmäni lepää paremmin yksinkertaisissa, hieman vintage-henkisissä A-linjaisissa tai Empire vyötäröllä varustetuissa mekoissa. Ehkä myös V:n muotoisella pääntiellä. Hiuksiini haluaisin yksinkertaisen nauhan koristeeksi.
Jos väriteemaa tulisi päättää, tällä hetkellä päätyisin yksinkertaiseen musta-valkoiseen.
Musta kun tuntuu olevan minun sekä mieheni lempiväri, ainakin jos vaatteita katsoo.
Joukkoon voisi mahtua myös ripaus vihreää.
Nämä kirkuisivat nimeäni ja kovaa.
Ja se sormus?
Sanotaanko ihan suoraan, en pidä kultaisista koruista. Kaikista mieluiten pistän päälleni hopeaa,
mutta yhdet hopeakihlat kokeneena, en sitä valitsisi materiaaliksi enää johonkin, jonka toivoisin olevan ikuista.
Valkokulta on se minun juttuni.
Mistä itse haaveilet?
Ja jos häät olet jo kertaalleen suunnitellut, vastasivatko ne alkuperäisiä suunnitelmiasi?
Mistä lähdit liikkeelle, kun häitä aloit suunnittelemaan?
Kertokaa omia vinkkejänne suunnitteluun,
jos meillekin vielä hääkellot joskus soisivat!
Haaveeni eivät yhteisen lapsen myötä tietenkään pienentyneet, vaan odotukset kasvoivat yhä enemmän ja enemmän...
Samalla tuoden aivan uuden muodon siihen pettymykseen, kun ei sitä kosintaa tullut vieläkään.
Haaveilin siitä raskausaikani.
Haaveilin siitä synnytyssairaalassa.
Haaveilin siitä synnytyksen jälkeen.
Haaveilin siitä kotiin tullessamme.
Haaveilin siitä ihan satunnaisena viikonloppuna.
Ja kyllä,
haaveilin siitä isänpäivänä.
Ja kaikista eniten,
haaveilen siitä mekosta.
 |
| http://www.dressale.com |
Hulluna häämekkoihin.
Siinä sitten istuskelin, tämä yhteinen lapsemme sylissäni ja tuijottelin kateudesta vihreänä naisia, jotka saivat hyvällä syyllä kokeilla päälleen mitä kauneimpia mekkoa.
Ja vihaisena melkein murisin, kun he löysivät niistä luomuksista jotain nokan koputtamista.
Itse en ole suurien ja muhkeiden häämekkojen ystävä - silmäni lepää paremmin yksinkertaisissa, hieman vintage-henkisissä A-linjaisissa tai Empire vyötäröllä varustetuissa mekoissa. Ehkä myös V:n muotoisella pääntiellä. Hiuksiini haluaisin yksinkertaisen nauhan koristeeksi.
 | ||
| http://www.dressale.com |
 |
| http://www.dressale.com |
 |
| yksi tämän hetkinen suosikki http://www.dressale.com |
 |
| http://www.dressale.com |
Jos väriteemaa tulisi päättää, tällä hetkellä päätyisin yksinkertaiseen musta-valkoiseen.
Musta kun tuntuu olevan minun sekä mieheni lempiväri, ainakin jos vaatteita katsoo.
Joukkoon voisi mahtua myös ripaus vihreää.
 |
| http://www.weddingchaircoverskent.co.uk/ |
 |
| http://25.media.tumblr.com/tumblr_m7slvkdwYJ1r0bg3mo6_400.jpg |
 |
| http://brideorama.com/ |
Nämä kirkuisivat nimeäni ja kovaa.
Ja se sormus?
Sanotaanko ihan suoraan, en pidä kultaisista koruista. Kaikista mieluiten pistän päälleni hopeaa,
mutta yhdet hopeakihlat kokeneena, en sitä valitsisi materiaaliksi enää johonkin, jonka toivoisin olevan ikuista.
Valkokulta on se minun juttuni.
 |
| http://weddingschannels.info/wp-content/uploads/2012/08/wedding-rings-white-gold-03.jpg |
 |
| http://weddingschannels.info/wp-content/uploads/2012/08/wedding-rings-white-gold-01.jpg |
Mistä itse haaveilet?
Ja jos häät olet jo kertaalleen suunnitellut, vastasivatko ne alkuperäisiä suunnitelmiasi?
Mistä lähdit liikkeelle, kun häitä aloit suunnittelemaan?
Kertokaa omia vinkkejänne suunnitteluun,
jos meillekin vielä hääkellot joskus soisivat!
tiistai 30. lokakuuta 2012
24h Baby-style, part 1.
Ajattelin hieman maalailla peruskuvaa siitä, miten yleensä päivämme kuluvat 2 kk vanhan jälkeläisemme kanssa. Päätin siis tehdä postauksen siitä, mitä oikeasti teemme 24h aikana tätä elämäämme. Aloitan vuorokautemme maanantai illasta ja jottei tekstistä tulisi kilometrin pituinen, julkaisen tämän kahdessa osassa.
Tässä teille siis osa 1.
20:00 Aloitamme vaivihkaa nukuttamaan pojua, vaihdamme vaipat ja yöpuvun, minä imetän ja sylittelemme. Mies yleensä makoilee L:n kanssa sohvalla, L peiton alla ja yleensä tutti suussa, koska muuten suututtaa.
20:00-22:00 Monta nukahtamisyritystä, yleensä L havahtuu siihen, kun tutti tippuu suusta. Siirrämme pojan loikoilemaan vaunukoppaansa, koska siinä on vähemmän tilaa pojalla heilua itseään hereille. Yleensä L nukahtaa ennen kello kymmentä, jolloin siirrymme yläkertaan kaikki unille. Tällä kertaa päätämme kantaa pojan vaunukopassa pinnasänkyynsä, sillä nukuttaminen oli taistelua. Hyvinä iltoina nukutamme pojan suoraan sänkyynsä. Matkalla L havahtuu sen verran, että tajuaa siirtyneensä muualle, mutta nukahtaa samantien
Poikkeuksia tuohon kello 22 on ollut pari, lähinnä näiden pojan mahavaivojen vuoksi. Meidän onneksemme, emme ole koskaan joutuneet kuitenkaan puoltayötä pidemmälle valvomaan.
22:00-01:30 Unta. L herää nälissään lopulta. Itse herään siihen, kun L öhisee ja tuhisee pinnasängyssään.
n.02:00-06:30 Unta. Kahden maissa poju on taas unessa, öisin hän nimittäin nukahtaa aina syömisen jälkeen eikä ole vielä kertaakaan halunnut pahemmin seurustella aamuöisin.
06:30-07:30 Torkkumista ja poju alkaa pikkuhiljaa heräilemään. Saan itselleni vielä pienet torkut varastettua, kun laitan pojalle vielä hetkeksi tutin suuhun. Succes.
07:30 Imetän ja vaihdan vaipan
08:00-09:35 Hymyjä ja kyyneleitä. Aluksi L hymyilee hirmuisesti, naureskelee ja seurustellaan pitkään. Yhdeksän jälkeen rupeaa uni viemään voittoa ja vähän kiukuttaa. Otan pojan syliini sekä sujautan tutin suuhun ja poika lopulta rauhoittuu ja silmät alkavat sulkeutua.
Siirrän pojan vaunukoppaan.
Kaksikerroksisessa talossa olemme kokeneet tämän helpommaksi, kuin sen että joutuisimme jatkuvasti juoksemaan yläkerrassa.
09:35-10:00 L nukkuu, itse kerään tiskit tiskikoneeseen ja laitan sen päälle. Vien myös puhtaat pyykit kaappiin, sekä kirjoitan hetken tätä.
10:00 L herää. Vaihdan vaipan ja päivävaatteet päälle. Vartin yli laitan pojan sitteriinsä ja harkitsen itsekin vaatteiden vaihtoa. Se ajatus keskeytyy, sillä L yrittää hieman itkeskellä ja kokeilen lopulta onko pojalla nälkä. Hirveä virhe. Siitä seuraavan vartin poika kiljuu kurkku suorana, kun tyhmä äiti kuvitteli poikansa olevan nälkäinen.
10:30 Poika syliin, tutti suuhun ja sohvalle. L rauhoittuu siihen lopulta ja nukahtaa puoleksi tunniksi syliini. Päätän varasta tässä sitä kuuluisaa omaa aikaa ja katselen telkkarista huonoa saippuasarjaa, poika sylissäni.
11:00 Nostan pojan sylistäni pois vaunukoppaan ja saan viimein vaihdettua vaatteeni. Ryhdyn siivoamaan marsujen häkkiä ja leikkaan marsujen kynnet. Puoli tuntia myöhemmin, kun olen häkin saanut juuri siistiksi, herää L juuri parhaaksi ja ilmoittaa olevansa nälkäinen.
Tämä ruokahommelikin tuntuu välillä olevan sekunttipeliä.
Puolelta laitan pojan takaisin nukkumaan.
Kymmenen minuuttia myöhemmin päättää L vääntää kakat, joten se siitä nukahtamisesta.
How bad is my luck? No, onneksi se kumminkin ulos tuli. Haaveilen kahvista.
12:00 Kokeilen onneamme ulkona, kun ilmakin on suht siedettävä. Nähtävästi, kun tarpeeksi hiljaa kävelee, saa tuohon pikkuiseen tienpätkään uhrattua puolituntia vaunuttelua. L nukkuu vartin verran ja äiti haaveilee siitä, milloin isi päättää pitää isyyslomansa viimein.
Ja jos totta puhutaan, haaveilen myös tupakasta vaikka pitkään olen ollut polttamatta.
12:30 Kannan unisen L:n ylös pinnasänkyyn, jos se olisi mieluisa paikka jatkaa unia ja sen jälkeen, kyllä, KEITÄN KAHVIA.
13:00 Jatkan tätä postausta ja juon kahvia, itkuhälytin menee päälle pariin otteeseen, mutta L tuntuu vain tuhisevan omiaan. Käväisen uteliasuuttani katsomassa poikaa, joka unissaan vääntää tyytyväisenä pieruja. En henno herättää, kun viimeinkin tuntuu nukkuvan.
Päätän samalla tilata vihdoin ja viimein netistä sen Hepe-kissaverkon noihin vaunuihin, jotta saan yrittää nukuttaa poikaa tuonne uloskin.
13:30 Surffailen netissä ja tilaan samalla miehelle kuvamukin isänpäiväksi. Poika vetelee sikeitä. Unohdan itseni facebookin maailmoihin ja seurailen mielenkiinnolla keskusteluja erinäisissä mammaryhmissä. Unohdan myös kokonaan puhtaat tiskit, jotka odottavat koneessa.
Vuoden mutsi taas väläyttelee.
Tässä teille siis osa 1.
20:00 Aloitamme vaivihkaa nukuttamaan pojua, vaihdamme vaipat ja yöpuvun, minä imetän ja sylittelemme. Mies yleensä makoilee L:n kanssa sohvalla, L peiton alla ja yleensä tutti suussa, koska muuten suututtaa.
20:00-22:00 Monta nukahtamisyritystä, yleensä L havahtuu siihen, kun tutti tippuu suusta. Siirrämme pojan loikoilemaan vaunukoppaansa, koska siinä on vähemmän tilaa pojalla heilua itseään hereille. Yleensä L nukahtaa ennen kello kymmentä, jolloin siirrymme yläkertaan kaikki unille. Tällä kertaa päätämme kantaa pojan vaunukopassa pinnasänkyynsä, sillä nukuttaminen oli taistelua. Hyvinä iltoina nukutamme pojan suoraan sänkyynsä. Matkalla L havahtuu sen verran, että tajuaa siirtyneensä muualle, mutta nukahtaa samantien
Poikkeuksia tuohon kello 22 on ollut pari, lähinnä näiden pojan mahavaivojen vuoksi. Meidän onneksemme, emme ole koskaan joutuneet kuitenkaan puoltayötä pidemmälle valvomaan.
22:00-01:30 Unta. L herää nälissään lopulta. Itse herään siihen, kun L öhisee ja tuhisee pinnasängyssään.
n.02:00-06:30 Unta. Kahden maissa poju on taas unessa, öisin hän nimittäin nukahtaa aina syömisen jälkeen eikä ole vielä kertaakaan halunnut pahemmin seurustella aamuöisin.
06:30-07:30 Torkkumista ja poju alkaa pikkuhiljaa heräilemään. Saan itselleni vielä pienet torkut varastettua, kun laitan pojalle vielä hetkeksi tutin suuhun. Succes.
07:30 Imetän ja vaihdan vaipan
08:00-09:35 Hymyjä ja kyyneleitä. Aluksi L hymyilee hirmuisesti, naureskelee ja seurustellaan pitkään. Yhdeksän jälkeen rupeaa uni viemään voittoa ja vähän kiukuttaa. Otan pojan syliini sekä sujautan tutin suuhun ja poika lopulta rauhoittuu ja silmät alkavat sulkeutua.
Siirrän pojan vaunukoppaan.
Kaksikerroksisessa talossa olemme kokeneet tämän helpommaksi, kuin sen että joutuisimme jatkuvasti juoksemaan yläkerrassa.
09:35-10:00 L nukkuu, itse kerään tiskit tiskikoneeseen ja laitan sen päälle. Vien myös puhtaat pyykit kaappiin, sekä kirjoitan hetken tätä.
10:00 L herää. Vaihdan vaipan ja päivävaatteet päälle. Vartin yli laitan pojan sitteriinsä ja harkitsen itsekin vaatteiden vaihtoa. Se ajatus keskeytyy, sillä L yrittää hieman itkeskellä ja kokeilen lopulta onko pojalla nälkä. Hirveä virhe. Siitä seuraavan vartin poika kiljuu kurkku suorana, kun tyhmä äiti kuvitteli poikansa olevan nälkäinen.
10:30 Poika syliin, tutti suuhun ja sohvalle. L rauhoittuu siihen lopulta ja nukahtaa puoleksi tunniksi syliini. Päätän varasta tässä sitä kuuluisaa omaa aikaa ja katselen telkkarista huonoa saippuasarjaa, poika sylissäni.
11:00 Nostan pojan sylistäni pois vaunukoppaan ja saan viimein vaihdettua vaatteeni. Ryhdyn siivoamaan marsujen häkkiä ja leikkaan marsujen kynnet. Puoli tuntia myöhemmin, kun olen häkin saanut juuri siistiksi, herää L juuri parhaaksi ja ilmoittaa olevansa nälkäinen.
Tämä ruokahommelikin tuntuu välillä olevan sekunttipeliä.
Puolelta laitan pojan takaisin nukkumaan.
Kymmenen minuuttia myöhemmin päättää L vääntää kakat, joten se siitä nukahtamisesta.
How bad is my luck? No, onneksi se kumminkin ulos tuli. Haaveilen kahvista.
12:00 Kokeilen onneamme ulkona, kun ilmakin on suht siedettävä. Nähtävästi, kun tarpeeksi hiljaa kävelee, saa tuohon pikkuiseen tienpätkään uhrattua puolituntia vaunuttelua. L nukkuu vartin verran ja äiti haaveilee siitä, milloin isi päättää pitää isyyslomansa viimein.
Ja jos totta puhutaan, haaveilen myös tupakasta vaikka pitkään olen ollut polttamatta.
12:30 Kannan unisen L:n ylös pinnasänkyyn, jos se olisi mieluisa paikka jatkaa unia ja sen jälkeen, kyllä, KEITÄN KAHVIA.
13:00 Jatkan tätä postausta ja juon kahvia, itkuhälytin menee päälle pariin otteeseen, mutta L tuntuu vain tuhisevan omiaan. Käväisen uteliasuuttani katsomassa poikaa, joka unissaan vääntää tyytyväisenä pieruja. En henno herättää, kun viimeinkin tuntuu nukkuvan.
Päätän samalla tilata vihdoin ja viimein netistä sen Hepe-kissaverkon noihin vaunuihin, jotta saan yrittää nukuttaa poikaa tuonne uloskin.
13:30 Surffailen netissä ja tilaan samalla miehelle kuvamukin isänpäiväksi. Poika vetelee sikeitä. Unohdan itseni facebookin maailmoihin ja seurailen mielenkiinnolla keskusteluja erinäisissä mammaryhmissä. Unohdan myös kokonaan puhtaat tiskit, jotka odottavat koneessa.
Vuoden mutsi taas väläyttelee.
keskiviikko 17. lokakuuta 2012
Tiedät tulleesi äidiksi, kun...
... kenenkään toisen ihmisen suolen toiminnat eivät olleet ikinä kiinnostaneet niin paljoa.
... ennen ei keskusteluissa miehesi kanssa vilahdellut niin paljon sanoja pissa, kakka, pieru tai puklu.
... kukkanne elivät vielä pari kuukautta sitten
... sinäkin näytit suht elävältä vielä pari kuukautta sitten
... unohtelet asioita, joita et aiemmin olisi unohtanut. Esimerkkinä, tuttipulloa keittäessäsi unohdat
sen olemassaolon siihen asti, kunnes savu toimii muistinvirkistimenä.
... et ole nukkunut öitäsi putkeen pariin kuukauteen
... muistelet joskus sitä, kuinka ihanaa oli vain loikoilla sängyssä
... mihin tahansa menetkään, etsin ensimmäisenä lastenhoitohuoneen. Tai mahdollisimman syrjäisen
paikan imettämiselle
... seksi tuntuu, ainakin hetken aikaa, kuuluneen aivan toiseen elämään
... aina kun pääset vaateostoksille, suuntaat ensimmäisenä vauvaosastolle
... sinusta tuntuu, että kaikkialla minne menetkään, on vain äitejä lapsineen
... ne asiat, mitä ennen harjoitettiin auton takapenkillä ovat vaihtuneet tyystin toisiin
... myöskään, miehesi ei enää ole se ainoa kenen pitäisi oppia pitämään kätensä kurissa
... kotisi valtaa äärimmäinen kaaos
... kaikki ne asiat, jotka ennen tuntuivat tärkeiltä, menettävät merkityksensä
... sinusta on tullut mestari tekemään montaa asiaa kerralla.
 |
| kuva lainattu täältä |
tiistai 17. heinäkuuta 2012
Sairaalakassin sisältö?
Vasta näillä loppumetreillä olen alkanut ajattelemaan sitä, mitä lopulta edes ottaisin mukaani synnytykseen ja sairaalaan.
Tänään yllätin itseni googlettamassa eri vaihtoehtoja sairaalakassin sisällöksi ja etsimässä vinkkejä siihen, mitä oikeasti tulisin tarvitsemaan.
Turhaa stressiä en asiasta viitsi ottaa, sillä luotan siihen että tuo miekkonen kaiken unohtuneen on valmis perästä kiikuttelemaan.
Viitteinä käytin kaksplus.fi:n sekä vau.fi:n keräämiä listoja ja päädyin seuraavanlaiseen itse.
Tuo viimeinen kohta, eväät pisti silmään noista viitelistoista. Haetaanko tässä evästä nyt synnytykseen vai synnytyksen jälkeen, koska olen ymmärtänyt ruoka- ja juomakiellon pamahtavan helposti päälle synnytyksen edetessä.
Sisätossuista en ole vielä ihan varma, kuulostaisivat kyllä kivalta, mutta lopulta ne päätyisivät varmaankin roskikseen ennen kotiinlähtöä. (Voi kyllä olla, että tähänkin mielipiteeseen tulee muutos siinä vaiheessa, kun sairaalantossuja eteen kiikutetaan.)
Mitenkäs muuten tuo sairaalan alushousut ja siteet yhdistelmä?
Harvinaisen mukava vaiko epämukava?
Tänään yllätin itseni googlettamassa eri vaihtoehtoja sairaalakassin sisällöksi ja etsimässä vinkkejä siihen, mitä oikeasti tulisin tarvitsemaan.
Turhaa stressiä en asiasta viitsi ottaa, sillä luotan siihen että tuo miekkonen kaiken unohtuneen on valmis perästä kiikuttelemaan.
Viitteinä käytin kaksplus.fi:n sekä vau.fi:n keräämiä listoja ja päädyin seuraavanlaiseen itse.
- Neuvolakortti
- Hammasharja ja -tahna sekä omat peseytymistarvikkeet (mm.shampoo)
- Meikkipussi (ihan tätä omaa turhamaisuutta varten)
- Rasvoja ja rasvoja
- Hiusharja
- Lukemista
- Puhelin +laturi
- Kamera
- Imetysliivit (hahhaaa, vieläkin ostamatta...)
- Omat sukat ja
sisätossut - Liivinsuojuksia
- Itselle vaatteita, jotka eivät purista.
- Vauvalle kotiinlähtövaatteet
- ( Evääksi pientä naposteltavaa kuten suklaata tai keksejä )
Tuo viimeinen kohta, eväät pisti silmään noista viitelistoista. Haetaanko tässä evästä nyt synnytykseen vai synnytyksen jälkeen, koska olen ymmärtänyt ruoka- ja juomakiellon pamahtavan helposti päälle synnytyksen edetessä.
Sisätossuista en ole vielä ihan varma, kuulostaisivat kyllä kivalta, mutta lopulta ne päätyisivät varmaankin roskikseen ennen kotiinlähtöä. (Voi kyllä olla, että tähänkin mielipiteeseen tulee muutos siinä vaiheessa, kun sairaalantossuja eteen kiikutetaan.)
Mitenkäs muuten tuo sairaalan alushousut ja siteet yhdistelmä?
Harvinaisen mukava vaiko epämukava?
torstai 12. heinäkuuta 2012
rv. 33+0
Tänään hyppäsin kymmenen aikoihin koslani kyytiin ja karautin keskustaan tapaamaan yhtä parhaimmista ystävistäni. Emme ole nähneet kuukauteen, sillä kaverini tekee ihan hulluja päiviä kesätöissään ja tämäkin päivä oli hänen ainoa vapaapäivänsä koko viikolla.
Oli piristävää nähdä pitkästä aikaa, eikä ajankulua edes tahtonut huomata. Myös se, että itse pääsi pois täältä peltojen keskeltä hetkeksi oli sanoin kuvaamattoman mukavaa.
En ollut edes tajunnut itse sitä, miten ihminen voi kaivata pieniä asioita, kuten sitä että voi kävellä jonnekin. Tietysti keskustaan päästäkseni minun tuli ajaa sinne, mutta itse siellä pääsimme kaikkialle jalkojemme turvin.
Istuskelimme ensin parisen tuntia ystäväni luona, kävimme läpi kuulumisia kahvin äärellä ja tuijotimme hetken aikaa elokuvaa televisiosta. Muistelimme ilolla menneitä, kuten mm. sitä kuukautta jonka vietimme Englannissa ja ensimmäistä kouluvuottamme, josta tuntuu olevan niin vähän aikaa. Kauhistelimme molemmat sitä, kuinka nopeasti aika todella on mennyt eteenpäin ja ystävältäni melkein loksahti leuka maahan, kun mainitsin että eihän minunkaan laskettuun aikaani ole enää kuin 7 viikkoa.
Kun sää selkeni hieman, karautimme kaupoille ja kiertelimme vanhoja tuttuja paikkoja. Kappahlista löysin itselleni vilpoisat shortsit, jotka vielä kaiken lisäksi mahtuivat päälleni! Eivätkä ole edes mitään mamma-merkkiä joten kyllä voin todeta hymyn levinneen aika isoksi siinä vaiheessa, kun tajusin shortsien mahtuvan. Eivät nämä nyt silmiä hivele, mutta kotona ja tuossa omalla pihalla menevät vallan mainiosti.
Omani tosin ovat vihreät.
Lopulta päädyimme syöpöttelemään läheiseen Rossoon, jonka jäljestä erkanimme omille teillemme.
Pitää kyllä ottaa pian uusiksi, kunhan ystäväni taas malttaa viettää ansaittuja vapaapäiviään.
Oli piristävää nähdä pitkästä aikaa, eikä ajankulua edes tahtonut huomata. Myös se, että itse pääsi pois täältä peltojen keskeltä hetkeksi oli sanoin kuvaamattoman mukavaa.
En ollut edes tajunnut itse sitä, miten ihminen voi kaivata pieniä asioita, kuten sitä että voi kävellä jonnekin. Tietysti keskustaan päästäkseni minun tuli ajaa sinne, mutta itse siellä pääsimme kaikkialle jalkojemme turvin.
Istuskelimme ensin parisen tuntia ystäväni luona, kävimme läpi kuulumisia kahvin äärellä ja tuijotimme hetken aikaa elokuvaa televisiosta. Muistelimme ilolla menneitä, kuten mm. sitä kuukautta jonka vietimme Englannissa ja ensimmäistä kouluvuottamme, josta tuntuu olevan niin vähän aikaa. Kauhistelimme molemmat sitä, kuinka nopeasti aika todella on mennyt eteenpäin ja ystävältäni melkein loksahti leuka maahan, kun mainitsin että eihän minunkaan laskettuun aikaani ole enää kuin 7 viikkoa.
Kun sää selkeni hieman, karautimme kaupoille ja kiertelimme vanhoja tuttuja paikkoja. Kappahlista löysin itselleni vilpoisat shortsit, jotka vielä kaiken lisäksi mahtuivat päälleni! Eivätkä ole edes mitään mamma-merkkiä joten kyllä voin todeta hymyn levinneen aika isoksi siinä vaiheessa, kun tajusin shortsien mahtuvan. Eivät nämä nyt silmiä hivele, mutta kotona ja tuossa omalla pihalla menevät vallan mainiosti.
Omani tosin ovat vihreät.
 |
| Kuva: kappahl.fi |
Lopulta päädyimme syöpöttelemään läheiseen Rossoon, jonka jäljestä erkanimme omille teillemme.
Pitää kyllä ottaa pian uusiksi, kunhan ystäväni taas malttaa viettää ansaittuja vapaapäiviään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
