Olen pitkään pohtinut mitä teen tämän blogini kanssa, kirjoitanko enää, kirjoitanko vähän, kirjoitanko ja panostanko tosissani. Totuus on, etten itsekään oikein tiedä. Kuten huomata saattaa, en ole alusta asti ollut mitenkään tavattoman taitava tai edes lupaava bloggaaja, olen yrittänyt olla oma itseni. Olen kirjoittanut, kun siltä on tuntunut ja jättänyt kirjoittamatta, jos fiilikset ovat niin vihjailleet.
Melkein koko kesän vietin hiljaiseloa ja täytyy sanoa, että en pode pahaa omaatuntoa siitä. Nautin kesästä ja rauhallisuudesta, enkä edes kaivannut blogini pariin. Enkä edes tiennyt, mitä kirjottaisin. Aurinko paistoi ihan yhtälailla kaikille muille, kuin meillekin ja samanlaisia lenkkareita vilahteli myös meidän poikamme jaloissa, kuin miljoonilla muilla.
Kesän loppu koittaa ja päiväkoti alkoi. Myös me valmistauduimme päiväkodin aloitukseen samalla tavalla, kuin monet muutkin, joiden blogeilla on enemmän seuraajia. Ostimme samat kurahousut ja reput, kuin joka kolmas muukin mamma. Mistä siis kirjoittaa?
Nytkään en rehellisesti tiedä, mitä sanoisin ja mitä en. En lopeta, en lupaa postauta päivittäin. Lupaan jatkaa ja kirjoittaa, kun asiaa tulee.
