Hautajaismekko

Olen aina ollut innokas mekkojen ostaja -ja shoppailija noin muutenkin, 

mutta nyt kyseessä on valitettavasti sellainen tilaisuus, 

johon tuskin kukaan innoissaan mitään ostaisi.

Fiilistä ei tunnu olevan yhtään ja koko garderoobista ei tunnu löytyvän mitään sopivaa tummaa vaatetta, vaikka väriltään suurinosa omistamistani vaatteista kallistuukin siihen tummempaan värimaailmaan, on jotenkin noissa mekoissa tilanne aivan toinen.

Olen epätoivoisena kolunnut eri vaatemerkkien nettikauppoja ja lähinnä tuloksetta. Melkein jokaisessa mustassa mekossa on reikää joko siellä tai täällä, aukileet vyötäröllä tai vaihtelevasti puolen säären mitalla.

veromoda.com

veromoda.com

www.hm.com/fi

(on muuten mallin päällä sievempi)

vila.com

Itse alan kallistumaan tuohon alimpaan, mutta mieli nyt voi vielä muuttua. Kaksi ensimmäistä toki ovat näyttävämpiä,  

mutta hautajaisissa nyt se perimmäisin idea ei ehkä ole siinä näyttävyydessä.

Toki myös ylimmäisille mekoille sitä käyttöä saattaisi olla tulevaisuudessa enemmän, jos joskus johonkin toisenlaisiin juhliinkin saattaisin päätyä.

Ja juuri meidän tuurillamme hautajaiset vielä kaiken lisäksi päätyivät sille päivälle, jolloin minun ja mieheni olisi tarkoitus lähteä ensimmäistä kertaa viettämään iltaa yhdessä, sitten pojan syntymän. 

Katsotaan nyt, millä fiiliksillä itse on, että tuleeko siitä illasta enää sitten mitään.
Hieman ehkä harmittaa, 
mutta ei sille mitään voi.

Yhdeksän kuukautta

Tuo pieni kottaraiseni on nyt kaikkien laskelmien mukaan viettänyt tässä maailmassa suurin piirtein saman ajan, kuin mitä aikoinaan mahassani.

Tosin, tämä mahan ulkopuolella vietetty aika tuntuu hujahtaneen tuplasti nopeampaa vauhtia.

  
Pellavapääni
 

Hurjaltahan tämä jo alkaa tuntua sillä parin vaivaisen kuukauden jälkeen lapseni on jo vuoden ikäinen.

 Hampaita on edelleen vain kaksi kappaletta alhaalla, lisää odotellaan ja ilmeisesti saatetaan tehdäkin piakkoin. 

Yritämme tällä hetkellä siirtyä kolmista päiväunista kahtiin ja vaikeimmaksi taitaa muodostua tuon lapsen saaminen ymmärtämään, että hän todella on jo kykenevä valvomaan pidemmänkin pätkän, kuin pari tuntia (eilen repäisi ja kiukutteli itsensä valvomaan viisi tuntia putkeen..)

Unelias tapaus tämä lapsemme, tosissaan. 

Ruokaa menee vaihtelevalla tahdilla, välillä nälättää enemmän ja välillä vähemmän. Välillä kiinnostuksen kohteena on kaikki muu, paitsi itse ruoka.

Heräämme edelleen 06.30-07:00 välisenä aikana ja aamupala syödään ennen puolta kahdeksaa. Ennen se oli puuroa, mutta nyt puuro on tökkinyt niin pahasti noissa aamuissa että kahteen otteeseen olen antanut pelkkää hedelmäsosetta.

Sitten oleillaan, ulkoillaan ja tehdään kotihommia.

 Uusilla kahden päiväunien rytmillä syödään lounas (kasvis-ja liha/kanasose) puoli kymmeneltä, jonka jälkeen painutaan pehkuihin 

Jos unia tarvitaan kolmet (aikaisempi herätys tms) nukkuu L yleensä yhdeksästä eteenpäin puoli tuntia/tunnin.
Tästä nyt yritetään kovasti päästä eroon, tänään onnistuimme.

Kahdentoista aikoihin ollaan juotu maitoa ja hedelmäsose syödään puoli kahdelta/kahdelta. 

Kolmen/neljän aikoihin nukutaan taas pieni pätkä,

puoli viideltä/viideltä päivällinen ja taas touhutaan.
Seiskalta aletaan valmistautua nukkumaan menoon, käydään pesulla ja iltapuuro tarjotaan nenän eteen puoli kahdeksalta.
Unessa ollaan kasilta ja sen jälkeen äiti ja isimies rentoutuvat mm. tiskauksen merkeissä ja ulkokukkia kastelemalla. 

Vaatekoko on pysynyt suht samana, vielä menevät jotkut 68 kokoiset bodyt hyvin, mutta kaikki housut ovat melkeinpä jo kokoa 74.

Vaippakoko nelonen, Pampersin Easy Up:it ja Baby Dry.
Joskus Liberoakin.

Mitään maailmaa mullistavaa kehityksen puolella ei ole tapahtunut, joten kärrynpyöriä ei täällä päässä vielä pahemmin heitellä, mutta hiljaa hyvä tulee.

"Voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit,
me sinut tehtiin mutta sinä meidät loit
Siinä tuhiset ja puhkut pelkkää voimaa uhkuen
silmänurkkiin kuivuu kyyneleet, 

sä matkaa teet"

Kunpa oppisit ajattelemaan.

Yö- Ihmisen Poika

Keksiviikko

Huh,

niin ne päivät ovat taas hurahtaneet kauhean nopeaa vauhtia ohi,

mutta mitään sen suurempaa en itse tunnu saaneen aikaiseksi. 

 Olemme olleet tuon minarin kanssa melkolailla kotielämään tuomitut, ensin kipeän olkapääni ja nyt autottomuuden vuoksi. Miehen auton vaihteistoon tuli jotain vikaa ja työssäkäyvänä hän oli luonnollisesti oikeutettu ottamaan käyttöönsä minun autoni, joka tosin tarkoittaa juuri sitä että päivisin minä ja tuo pienempi mieheni emme mihinkään kotoolta pääse.

Mikäs siinä, 

hommaahan täällä tuntuisi riittävän, mutta valitettavasti tällä hetkellä minun intoni puunhakkuuta kohtaan on aivan olemattomissa. 

Mies tosissaan kaatoi tuossa menneellä viikolla puita ja pikkuhiljaa niitä olisi tarkoitus alkaa kasaan latomaan. Itseasiassa olinkin tuossa jo aamusta hetken aikaa pienempiä oksia pätkimässä, mutta tunsin sydämessäni pienen pistoksen tätä blogia kohtaan, joten päätin pitää pienen oman tauon ja kertoilla tänne hieman kuulumisia. 

Kuviakin toki olen ottanut, mutta taidan jättää ne nyt vielä kameraan hetkeksi, sillä muuten en varmaan ikinä saisi tätäkään tänään julkaistua.

Olemme ulkoilleet paljon, lähinnä tuossa omalla pihalla, koska suoraan sanoen en edes tiedä missä olisi lähin sellainen puisto, jossa olisi meidänkin pienelle tiitiäiselle jotain tarjottavaa. 

Tosin ei meilläkään ole vielä edes keinua pihassa, mutta olemme kärrytelleet pitkin poikin tuota tietä sekä vaihtelevasti kanniskelleet uudella Tulalla.
On muuten mainio peli, täytyy kehaista.

Vielä tämä ulkoilu tuossa muodossa tuntuu koltiaiselle riittävän, sillä menohalu ei ole vielä kasvanut järin kovaksi. Enkä tosin ihan heti häntä ryömimään tuonne viidakkoonruohikkoon päästäisikään, koetetaan nyt odotella jospa se konttaaminen sieltä pikkuhiljaa lähtisi ensin sujumaan.
Tänään kyllä jo pikkumatkoja kontattiin hienosti haparoiden, mutta vain jos tiellä oli jotain jonka yli pääsee kyseisellä tyylillä ryömimistä helpommin. 

Myös uusi kiipeilykohde on löydetty, parhaimman paikan tittelin vie nykyisin syöttötuoli. Mallin saa taitettua kahtia, joten kasassa ollessaan keskiosaan jäävät pienet pyörät tuntuvat kovasti kiinnostavan pojua ja hän on jatkuvasti nousemassa niitä ihmettelemään. 

Mutta meillä herättiin jo aikoja sitten ja tämä taas jäi aukinaiseksi koneelle.
Nyt tuo pieni istuu tällä samaisella sekunnilla syöttötuolissaan tuossa vieressäni ja jyrsii kurkkua innoissaan. 

Ilma ei aivan innoita ulkoilemaan 

(harmaata, tuulista ja no, inhottavaa)
joten katsotaan mitä tekemistä me oikein keksimme.

Soseita pitäisi taas tehdä pakkaseen valmiiksi, mutta jotenkin into siihenkin on kateissa. Kaiketi tämä nyt on joku yleinen laiskotus.

Löysimme muuten vihdoinkin purkkisoseen, jota poikakin suostuu syömään. Marja ja hedelmäsoseet tietysti maistuvat jokaiselta merkiltä, mutta nuo kasvis ja lihasoseet tuntuvat lähinnä aiheuttavan irvistelyä, kaikilta muilta merkeiltä paitsi HiPP:lta.

Tosin, suurin osa ruoasta on allekirjoittaneen tekemää, mutta on se välillä mukava avata valmispurkki ja lämmittää vaan. Saa poikakin vähän erilaisia makuja välillä. Harmillista vain, että kyseisiä soseita saa aina metsästää kissojen ja koirien kanssa, ainakin meidän S-ryhmän kaupasta. Citymarketista löytyy parempi valikoima, mutta sitten taas meidän käyttämää korvikemerkkiä löytyy vain niinä pieninä 2dl pakkauksina. 

Fanittaako kukaan muu kyseisiä luomupurkkeja?

Nyt kiinnostus kurkkua kohtaan alkaa lopahtaa, 

joten taidamme vetäytyä olohuoneen lelujen pariin!

Hauskaa viikkoa teille kaikille!

Perjantai

Aamumme alkoi tänään poikkeuksellisesti sähkökatkon merkeissä.
Minari herätteli minut jo hieman ennen kuutta, mutta nukahti lopulta uusiksi. Minä tosin olin taas kerran siinä vaiheessa jo aivan hereillä, joten itse kapusin alakertaan.
Jo huoneen ulkopuolella huomasin ettei pieni yövalo rappusissa pala ja olohuoneessa oleva digitaalinen kelloradio on pimeänä. 

Keittiöstä löysin vielä miehen jättämän lapun, että sähköt olivat menneet hieman ennen hänen töihin lähtöään.

Siinä sitten hetken aikaa pohdiskelin vaihtoehtoja aamupuurolle, mutta onneksi sähköt palasivat ennen puolta kahdeksaa ja hieman ennen, kun L uudemman kerran heräsi.

Meillähän sähkökatkos tarkoittaa sitä ihananuutta, että edes vettä emme saa kaivosta ja lämmityskin toimii pelkästään puulla. 

Pari talvea sitten, niiden pitkien sähkökatkosten aikana, mies joutui ottamaan töistä vapaata pitääkseen lämpökattilassa lämpöä yllä, jotteivat putket vain jäätyisi.

Mutta tosissaan, siitä pienimmästä.

Parin viime päivän aikana tuolle minimiehelle on avautunut kokonaan uusi maailma lattiatasoa korkeammalla, sillä poju on nimittäin oppinut kiipeilemään ja nojaamaan tukea vasten polvillaan (välillä myös jalat suorana). 

Parhaimmat paikat, joita vasten poika tykkää nousta ovat sitteri, säkkituoli sekä olohuoneen pöydän alataso ja sen korkeammalle ei ihan vielä päästä. 

Tosin sohvanreunan ja televisiotason korkeutta mittaillaan jo kovasti katseella sekä kädellä kurkotetaan.

Ihaninta tässä kiipeilyssä on aina se moksahtava alastulo varsinkin nyt, kun en tämän kipeän olkapääni kanssa kunnolla pysty poikaa ylös nostamaan ja tietysti nyt, kun kuolhuja tulee nonstoppina pitäisi syliin päästä vähän väliä.

 

Eilen otettiin jo pariin otteeseen ensimmäisiä konttausaskelia, mutta konttauksen ideaa ei tuo pikkuinen tuntunut ihan vielä ymmärtävän, sillä ryömiminen on vielä ykköskeino liikkua.

Istuminen on seuraavanlaista:

Syöttötuolissa istutaan jo selkä suorana sekä silloin, jos pojan istumaan laittaa aikuisen toimesta. Itekseen hän kampeaa itsensä tuollaiseen asentoon ja ottaa tukea toisella kädellä ja puuhastele näin aikansa, kunnes taas kääntyy mahalleen ja jatkaa matkaansa.

Nyt alkaa minustakin välillä tuntua siltä, että silmät selässä eivät olisi mikään huonompi lisävaruste...

Torstai on toivoa täynnä

Olkapääni päätti ottaa ennalta määrittelemätöntä lomaa.

Nyt täällä sitten mennään päivät suurin piirtein yksikätisenä, mitä tuon koltiaisen nosteluun ja kaikkeen muuhun tulee.  

Illat ovat helpompia kun mies on kotona ja päivätkin pärjään kyllä jotenkuten,

mutta kipeäähän tämä tekee. 

 

Olkapää oli hieman kipeä jo tiistai iltana, mutta eilen tuo pallonivel sanoi itsensä irti lakananvaihdon jälkeen, kun minaria kannoin alakertaan. 

Venähtänythän se varmaan vain on, eikä varmasti puoliksikaan niin kipeä kun voisi olla, mutta silti... raivostuttaa.

Sitten vielä tuo vesisade.
Emme pääse ulos, tosin ulosmeno olisi jo mielenkiintoista pelkästään tämän kädenkin vuoksi. Toiseksi en voi edes autoa ajaa, joten olemme tuomittuja neljän seinän sisälle.
Raivostuttaa ja ärsyttää niin suunnattomasti.

 

Tämä syyksi hiljaisuuteen, 

yritän tuossa myöhemmin saada näpyteltyä tänne jotain positiivisempia uutisia mm. L:n kehityksestä.

 

Ai että,

miten voi pientä ihmistä ***** näin paljon.

Ostoksia!

Pellavapusero, 80cm

  

Shortsit, 80cm

Pellavahousut, 80cm

  

Arvata saattaa, että suurinosa ostoksista koskee aina tuota pientä jässikkää.
Näiden lisäksi olen ostanut hellehatun, mutta kaippa semmoinen pitäisi toinenkin hankkia varahatuksi. 

Itseäni raaskin lahjoa tällä Rimmelin uudella huulilakalla sekä hiusvärillä, sillä juurikasvu alkaa olemaan jo aika armoton.

Meillä muuten harjoitellaan kovaa vauhtia istumista!

Tässä jo itsekin toivoo, että pian onnistutaan sillä turhautuminen tuntuu välillä olevan niin suurta ettei mitään rajaa.
Äidin pieni mattimyöhäinen <3

Tula tuli taloon

 Ja meillä siihen taidettiin rakastua.
Äiti tykkää,

isi tykkää

ja lapsi tykkää vaihtelevasti.

Omalle selälleni tässä on totuttelua, mutta vielä ainakaan ei suurempia naksahduksia ole kuulunut. 

Oli reppu kuinka ergonominen tahansa niin kyllä minun hieman vinksahtaneessa selässäni kantaminen tuntuu aina jälkeenpäin.
Repun kanssa ei niinkään, 

mutta sen pois oton jälkeen kyllä.

Mutta ehkä sekin on totuttelukysymys.
Ja opettelukysymys. 

Vaunut, rattaat, reppu vai liina?

Sydän

Kukkana hieman kärsinyt, mutta merkitys on se kaikkein tärkein.

Jälkijunassa haluan toivottaa hyvät äitienpäivät teille kaikille ihanaisille äideille!

<3

Tämä äitienpäivä oli minulle ensimmäinen laatuaan.
En saanut aamiaista vuoteeseen, mutta se ei haittaa sillä olemme ilmeisesti koko perhe huonoja syöjiä heti aamusta. 

Kukkakimpun sijaan sain ruukkuruusun x 2, jotka voin istuttaa pihalle.

Minua ei hemmoteltu pilalle ja minä olin myös se, joka sunnuntaina valmisti ruokamme. 
 Jopa vessankin pesin aivan itse.
 

Mutta siltikin ilman kaikkea turhaa hempeilyä ja hössöttämistä oli äitienpäiväni mitä mainioin.

Sainhan viettää sen parhaimmassa seurassa.

Tula

Projekti järjestelmäkamera laitettiin helatorstain kunniaksi jäihin vielä hetkeksi, sillä illan pikkutunneilla päätin vihdoinkin MIEHEN ALOITTEESTA tilata kunnollisen kantovehkeen myös meillekin. 

Niinpä lähti tilaus Ipanaiselle

Tula kantoreppu, Sculls kuosilla. 

Kuva ipanainen.fi

Meiltähän entuudestaan löytyy Lodger Shelter

jonka ulkoilutus on tosissaan omassa käytössämme jäänyt hirveän vähälle.
Hinkua kantamiseen kuitenkin on, mutta jotenkin tuolle kyseiselle tuotteelle en lämmennyt.
 

Nyt tässä itsekseni mietinkin, että myisinkö sen pois vai jättäisinkö vielä kaapin pohjalle odottelemaan seuraavaa mahdollista käyttäjää.
Kellään mielenkiintoa ostaa kyseinen hyvin vähän käytetty "kantoliina" pois nurkista pyörimästä?
Tarjous on voimassa siihen asti, kunnes kyseisen kapineen saan pois tai vaihtoehtoisesti päätän tehdä sillä jotain muuta.
Sähköpostiosoite löytyy sivupalkista!

Järjestelmäkamera?

Olen haaveillut järjestelmäkamerasta jo viisitoistavuotiaasta asti, mutta aina on tiellä ollut joko rahanpuute tai olemassa olevan kameran toimivuus. 

Suurimmaksi esteekseni muodostui ensimmäisen digikamerani Sony Cyber-shot, joka palvelikin pestissään melkein kymmenen vuotta.

DSC-S40

Pienestä koostaan huolimatta kompaktissa Cyber-shot S40:ssä on korkeatasoinen Carl Zeiss® Vario-Tessar® -objektiivi, 3x optinen zoom ja 4,1 tehollisen megapikselin resoluutio, jotka takaavat mahtavat tulokset.

(teksti Sony)

kuva: Sony

Kun kyseisestä kamerasta aika jätti en vieläkään hennonnut ostaa sitä kauan himoitsemaani järjestelmäkameraa vaan tyydyin tavalliseen digikameraan. Näyttämölle astui Samsung ST94.

Nyt kamerakuume on taas nostanut ilkeää päätään ja kyseisen päivän olen kolunnut elektroniikkaa myyvien liikkeiden nettisivuja sen oikean perässä.
Katselin läpi nämä suosituimmat Canon EOS 1100D sekä Nikon D3100, mutta jotakin jäin kaipaamaan. 

Sitten löysin uuden parivaljakon: Canon EOS 600D sekä Nikon D5100.  

Nyt pyytäisinkin seuraavaa; jos siellä ruudun toisella puolella JOKU omistaisi jomman kumman näistä vempeleistä ja kehaisisi omaansa.
Tai jos tiedät suht samasta hintaluokasta jotain parempaa, 

vinkkaa!

Toiveena olisi kuvata tuota alati liikkuvampaa rakkauteni ilmentymää ja kyllä, raha on aina este.

IhanaKamalaÄitiys

Olen mielettömän hyvä valittaja mitä elämään itseensä tulee. Löydän kaikesta aina ne negatiivisimmat puolet ja jaksan jauhaa niistä maailman tappiin asti, piirre joka ehkä on nähtävissä täälläkin.

Jotta kukaan ei minusta väärää kuvaa saa niin sanottakoon nyt;

 vaikka paljon tästä koko äitiydestä saatan marmattaa ja valittaa

en siltikään vaihtaisi tätä mistään hinnasta pois.

 Myönnän heti ensimmäisenä että ennen kaikki oli hirveän paljon helpompaa ja eläminen vapaampaa.
 

Helpompaa kyllä, 

mutta tämä nykyinen arki on suoraan sanottuna paljon mielekkäämpää.

Vaikka suustani päästänkin monet tuhannet ärräpäät kun tuo minari on TAAS kerran jonkun kielletyn asian kimpussa.

Vaikka joskus tuskastunkin tämän arjen samankaltaisuuteen.

Vaikka välillä itkettää ja ärsyttää enemmän kuin laki salliikaan.

Vaikka joinain päivinä huomaan odottavani kuin kuuta nousevaa sitä hetkeä, kun tuo rakkauteni ilmentymä painaa päänsä tyynyyn yöuniensa merkiksi ja itse saan käpertyä television ääreen omaan rauhaani.

Vaikka kaikkien näiden edellä mainittujen lisäksi löytyisi syitä lisää vielä miljoonia

 en siltikään tätä nykyisyyttäni vaihtaisi pois. 

Välillä mikään ei kelpaa vaikka nälkä onkin.

Tarjottu seura ei viihdytä, mutta heti kun jotain vähänkään aikaa vievää olet aloittanut tekemään liimautuu pieni ryömijä jalkoihin.

Välillä äiti on aivan kakka ja isikin sieltä ja syvältä.

Aina kun itse olet väsynyt löytyy toisesta virtaa vielä tunneiksi. 

Kun itse haluaisit sosialisoitua, katsoo lapsi parhaaksi aloittaa vierastamisen.

Kun aamulla itseä vielä väsyttäisi huhuilee joku muu jo hilpeänä. Sama toisinpäin.  

 

Kyllä se tästä,

 sillä myönnän vieläkin opettelevani ja löydän lapsestani uusia piirteitä päivittäin.
 
Sillä kaiken näiden päivien vastapainoksi on myös päiviä, jolloin
hymyillään heti herätessä,
naureskellaan hysteerisesti äidin tyhmille ilmeille,
ryömitään luo ja rauhoitutaan syliin,
leikitään nätisti,
syödään ilman suurempia sotkuja,
jokelletaan ennemmän kuin itketään,
tartutaan äitiä nenästäkorvastahiuksistamistävaan.
(minä itseasiassa pidän tästä viimeisestä)
  

Äidin oma rakas kiukkupylly <3

8 kk Neuvola

Aamumme oli aivan kamala. 

Pyysin miestäni herättämään (katsomaan että myös MINÄ herään) aamulla töihin lähtiessään, jotta selviydyn pojan kanssa hyvissä ajoin itsekin neuvolaan. No, eipä olisi tarvinnut huolehtia, sillä luonnollisesti tuo pieni herätyskelloni herätti minut ensimmäistä kertaa viideltä. 

Kyllä, viideltä.

(monena aamuna meillä on nukuttu jo seiskaan/puoli kahdeksaan sen kuuden sijaan)

Mutta ei, ei tänä aamuna.

En pahemmin siitä enää itse nukkunut vaan pyörin sängyssäni puoli kuuteen, jolloin päätin varovasti nousta itse.
Alhaalla keittelin itselleni kahvit ja moikkasin myös töihin lähtevän miehen ja kun kuudelta pääsin kuppeineni olohuoneen sohvalle pärähti itkuhälytin päälle. Puolisen tuntia vielä yritin poikaa nukuttaa, kunnes luovutin ja otin hänet seurakseni alakertaan. 

Kyseisen aamusekoilun jälkeen onnistuin vielä väsyneenä kastelemaan läpimäräksi täysin puhtaan bodyn hihan (vaihtoon meni) sekä syöttämään aamupuurot lähinnä minimiehen housuille, jotka myös menivät vaihtoon. 

Vaihdoin myös kahdet vaippakatastrofit ennen lähtöä, viimeisin ihanasti kymmenen minuuttia ennen auton starttaamista.

Vaippakatastrofien epätoivoisuuden selittäköön seuraava lause: 

tällä hetkellä meille tulee lämmintä vettä vain hellan kautta.

Voi luoja, 

että väsytti.

 Neuvolassa meitä oli vastassa lääkäri sekä terveydenhoitaja ja hieman pelkäsin miten käynti sujuisi tuolta vierastamaan oppineelta JA VÄSYNEELTÄ minimieheltämme. Poika tosin todisti epäilykseni vääriksi hymyilemällä lääkärisedälle koko suunsa mitalla ja papattamalla viimeistä päivää.

Ei se vaan minulle ikinä noin väsyneenä... 

Lääkäri kehui terveeksi ja iloiseksi pojaksi, 

pituutta löytyi 72,5 cm 

painoa 8575g 

pipo 44.6

Terkkari rohkaisi antamaan ruokaa niin paljon kuin napa vaan vetää ja painottamaan soseruokiin maidon sijaan. Mutta poika kuulemma kasvaa tasaisesti, vaikka painoa ehkä hieman vähäisesti onkin. 

Loppuun haluan pyytää anteeksi, jos teksti on jotenkin kangerteleva. Yöunien pidennettyä ovat minin päiväunet lyhentyneet nysiksi, joten useimmiten pojan nukkuessa heittelen kiireessä pyykit koneeseen/tiskaan ja saatan juoda kahvia kupin. Nytkin tuntuu, että yritän kursia tätä tekstiä kasaan hirveällä hulinalla ja samalla mietin vain kaikkea, mitä pitäisi ehtiä vielä tekemään.  

Ja nyt meillä näemmä herättiinkin, eli nekin asiat taitavat jäädä tältä kerralta tekemättä.

Jes. 

Alkuviikko & vappu

Maanantaina kävimme minimiehen kera kyläilemässä eräällä ystävälläni, jolla itselläänkin on arkeaan värittämässä tuollainen pojankoltiainen. 

Yleensä niin iloinen kyläilijämme on ilmeisesti laajentanut vierastamisensa miehistä myöskin toisiin lapsiin (ja vaihtelevasti myös naisiin ja kaikkeen mikä liikkuu), joten kyläily muuttui nopeasti vaunulenkiks. En kyllä valita, oli riemastuttavaa tehdä kerrankin hieman pidempi lenkki vaunujen kera. Maanantai oli kokonaisuudessaan oikea hulivilipäivä, sillä lähdimme vielä illalla tekemään viikkoiset ruokaostokset koko perheenä ja näiden reissujen johdosta tuon perheemme pienimmän yöunille saanti oli työn ja tuskan takana. Lopulta puoli yhdeksältä jäppiäinen rauhoittui ja vanhemmatkin saivat rentoutua television ääreen. 

Tiistaina vietimme kotipäivän vastapainona edellisen päivän hulinalle. 

Hengailimme pihalla ja ihmettelimme kaikkea.

 Kevät aukaisi kokonaan uuden maailman tuolle minimiehellemme.

Nimipäiväni kunniaksi sain tuolta miehekeeltä kaksi ruusua sekä vappupallon.

Keskiviikkona pihapuuhamme jatkuivat. Hyvästi kuivat oksat omenapuista sekä ylikasvaneet syreenipuskat.
Vappupäivän kunniaksi grillasimme kotitekoisessa Cola-BBQ marinadissa lilluneita possupihvejä.

NamNAM

Tänään Torstaina olemme taasen puuhailleet kotona. Illalla, kun mies kotiutuu töistä lähden ystäväni kera valloittamaan erästä Leppävaarassa sijaitsevaa ostoskeskusta ja varmaankin illalla kadun kaikkea sitä rahanmenoa.