Tiistaifiiliksiä

Olen viime aikoina ajatellut paljon kesän loppua ja tulevaa talvea,

sekä yrittänyt pohtia pääni puhki sitä millaista puuhailua lähtisin etsimään minulle ja pojalle.

Näillä näkymin olen kotona vielä ensi kesään, joten en haluaisi viettää koko talvea "tekemättä mitään."

Olisi muskaria, perhekerhoa,liikuntakerhoa...

Valinnanvaraa tuntuu tässäkin pienessä kunnassa olevan liikaa.
Muskari tosin on nyt vahvana ykkösenä, sillä poika tuntuu tykkäävän musiikista ja hallitsee jo marakassin perusalkeetkin.
Siltikin kaipaan enemmän, mutten itse tiedä että mitä. 

Avoin päiväkoti, ehkä sellaista. 

Äitikavereita.

Välillä turhaudun suuresti kotona olemiseen, mutta uloslähteminenkin on tällä hetkellä yhtä itkuhuutoa, sillä L on keksinyt että äidin syli on kaikista parhain paikka olla. Kaupassakaan en onnistu käymään ilman kohti korotettuja pieniä käsiä ja vaativaa kitinää.
Ja ikinä en sitä kantoreppua muista kuljettaa mukana.

On tämä aika palkitsevaa, mutta samalla vaatii todella veronsa.