Hyvin itseasiassa. Poika nukkui suureksi yllätykseksi ensimmäistä kertaa yli kuukauteen koko yönsä heräämättä, mutta itse en suoriutunut yöstä yhtä urhoikkaasti. Heräilyyn tottuneena heräilin jatkuvasti siihen, että milloin se poika nyt herää enkä luonnollisesti herättyän meinannut saada enää millään unta, joten pyörin ympäri sänkyä maailman suuri nuppi otsassani.
Pariin otteeseen pojan pinnasängystä kuului yön aikana pientä kitinää, joka kuitenkin loppui ennen kuin ehti kunnolla edes alkamaan. Ilmeisesti örisi vain unissaan. Puoli seitsemän aikoihin sängystä ponkaisi hieman hölmistyneen oloinen pörröpää, joka palkinnoksi hyvin nukutusta yöstä pääsi vielä hetkeksi äidin kainaloon. Uudelleen ei enää tosin nukahdettu, joten aamun aloitimme puolitoista tuntia normaalia aikaisemmin, mutta en viitsi valittaa. Mieluummin putkeen nukuttu yö ja aikainen herätys, kuin monta herätystä yössä ja lopullinen herätys yhdeltätoista.
Aikaisen herätyksen turvin käväisimme heti aamusta kaupalla hakemassa maitoa ja muita pieniä tarvikkeita, jotka viikoittaiselta kauppareissulta unohtuivat.
Ajattelin ensiksi että kauppareissun yhteydessä olisimme käyneet keinumassa läheisen asukaspuiston keinuissa ja hoitaneet ulkoilun samalla, mutta näin jälkeen päin kiitän itseäni siitä, ettemme siihen ryhtyneet. Poika oli kotiin palatessaan jo aikamoisen väsynyt, joten kotipihallakin ulkoilu tuntui olevan pelkkää kiukuttelua kaikille ja kaikelle. Lopulta vetäydyimme takaisin sisälle sohvalla hetkeksi lepäilemään ja lopulta poika jaksoi hienosti lounaaseen asti ja kävi nukkumaan varttia vaille kaksitoista.
Listää tälläisiä öitä, mutta lisänä se että myös MINÄ osaisin nukkua.
