262

 

http://www.reimashop.fi/ 

 

Tälläiset lähtivät tänään tilaukseen,

nami!

261

Mies lomalla, poika kuumeessa.

Voin luvata, että tällä viikolla minulla ei varmaankaan ole paljoa asiaa, kun silmäpussit taas kerran tuntuvat roikkuvan polvissa.

Lyhyet terkut täältä meidän sairastuvaltamme, toivottavasti teillä siellä ruudun toisella puolella olisi hieman hauskempi viikko tiedossa.

260

Olen tavallisen arkiruoan ystävä, en pidä liian mausteisesta tai monimutkaisesta ruoasta ja reseptinkin pitää olla helpohko, jotta tälläinen aloitteleva kulinaristikin osaa sen toteuttaa. Mitä meillä sitten syödään normaalisti?

 1. Uusi tuttavuus, syntisen hyvä herkku. 

Pinaattinen kanakastike

 1 pkt kanasuikaleita, marinoimattomia

Öljyä paisamiseen, pippuria ja suolaa maustamiseen

Sipulia ja valkosipulia

 1prk herkkusieniä

1pss pinaattia (pakaste)

Valio Crea Kolme yrttiä- ruokakermaa

Kastikkeen kanssa pastaa ja lisukkeeksi salaattia.

2. Lasagne, suurin rakkauteni.

Lasagnelevyjä 

Jauhelihakastike

1pkt Jauhelihaa (ostan yleensä ison paketin)

Voita

Jauhoja

Tomaattimurskaa

Lihaliemikuutio

Sipulia ja valkosipulia

+mausteita (yrttejäyrttejäyrttejä)

Juustokastike

Voita

Jauhoja

Maitoa

 +Juustoraastetta lopuksi.

Tehdään kuten ruskeakastike, jauhoja kuitenkaan ruskistamatta. Veden sijaan lisäät maitoa HYVIN HITAASTI ja varot, ettei maito pala pohjaan. Kun maito on kiehahtanut lisäät makusi mukaista juustoraastetta sekaan.

Vuokaan vuorotellen pinoten molempia kastikkeita ja lasagneleyvjä väliin.
Päälle vielä ripaus juustoraastetta.

200c/30-40min

3. Spagettia. Hyvin samanlainen jauhelihakastike, kuin lasagnessa. Nyt lisukkseeksi vain spagettia/rakettispagettia perheen pienimpiä ajatellen. Lisukkeena mm. porkkanaraastetta/raejuustoa

4. Liha-makaronilaatikko. Häikäilemättä käytän ohjetta, joka löytyy mm. Myllyn Paras makaronien pussin kyljestä.

5. Liha-perunasoselaatikko. Myöskin uudempi tuttavuus, mutta ykköseksi noussut ainakin taaperon makunystöröille.

Perunaa

Maitoa

Voita

+suolaa 

Jauhelihaa

+mausteita maun mukaan (mm.paprikajauhetta)

Pari kananmunaa

(maun mukaan voi pinnalle ripotella myös juustoraastetta ja maidon voi korvata vaikkapa maustetulla ruokakermalla)

Keitä perunat ja valmista hyvin löysä perunamuussi. Sekoita muussi, kananmunat sekä kypsät jauhelihat keskenään vuoassa ja iske uunin.

175 (200)/ n.30min

6. Lihamureke, ikuinen viholliseni. Taistelimme tämän ruoan kanssa monet kerrat ja aina se joko jäi raa'aksi tai oli palanutta. Lopulta huomasimme uunissamme olevan vikaa...

Tässä saatte hyväksikäyttää Valion toimivaa reseptiä. 

Mitä tänään syötäisiin?

259

Äitiys on palkitsevaa,

niin aina sanotaan. 

Ensin uhraat kehosi, muotosi, ihosi ja kannat lasta yhdeksän kuukautta kohdussasi. Synnytät suuren kivun kera ja imetät, taas kerran kipu seuranasi. 

Valvot yösi vauvan ensimmäiset elinkuukaudet, ruokkien, hoitaen, hyssytellen ja saat osaksesi itkua ja puklua. 

Sitten tulevat hampaat ja kätesi toimii puruleluna, imettäessä niitä rintoja unohtamatta.

Löytyy refluksia, koliikkia, allergioita viljasta aina maitoon ja mitä kummallisimpiin hedelmiin. On ummetusta, on oksennusta, on ripulia ja näppylää siellä täällä.

On huolta.

Äkkiä tekemäsi ruokakaan ei enää kelpaa. Ei näkkäri, ei leipä, ei puuro, ei banaani, ei edes herkullinen keksikään. Välipalarahka, jonka vaivalla teit lentää seinään tai vaihtoehtoisesti omaan otsaasi. 

Uhma.

Ulos ei mennä eikä kieltoja kuunnella. Sinua läpsitään, purraan, potkitaan ja huudetaan naama punaisena pitkät pätkät.

Mikä tässä on palkitsevaa?

Äitiys palkintoineen on kuin maraton ja hiljaa hyvä tulee-asennetta.

 Ja kaikkine muine tilanteeseen sopivine kliseineen. 

Palkinto on siinä, kun saat osaksesi sen ensimmäisen hymyn.

 Naurun.

Vitsin.

Vaikka ensimmäiset pissat sinne pottaan.

Kun sinua kerrankin monien toistojen jälkeen totellaan.

Palkinto on se, kun pitkän päivän jälkeen väsynyt taapero kömpii itse syliisi rauhoittumaan. Tai kun lohduttomasti itkevä vauva rauhoittuu syliisi.

Silloin kaiken tämän epäkiitollisuuden keskellä löydät sen suurimman kiitollisuuden.

Sen suurimman palkinnon.

Aidon rakkauden.

258

Pitäisi siivota, pitäisi tiskata, pitäisi järjestellä, pitäisi pyykätä.

Mutta kun väsyttäää. 

Äiti....

Välillä on näitä päiviä, kun mikään ei kiinnostaisi eikä mihinkään jaksaisi ryhtyä. Aamusta asti olen katsellut eteisen seinässä olevia kuralänttejä ja pyöritellyt päätäni, ei tänään. Olen katsellut sotkuista olohuonetta täynnä lapsemme leluja ja riisikakunjämiä. 

Keittiönpöytää, joka pitäisi pyyhkiä.

 Pyykkivuorta, joka odottaisi vain pesijää.

Ruokapöydänkin alta löysin palasen sämpylää vasta pojan mentyä jo päiväunilleen.

Tänään sanon rehellisesti että ei, 

tänään en jaksa.

257

Millaista on normaali arki taaperon kanssa?

Sain haasteen monen muun tavoin kuvahaasteen instagrammissa, jossa pyydettiin kuvaamaan viisi kuvaa omasta arjesta.

 1/5 Arkeni on ruoanlaittoa, 

useasti ja paljon kerrallaan.

 2/5 Arkeni on kahvia, aamukahvia, päiväkahvia, kaverikahvia... PALJON kahvia.

Aamulla, jotte lähden käyntiin valvottujen öiden jälkeen tai keskellä päivää, jotta jaksan kiukkumyrskyjen keskellä. 

 3/5 Kaikken tärkeintä, arkeni on läsnäoloa. Leikkimistä, halailua ja lukemista. Opettamista, torumista ja lellimistä. Jokaisen äidin peruskauraa?

4/5 Minun arkeni on useasti jämiä. 

Pojalle ei maistu, joten äiti syö, kuten kuvassakin. Harvemmin ehdin itselleni mitään kummempaa tekemään.

5/5 Ulkoilua. 

PAAAAALJON ulkoilua.  

 Tuttua?

Mitä on SINUN arkesi?

(Ja omia tunnuksia instagrammiin saa linkkailla mielellään!)

 

256

Tämän tuvan vanhemmille oli lauantaina tarjolla harvinaista herkkua, sillä poikamme päätyi ihka ensimmäistä kertaa mummolleen yökylään.

Saimme jo joku aika sitten kutsun mieheni tutun viisikymppisille ja mahdollisuudesta villiintyneenä keksimme ehdottaa äidilleni hoitokeikkaa, joka isoäitien tavoin innostui mahdollisuudesta hoitaa silmäteräänsä yön yli.

Perjantaina aloin jo hieman jännittämään seuraavan päivän tapahtumia ja lauantaiaamuna olotilaa voi kutsua jo aivan hirveäksi. Jännitys tosin katosi täysin siinä vaiheessa, kun näin miten pojan silmät kirkastuivat äitini luona eikä hän edes pahemmin noteerannut meidän poistumistamme, vaikka kovasti yritimme ovelta vilkutella. 

Seuraava hetki jolloin jännitys nousi oli vasta juhlissa, kun katsoessani kelloa tajusin että pian olisi pojan nukkumaanmenoaika.

Jännitin, jännitin ja jännitin.

Odotin vain sitä että puhelin soisi.

Vahtasin minuutti minuutilta.

Kunnes se lopulta soi.

"Kaikki hyvin, täällä jo nukutaan ja sänkyynkin sammuttiin alta viiden minuutin"

Helpotus oli suuri ja juhlamieli nosti taas hieman päätään. 

Myöhään emme juhlissa viihtyneet. Itse toimitin kuskin virkaa ja miestäkin alkoi lopulta tympimään juhlien hidas tempo, joten päätimme lähteä viettämään vapaailtaamme ihan oman kodin rauhaan ja vahtaamaan vielä viimeiset minuutit Bondista.

Sunnuntaina saimme kotiimme takaisin niin iloisen ja onnellisen pienen miekkosen että uskallan varmuudella todeta, ettei tämä yökyläily jäänyt viimeiseksi.

255

 Jos minulta kysyttäisiin L:n lempileikkiä, se olisi arvatenkin tavaroiden ojentelu. Vaikka autoleikit ovatkin kova juttu, silti suurimmat hymyt ja naurut saadaan siitä, kun auto käydään ojentamassa jollekulle. 

Ja keräähän tämä temppu ihastulua myös vieraimmissa piireissä.

hetki tutkittiin...

...kunnes lopulta kiikutettiin yksi lehti äidillekin.

 Kävimme eilen ensimmäistä kertaa seurakunnan järjestämällä Perhetuvalla, jonne tervetulleita ovat isät, äidit, isovanhemmat, lapset sekä kaikki kotona olevat. L viihtyi ja oli tavattoman reipas, vaikka olimmekin ensimmäistä kertaa tuollaisen perhekerhon hälinässä. Heti ojenneltiin autoja muille äideille ja lopulta pari myös minulle. Perhetupa kokoontuu joka toinen keskiviikko ja odottelemme jo innolla ensikertaa!

Muuten elomme on ollutkin hyvin väsyttävää, sillä jo kahtena yönä olemme heräilleet kolmen tunnin välein (hampaat....) ja päivisin tuntuu, ettei virtaa tahtoisi riittää mihinkään.

Riitti sitä tosin uuden reseptin kokeiluun,

Kanaa

Fetaa

Herkkusieniä

(Sipulia, valkosipulia, suolaa, pippuria)

Pinaattia

Valio Crea Kolme yrttiä. 

+

pastaa ja salattia lisukkeena

Ja oli muuten nam! En tosin suosittele, jossei pinaatin mausta pidä. Jopa nirso taaperomme tykkäsi.

Fiilis on ollut väsymyksestä yhtä harmaa, kuin sääkin. 

 

(254) 1,5v

Villi ja vilkas, 
juoksee, karjuu, sotkee sekä kiukuttelee kuin aikamies konsanaan.

Kiipeilee kuin pieni apina ja virtaa riittää duracelpupun tavoin. 
Iso kasa temperamenttia pienessä paketissa.

Etunimen voisi virallisesti muutta täystuhoksi.

Välillä halu tehdä kaikki itse on niin kova, ettei muuta osata kuin itkeä jos taidot eivät vielä kaikkeen riitä. Välillä taas heittäydytään aivan vauvaksi ja esimerkiksi ainoa taito, joka ruokaillessakin osataan on pelkkä suun avaaminen oikein isoksi. 

Aina tekemässä kaikkea sellaista, mitä ei missään nimessä saisi tehdä.

Sanoja ei paljoa vielä tule vaikka asiaa onkin aina sanoja enemmän, kieli vain on omansa.

Äiti, auto, auuta, ota.

11,700kg ja 84cm pitkä.

Iso ja silti samalla niin pieni vielä.

253

Nyt on väsymys ollut kovaa sillä meillä on heräilty joka yö ja parhaimmillaan saimme keskiviikkoyönä valvoa kaksi ja puoli tuntia putkeen tuon kiukkuvillen kanssa. Onneksi sen jälkeen heräilyt ovat olleet astetta helpompia, mutta odottelen innolla sitä yötä, kun kertaakaan ei enää herätä ennen aamua. 

x____x 

Harvoin käytän hymiöitä teksteissäni, mutta tämä kuvaa tämän hetkisen fiiliksen parhaiten.

Kun aamut ovat taas parhaimmillaan alkaneet puoli kuudelta olemme lähinnä oleilleet kotona ja ulkoilutkin ovat olleet pikaisia, sillä sankarimme tahtoisi nukahdella jopa keinuunkin. Herkutelleet olemme turhaksi, sillä tein ensimmäistä kertaa elämässäni köyhiä ritareita ja niitä vedettiin niin paljon kuin napa veti (anteeksiannon hakua noiden kamalien öiden vuoksi?)

Torstaina käväisin illasta itse Sellossa, sillä tarvitsin pienen henkireiän poikaan noiden raskaiden öiden jälkeen. Paljon ei haaviin tarttunut ja edelleen ostoslistaltä löytyvät kumpparit sekä kevätkengät pojalle. 

Perjantaina käväisimme tuossa lähellä leikkimässä ja alan pikkuhiljaa tuntemaan, kuinka tähän pieneen naapurustoommekin tuntuvat nousevan ne kuuluisat kuppikunnat... Harmillista vain, sillä meitähän ei täällä ole tällä hetkellä kuin kolme äitiä lapsiensa kera kotona, joten ne kuppikunnatkaan eivät kovin isohkoja mahdu olemaan. Mutta ilmeisesti se olenkin minä, johon ei paljoa yhteyttä pidellä ja joka jään tämän mammakerhon ulkopuolelle. 

Tähän toiseen naapuriini en ole itse enää törmäillyt pitkään aikaan missään ja olen ihmetellytkin, miten niin samat ulkoiluajatkin ovat yhtäkkiä muuttuneet aivan kokonaan. Kahvikutsujakaan ei luonnollisesti putoile puhelimeen viestien muodossa enää ollenkaan. 

Perjantaina sitten viattomasti kysäisinkin toiselta naapuriltani, että onko hän kenties törmännyt tähän kolmanteen äitiin vähään aikaan ja vastauksen pohjalta he ovatkin ilmeisesti useimmin järjestelleetkin leikkitreffeja keskenään eivätkä ole vain minua mukaan pyytäneet. 

 Ilmeisesti kolmenkimppa ei toimi äitiydessäkään missään kauneimmassa muodossaan.