Uutukainen

Rv 39+4, 
syntyi poika, jolta löytyi 3080g painoa ja 47cm pituutta.

Kotiutus tänään ja lisätietoja kirjoittelen, kun uusi arki lähtee sujumaan!

rv 39+3

Nyt eletään jännän äärellä.
Lapsivettä ilmeisesti lorahteli aamulla ja nyt pitkin päivää, vielä ei supistele. :)
Illalla viimeistään kättärille näyttäytymään ja katsotaan miten siitä sitten eteenpäin.

Jännittää jo kovasti ja miehen ilme oli mittaamaton, kun lapsivesi epäilyistäni hänelle ilmoitin.

rv 38+6 ja neuvola

Ei ne selkäsäryt mitään tehneet, samanlaisina pysyivät. Tänään sitten neuvolassa otin ne puheeksi ja kysyin, että kuinka pitkään niitä pitää sietää ennen kuin voin lähteä kerjäämään oksitoonitippaa synnytyssairaalaan. Ja tosissaan, kun en osaa sanoa ovatko ne supistuksia, ihan tavallista selkäkipua vai yhdistelmä molemmista. Terkkari itse epäili, että olisivat yhdistelmä ja ehdotti, että jos samanlaisena olo pysyy soittelisin huomenaamulla hänelle, niin pääsisin neuvolalääkärin paikkeille joka tarkistaisi tilanteen kohdunsuulla.

Nyt on kuitenkin ollut sen verran hyvä vointi, etten usko joutuvani soittelemaan minnekään.

Uutena tuttavuutena on tullut pahoinvointi, jota on nyt esiintynyt pari päivää. Itsehän en raskauden alussa kärsinyt minkäänlaisesta pahoinvoinnista, joten tämä todellakin on aivan uusi tuttavuus. Terkkarikin vaan totesi, että nämä olotilan muutokset voisivat oireilla lähestyvästä synnytyksestä, mutta naureskeli ettei varmuudella mitään sano, jos kahden viikonkin päästä vielä näissä merkeissä toisiamme näemme.  Hyvä niin, hieman ottaisi päähän. :D

rv: 38+6
rr: 120/74
paino: 62.9
kohdunpohj. korkeus: 34
lapsivesi: n
tarjonta: rt
sydämensyke: 148
liikkeet: ++
turvotus: ei
pissa: puhdas

Sain uuden ajan jo ensi viikon maanantaille, sen vuoksi jos oloni tästä vielä muuttuu. Salaa toivon, että synnytys käynnistyisi jo ennen sitä, mutta hieman epäilen.
Eiköhän tässä vielä parit neuvolat tule nähtyä :)

Mies taisi hieman pelästyä terkkarin synnytyspuheista, koska oli käynnin jälkeen niin suloisen huolehtivainen ja kielsi menemästä ruokaostoksille ja käski soittamaan heti, jos jotain tapahtuu.
Nyt se raukka aivan varmasti luulee, että poksahdan samantien.

rv 38+4

Ai mitkä fiilikset?

Tämmöset, mutta siltikään mitään ei tapahdu.
Hhhuoh.


En osaa sanoa, onko nää mun selkävihlasut olevinaan supistuksia vai mitä, mut toivoisin todellakin et joko

a) ne katois kokonaan
 
tai

b) jos ne on supistuksia, nii voimistuis sitten.


Tack och adjöö.

rv 38+2

Olen tässä ruvennut jo pikkuhiljaa pohtimaan tulevia ristiäisiä, ihan vain siitä syystä että olemme mitä ilmeisemmin mieheni kanssa hyvin erimieltä siitä, millaiset ristiäiset haluaisimme.
 
Omana toiveenani olisivat pienet ja meillä kotona vietetyt ristiäiset,
mies taas haluaisi kutsua perhepiirin lisäksi enemmän ystäviään ja varata tilat seurakuntatalosta.

Jos vauva olisi syntynyt alkukesästä ja ristiäispäivä olisi ollut aurinkoinen, olisimme saaneet hyvän kompromissin aikaiseksi: kotona ja puoliksi ulkona vietetyt, jolloin meillä tilakin triplautuisi, joten myös vieraita voisi olla enemmän.

Myös juhlapäivän tarjonta aiheuttaa jo päänvaivaa, sillä eräs tulevista kummeista on kasvissyöjä, joten hänen ruokailunsa pitää miettiä tarkemmin. Helppoa sinänsä, että kyseessä on niinkin yksinkertainen tapaus kuin pelkkä kasvissyöjä, sillä pahimmassa tapauksessa vastassa voisi olla armeijallinen eri ruoka-aineallergioita omaavia juhlavieraita, joille jokaiselle saisi laatia etukäteen oman buffetin.

Toinen huomioitava asia on tietysti se, että kun ristiäisten aika koittaa, jaksaisimmeko oikeasti puunata siinä tilanteessa koko kotimme niin edustavaan kuntoon, että täällä edes kehtaisi juhlia järjestää.

Yhdessä asiassa olen sentään edistynyt: googlettelin jo tänään hieman sopivaa kastemekkoa ja yhteen rakastuin silmittömästi; hinta tosin voisi olla alhaisempikin.

Kyseinen mekko löytyy selja.fi:stä, josta kuvakin on lainattu ja luomus kantaa nimeä Vilja kastemekko.

rv. 38+0

Viimeinkin, ollaan tuolla maagisella viikolla.

Mutta tuon uuden viikon myötä iski tälle odottajalle myös uusi ja mielenkiintoinen kammo joka sai alkunsa tänä aamuna.

Ajelin tuossa 12km matkan kotikuntamme keskustaan käydäkseni kaupassa ja samalla se välähti päähäni: mitä jos synnytykseni alkaisi autonratissa. Näin jo kauhuskenaarion mielessäni: siinä minä, ilman huolen häivää pösöttelisin autollani menemään, kunnes yhtäkkiä koko auto lainehtisi lapsivedestä (ja kyllä, kauhuskenaariossani lapsivettä pursuaa minusta vähintään sen kymmenen ämpärillisen verran...)
Ja jos nyt tosielämään palataan, niin oikeana autoihmisenä tietenkin ensimmäinen asia mikä mieleeni juolahti oli, ettei autonpenkki toivottavasti menisi aivan piloille...

Onko kukaan autoileva odottaja miettinyt tuota samaa?
Jos tajunnanräjäyttävät supistukset alkaisivatkin moottoritiellä, niin mikä neuvoksi?
Ja oikeasti, millä sieltä kotiinkaan ajaisit.

Tämä nyt on vain omaa hermoiluani, mutta toisaalta tuo kauhuskenaarioni lapsivettä pursuavasta autosta on niin huvittava, että itsekin osaan nauraa sille.

Toinen, mihin haluaisin kommentteja on aivan käytännön kysymys teille, jotka olette synnyttäneet Kätilöopistolla ja tulleet sinne autolla. Kuten olen ymmärtänyt ja itsekin todennut, parkkipaikat Kättärillä ovat kivenalla ja nekin, joita löytyy taitavat olla melkeinpä sen max. 2/4h pysäköintiajan puitteissa. Onko siellä lähistöllä missään hyvää parkkipaikkaa, jonne jättää auto synnytyksen ajaksi? Ilmeisesti kadunvieressä on tuo pysäköinti hieman vapaampaa?
Vai oikeastiko siellä miehet juoksevat sitä parkkikiekkoa kääntelemässä?

Me emme ole ilmeisesti ottamassa perhehuonetta, joten pidemmälle ajalle ei parkkipaikkaongelmaa ole, kuin juuri siihen saumaan, jonka synnytys/alkuhuuma kestää.

Tietysti vaihtoehtona olisi, että joku meidät sinne kuskaisi, mutta ainoa mahdollisuus taitaisi tällä hetkellä olla mieheni äiti, enkä todellakaan halua häntä hössöttämään lähellenikään silloin, kun h-hetki on kyseessä.

Vai lätkäisemmekö tylysti autoon lapun: Synnyttämässä, anna sakko niin revin sen? :D

rv 37+6. Perhevalmennus part 2 sekä neuvola.

Selässä kyllä tuntuu, että on tullut istuttua. Eilinen perhevalmennus vielä venähti pidemmäksi kuin piti, joten voin sanoa että se viimeinen puolituntinen istumista oli aivan kidutusta.
Mutta nyt on ne istumiset istuttu, eikä hetkeen tarvitse uusiksi käydä.

Itse en vieläkään tykännyt aiheista tai koin ne lähinnä hieman myöhään tuleviksi - itselleni siis. Miehelle taas oli hyvinkin hyödyllinen tietoisku luvassa kun aiheena oli pelkkä synnytys. Lopuksi oli vain hieman puhetta ehkäisystä synnytyksen jälkeen, mutta muuten koko n.3h oli pelkkää synnytystä - kivunlievitystä, supistuksia sekä kuvia mahdollisesti synnytyksessä käytettävistä välineistä. 

lainattu täältä

Perhevalmennuksen jälkeen kaasutimme kotiin vielä kaupan kautta, jotta tämä hehkuva olento valas pääsisi tuttuun tapaan löhöämään sohvalle ja hakemaan helpotusta jumittuneeseen selkäänsä.

Onnistuimme vielä kehittämään keskenämme aivan naurettavan riidan illan päätteeksi, mutta onneksi sekin oli nopeasti unohdettu. Olen huomannut ainakin itsessäni sen, että tuo mies saa olla hirveän varovainen sanoissaan nykyään, sillä suutahdan joskus todella nopeasti, usein aivan syyttä ja mitä pienimmistäkin asioista. Rupean vaan olemaan jo niin kyllästynyt tähän olooni ja haluaisin aivan hirveästi tuon keskivartaloni taas omakseni ja palautua entisiin mittoihini, sillä oloni on kaikkea muuta kuin hehkeä. Itseasiassa olen tuntenut oloni suoraan sanottuna rumaksi tai kauniimmin sanottuna mahdollisimman epäviehättäväksi jo pidemmän aikaa. Eikä asiaa auta se, että selkään jomottelee jatkuvasti, käveleminen on välillä mitä on ja nivusissa vihloo aina kun ylös tulisi nousta.

Ja jos siinä vaiheessa mies edes sormellaan hipaisee minua väärällä tavalla, räjähdän.

Mutta tänään oli vuorossa taas neuvolakäynti, jonne suunnistin jo aamusta. Raskauteni tuntuu olevan niin täydellisen tasapaksua, etten sen suurempia numeroita viitsi laitella. Hemoglobiini tosin oli noussut, mikä on vain ihan hyvää. Painoakin on nyt 62 kg, joten lihottuhan tässä on, suurinpiirtein sellaiset 10kg. Terkkari myös totesi pään kiinnittyneen ja hänen mielestään olisin fyysisessä mielessä aivan valmis synnyttämään, naureskellen totesin toivovani, että joku kertoisi saman tuolle nyytillekin.

rv 37+4. Perhevalmennus part.1

Tänään oli luvassa se, mitä tämä mamma on kaikista vähiten odottanut: perhevalmennuksen ensimmäinen päivä.

Truth to be told, en vieläkään ymmärrä mitä itse siellä tein, mutta tuolle miekkoselle se oli hyvä tietoisku, koska hän ei ole niin paljoa kerennyt asioihin perehtyä remontoinniltaan.
Itse koin koko kaksi ja puolituntisen pelkkänä kertauksena, tai no syvällisempänä kertauksena.
Puhuttiin loppuraskauden muutoksista - mitä edessä on, vaikkakin melkein suurinosa osallistujista oli jo viikoilla 30+. Myös raskausmyrktyksestä ja psyykkisistä muutoksista oli puhetta, psyykkeeseen palattiin myöhemmin aivan omassa osiossaan, jossa terveydenhoitaja puhui synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.

Myös seurakunta esitteli omaa toimintaansa ja mukaisasti juuri lokakuussa on täälläpäin alkamassa kuuden kerran kerho äideille, jotka ovat saaneet ensimmäisen lapsensa. Kuulosti kyllä mielenkiintoiselta ja nyt pitäisi vain löytää sitten lokakuussa se rohkeus lähteä katsastamaankin meininkiä siellä.

Ennen perhevalmennusta tein kuitenkin itse hauskan kiekkauksen, nimittäin lähellä sijaitsevaan pieneen ostoskeskukseen ja ostin ne, mitä minun on jo pitkään ollut tarkoitus ostaa.
1. Imetysliivit
2. Kirja vauvasta - juuri sellainen, jonne äidit kirjoittelevat sydänverellään synnytyskertomukset ja ensimmäiset maitohampaat. 

Olin iskenyt silmäni juuri tähän kirjaan eikä mikään muu kelvannut. Miksikö?
Koska tässä on huumoria mukana, eikä pelkästään sitä ainaista "ensimmäinen kiehkura" tai "ensimmäinen ripuli"

rv 37+2

Eilen kohtasin ihanan vanhan viholliseni, Ikean huonekalun.
Kyseessä oli Ikean Kullen-merkkinen halpislipasto, jonka päätimme ostaa yläkertaan vauvan vaatteille säilytyspaikaksi. Ainakin alkuunsa lipasto riittäisi hyvin, sillä vaatteet ovat niin pieniä.

epätoivo alkoi nostaa päätään jo siinä vaiheessa kun näin ruuvimäärän.

Kun kokoa tulee lisää, päätyy lipasto vaikka koko perheen sukkalaatikoksi, jos muuta käyttöä ei löydy.

almost there.

ja valmis.

Tarkkasilmäisimmät ehkä huomaavatkin tuon halkeaman tuolla lipaston alareunassa, omalle tyylilleni uskollisena onnistuin jo kokoamisvaiheessa hieman lipastoa murjomaan - tai lipasto minua, sillä kääntäessäni puolivalmista tekelettä kaatui rakennelma jalalleni ja lopputulos oli tuo yksi haljennut puola tuolta alhaalta.

Siitä huolimatta olen hyvinkin ylpeä saavutuksestani. Lipasto on loppujen lopuksi ihan näppärän kokoinen, Ikean sivuilta vakoiltuna strategiset mitat kertovat seuraavaa:
Leveys: 70 cm
Syvyys: 40 cm
Korkeus: 112 cm

Nyt kun vielä saisimme makuuhuoneestamme kaiken turhan roinan pois, jotta ilolla pääsisin järjestelemään huonekalut uusiksi ja fiksumpiin paikkoihin. Tällä hetkellähän makuuhuoneessamme majailee mm. ylimääräinen ruokapöytä.

rv 37+1, neuvola sekä kotikäynti.

Täällä taas,
täytyy kyllä tunnustaa että kotiin palasin jo maanantaina, mutta siitä lähtien on ollut pientä pyöritystä suuntaan jos toiseenkin, jonka vuoksi kirjoittelemaan rauhoituin vasta nyt.

Lyhyesti muisteltuna: mitäkö olen puuhaillut tämän pienen evakkoni aikana? Nauttinut äitini ruokapöydän antimista, lepäillyt, riemuinnut kissojen seurasta ja shoppaillut. Välissä käväisin pienen visiitin kotonakin, sillä lauantaina odottivat eräät 50-vuotisjuhlat, jonka jälkeen mies kyyditsi minut takaisin äitini hoteisiin. Myös omat syntymäpäiväni juhlin, tosin hyvin pienesti, koska moneen vuoteen en ole kyseisiä merkkipäiviä viitsinyt omalla kohdallani muistella.
Tähän ei liity nyt mikään omakohtainen ikääntymisangsti, vaan yksinkertaisesti se että en vain tykkää kyseisestä touhusta.

happy b-day to meee

Keskiviikkona meitä kutsui taas kerran neuvola, mutta mitään mullistuksia en siellä kokenut.
Mukavaa oli nähdä taas oma tuttu terveydenhoitaja pitkästä aikaa, eikä vaihtuvia sijaisia.

Viikot 36+6
Paino 62
RR 122/72
Kohdunpohj. korkeus 32 cm
Tarjonta: RT
Syke: 150
Liikkeet: ++

Vakkari terkkarikin toitotti pään sijaitsevan jo sen verran napakasti tuolla alhaalla, ettei usko vauvan enää kääntyilevän mihinkään suuntaan, jossei hirveästi urheile.  Puhetta oli ensi viikolla edessä olevasta perhevalmennuksesta, jonne menemme hieman viime tipalla, koska keväällä järjestetty perhevalmennus oli niin täynnä. Varovasti tiedustelin uteliaisuuttani sitä, että kuinka pitkällä muut siihen osallistuvat ovat, olenko siis ainoa valtava valas ja muilla ei ole mahaa nimeksikään. Ilmeisesti pisimmällä olen ja muut sijoittuvat viikoille 25-32, että kuulemma mahaa jo hieman löytyy.

Naureskelin myös, että taidan olla varoittava esimerkki muille, kun "loppuraskauden muutoksista" puhutaan. Muutenkin, hieman ärsyttää koko juttuun osallistuminen, koska täällä se on kaksipäiväinen ja kestoltaan 2 ja ½ tuntia per pvä. Ja ensimmäisen päivän asiat olen jo suurinpiirtein liidellyt ohi omilla viikoillani.

Torstaina saimme mielenkiintoisen vieraan, sillä tulevan lastenneuvolamme terveydenhoitaja jalkautui ja tuli tapaamaan meitä kotiin, kantaen mukanaan kasan näytteitä sekä flaijereita. Mies siinä sitten ihmeissään hypisteli ja tuijotteli rintakumeja sekä maidonkerääjiä ja tiesin raukan olevan aivan ulkona kaikesta.

Juttelimme keittönpöydän ääressä semmoiset puolisentoista tuntia niitä näitä, terkkari halusi tietää hieman taustoistamme ja lähtökohdistamme tähän uuteen lukuun elämässämme. Keskustelimme myös imetyksestä ja siihen liittyvistä mahdollisista ongelmista, joita saattaisin kohdata tulevaisuudessa. Hän myös halusi tietää, millaisia mahdollisia ennakkoluuloja minulla oli imetykseen ja että mitä mieltä edes olisin koko asiasta.  Myös synnytyksestä oli puhetta, lähinnä omasta kipukynnyksestäni ja saatavilla olevista kivunlievennyksistä, joihin kaikkiin tokaisin suhtautuvani hyvinkin avoimesti (kaikkitännenytheti).

Ja mitäpä aion tämän päivän puuhailla? Uppoutua taas ihanan Ikean kasattavien huonekalujen maailmaan lipaston muodossa ja koettaa olla menettämättä hermojani.

Ps. Maha-välilehdessä löytyy taas uusi kuva.

Lodger Shelter

Evakkoni aikana iskin silmäni erääseen minulle entuudestaan täysin tuntemattomaan lastentarvikkeeseen.

Rintarepuista en itse pidä ja perinteiset kantoliinat olen kokenut liian haastaviksi omille älynystyröilleni, joten pistäytyessäni viikko sitten perjantaina lastentarvikeliikkeeseen silmiini osui mielenkiintoinen vaihtoehto.

Lodger Shelter, väriltään Rabbit.

(mies ei kuulunut kauppaan + kuvat täältä ja täältä)

Käyttötapoja löytyy ainakin kolme kappaletta: lämpöpussina kaukalossa, pesämäisenä kantoliinana vauvan ollessa pienempi ja lapsen kasvaessa, voi hänet siirtää lantiolle.

En ole juuri lueskellut yhtään mitään kyseisestä tuotteesta etukäteen, sellaisen käsityksen kuitenkin sain että aikoinaan ollut paljonkin puhuttu tuote?

Myöskään käyttökokemusta ei ole vielä siunaantunut, mutta katsellaan miten kyseinen tuote lunastaa lupauksensa tulevaisuudessa

60!

Kuudeskymmenes postaus, huhhhuh.

On sitä paljon valitettu tyhjästä. ;>

Eilen unohtui esitellä yksi vauvanvaate-tapaus, joka roikkui vielä narulla kuivumassa. Tämä on saatu lahjaksi eräältä miehen ystäväpariskunnalta ja tarkoituksena on ilmeisesti vyöryttää miehení moottoripyöräinnostusta myös jälkipolvelle.

Kauhulla siis odotan jo sitä päivää, kun mieheni kahden Harley Davidsonin ja yhden vanhan itäpyörän lisäksi autotallissa majailevat vielä jälkipolvemme kaksipyöräiset...

Asennetta löytyy jo pesulapussakin.