Ei ne selkäsäryt mitään tehneet, samanlaisina pysyivät. Tänään sitten neuvolassa otin ne puheeksi ja kysyin, että kuinka pitkään niitä pitää sietää ennen kuin voin lähteä kerjäämään oksitoonitippaa synnytyssairaalaan. Ja tosissaan, kun en osaa sanoa ovatko ne supistuksia, ihan tavallista selkäkipua vai yhdistelmä molemmista. Terkkari itse epäili, että olisivat yhdistelmä ja ehdotti, että jos samanlaisena olo pysyy soittelisin huomenaamulla hänelle, niin pääsisin neuvolalääkärin paikkeille joka tarkistaisi tilanteen kohdunsuulla.
Nyt on kuitenkin ollut sen verran hyvä vointi, etten usko joutuvani soittelemaan minnekään.
Uutena tuttavuutena on tullut pahoinvointi, jota on nyt esiintynyt pari päivää. Itsehän en raskauden alussa kärsinyt minkäänlaisesta pahoinvoinnista, joten tämä todellakin on aivan uusi tuttavuus. Terkkarikin vaan totesi, että nämä olotilan muutokset voisivat oireilla lähestyvästä synnytyksestä, mutta naureskeli ettei varmuudella mitään sano, jos kahden viikonkin päästä vielä näissä merkeissä toisiamme näemme. Hyvä niin, hieman ottaisi päähän. :D
rv: 38+6
rr: 120/74
paino: 62.9
kohdunpohj. korkeus: 34
lapsivesi: n
tarjonta: rt
sydämensyke: 148
liikkeet: ++
turvotus: ei
pissa: puhdas
Sain uuden ajan jo ensi viikon maanantaille, sen vuoksi jos oloni tästä vielä muuttuu. Salaa toivon, että synnytys käynnistyisi jo ennen sitä, mutta hieman epäilen.
Eiköhän tässä vielä parit neuvolat tule nähtyä :)
Mies taisi hieman pelästyä terkkarin synnytyspuheista, koska oli käynnin jälkeen niin suloisen huolehtivainen ja kielsi menemästä ruokaostoksille ja käski soittamaan heti, jos jotain tapahtuu.
Nyt se raukka aivan varmasti luulee, että poksahdan samantien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Don't be shy.