256

Tämän tuvan vanhemmille oli lauantaina tarjolla harvinaista herkkua, sillä poikamme päätyi ihka ensimmäistä kertaa mummolleen yökylään.

Saimme jo joku aika sitten kutsun mieheni tutun viisikymppisille ja mahdollisuudesta villiintyneenä keksimme ehdottaa äidilleni hoitokeikkaa, joka isoäitien tavoin innostui mahdollisuudesta hoitaa silmäteräänsä yön yli.

Perjantaina aloin jo hieman jännittämään seuraavan päivän tapahtumia ja lauantaiaamuna olotilaa voi kutsua jo aivan hirveäksi. Jännitys tosin katosi täysin siinä vaiheessa, kun näin miten pojan silmät kirkastuivat äitini luona eikä hän edes pahemmin noteerannut meidän poistumistamme, vaikka kovasti yritimme ovelta vilkutella. 

Seuraava hetki jolloin jännitys nousi oli vasta juhlissa, kun katsoessani kelloa tajusin että pian olisi pojan nukkumaanmenoaika.

Jännitin, jännitin ja jännitin.

Odotin vain sitä että puhelin soisi.

Vahtasin minuutti minuutilta.

Kunnes se lopulta soi.

"Kaikki hyvin, täällä jo nukutaan ja sänkyynkin sammuttiin alta viiden minuutin"

Helpotus oli suuri ja juhlamieli nosti taas hieman päätään. 

Myöhään emme juhlissa viihtyneet. Itse toimitin kuskin virkaa ja miestäkin alkoi lopulta tympimään juhlien hidas tempo, joten päätimme lähteä viettämään vapaailtaamme ihan oman kodin rauhaan ja vahtaamaan vielä viimeiset minuutit Bondista.

Sunnuntaina saimme kotiimme takaisin niin iloisen ja onnellisen pienen miekkosen että uskallan varmuudella todeta, ettei tämä yökyläily jäänyt viimeiseksi.

1-vuotiaamme

Minusta tuntuu, 

että yksi vuosi ei ole vielä koskaan kulunut näin nopeasti ja tuntunut yhtä lyhyeltä ajanjaksolta.

Ensimmäiset kuukaudet tuntuvat näin jälkeen päin ajateltuna olevan aivan yhtä usvaa,

 liekö syynä siihen se kuuluisa univaje vaiko temppuilevat hormonit,

 sitä en tosissanikaan tiedä. 

Tiedän vain sen, että niistä ajoista on hirveän vaikea muistaa yhtään mitään, mikä tällä hetkellä harmittaa kovasti.

 

Sain vihdoin viimein pari päivää sitten niputettua kaikki valokuvat kansioon tämän vuoden varrelta ja itkuhan siinä tuli. 

Se pieni kapalo, joka pari tuntia syntymänsä jälkeen tuhisi rintaani vasten tuntuu tällä hetkellä niin kaukaiselta tuohon taaperon alkuun nähden.

Taaperon alkuun, jota on valitettavasti siunattu tulisemmalla temperamentilla kuin vanhempiaan yhteensä. 

Välillä nipistän itseäni ja mietin, että onko tämä todella se sama pieni ja avuton poika, joka syliini laskettiin hieman yli vuosi sitten.

Yksivuotisneuvolassa poikaani kuvailtiin vilkkaaksi ja sitä hän todella on. 

Vaativa, vahvatahtoinen ja vilkas,

välillä hirveän vaikea miellyttää ja pitää tyytyväisenä. 

Ulkona on useimmiten kaikista kivointa, mutta sieltäkään ei vielä vain tukea vasten liikkuvalle lapsellemme tahdo löytyä tarpeeksi tekemistä ja useasti iskee kiukku.
Kiukku iskee myös silloin, kun sisälle yritämme palata - vaikka ulkonakaan ei hauskaa tuntunut olevan.

 

 Pituutta tältä minimieheltämme löytyy 77,3cm sekä painoa 9915g, joka syntyesään painoi 3080g ja oli 47cm pitkä.

Paljon on kasvettu, niin lapsi kuin äitikin. 

Äiti enemmänkin henkisesti ja lapsi fyysisesti.

Miehen kesälomakin loppui parahiksi lapsemme merkkipaalun kohdalla ja ensi viikolla alkaa taas arki tässä perheessä. 

Yritän myös panostaa tähän blogiin enemmän, nyt kun lapsen päiväuniajankin saan pyhittää vain omalle itselleni. 

Onnea iso-pieni L, 

vaikkakin hieman myöhässä tämän kautta!

 

Rairairai

Kävin eilen juhlistamassa lisääntyviä vuosiani eräässä paikallisessa pubissa.

Aloittelimme iltaa syömällä Rossossa maistuvat pitsat, joiden jälkeen kävelimme kaverini kanssa torin toiselle puolelle erääseen pieneen kuppilaan, jossa viihdyimme loppuillan terassilla. 

Isimies vahti kotona minimiestä.
Harmi vain, ettei ilma ollut kuin morsian.

Oli vaan niin virkistävää olla ihmisten ilmoilla pitkästä aikaa!

Karaoke karkoitti meidät kotiin jo kymmenen jälkeen, sillä terassi sulkeutui silloin ja sisälle olisi ollut pakko siirtyä.
Valitsimme siis suunnata omia reittejämme kotia kohti, minä taksilla ja kaverini kävellen. 

Jopa taksikuski osoittautui mukavaksi vanhemmaksi herrasmieheksi, jonka kanssa juttu luisti koko taksimatkan eikä kolmenkympin kukkaron kevennyskään lopulta ärsyttänyt niin paljoa.

Mies oli ihmeissään, kun kotiuduin jo ennen yhtätoista. 

En tosin ikinä ole ollut mikään hirveä riekkuja - lähden mieluiten ajoissa jo kotia kohti, varsinkin nyt kun aikaiset aamuherätykset ovat taattuja.

Jäin lopulta alakertaan nukkumaan piiloon mahdollisilta yöherätyksiltä ja mies kapusi yksinään minimiehen kaveriksi. 

Aamulla heräsin selkä ja niska aivan jäykkänä - alakerran pikkuruinen vieraspeti ei näemmä ole minun nukkumapaikkani ja selkä näyttää hyvin tottuneen pehmeään joustinpatjaan. 

Olisi pitänyt kaatua vain sovinnolla sohvalle.

Nyt fiilis on aivan mahtava ja hyvää mieltä on varastoitu varastoon rutkasti; ystäväni nimittäin muuttaa opiskelujen myötä toiselle paikkakunnalle, joten tapaamisemme tulevat harvenemaan rutkasti. 

Tuommoiset pienetkin irtiotot auttavat jaksamaan pitkälle.

Sydän

Kukkana hieman kärsinyt, mutta merkitys on se kaikkein tärkein.

Jälkijunassa haluan toivottaa hyvät äitienpäivät teille kaikille ihanaisille äideille!

<3

Tämä äitienpäivä oli minulle ensimmäinen laatuaan.
En saanut aamiaista vuoteeseen, mutta se ei haittaa sillä olemme ilmeisesti koko perhe huonoja syöjiä heti aamusta. 

Kukkakimpun sijaan sain ruukkuruusun x 2, jotka voin istuttaa pihalle.

Minua ei hemmoteltu pilalle ja minä olin myös se, joka sunnuntaina valmisti ruokamme. 
 Jopa vessankin pesin aivan itse.
 

Mutta siltikin ilman kaikkea turhaa hempeilyä ja hössöttämistä oli äitienpäiväni mitä mainioin.

Sainhan viettää sen parhaimmassa seurassa.

Alkuviikko & vappu

Maanantaina kävimme minimiehen kera kyläilemässä eräällä ystävälläni, jolla itselläänkin on arkeaan värittämässä tuollainen pojankoltiainen. 

Yleensä niin iloinen kyläilijämme on ilmeisesti laajentanut vierastamisensa miehistä myöskin toisiin lapsiin (ja vaihtelevasti myös naisiin ja kaikkeen mikä liikkuu), joten kyläily muuttui nopeasti vaunulenkiks. En kyllä valita, oli riemastuttavaa tehdä kerrankin hieman pidempi lenkki vaunujen kera. Maanantai oli kokonaisuudessaan oikea hulivilipäivä, sillä lähdimme vielä illalla tekemään viikkoiset ruokaostokset koko perheenä ja näiden reissujen johdosta tuon perheemme pienimmän yöunille saanti oli työn ja tuskan takana. Lopulta puoli yhdeksältä jäppiäinen rauhoittui ja vanhemmatkin saivat rentoutua television ääreen. 

Tiistaina vietimme kotipäivän vastapainona edellisen päivän hulinalle. 

Hengailimme pihalla ja ihmettelimme kaikkea.

 Kevät aukaisi kokonaan uuden maailman tuolle minimiehellemme.

Nimipäiväni kunniaksi sain tuolta miehekeeltä kaksi ruusua sekä vappupallon.

Keskiviikkona pihapuuhamme jatkuivat. Hyvästi kuivat oksat omenapuista sekä ylikasvaneet syreenipuskat.
Vappupäivän kunniaksi grillasimme kotitekoisessa Cola-BBQ marinadissa lilluneita possupihvejä.

NamNAM

Tänään Torstaina olemme taasen puuhailleet kotona. Illalla, kun mies kotiutuu töistä lähden ystäväni kera valloittamaan erästä Leppävaarassa sijaitsevaa ostoskeskusta ja varmaankin illalla kadun kaikkea sitä rahanmenoa.

Häähumuhaaveilua

Olen yksi niistä naisista, jotka salaa haaveilevat omista häistään ja kiroavat miestensä saamattomuutta, vaikka häiden mahdollisuudesta ei olisi aiemmin puhuttu sanallakaan.

Haaveeni eivät yhteisen lapsen myötä tietenkään pienentyneet, vaan odotukset kasvoivat yhä enemmän ja enemmän...
Samalla tuoden aivan uuden muodon siihen pettymykseen, kun ei sitä kosintaa tullut vieläkään.
 
Haaveilin siitä raskausaikani.
Haaveilin siitä synnytyssairaalassa.
Haaveilin siitä synnytyksen jälkeen.
Haaveilin siitä kotiin tullessamme.
Haaveilin siitä ihan satunnaisena viikonloppuna.
Ja kyllä,
haaveilin siitä isänpäivänä.

Ja kaikista eniten,
haaveilen siitä mekosta.

http://www.dressale.com

Tänään,  kun painoin kauko-ohjaimessa olevaa punaista nappia, aukaisi televisio eteeni jokaisen hääpuvustaan haaveilevan painajaisen,
Hulluna häämekkoihin.

Siinä sitten istuskelin, tämä yhteinen lapsemme sylissäni ja tuijottelin kateudesta vihreänä naisia, jotka saivat hyvällä syyllä kokeilla päälleen mitä kauneimpia mekkoa.
Ja vihaisena melkein murisin, kun he löysivät niistä luomuksista jotain nokan koputtamista.

Itse en ole suurien ja muhkeiden häämekkojen ystävä - silmäni lepää paremmin yksinkertaisissa, hieman vintage-henkisissä A-linjaisissa tai Empire vyötäröllä varustetuissa mekoissa. Ehkä myös V:n muotoisella pääntiellä. Hiuksiini haluaisin yksinkertaisen nauhan koristeeksi.

http://www.dressale.com

http://www.dressale.com

yksi tämän hetkinen suosikki
http://www.dressale.com

http://www.dressale.com

Jos väriteemaa tulisi päättää, tällä hetkellä päätyisin yksinkertaiseen musta-valkoiseen.
Musta kun tuntuu olevan minun sekä mieheni lempiväri, ainakin jos vaatteita katsoo.
Joukkoon voisi mahtua myös ripaus vihreää.

http://www.weddingchaircoverskent.co.uk/

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m7slvkdwYJ1r0bg3mo6_400.jpg

http://brideorama.com/

Nämä kirkuisivat nimeäni ja kovaa.

Ja se sormus?
Sanotaanko ihan suoraan, en pidä kultaisista koruista. Kaikista mieluiten pistän päälleni hopeaa,
mutta yhdet hopeakihlat kokeneena, en sitä valitsisi materiaaliksi enää johonkin, jonka toivoisin olevan ikuista.
Valkokulta on se minun juttuni.

http://weddingschannels.info/wp-content/uploads/2012/08/wedding-rings-white-gold-03.jpg

http://weddingschannels.info/wp-content/uploads/2012/08/wedding-rings-white-gold-01.jpg

Mistä itse haaveilet?
Ja jos häät olet jo kertaalleen suunnitellut, vastasivatko ne alkuperäisiä suunnitelmiasi?
Mistä lähdit liikkeelle, kun häitä aloit suunnittelemaan?

Kertokaa omia vinkkejänne suunnitteluun, 
jos meillekin vielä hääkellot joskus soisivat!

Ristiäiset

Voin jo näin alkuun todeta olevani todella huono bloggaaja, mitä kuvaamisen suhteen tulee. Mielessäni oli kuvata koko repertuaari, niin ruokatarjoiluista lahjapöytiin, mutta juhlahuumassa se unohtui aivan tyystin. 

En lopulta ottanut itse kuvan kuvaa ja valtuuttamani valokuvaaja kuvasi pelkästään sellaisia kuvia, joissa näkyvissä on aina jonkun pärstä. Lopulta kuvasin pelkät ristiäislahjat :D

Ensimmäiset 1000-sanaani kirja ja Vauva- omistajan opas.
Tuo vauvahommeli on muuten ihan hauska opus :D

Varasimme ristiäisiä varten lähikirkkomme, josta löytyi sopivasti myös seurakuntasali ja pieni kahvio. Kahvittelun saimme siis hoidettua kokonaan samassa rakennuksessa.
Ristiäispäivänä saavuimme kirkolle jo kello 12 laittamaan paikkoja järjestykseen ja itse kastetilaisuus alkoi klo. 14:00.

Se kaksituntinen ennen kastetta oli kyllä aivan oma lukunsa, en esimerkiksi ollut koskaan ymmärtänyt kuinka vaikeaa on päättää miten tarjoilupöydän katat.
Kyllä siinä lautasten paikkaa mietittiin moneen otteeseen ja kiisteltiin siitä, laitetaanko lusikat kahvikuppeihin valmiiksi vaiko ei.

Nalle pehmoleluja, toisella Mariskooli hienosti jalkojensa välissä :D

Oma lukunsa oli myös pojan saaminen kastemekkoonsa, johon tämä hyvin selkeästi sanoi vastalauseensa - ensimmäistä kertaa nimittäin falskasi vaippa pojallemme ne kuuluisat niskapaskat. ONNEKSI kastemekkoa emme vielä olleet päälle saaneet, vaan vasta valkoisen bodyn ja sukkahousut, jotka olivat kyllä aivan pelastamattomissa. Pikaisen pesun jälkeen vedimme miehelle niskaan harmaat rytkyt mekon alle ja onneksi ne eivät pistäneet turhan paljoa silmiin.

Itse koko kastetilaisuuden ajan, hyvin ylensyönyt, poikamme nukkui eikä edes silmiään räpäyttänyt kun päätä kasteltiin.

Myös koko kahvittelu jäi pojaltamme noteeraamatta, sillä sama uneliaisuus jatkui vaikka syli vaihtui koko ajan :D Hyvin rauhaisissa tunnelmissa saimme siis pojan nimeä juhlia.

Ja kysytte, että mikä se lopullinen nimi olikaan?
Luca
Sukunimensä poika sai lopulta äidiltään, 
ja siitä löytyy niin D:tä ja Q:ta, joten yksi pieni C ei siinä pötkössä paljoa silmiin pistä.

Vaatesetti, tulee poika isäänsä :)

Hauska pehmolelu ja suloinen pieni torkkupeitto

Pikkuiset tossut ja villasukat

Jakkara, apinanleipäpuuta.

Pieni Mariskool ja villasukat

Itkuhälytin, nallepehmo ja kummit ry:n kuvakehys

Risiäisistä käteemme jäi ihanat muistot, kasa lahjoja ja suurin piirtein puolet 40 hlö:n kermakakusta,
hiukooko kenenkään kakkuhammasta kenties?

29+6

Hei vaan kaikki,
täällä vielä ollaan.

Olen pysytellyt hiljaisena, ihan siitä syystä että juurikaan mitään kerrottavaa ei ole sattunut.
Olemme lähinnä nyhjänneet kotona, muutamia kauppareissuja lukuunottamatta.

Tänään olin suunnitellut reissua Ikeaan, mutta toisin kuitenkin kävi. Aamulla herätyskellon soidessa sammutin sen turhankin helposti ja lopputuloksena oli se, että heräsin vasta yhdentoista aikaan. 
Silloin lähtö ei enää innostanut, lähinnä turhautti itseäänkin tuo pitkään nukkuminen. Tuntuu lopulta aina siltä, että puoli päivää on mennyt hukkaan.

Odottelemme innolla juhannusta ja sitä, että mieskin saa pitkästä aikaa hieman pidemmän vapaan.
Viime juhannuksen vietimme perinteisesti mökkeillen ja täytyy kyllä tunnustaa, että hieman harmittaa jäädä tänä vuonna kotiin. Tuudittaudun siihen ajatukseen, että mökkeilemään nyt pääsee melkeinpä koska tahansa.

Syy siihen miksi jäämme kotiin on tavoitteemme päästä läiskimään laattoja kylpyhuoneen seiniin (vihdoinkin!) Katsotaan kuinka käy, mutta toiveikas olen.
Jos projekti pääsee alkuun, lupaan ottaa ainakin yhden kuvan todisteeksi. 

Mitä teidän juhannukseenne sisältyy?

Myös tuota pinnasänky-projektia olen hitaasti päässyt jatkamaan ja päädyt olen jo lakannut valmiiksi, mutta laidat osoittautuvat kokonsa puolesta ongelmallisiksi. Niitä on todella vaikea pyöritellä yksinään puolia lakatessa ja kun miehellä ei ihan aina ole aikaa tulla pidikkeeksi, etenee projekti hitaasti mutta varmasti.

Innostuin myös ajatuksesta tuunata tuota Kelan laatikkoa kauniimmaksi ja käyttää sitä ensisänkynä pinnasängyn sisällä, mutta en ole vielä saanut selkeää kuvaa siitä, millaiseksi haluaisin omani askarrella.
Googlettelin hieman muiden tekosia ja täytyy sanoa, että upeita kyllä löytyi.
Toiset ne vaan ovat niin käteviä käsistään, että ihan kateelliseksi tässä tulee.

Tänään edessä on vielä jättimäinen ruokakauppakierros, sillä kammoan kauppoja aina viimeisenä päivänä ennen pyhiä.
Se ihmisten määrä on jotain aivan tajutonta.
En myöskään ymmärrä sitä, että miksi kaikki tuntuu seisahtuvan silloin kun kauppa on yhden päivän kiinni. Vikana iltana sitten hamstrataan kuin viimeistä päivää sitä vessapaperia rullakaupalla ostoskärryyn ja kauhealla kiireellä rynnitään kassoille.
Tänäänhän en ole itse menossa tekemään samaa.

Jos en huomenna kirjoittele, niin  haluan tässä vaiheessa jo toivottaa
iloiset juhannukset kaikille ja toivotaan, että säät pysyvät lämpöisinä!

punainen tupa ja villiintynyt nurmikkomme

Ps. Lisäilin Maha-välilehteen uuden kuvan.
Pps. Lisäilin myös tuonne sivuelementteihin leikkimielisen kyselyn nyyttini sukupuolesta, kun tajusin etten sukupuolta ole tänne paljastanut. Veikkailkaa ihmeessä ja paljastan totuuden kyselyn päättyessä ;>

--------------------

I have been taking a little break, because nothing has really happend.
We've been spending time at home. Lazy us
I added a little quiz on the right there, about the sex of my baby. Called "Nyyttini on..."
The first option is girl and second one boy.
So keep guessing and I'll reveal the truth when the quiz ends ;>

Ystävämme alkoholi

Raskauden aikana olen pohtinut omaa suhdettani suomalaisten rakastamaan ystävään, alkoholiin.

Olen itse ollut varhaisherännyt kyseiselle tuttavuudelle, en muista milloin ensimmäisen kerran maistoin alkoholia, mutta ensimmäisen kännini muistan.
Olin silloin 17-vuotias ja kyseessä entisen seurustelukumppanini ylioppilasjuhlat.
Myönnän, ennen tuota maagista tapahtumaa olin kyllä maistellut aiemmin, tuolloin vaan maistelu meni hieman pidemmälle.

täältä

En ole koskaan ollut alkoholin suurkuluttaja enkä tiedä johtuuko se pitkälti siitä, että tutustuin tapaan vasta melkein täysi-ikäisenä. Kaikki kerrat jolloin olen vahvasti humaltunut voidaan laskea yhden käden sormilla.
Mutta kyllä, baareissa on tullut käytyä ja monesti kuppilaan lähdettyä sille yhdelle.
Monen muun tavoin, olen pystynyt pitäytymään siinä yhdessä monesti.

Olen myös ollut baarissa usein selvinpäin, kuskina ja muuten. Useimmiten omat baarireissuni ovat sisältäneet maksimissaan 3-4 tuoppia, jonka jälkeen olen siirtynyt joko limuun tai veteen.
Siltikään raittiiksi henkilöksi minua ei ole voinut sanoa.

Minulle ei siis ole ollut kovinkaan vaikeaa siirtyä nollatoleranssiin raskauden myötä.
Ainoa kerta, kun olen toivonut että olisin voinut hieman juoda olivat omat valmistujaisjuhlani.
Ei minun edes erityisemmin tehnyt mieli juoda, mutta kaiken se aherruksen päätteeksi olisin halunnut ottaa edes sen yhden kaljan.
En tietenkään silloin juonut ja sovimme  ystävieni kannsa, että otamme juhlat uusiksi joskus myöhemmin, jolloin myös minä voisin hieman tutustua lähemmin alkoholinkäytön iloon.

Juhlimme silti ystäviemme kanssa sinä iltana, minä vesilinjalla ja muut omillaan.
Illan aikana kuulin kommenttia siitä, että miten mukavaa oli että siltikin tulin paikalle.
Ymmärsin vihjauksen liittyvän siihen, että tulin siltikin vaikken juoda voisi.

Täytyy todeta, että olen hieman yllättynyt tästä reaktiosta mitä raskaus on aiheuttanut sosiaaliseen elämääni. Kuten todettu, olen aiemminkin juhlinut ystävieni kesken selvinpäin, mutta sitä mukaa kun mahani kasvaa myös kutsut yhteisiin illanviettoihin vähentyvät.
En enää kelpaa edes kuskiksi.
Enkä itse enää viitsi yrittää tuppautua.

Meillä myös mies on osallistunut tähän tipattomaan aikaan.
Ja täytyy sanoa, että herran tipattomuutta se vasta onkin ollut mielenkiintoista seurata. Mies itse suhtautuu tipattomuuteensa hyvin ja vaikka ehdotus alunperin tulikin minulta, päätti mies ryhtyä siihen aivan itse.
Mutta miehen ystävät tuntuvat aina silti ymmärtävän, että minä olen se joka pitää korkin suuta kiinni.
Kun olimme juhlistamassa eräitä syntymäpäiviä, tuli juhlaporukasta vaimeita soraääniä mieheni limulinjalle ja lopulta minulta kyseltiin sitä, että kai minä nyt annan miehen pitää vähän hauskaa poikien kanssa.
Olin myös kuulemma pilannut hyvän alkoholistin.
En edes viitsinyt vastata kysymyksiin mitään, sillä loppujen lopuksi mies tekee päätöksensä itse, mutta soraääniä ei tahtonut hiljentää edes tieto siitä että olimme tulleet juhlapaikalle omalla autolla.
Ja yleisessä tiedossa on, että minähän en mieheni autoa aja.
Lopulta he luovuttivat, mutta minua vannotettiin ryhtymään kuskiksi elokuussa eräille toisille syntymäpäiville.
Jotta mies saisi hieman pitää hauskaa poikien kanssa.

Sori pojat, laskettu aikani on elokuussa enkä tosissani ajatellut viimeisilläni ryhtyä kännikuskiksi.

Olen ollut tietoinen siitä, kuinka paljon juomattomuuttaan joutuu puolustelemaan tässä yhteiskunnassa ja vaikka minulta se tällä hetkellä hyväksytään, tietää se siltikin ongelmia miehelleni.
En nimittäin haluaisi, että raskauteni romuttaisi myös mieheni sosiaalisen elämän.

Oddness

Näin pitkään pidin eilen tuota hattua päässäni, juuri ja juuri kuvan verran.
Sen hankkimiseen uhrautui 4 vuotta elämästäni, enkä ole kyseisten juhlien jälkeen suostunut laittamaan sitä päähäni ennen tätä kuvaa.
Näyttää siltä, että lakin pysyvä koti on siinä pahvilaatikossa, jossa sen aikoinaan kannoin kaupasta uloskin.
Kertooko jotain innostani, jolla edes lähdin kyseistä hattua tavoittelemaan?

Omat vappusuunnitelmamme olivat melko hiljaiset, kävimme miekkosen ystävän synttäri/vappusyömingeillä ravintolassa ja syötyämme palailimme kiltisti kotiin muiden jatkaessa vielä iltaansa Helsingin yöhön. Ruoka oli kyllä todella hyvää, mutta alunperin järkytyin oman annokseni koosta, se oli nimittäin valtava. Alkujärkytyksen laannuttua tajusin että onneksi  ribseissä on puolet luuta, joten hyvällä ruokahalulla annos lopulta katosi kuin katosikin.

mies muisti kukilla ennen ravintolaan lähtöä

Sunnuntaina käväisimme myös Lapsimessut katsastamassa, itse kyllä hieman petyin tarjontaan ja lopulta teimme ostoksia pelkästään yläkerrassa olleelta OutletExposta. Olen kyseisillä messuilla käväissyt kerran aikaisemminkin, mutta edellisestä kerrasta en tahdo muistaa muuta kuin lapsen paimentamista, sillä mukana oli ystäväni ja hänen veljensä lapsi. Tälläkin kertaa oma pääni meni pyörälle siinä lastenvaateviidakossa ja lopulta emme viitsineet edes pitkään siellä kierrellä vaan siirryimme ModelExpon ja PetExpon tarjonnan pariin. Vastaan tuli mm. karvattomia marsuja?! Kyseisten otusten olemassaolosta en ollut aiemmin kuullutkaan, joten uteliaana kaivelin hieman ja löysin lopulta lisätietoa täältä.

Moisture Kick
ihan mukaiselta tuntui ainakin ensimmäisen käyttökerran jälkeen, löytö Outlet Exposta

Toinen ostoksemme, Tefalin paistinpannu, myös Oulet Exposta

Tavarasaldomme Lapsimessuilta oli siis päätähuimaava. Ja lapsiystävällinenkin vielä.