Syvä huokaus

Tänään oli taas sellainen aamu.

Ensiksi herättiin jo puoli tuntia normaalia aiemmin ja möyrittiin sitten pitkät pätkät väsyneen äidin vierellä. Välillä kaiken painimisen ohessa ihmeteltiin että mitä ne ohuet langat äidin päässä oikein ovatkaan. Sattui hieman.

Puuro ei maistunut, 

mutta pöydälle se olisi mitä mieluiten kaadettu.

Ja sitten taas kiukuteltiin, kun ei äiti antanut sitäkään tehdä. 

Kaikkia esillä olevia johtoja käydään vähän väliä nyhtämässä vain siksi että sen kiellon kuullessa voitaisiin loukkaantua verisesti ja itkeä pari minuuttia.
Ja sitten aloittaa koko rumba alusta.

:)

No, onneksi tästä voidaan enää vain nousta ylöspäin.
Suihkussa sentään oli kivaa ja pikaisesta puuron hakureissusta selvittiin myös ilman kiukkua.

Tiistaifiiliksiä

Olen viime aikoina ajatellut paljon kesän loppua ja tulevaa talvea,

sekä yrittänyt pohtia pääni puhki sitä millaista puuhailua lähtisin etsimään minulle ja pojalle.

Näillä näkymin olen kotona vielä ensi kesään, joten en haluaisi viettää koko talvea "tekemättä mitään."

Olisi muskaria, perhekerhoa,liikuntakerhoa...

Valinnanvaraa tuntuu tässäkin pienessä kunnassa olevan liikaa.
Muskari tosin on nyt vahvana ykkösenä, sillä poika tuntuu tykkäävän musiikista ja hallitsee jo marakassin perusalkeetkin.
Siltikin kaipaan enemmän, mutten itse tiedä että mitä. 

Avoin päiväkoti, ehkä sellaista. 

Äitikavereita.

Välillä turhaudun suuresti kotona olemiseen, mutta uloslähteminenkin on tällä hetkellä yhtä itkuhuutoa, sillä L on keksinyt että äidin syli on kaikista parhain paikka olla. Kaupassakaan en onnistu käymään ilman kohti korotettuja pieniä käsiä ja vaativaa kitinää.
Ja ikinä en sitä kantoreppua muista kuljettaa mukana.

On tämä aika palkitsevaa, mutta samalla vaatii todella veronsa.

Kesänuha

Nyt se iski minuun ja perheemme pienimmäiseen, 

joten päivämme ovat olleet jotakuinkin kilpailua siitä, kumman nenä vuotaa mahtavammin.

Yöt on menty vähillä unilla osaksi siksi, että poika on kitissyt unissaan ja osaksi siksi, että itse en saa karhean kurkkuni takia helposti unta. 

Yskimme kilpaa ja välillä tuntuu, että kitinääkin löytyy yhtä paljon molempien taholta.

Ehkä tämä tästä,

kaikista eniten harmittaa se että tarkoitushan meidän oli tällä viikolla lähteä äitini seuraksi mökkeilemään,

mutta se nyt auttamatta siirtyy.

Taas.

Ale tuhlailut.

Tuubihuivi, Indiska.

Kengät, Indiska.
Ostin nämä tosissaan viime viikolla ja nyt jo ne ovat nähneet hurjasti kilometrejä.
Rakastuin.

Kengät, Prisma.

kuva http://www.hm.com/

Tiitiäiselle neule talveksi sekä keltaiset chinot,

H&M.

Tämän kyseisen takin ostin itse asiassa jo aikoja sitten Karoliinan

blogihuutiksesta, mutten sitä koskaan muistanut esitellä. 

Tuntuu omanlaiselta, ehkä on aavistuksen väljä, mutta ainakin alle mahtuu sitten neule jos toinenkin talvipakkasilla.

T-paita, H&M.

Seiloriteemasydän. 

Housut, siksi koska en omista enää kuin pelkkiä sinisä farkkuja. 

mikä brittikoko toi kymppi muuten on? Alko ihmetyttämään, kun kaikissa muissa vilkkuu noi kutoset?

 

Tosin kyseiset housut toivat pettymyksen melkein samantien, kun parin päivän käytön jälkeen löysin jo yllä näkyvän pienen reiän niistä.
En viitsi reklamoida, koska en tosissanikaan tiedä onko reikä itse aiheutettu (mm. puuportaat mahdollisesti nirhaisseet) vai oliko reikä housuissa jo valmiina.

Mitä kaikkea te olette löytäneet alelaareista?

Mitä meille kuuluu?

Itseasiassa ihan hyvää,

inspiraatio vain on ollut hieman hukassa.

Olimme tosissaan pojan kanssa ensiksi viikon maalla tarkoituksena saada rentouttava loma, mutta joka muuttui joksikin aivan muuksi. Ensiksi tahkottiin raivolla läpi kaksi ylähammasta ja lopulta roikuttiin äidin jalassa jatkuvalla syötöllä - loma mitä ilmeisemmin oli rentouttava vain työssäkäyvälle, näin ollen kotiinkin jääneelle, isimiehelle.

Hampaat irvessä se loma vietettiin ja kun kotiin päästiin, alkoivat uudet ongelmat.

kun kaikki menee pieleen.

Seuraava kamppailun kohde muodostui nukkumaanmenosta.
 Aiemmin niin nätisti sänkyynsä jäänyt poika laittoi rutiinit uusiksi huutamalla koko pienen äänensä voimalla, kun huoneesta poistuttiin.

Äiti ja äidin syli muodostui paikaksi missä oli hyvä olla. 

Monet yöt sitten nukuimme vierekkäin, kun eräänä iltana nupissani kiehahti lopullisesti ollessani pojan kanssa ylhäällä vielä puoli yhdeltätoistakin (normisti meillä nukahdetaan jo kahdeksalta...)

Pikkuhiljaa opettelimme sitten uudestaan ne nukkumaanmenon salat ja pääsimme lopulta siihen, että poika nukahtikin nätisti sänkyynsä mutta aloitti huutokonserttinsa uudestaan aamuyön tunteina. Sitten taas hetken aikaa nukuimme aamuyöt yhdessä, kunnes äiti sai taas kerättyä itselleen tarpeeksi taistelutahtoa (hyvin nukuttuja öitä) ja otimme tavoitteeksi sen, että poika viettäisi omassa sängyssään koko yön. 

Nyt tämä nukkuminenkin alkaa taas onnistumaan.

Ja uusia taitoja on löytynyt monenlaisia, poju nousee jo taitavasti tukea vasten seisomaan yhdellä kädellä ja kävelee pieniä matkoja tuen kanssa. Kiipeilyäkin on hieman jo kokeiltu. 

Ja omaa tahtoa ja kiukuttelua on huimasti enemmän jo ilmassa, ei-sanakin tunnetaan jo niin hyvin että sen kuullessa osataan hyvin vakuuttavasti mähaluunmähaluunMÄHALUUN- itkutkin itkeä.

Nyt vain odottelemme sitä, milloinka isimiehelle loma siunaantuu ja pääsisimme koko perhe nauttimaan näistä kesän lämpöisistä päivistä.
 

Ja kokeilemaan sitä mökkeilyä uudemman kerran...

HUOMENNA,
silloin ryhdistäydyn.
Silloin istun ja kirjoitan.

Tänään vielä lekottelen ja käväisen Sellossa.