L 4kk

Ajattelin tekaista tälläisen hieman kattavamman kokonaisuuden ihanasta jätkänpätkästäni ja hänen kehityksestään!

4kk

Syöminen
L saa osakseen täysimetyksen osittaisimetystä, joka kokonaisuudessaan menee seuraavanlaisesti. Koska lapsemme on hyvin heikkohermoinen illalla, olen päättänyt tarjota silloin osaksi myös korviketta. Imetän yöt ja päivät, illalla ennen nukkumaanmenoa imetän niin pitkälle kun molempien hermot kestävät =heruminen kestää, sen lopuksi vielä vaihtelevasti 50-100ml Tuuti 1:stä.

Olemme kokeilleet korvikemerkeistä Tuttelin, NAN1:sen, NAN H.A:n sekä nyt tuon Tuutin. Vatsakipuja ei L:lle ole tullut mistään, mutta muuten vatsan toimimisessa on hirveän pitkät välit, verrattuna alkuun kun hajuylläreitä löytyi vaipasta päivittäin.

Ruokaväli vaihtelee 3-5h, niin yöllä kuin päivälläkin.

Kiinteitä ei meillä ole maisteltu lainkaan ja vellit olemme jättäneet kokonaan kokeilematta.


Uni (päiväunikatastrofi)
Päivällä meillä nukutaan kolmet/NELJÄT päiväunet, pituudeltaan 30min-1½h (tällä hetkellä) Vielä pari viikkoa sitten sain nauttia pojan ihanan pitkistä 3h päikyistä, jotka nyt tuntuvat painuneen unholaan. 
Poju herää klo 07.30/08:00, 
Ensimmäiset päiväunet tulevat jo klo 9-9.30/10:00. 
Seuraavat päikkärit alkavat 11.30/12.00 ja kestävät tasan tunnin (ennen sen 3h.....)
13:00-16:30 onkin tällä hetkellä sellaista luovimista että oksat pois, kerran siinä torkutaan aina johonkin väliin, koska noita pidempiä unia ei enää suostuta nukkumaan.
Kolmannet viralliset päiväunet sijoittuvat aikaan 16.30-17.30, ja yleisemmin ovat kestoltaan 40min.

19.00 Mennään vaipanvaihdon ja yökkärin kautta yläkertaan syömään päivän viimeiset maidot, ja klo. 20.00 L yleensä on jo yöpuulla iltasadun jälkeen.

L yleensä herää ensimmäisen kerran 00:00 syömään ja seuraavan kerran viideltä. Joskus saatan laittaa keskiyöllä L:lle vain tutin, johon poika tyytyy, mutta herää melkeinpä kahden tunnin päästä uusiksi. Jos imetän kahdelta, on seuraava herätys yleensä kuudelta.

Vaatetus
Koko 62 on nykyään muodostunut vakioksi, jotkin 56:n bodyt vielä päälle menevät. Juuri toissapäivänä lajittelin pieneksi käyneitä vaatteita, oikein suretti katsella noita 50cm ihanuuksia.

Vaipoista menee vielä koko 3 ja merkkinä meillä on Pampers Baby- Dry tai harvemmin Active Fit, ihan vain siitä syystä että kyseinen merkki sopii meidän pojan ruumiinrakenteelle paremmin kuin se toinen, L:llä alkava, valtamerkki.


Kehityksen kulmakivet
Nykyään suussa on oltava jatkuvasti jotain, tutti, oma nyrkki, OMA PEUKALO, harso, lelu.. you name it. Puruleluille irvistellään ja tyytyväisenä tungetaan senkin välistä se oma rakas PEUKALO suuhun. Pahoin pelkään, että poikamme on oppinut oman peukalonsa ilon jaaiettäkunsevithuttaaaaaaa

Pää pysyy jykevästi pystyssä, enkä enää paremmin sitä tue. Tai no, paniikkimamman tavoin aina silloin tällöin. Alas laskettaessa...

Kääntymiseen poika on tuntunut kadottaneen motivaationsa kokonaan. Kyljelleen pyörähdetään oikein hienosti, mutta siihen se hienous ja kääntyminen aina loppuvatkin. Ei vain jaksa näemmä.

Selällä makoillessaan L osaa kohottaa jo peppunsa ylös ja tykkää tehdä sitä aina vaippaa vaihdettaessa, joskus hienosti avustaen ja joskus toiste kaikkea hankaloittaen. 


Selällään on myös kivaa huitoa raajoillaan joka suuntaan ja aina silloin tällöin tarjota äidille parit avokkaat nassuun.

Masullaan L vetelee välillä jalat jo alleen, kohottaa itseään käsillään sekä kovasti yrittää ryömiä. Pari kertaa on onnistuttu peruuttamaan parikymmentä senttiä ja silloin tällöin L kääntelee itseään toiseen suuntaan, jos sivulla on vaikka jokin mielenkiintoinen lelu. Mahallaan olo myös voittaa selällään makoilun. Kaikista parhainta on sylissä pomppiminen, jota pikkumies tuntuisi jaksavan maailman tappiin asti. Valitettavasti äidin hauislihakset eivät ilmeisesti ole yhtä hyvässä kunnossa, kun pikkuherran reisilihakset.

L on oikea supliikkimies, joten jokeltelua, kiljahtelua ja normaalia hööhöttämistä kuullaan meillä päivittäin, mutta sitä äidin kaipaamaa naurua ei ole vielä kuultu. Kovasti tuo lapsi höhöttää yrittää, mutta en vielä ihan osaa laskea sitä nauruksi. 
Meillä myös ilmeisesti tehdään hampaita, sillä L:n suuhun tuijotellessa siellä pisti silmään pari turvonnutta ientä ja kohoumaa! Tai sitten vaan kuvittelen.

Yleistä 
Yleisesti sanottuna L on oma aurinkoinen itsensä. Hän hymyilee paljon ja juttelee, mutta viime päivät meillä ollaan oltu lähinnä kitinä-linjalla. Poju myös osaa vaatia sen mitä haluaa ja juuri silloin kun HÄN sen haluaa, temperamenttia siis löytyy välillä kuin pienestä kylästä konsanaan. Jos joku asia ottaa päähän, niin se todella ottaa päähän. Ja jos joku on hauskaa, niin luoja varjelkoon se on Hauskaa isolla H:lla.