231 - Aloittamisen vaikeus

Näiden pitkien taukojen jälkeen koen vaikeaksi sen uudelleen aloittamisen,

mikä itsessään jo työntää koko aloittamista vieläkin kauemmas. Viime viikolla taisin istua päivittäin koneen edessä ja vain tuijottaa tätä Bloggerin Luo teksti- saraketta, mutta en keksinyt mitä kirjoittaisin.

Lopulta päätin kirjoittaa juuri siitä, etten enää tahdo päästä alkuun.

Vaikeutta lisää myös tuo loputon lista lukemieni blogien uusia tekstejä, jotka ovat myös jääneet roikkumaan ja niitähän on tässä kuukauden aikana julkaistu monen monta.

Arkemme oli aika hektistä pari viikkoa, sillä L suostui nukkumaan pelkät 40 minuutin pituiset päiväunet päivässä ja itsestä tuntui, että vedin ne unet itse aina tukka putkella tiski- ja pyykkikoneen väliä. Illathan olen melkein koko pojan ajan pyhittänyt tietokonettomiksi ja en tästä säännöstäni halunnut millään poiketa, joten illallakaan en koneen äären osannut rauhoittua.
Kyllä minua väsytti ja tuntui, että oma aika on niin kaukainen käsite etten taida siihen enää ikinä päästä takaisin, mutta pikkuhiljaa poika alkoi taas nukkua pidempiä pätkiä ja äitikin sai pari päivää rentoutua sohvannurkassa suklaalevy seuranaan.

Sitten palasi tämä kirjoituskutina ja aloittamisen vaikeus.

Jotenkin aasinsiltana aloin ajattelemaan tämän kaiken aikana sitä, millainen arkeni olisi ilman tuota poikaa. Missä olisin tällä hetkellä, mitä tekisin ja olisinko enää edes mieheni kanssa yhdessä?

Teksinkö töitä vai opiskelisinko, 

asuisinko kenties vielä Espoossa vai Helsingissä, 

vai asuisinko mieheni kanssa.

Olisin luultavimmin jatkanut opintojani. Ja voisin kuvitella, että opiskelijaelämäni myötä olisin saattanut ajautua erilleen miehestäni - en ehkä olisi koskaan edes muuttanut hänen luokseen. Viettäisin varmaankin huoletonta opiskelijaelämää ja aina, kun ajattelen tätä tunnen pienen pistoksen sydämessäni. En kutsu sitä katumukseksi vaan salaiseksi kaipaukseksi. 

Koen olevani nuori äiti 24-vuotiaana lähinnä siksi, ettei lähipiiriini kuulu moniakaan ystäviä, joilla itsellään olisi jo lapsi. Itseasiassa kaikkia äitiytyneet ystäväni olen melkeinpä joutunut etsimään oman lapseni synnyttyä ja oloni on ollut usein yksinäinen. Vaikka päivääkään en lapseni kanssa vaihtaisi pois, voin silti myöntää että välillä kaipaan vanhaa elämääni ja sitä huolettomuutta.
Ehkä en ollut vielä valmis äidiksi, mutta koen kasvaneeni äitiyteen tavalla, joten en uskaltanut edes kuvitella. 

Tällä hetkellä maailmani keskipiste tosiaankin on tuo yksivuotiaani, 

pieni pääskyni. 

Mutta pääskyni lisäksi haluaisin myös muutakin,

haluaisin pienen palan vanhaa elämääni takaisin. Minusta tuntuu, että kadotin raskauteni aikana niin paljon ystäviäni, etten tiedä mistä aloittaisin takaisin haalinnan - ja ketä edes haluaisin haalia takaisin. 

 Vai haluanko ketään.

230 - Yksivuotiaamme arkipäivä

07.00 Herätys, 

joskus iloisempana ja joskus surullisempana.

Välillä on nukuttu koko yö omassa sängyssä ja välillä joudutaan hakemaan äidistä turvaa kesken yön, jos äidistä on turvaa haettu saavat yöunet venyä tästä vielä +30min-1h. Harvemmin kyllä.

n.08.00 Aamupala on juuri syöty mitä maittavammin (suurin osa ateriasta löytyy mitä luultavimmin lattialta) ja jatkamme aamupesulle. Jäppiäinen "kylpee" aamuin/illoin, aamuisin tosin lähinnä istuskelee vain leluineen ammeessaan kun äiti laittaa itseään. Kylvyn jälkeen pestään hampaat ja päästän pojun leikkimään leluillaan. Vaihtoehtoisesti, jos on hyvä ilma saatamme lähteä ulos kävelemään (kun meillä nyt osataan kävellä ulkonakin!) hieman ennen yhdeksää. Muuten oleilemme sisällä kello...

..10:00 jolloin poika koisahtaa ensimmäisille unilleen juotuaan ensin hieman maitoa. Heitin romukoppaan nuo yhdet päiväunet ja arkemme on heti paljon aurinkoisempaa. Unien pituus vaihtelee 40 minuutista puoleentoista tuntiin.

11.00-12.00 on lounaan aika, riippuen hieman siitä kuinka pitkään aamulla on nukuttu. Taas oleilua, askareita, ulkoilua tai kaupassa käyntiä, riippuen siitä mitä olen suunnitellut. Jos minun täytyy jonnekin lähteä, on tämä nykyään lempiaikani siihen sillä poika on juuri nukkunut, joten autoon nukahtaminen ja sitä kautta muun päivän aikataulujen sekoittaminen ei ole mitä todennäköisintä. 

14-14:30 Välipalaa, jonka jälkeen lähdemme vaipanvaihdon jälkeen 

 15:00 toisille unille

16:30-17:00 Päivällinen, jonka jälkeen olemme jo monen päivän ajan olleet hetken sisällä ja sen jälkeen lähteneet leikkimään ja kävelemään ulos. Sisälle tulemme yleensä seitsemän maissa. Lekottelemme yleensä sen jälkeen koko perhe iltapuuroon asti, vanhemmat sivusilmällä telkkaria seuraten ja lapsi leikkien. 

19:45 Iltapala, jota seuraa ihanan hauska vaahtokylpy ja hampaiden pesu. Sänkyyn on vetäydytty 20:30, mutta unille on alettu nukahtamaan yhdeksän maissa. Tänään ajattelin kokeilla viedä pojan sänkyyn vasta hieman ennen yhdeksää, jossei minunkaan tarvitsisi niin pitkään istuskella pimeässä huoneessa hänen kanssaan (meinaan aina itsekin nukahtaa...)

21:00 Untenmailla,

toivottavasti.

Mitenkäs teillä möyritään?

(tunnustan, käytin paria blogissa ennekin nähtyä kuvaa)

229- MLL kirpputorin saldoa

Tiesin, että nämä kirpputorit ovat suosittuja ja meno voi olla sen mukaista,

mutta ihan sellaiseen en ollut varautunut mitä eilen näin. Olin itsekin liikkeellä  hyvissä ajoin ja kirpputorin auetessa kymmeneltä saavuin paikalla joitakin minuutteja ovien avaamisen jälkeen. Ja se jono.

Vaikka ihmisiä oli päästetty jo joku hetki sisään ostoksille riitti ulkona vieläkin jononpoikasta.

Sisällä meno olikin jo täydessä vauhdissa ja kipitin itse nopeasti 80-86cm ulkovaaterekin luo, enkä siitä juuri liikkunut ennen kuin omat ostokseni sain haalittua.   

Vk-takki+housut, 86cm, ReimaTec, 8 euroa

Ostin tämän, vaikkakin ajat välikausivaatteille alkavat olemaan kohta ohi. Halusin kuitenkin vielä näihin pimenevien syysiltojen kauppareissuille takin haalarin sijaan, joten päätin ostaa lopulta koko setin.

Softshell (?), H&M, hinnan jo unohdinkin
Tämä oli itseasiassa vahinko-ostos, sillä nopeasti rekkiä selatessani katsoin tämän olevan aivan normaali fleecetakki..  

...mutta kotona lähempi tarkastelu paljastikin kummallisen vuoren.

Toppatakki, 86cm, H&M L.O.G.G, 7 euroa

Tämänkin ostin lähinnä kauppareissuille

Näiden lisäksi matkaani tarttuivat vielä ReimaTechin ulkohousut kokoa 86cm sekä Teutonian suloinen hoitolaukku, en tosissanikaan pysty vastustamaan laukkuja.

Löydettyäni nämä kiertelin vielä hetken, mutta päädyin lopulta nopeasti kassalle ja olin ulkona kyseisestä kirpparilta jo puoli tuntia avaamisen jälkeen. Hyvä näin, sillä kuulin tutultani että myöhemmin kassoille sai pahimmillaan jonottaa puoli tuntia...

Koska kunnassamme MLL:llän paikallisyhdistyksiä toimii kaksi on ensi viikonloppuna luvassa vielä Lastentarvike kirpputori vol 2, jonne lähden ihan puhtaasti vain mielenkiinnosta sillä tältä ensimmäiseltä sain jo lähes kaiken haluamani.

Oletteko te vierailleet kyseisissä pyörremyrskyissä?

228- Huokauksia

Tänä aamuna tuntui siltä, että tulevaisuudessa sterilointi on lähempänä realistista arkeani kuin liuta lapsia.

Yö meni kurjasti, mutta ei siitä sen enempää. 

It is what it is. 

Aamukin oli rentoa oleilua siihen asti, kunnes keksin idean lähteä pienelle lenkille.

Pukeminen oli tyhmää, kengät olivat tyhmiä ja rattaat,

voi että ne rattaat vasta tyhmät olivatkin. 

Ulosmeno on aina ajoittain meillä hirveää tappelua ja rimpuilua,

vaikka ulkona ihan kivaa joskus onkin. Välillä mietin jo,

että miksi enää edes vaivaudun, mutta tiedän kuinka tärkeää raitis ulkoilma on lapselle.  

Iltapäivällä uudestaan.

227 - Hetken rauha.

Nyt riittää muokkaus hetkeksi,

onhan tähän jo melkein puoli päivää käytetty.
Ne ketkä ihmettelevät ajan pituutta - pientä muutosta,

voin kertoa että kuvat kykenee muokkaamaan miljoona kertaa väärän kokoisiksi.

Lähdimme tänään aamusta jo ulkoilemaan ja nollakelin vuoksi päätin pukea pojalle vanhan toppahaalarin vuorettoman välikausihaalarin+miljoonien lisälämmikkeiden sijasta. Meillä siis tuo vuoden -12 äippäpakkauksen toppahaalari sopii nyt kuin valettu ja sitä käytämme vielä kylmempinä päivinä. 

Itse en ole vielä lainkaan varustautunut kylmään ilmaan ja olenkin pitkään kiusoitellut ajatuksella, että tulenko tänä talvena vuosien tauon jälkeen ostamaan ja pukemaan päälleni toppahousut vai enkö.
Tänä aamuna totesin miettineeni turhan pitkään ja kaipaisin kyseisiä kapistuksia jo pienen pihalla vietetyn ajan jälkeen. 

Tulen olemaan pulassa, kun ilmat tästä vielä kylmenevät.
___________
 
Pojankoltiaisen heräämisen vuoksi tämä kirjoittamiseni keskeytyi eilen, enkä enää illalla jaksanut palata tietokoneen ääreen. Tällä hetkellä minari on tosin vielä hereillä, mutta tutkii vaatekaappiani niin syvällä keskittymisellä, että uskaltauduin napsauttamaan tämän samassa tilassa sijaitsevan tietokoneeni päälle.

Nukuimme tänä aamuna yllättävän pitkään ja heräsimme vasta yhdeksältä.
Pitkät unet selittyvät tosin sillä, että ensimmäisen kerran poju heräsi jo yhdeltä itkemään ja toisen kerran puoli seitsemältä - mutta aamuheräämisen jälkeen nukahti vielä minun viereeni.

Syy tähän pilkottaakin jo pojusen suussa, 
uusi hammas nimittäin! 
Ien todella oli turvoksissa, kun sitä pari päivää sitten ihmettelin ja eilen päätin kurkata uudemman kerran pojun suuhun yöpuvun pukemisen jälkee; 
ja siellä se pilkotti,
pikkuinen alku. 
Vihdoinkin.

Teimme aamutoimemme tänä aamuna pikapikaa ja lähdimme käväisemään lähikaupassa ajatuksena ehtiä sinne ennen lounasruuhkia. 
Emme ostaneet kummoisempia, sillä ruokatarvikkeet viikolle minulla on jo jääkaapissa, mutta pienen herkkusuumme banaanit sekä päärynät pääsivät loppumaan.
Lehtihyllyllä nappasin ostoskärryyni vielä uusimman Kaksplussan,
juurikin tavattoman kauniin kansikuvamallin vuoksi.
Pojun päikkäriajan aionkin viettää kyseisen lehden parissa,
joten sitä odotellessa!