Perjantai

Aamumme alkoi tänään poikkeuksellisesti sähkökatkon merkeissä.
Minari herätteli minut jo hieman ennen kuutta, mutta nukahti lopulta uusiksi. Minä tosin olin taas kerran siinä vaiheessa jo aivan hereillä, joten itse kapusin alakertaan.
Jo huoneen ulkopuolella huomasin ettei pieni yövalo rappusissa pala ja olohuoneessa oleva digitaalinen kelloradio on pimeänä. 

Keittiöstä löysin vielä miehen jättämän lapun, että sähköt olivat menneet hieman ennen hänen töihin lähtöään.

Siinä sitten hetken aikaa pohdiskelin vaihtoehtoja aamupuurolle, mutta onneksi sähköt palasivat ennen puolta kahdeksaa ja hieman ennen, kun L uudemman kerran heräsi.

Meillähän sähkökatkos tarkoittaa sitä ihananuutta, että edes vettä emme saa kaivosta ja lämmityskin toimii pelkästään puulla. 

Pari talvea sitten, niiden pitkien sähkökatkosten aikana, mies joutui ottamaan töistä vapaata pitääkseen lämpökattilassa lämpöä yllä, jotteivat putket vain jäätyisi.

Mutta tosissaan, siitä pienimmästä.

Parin viime päivän aikana tuolle minimiehelle on avautunut kokonaan uusi maailma lattiatasoa korkeammalla, sillä poju on nimittäin oppinut kiipeilemään ja nojaamaan tukea vasten polvillaan (välillä myös jalat suorana). 

Parhaimmat paikat, joita vasten poika tykkää nousta ovat sitteri, säkkituoli sekä olohuoneen pöydän alataso ja sen korkeammalle ei ihan vielä päästä. 

Tosin sohvanreunan ja televisiotason korkeutta mittaillaan jo kovasti katseella sekä kädellä kurkotetaan.

Ihaninta tässä kiipeilyssä on aina se moksahtava alastulo varsinkin nyt, kun en tämän kipeän olkapääni kanssa kunnolla pysty poikaa ylös nostamaan ja tietysti nyt, kun kuolhuja tulee nonstoppina pitäisi syliin päästä vähän väliä.

 

Eilen otettiin jo pariin otteeseen ensimmäisiä konttausaskelia, mutta konttauksen ideaa ei tuo pikkuinen tuntunut ihan vielä ymmärtävän, sillä ryömiminen on vielä ykköskeino liikkua.

Istuminen on seuraavanlaista:

Syöttötuolissa istutaan jo selkä suorana sekä silloin, jos pojan istumaan laittaa aikuisen toimesta. Itekseen hän kampeaa itsensä tuollaiseen asentoon ja ottaa tukea toisella kädellä ja puuhastele näin aikansa, kunnes taas kääntyy mahalleen ja jatkaa matkaansa.

Nyt alkaa minustakin välillä tuntua siltä, että silmät selässä eivät olisi mikään huonompi lisävaruste...

Ostoksia!

Pellavapusero, 80cm

  

Shortsit, 80cm

Pellavahousut, 80cm

  

Arvata saattaa, että suurinosa ostoksista koskee aina tuota pientä jässikkää.
Näiden lisäksi olen ostanut hellehatun, mutta kaippa semmoinen pitäisi toinenkin hankkia varahatuksi. 

Itseäni raaskin lahjoa tällä Rimmelin uudella huulilakalla sekä hiusvärillä, sillä juurikasvu alkaa olemaan jo aika armoton.

Meillä muuten harjoitellaan kovaa vauhtia istumista!

Tässä jo itsekin toivoo, että pian onnistutaan sillä turhautuminen tuntuu välillä olevan niin suurta ettei mitään rajaa.
Äidin pieni mattimyöhäinen <3

Tula tuli taloon

 Ja meillä siihen taidettiin rakastua.
Äiti tykkää,

isi tykkää

ja lapsi tykkää vaihtelevasti.

Omalle selälleni tässä on totuttelua, mutta vielä ainakaan ei suurempia naksahduksia ole kuulunut. 

Oli reppu kuinka ergonominen tahansa niin kyllä minun hieman vinksahtaneessa selässäni kantaminen tuntuu aina jälkeenpäin.
Repun kanssa ei niinkään, 

mutta sen pois oton jälkeen kyllä.

Mutta ehkä sekin on totuttelukysymys.
Ja opettelukysymys. 

Vaunut, rattaat, reppu vai liina?

8 kk Neuvola

Aamumme oli aivan kamala. 

Pyysin miestäni herättämään (katsomaan että myös MINÄ herään) aamulla töihin lähtiessään, jotta selviydyn pojan kanssa hyvissä ajoin itsekin neuvolaan. No, eipä olisi tarvinnut huolehtia, sillä luonnollisesti tuo pieni herätyskelloni herätti minut ensimmäistä kertaa viideltä. 

Kyllä, viideltä.

(monena aamuna meillä on nukuttu jo seiskaan/puoli kahdeksaan sen kuuden sijaan)

Mutta ei, ei tänä aamuna.

En pahemmin siitä enää itse nukkunut vaan pyörin sängyssäni puoli kuuteen, jolloin päätin varovasti nousta itse.
Alhaalla keittelin itselleni kahvit ja moikkasin myös töihin lähtevän miehen ja kun kuudelta pääsin kuppeineni olohuoneen sohvalle pärähti itkuhälytin päälle. Puolisen tuntia vielä yritin poikaa nukuttaa, kunnes luovutin ja otin hänet seurakseni alakertaan. 

Kyseisen aamusekoilun jälkeen onnistuin vielä väsyneenä kastelemaan läpimäräksi täysin puhtaan bodyn hihan (vaihtoon meni) sekä syöttämään aamupuurot lähinnä minimiehen housuille, jotka myös menivät vaihtoon. 

Vaihdoin myös kahdet vaippakatastrofit ennen lähtöä, viimeisin ihanasti kymmenen minuuttia ennen auton starttaamista.

Vaippakatastrofien epätoivoisuuden selittäköön seuraava lause: 

tällä hetkellä meille tulee lämmintä vettä vain hellan kautta.

Voi luoja, 

että väsytti.

 Neuvolassa meitä oli vastassa lääkäri sekä terveydenhoitaja ja hieman pelkäsin miten käynti sujuisi tuolta vierastamaan oppineelta JA VÄSYNEELTÄ minimieheltämme. Poika tosin todisti epäilykseni vääriksi hymyilemällä lääkärisedälle koko suunsa mitalla ja papattamalla viimeistä päivää.

Ei se vaan minulle ikinä noin väsyneenä... 

Lääkäri kehui terveeksi ja iloiseksi pojaksi, 

pituutta löytyi 72,5 cm 

painoa 8575g 

pipo 44.6

Terkkari rohkaisi antamaan ruokaa niin paljon kuin napa vaan vetää ja painottamaan soseruokiin maidon sijaan. Mutta poika kuulemma kasvaa tasaisesti, vaikka painoa ehkä hieman vähäisesti onkin. 

Loppuun haluan pyytää anteeksi, jos teksti on jotenkin kangerteleva. Yöunien pidennettyä ovat minin päiväunet lyhentyneet nysiksi, joten useimmiten pojan nukkuessa heittelen kiireessä pyykit koneeseen/tiskaan ja saatan juoda kahvia kupin. Nytkin tuntuu, että yritän kursia tätä tekstiä kasaan hirveällä hulinalla ja samalla mietin vain kaikkea, mitä pitäisi ehtiä vielä tekemään.  

Ja nyt meillä näemmä herättiinkin, eli nekin asiat taitavat jäädä tältä kerralta tekemättä.

Jes. 

Alkuviikko & vappu

Maanantaina kävimme minimiehen kera kyläilemässä eräällä ystävälläni, jolla itselläänkin on arkeaan värittämässä tuollainen pojankoltiainen. 

Yleensä niin iloinen kyläilijämme on ilmeisesti laajentanut vierastamisensa miehistä myöskin toisiin lapsiin (ja vaihtelevasti myös naisiin ja kaikkeen mikä liikkuu), joten kyläily muuttui nopeasti vaunulenkiks. En kyllä valita, oli riemastuttavaa tehdä kerrankin hieman pidempi lenkki vaunujen kera. Maanantai oli kokonaisuudessaan oikea hulivilipäivä, sillä lähdimme vielä illalla tekemään viikkoiset ruokaostokset koko perheenä ja näiden reissujen johdosta tuon perheemme pienimmän yöunille saanti oli työn ja tuskan takana. Lopulta puoli yhdeksältä jäppiäinen rauhoittui ja vanhemmatkin saivat rentoutua television ääreen. 

Tiistaina vietimme kotipäivän vastapainona edellisen päivän hulinalle. 

Hengailimme pihalla ja ihmettelimme kaikkea.

 Kevät aukaisi kokonaan uuden maailman tuolle minimiehellemme.

Nimipäiväni kunniaksi sain tuolta miehekeeltä kaksi ruusua sekä vappupallon.

Keskiviikkona pihapuuhamme jatkuivat. Hyvästi kuivat oksat omenapuista sekä ylikasvaneet syreenipuskat.
Vappupäivän kunniaksi grillasimme kotitekoisessa Cola-BBQ marinadissa lilluneita possupihvejä.

NamNAM

Tänään Torstaina olemme taasen puuhailleet kotona. Illalla, kun mies kotiutuu töistä lähden ystäväni kera valloittamaan erästä Leppävaarassa sijaitsevaa ostoskeskusta ja varmaankin illalla kadun kaikkea sitä rahanmenoa.