Eipä mulla muuta

<3

Itse aiheutettu stressi.

Pääsiäisen jälkeen pärähtää tuolle miekkoselle pyöreät vuodet kuppiin.

Minä naisena stressaan tätä tapahtumaa aivan kamalasti lähinnä siksi, etten yhtään tiedä mitä miehelle ostaisin lahjaksi.

Aivan kuin kaikki hyvät miehet, myös tuo oma miekkoseni jatkuvasti toitottaa ettei hän halua mitään, eikä tarvitse kakkuakaan leipoa.
Mutta, kun minä haluan?

Tänään aina mahdollisuuksien mukaan olen istunut tietokoneen edessä ja hakukoneet ovat huudelleet hallelujaa. Hakusanoiksi ovat nyt vakaasti junnautuneet Harley Davidson, Metallica, Converse ja sivustoiksi joko EMP tai Leatherheaven.

kuva emp.fi

Ja siltikään en löydä yhtään mitään.

Kaikki keksimäni lahjaideat tuntuvat niin mitättömiltä synttärisankarin kerryttämiin vuosiin verratessa. Jotenkin tuntuu, että lahjan tulisi olla jotain megalomaanisen hienoa ja isoa ja kallista. 

 

 

kuva emp.fi

 

Yhtäkkiä tuntuu, etten tunne miestäni ollenkaan. En keksi yhtään mitään, mistä hän tuntuisi pitävän. Kaikki t-paidat ja muut vaatekappaleet ovat omasta mielestäni aivan tajuttoman hienoja ja heti perään nousee epäilys. 

 Ei, ei hän varmaan tuosta pitäisi.

kuva emp.fi

Kaikki mitä löydän, tuntuu niin hirveän persoonattomalta.
Sitä samaa vanhaa, paita sieltä, muki tuolta ja fiilis hey, I really did think of you - not 100% omasta päästä.

Mattimyöhäisenä olen jo sisäistänyt sen tosiasian, että tilaamalla lahjaa en millään saa syntymäpäiväksi itselleni. 

Mutta yritän positiivisesti ajatella, että parempi lahja myöhässä kun ei lahjaa ollenkaan. 

Voi sinä kauhea,

täysin itse aiheutettu stressi,

mene jo pois.

Muistelua: 6kk

Tänään pärähtäneen kuukausiluvun kunniaksi ajattelin tehdä yhteenvedon viime kuukaudestamme. 

6kk

Syöminen
 L päätti puolen vuoden kunniaksi vieroittaa itsensä aivan kokonaan imetyksestä. Aluksi rinta kelpasi öisin, mutta hyvin pian myös yösyönnit loppuivat joten niiden myötä loppui koko imetys. Onnistuin siis juuri ja juuri imettämään pojua sen puoli vuotta.

Soseita aloimme syömään enemmän, kasviksista tutuiksi tulivat bataatti, porkkana, kukkakaali, parsakaali, peruna ja maissi. Hedelmistä päärynä, mango, persikka sekä banaani. Omena maistettiin myös, mutta siitä luovuimme vielä hetkeksi. Mustikkaa, vadelmaa sekä ruusunmarjaa olemme myös maistelleet. Puuroissa olemme vielä pitäytyneet kaura- sekä riisipuurossa, lihoissa taas kanassa ja possussa. 

Aamupala syödään puoli seitsemän maissa, riippuen hieman siitä moneltako olemme heränneet. Puuroa+ maitoa n. 1dl. Lounas ensimmäisten päiväunien jälkeen, hedelmäsosetta kahden maissa ja liha-kasvissosetta puoli viideltä ja iltapuuro seitsemältä. Maitoa välissä niin paljon, kuin napa vetää. Maitomerkkinä Tuuti 2.  

Uni

Yöunet alkavat meillä nykyisin 19:30 maissa. Kuten ylhäällä totesin, yösyömiset jätettiin pois joten ylös noustaan kuuden maissa aamulla. Kyseiset yöunet nukutaan harvemmin aivan putkeen, mutta niitäkin harvinaisuuksia on sattunut. Yleensä nostan tutin pojalle suuhun kerran yössä, pahimmillaan kahdesti.
 
Ensimmäiset päiväunet nukutaan kahdeksasta yhdeksään, toiset 11.30-13.30 ja viimeiset illalla, neljän ja viiden hujakoilla. Nuo pidemmät päiväunet ovat välillä vaikeammat, mutta selvästi niille tarve vielä on.

Vaatetus

Vaatekokona toimii 68cm ja välillä päälle laittelen 74cm, mutta harvemmin. Ne ovat pituudesta vielä hieman turhan väljiä. Vaippakoko nelonen, öisin käytössä Pampersin Baby Dry, päivällä vaihdellen joko Active Fit tai Easy Up-pants.

 
Kehityksen kulmakivet

Suurin saavutus kyseissä kuukaudessa taitaa olla ryömimään oppiminen. L ryömii eteen ja taakse, sekä kääntyy mahallaan koko kellotaulun verran. Mahallaan viihtyy edelleen parhaiten, jonka vuoksi ei oikein vielä hallitse takaisin selälleen kääntymistä. Tai ehkä hallitseekin, mutta tekee sen älyttömän harvoin. Konttausasentoon myös noustaan nykyään päivittäin ja kovasti itseään heijataan, joskin eteenpäin ei olla vielä senttiäkään päästy. Sitä odotellessa...

L vie käsiään päänsä päälle sekä tavoittelee leluja myös sivultaan. Lempileikiksi on muodostunut lelujen hakkaaminen, mieluusti joko lattiaan tai pöytään. 

Iloksemme myös temperamentti on kehittynyt aivan valtaisesti ja L tekee nopeasti selväksi sen, jossei jostain pidä.  

 Voi sitä huutoa, kun raukan vie ikkunan äärestä liian nopeasti pois.

Viikonloppua

En nyt haluaisi manata, 

mutta pikkuhiljaa arvuuttelen, koska tämä flunssa-aalto rantautuu kunnolla myös meille. Pikkujannu on köhinyt nyt vaihtelevissa määrin ja nenäkin vuotaa, mutta siihen tämä kevätnuha tuntuu junnautuneen.

Viikonloppukin vietettiin siis hyvinkin letkeissä merkeissä, sillä pahemmin emme viitsineet missään juosta, ettei tuo pojan köhä menisi pahemmaksi. Aina vaan tuntuu, että nuo yhteiset hetket hujahtavat niin nopeasti ohitse ja taas alkaa uusi viikko. Ja taas odotetaan viikonloppua.

Känkkäränkkä tuntuu nyt ainakin hetkeksi kaikonneen, sillä iloa ja naurua on riittänyt monelle päivälle ja hyväntuulisuudesta olemme ottaneetkin kaiken irti. Onneksi tuo pieni nuhaisuus ei vielä ole häirinnyt pahemmin. 

Leikkeihin on löytynyt uusi vaihde ja tavaroiden perässä ryömiminen onkin yllättäen hirveän hauskaa. Myöskin se tuntuu olevan lempparia, kun saa tuttipullon korkkeja hakata olohuoneen parkettiin tai vaihtoehtoisesti ruokapöytään. 

Mitä enemmän melua, sen parempi. 

Ja sitä suurempi päänsärky kuuntelijalle.  

Tänään illalla otan sitä paljon puhuttua omaa aikaa ja lähden hoitamaan ruokaostoksemme tälle viikolle aivan yksinäni. Mutta nyt, itkuhälyttimestä kantautuva ääni kertoo taas velvollisuuden kutsuvan. 

PS. Olette lisääntyneet kivasti <3

Hassuin...

Halusin ihan mahdottomasti jakaa teille hassuimman lahjan, joka tuon lapsen myötä on meille rantautunut.

Ymmärrän, tämä ehkä vielä hämää: ihana valokuva-albumi.

Wait for it...

 Lämpenee, arvaatteko jo mitä tarkoitan?

 Kyllä, 

kyseinen kuvakirja on periaatteessa saksankielinen! 

Tietysti, kirjassa itsessään ei ole muuta tekstiä kuin tuo etusivun nimi tähän-kohta, mutta mukana tulleet tarra-arkit ovat pelkästään saksaksi!
Ja meistä vanhemmistahan ei kumpikaan ole saksaa sivuakaan koskaan lukenut, eikä kyseistä kieltä kansallisuudenkaan vuoksi osaa.

Nuo Mutter ja Vater ja Familie nyt arvaamalla menee, mutta kaikki muu on kyllä aivan hepreaa.
 

Ajattelin, 

jos näitä summanmutikassa mätkisi menemään ja jälkeenpäin sitten selvittäisi, mitä kyseinen teksti meinaa. 

Voisihan siitä huumoria saada aikaiseksi vielä vuosienkin jälkeen.

Että näin. 
Onkos teille päätynyt jotain, joka on hymyn nostattanut huulille?

Tunnustus

New Blog Love-tunnustus

Sain kyseisen tunnustuksen More Memories:in Jenniltä, suuret kiitokset!
Tämän tunnustuksen säännöt ovat seuraavat;

1. Kiitä ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle
2. Valitse viisi ihanaa blogia ( joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa
3. Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen, antavat sen eteenpäin.

Elämää E.T:n kanssa, http://pelkurinpaivakirja.blogspot.fi/
Ihanan piristäviä ja aidosti mukaansa tempaavia postauksia. 
Tuovat hymyn huulille.

Life with Millis, http://lifewithmillis.blogspot.fi/
Olen uudehko lukija, mutta kyseinen blogi vain nappasi. Perusarkea höystettynä hellyyttävillä kuvilla

Meidän pikku prinssi, http://pikkuprinssimme.blogspot.fi/
Vauva, herkun näköisiä leivoksia ja sitä parhainta; tavallista arkea. 

Pikkuista Odottaen, http://pikkuistaodottaen.blogspot.fi/
Ihan pieni vauva! Sopivasti tekstiä ja kuvia ja ylläri; vauva-arkea.

Onnen hetkiä, http://onnenhetkiblogi.blogspot.fi/
Toinen uudempi tuttavuus, ihana ulkoasu ja suloinen pieni konttailija.

 

 Olo on hieman kurja, yksi sana selittäköön kaiken: riita. 

Siitä ei sitten sen enempää.

Poju herätteli minut tänään jo ihanasti hieman ennen kuutta, joten olo oli aivan kamala, kun takana oli yllä sanotusta syystä huonosti nukuttu yö. Myöskään heti aamusta koettu mykkäkoulu ei nostattanut fiilistä, mutta naurun onneksi minusta kaivoi lopulta sylissäni pyörinyt pojankoltiainen. 

Ihanalla, iloisella hymyllään.

Ehkä lapsi arvasi, että äidillä oli mieli kehnona, sillä tänään ei kiukuteltu. Tänään on nukuttu kiltisti, leikitty ja jopa niin nätisti, että äitikin sai purkaa sydäntään hieman puhelimen välityksellä. Tänään on halittu, loikoiltu ja tuijoteltu ikkunasta ulos. Enää puuttuu vain lohtujäätelö.

 

Noh, ainakin ulkona paistaa aurinko.

Kun kaikki menee päin honkia.

Mieheni on perinteinen suomalainen tee-se-itse-mies. 

Oli kysymyksessä sitten kaakelointi, panelointi, pienet putkimiehen hommat tai hitsaus, kaikki kokeillaan aina ensin itse.

Onneksi tässä tapauksessa tieto ja taito kulkevat usein käsikädessä ja suurimmilta katastrofeilta olemme välttyneet. Täytyyhän myös kehaista, että helpotustahan se arkeen tuo ettei autoa tarvitse joka kolinasta korjaamolle kiikuttaa. Tai jos keittiön hana vuotaa, osaa tuo perheemme kaksilahkeinen tehdä asialle enemmänkin, kuin pelkästään nykäistä ympärille jesaria.

Eilen mies sai vihdoin inspiraation tehdä jotain juurikin tuolle vuotavalle keittiön hanallemme. Se on juuri sitä vanhaa mallia, josta löytyvät omat vipunsa niin kuumalle kuin kylmälle vedelle ja tarkoitus oli vaihtaa uudempaan. Ja sellaiseen, joka ei mielellään myöskään vuotaisi. 

Harmittavaa vain, että parhaimmatkaan insinöörintaidot eivät auta siinä vaiheessa, jos kaikki liitokset pitävät paremmin kuin hyvin, mutta itse vaihdettu hana on totaalinen katastrofikappale. 

Kyseinen, ihana uusi hanamme, vuotaa pahemmin kuin tuo vanha muisto -70 luvulta.

Se vuotaa jokaikisestä mahdollisesta välistä.

Että hyvää maanantaita vaan kaikille.

Ja kyllä, känkkäränkkäkin on vielä paikalla.

Känkkäränkkä

Se tuntuu muuttaneen meille pysyvästi,

hakekaa se joku pois.

Meille alkaa jo riittämään.

Ps. Uudet Ikea tuliaiset

VANDRING RUTA

Peitto/huopa

PATRULL FAST

Turvaportti

x2 

Plus toinen patjansuoja pinnasänkyyn.

Kuvat http://www.ikea.com/fi/fi/

Ha-Ha

Päiväunet olivat eilen iso no-no tässä taloudessa. Kyllä niille suostuttiin menemään nätisti ja nukahdettiinkin, mutta niiltä myös herättiin hirveän nopeasti. Hereillä taas oli hetken aikaa kivaa, kunnes kitisytti. Annoin lopulta kympin aikoihin kokeeksi Panadolia, toivoen että kahdentoista pitkät päikkärit onnistuttaisiin nukkumaan sen voimalla. 

Kova tankkaus yhdentoista jälkeen ja sänkyyn lopulta 11.30.

Ylös tuntia myöhemmin...

Kolmelta taas uni voitti ja niiltä päiväunilta herättiin vihaisempana kuin koskaan. Mikään ei ollut hyvin ja kaikki lelutkin vain suututtivat. Äidin naamakin oli tympeä ja töistä palaava isikin tervehdittiin puolihymyllä kitinän kera. 
Päätimme kuitenkin lähteä kokeilemaan onneamme kauppareissun muodossa ajatellen että ainahan voimme mahdottoman kitinän tullessa u-käännöksen suorittaa. Junnu veteli parin minuutin tehotorkut autossa ja niiden voimalla kaupassa taas jaksettiin jotenkuten. Ympärilläkin oli kaikkea ihmeellistä mitä katsella ja isillekin lopulta hymyiltiin.  

Kauppareissulla otin riskin ja päätin ostaa varastoon välikausipuvun, jos nuo pakkaset nyt ikinä hellittävät. Riskin otin siinä, että koko lapussa luki 80cm. 
Ajattelin, että L nyt ei turhemmin vielä parin kuukauden sisään tule paljoa liikkumaan ulkona muuta kuin rattaissa, joten hieman reilumpikin haalari käy. Jospa syksymmällä sama vielä menisi. Myöskään, jollei kokomerkinnöissä ollut sitten jotain vikaa, en saanut 74cm ja 80cm pukuihin pituuseroa paljoa tuota resoria enempää ja leveydessäkin vain hieman. Katsotaan, kuinka käy.

Viime yö oli myös oudonlainen, sillä normaalin 0-1 yöheräämisen sijaan L heräsi kolmesti. Yhdeltä, puoli viideltä ja kuudelta. Yritin vielä pariin otteeseen saada hänet uudestaan nukahtamaan silloin kuuden aikoihin, mutta luovutin niiden iloisten hihkaisujen edessä. Myöskin ensimmäisille päiväunille mentiin puolisen tuntia aikataulua edellä, joten katsellaan millainen päivä tästäkin tulee.

Ihanaa perjantaita ja tulevaa viikonloppua teille kaikille!

Ps. Juhlitteko?

Meillä, miehen unohdettua naistenpäivän, kyseinen torstai muodostui 

Burned Spaghetti and Ha-Ha (in your dreams) 

juhlaksi.

24h Baby-style, part 2

12:30 Värkkäilen omiani keittiössä. Välissä olen käynnistänyt jo tietokoneen ja kirjoitellut hetken tuota eilistä ykkösosaa. Menen ja kolautan uuninpeltiä hieman liian kovaa, joten yläkerrassa nukkuva L herää. Kyrsittää hieman.

12:50 Tahtojen kamppailua, saan L:n nukahtamaan....

13:15 ... hetkeksi, sillä taas itkuhälytin pamahtaa päälle. Iloista huhuilua. Vaikka L on silmämääräisesti tajuttoman väsynyt, ei hän siltikään tahtoisi nukahtaa. Aina, kun tutin nostan suuhun menevät silmät salaman kiinni, mutta kun alakertaan asti pääsen on tutti jo taasen tippunut. Yritän kuitenkin ja lopulta hän rauhoittuu uudestaan.
 
13:45 Poistun koneelta. Olen parinkymmenen minuutin aikana surffaillut facebookissa, lukenut seuraamiani blogeja ja selaillut sähköpostejani. Kaikkea turhaa, toisinsanoen. 

14:00 Otan pakkasesta hedelmä-marjasosetta sulamaan. Banaania, päärynää sekä puolukka-mustikkaa. Kaksi ensimmäistä home made, jälkimmäinen yhdistelmä kaupasta. Sotken kaikki yhteen. Kipaisen postilaatikolla, sillä L vielä nukkuu.

14:05 L herää juuri, kun saan ulko-oven kiinni. Haen hänet alas, vaihdan vaipan ja lasken lattialle ryömimään, kun nälkäkään ei vielä tunnu sen suuremmin kiusaavan. Katselen postit läpi ja meikkaan itseäni hieman. 

14:19 L ryömii varpaisiini kiinni ja unohdun kuvaamaan häntä hetkeksi. Istun hetken aikaa L sylissäni ja miekkonen ihmettelee omia varpaitaan. 

14:30 Sosetta nassuun, hyvällä ruokahalulla menee alas.

14:45 Kun ruoka on syöty, siirrymme olohuoneeseen. Leikimme, lauleskelemme ja juttelemme. L köllii välillä sylissäni, välillä tutkii lelujaan ja välillä osoittaa mieltään. Yhdessäoloa sillä perusmeiningilla. Taustalla soi Radio Suomipop. Alan saamaan tarpeekseni Mennyt mies-renkutuksesta sekä Levottomasta tytöstä.

15:30 L vaikuttaa väsyneeltä, joten vien hänet päiväunille. Puuhailen taas omiani, siistin kotia hieman ja valmistelen itsestäni ihmisen näköistä (aka meikkaan loppuun.) Olen jostain syystä kumman väsynyt, joten mihinkään suurempaan en jaksa ryhtyä. Lajittelen lopulta valokuvia sohvalla.

16:30 Hiivin yläkertaan katsastamaan L:llää. Yllätyksekseni, hän kölliikin vastaheränneenä sängyssään ja päätän käyttää tilaisuuden hyväkseni: onnistun imettämään pitkästä aikaa!
 
16:45 Portaat alas, näen ikkunasta kotiin palaavan miehen. Vaihdan vaipan ja päädymme lähikaupan kautta Kivenlahteen noutomurkinan perässä. Välillä näinkin, vaikka ruoanlaitosta pidänkin. L on hereillä melkein koko matkan, mutta viimeisillä metreillä alkavat silmät hitaasti valua kiinni. 

18:00 Kotona. Säälittää hieman pikkujannu, mutta onneksi hän piristyy  kotiin päästessä. Ruokaa. Syötyäni otan taas jalkoihini ryömineen pojan syliini. Odottelemme, että mies saa syötyä, jolloin hänkin saa tilaisuuden viettää aikaa L:än kanssa. 

18:45 Ryhdyn iltapuuron valmistukseen, mies leikkii L:llän kanssa olohuoneessa. 

19:00 Mies syöttää L:llän, jonka jälkeen päästään yöpuvun vaihtoon ja iltapesuille. 

n.19:15 Yläkertaan. Koetan antaa vielä vähän lisää maitoa makuuhuoneessa, mutta poika näyttää tulleen täyteen jo. Ei uppoa enää milliäkään. Nostan pullolle naureskelevan jälkikasvuni sänkyynsä ja peittelen. Luen iltasatua, pusuttelen ja toivotan hyvää yötä. L kääntyy puoliksi vasemmalle kyljelleen, ns "uniasentoon" ja tuntuu rauhoittuvan siihen.

Kuuntelen silti vielä hetken aikaa oven ulkopuolella. 

19:25 Itkuhälytinvahdissa, mies tiskaa puurolautasta ja pulloa. 

19:36 L tiputtaa ilmeisesti tuttinsa ja ähisee pienesti. Varmaankin puoliunissaan, mutta päätän silti käydä katsomassa. Hyvä niin, sillä ylös päästessäni poika jumppailee jaloillaan jo vaativan oloisesti. 

Palaan samantien alas ja istuudun sohvalle. Odottelen hetken aikaa, kunnes siivoan kaikki lelut lattialta pois omaan koriinsa. Syömme hieman vielä iltapalaa ja lopulta menemme itse nukkumaan kymmenen maissa.

-------------

04:00 L herää ensimmäisen ja ainoan kerran yön aikana. Haen hänet viereeni ja koetan tarjota rintaa, mikä osoittautuu turhaksi yritykseksi. L vain tuijottelee ympärilleen hämärässä huoneessa. Lasken hänet takaisin sänkyynsä ja laitan tutin suuhun ja eipä aikaakaan, kun poika on taas unten mailla. 

06:30 Uusi aamu alkaa.

24h Baby-style, part 1

11.03.2013

19:00 Iltapuuro syötynä, vaatteiden vaihdon ja iltapesujen kautta sänkyyn. Juo vielä makuuhuoneessa maitoa huvittavan pienen määrän, n.50ml.

19:30 Sleeping baby.

-----
12.03. 2013

00:45 Herään pieneen öhinään pinnasängystä ja nostan L:lle tutin suuhun. Hän jatkaa uniaan

06:00 Uutta ähinää, tosin syypää tähän heräämiseen taidan olla minä itse: olen nimittäin hiippailemassa juuri pois makuuhuoneesta. Tutti suuhun.

06:38 Äidillä kahvikuppi nassun edessä, televisiossa edellispäivänä tallennettu Matlock ja itkuhälyttimessä iloisesti hihkuva vauva. Juuri näin.

06:50 Aamupesut, pienoisen suihkuttelunkin kautta tehty. Ilopissa yllätti, niin äidin kuin pikkujunnun. Vien L:än hetkeksi leikkimään leluillaan ja samalla teen itse aamupuuron jannulle. 

07:00 .....korvike kiehahtaa käyttökelvottomaksi, kun tämä mamma napsii iloisena kuvia tähän kyseiseen postaukseen, uusi yritys....

07:20 PuuroKakkonen syötynä ja maidot juotuna, uutena asiana mustikkaa puuron seassa. Sininen poika tuloksena. Pikaisten suunpyyhintöjen jälkeen olohuoneeseen lelujen ääreen. 

08:20 Muumien lopputunnari pärähtää televisiosta merkkinä L:n unille. 
.... ja viisi minuuttia myöhemmin tuhistaan jo syvää unta omassa sängyssä, pienten itkujen kautta tosin. 

08:30-09:30 "Omaa aikaa", tiskaan tiskit, otan eiliset pyykit narulta pois ja viikkaan kaappiin. Laitan likaista pyykkiä uuden koneellisen, mutten vielä käynnistä konetta. Ehdin viettää oikeasti tätä omaa aikaa parikymmentä minuuttia ja katsoa aloittamani Matlockin loppuun, ennen kuin L herää.

09:45 Vartti sitten herännyt poju antaa äidille palautuksena hieman aamupuuroa. Leikkimatolleen. Body menee vaihtoon ja leikkimatto kuuraukseen. Keitän itselleni lisää kahvia, jotka nautin olohuoneen lattialla makoillen. 

10:10 150ml maitoa sitterissä, tosin kaksikymmentä minuuttia myöhemmin tuosta maidosta on jäljellä vielä 80ml. Pojalla ei tainnutkaan olla niin kova nälkä, kuin mitä luulin. Makoilemme olohuoneessa ja leikimme L:än leluilla, välillä otan pojan syliin ja lauleskelen. Välillä kutittelen varpaista. Vaikka L leikkiikin nätisti itsekseen ja on selkeästi kiinnostuneempi omista touhuistaan, tahdon silti näyttää, että äitikin on tässä vieressä. Seurailen välillä sivusilmällä Tunteita ja tuoksuja (saa nauraa.)

11:15 Laitan pojalle lounaan sulamaan, tänään onkin tarjolla bataatti-porkkana-kukkakaalia porsaanlihalla höystettynä. Huomaan samalla oman syömättömyyteni ja sosemössö näyttää yhtäkkiä hirveän viehättävältä.
L syö.

11:45 Vien itsensä täyteen ahmineen L:llän yläkertaan vaipan vaihdon jälkeen. Istun hetken aikaa rappusissa ja kuuntelen. Käyn kurkkaamassa ja näen iloisesti voimistelevan veitikan, nostan jumppatuokion aikana tippuneen tutin suuhun ja poistun huoneesta. 

11:55 Uusi kurkistus, L on unessa. Hiippailen päätyhuoneesta itselleni puhtaan paidan päälle, sillä olen hengaillut neuleessa koko aamun. Laiska minä. 
Alakerrassa laitan oman terveellisen lounaani uuniin. Tänään ei vaan jaksa muuta.

---

Vastaava 24h 2:kk iässä
Part 1
Part 2

Avautumista

Seuraava teksti on paikkapaikoin hyvinkin järjetön ja huonosti jäsennetty, lähinnä siksi, että kyseinen asia koskettaa minua vieläkin. Mietin pitkään, kirjoitanko tästä yhtään mitään, mutta päätin kuitenkin jakaa ajatuksiani teillekin. 

Omistan huonon ihon, sitä ei käy kieltäminen. 

Perintönä vanhemmalta saatu, mutta todellakaan ei rakkaudella annettu.

Vuosien varrella olen kuullut useasti kommentteja ulkonäöstäni ja lähinnä siinä negatiivisessa mielessä.
Täytyy tunnustaa, ne kyllä kirpaisevat.

Ihoni lähti huononemaan jo ala-asteella, hormonaalisista syistä lähinnä. Valitettavasti akneni on ilmeisesti hormonaalista, joten mikään ihmevesi ei sille tunnu mitään tekevän, oikeat tuotteet ehkä hieman helpottavat tilannetta. 

Ja pahimmillaanhan ihoni on aina ennen kuukautisia, vieläkin.

Vaikka ihoni ei vielä tulloin mikään kamala ollutkaan, ehdin siltikin parin viimeisen ala-astevuoden aikana keräämään kunnioitettavan listan lempinimiä ja fiksuja lohkaisuja, joista parhaiten mieleeni ja itsetuntooni on jäänyt erään pojan kysyvä kommentti, 

etkö käytä Clearasilia?  

Ja voi, kyllähän minä käytin. Noihin aikoihin hoidin ihoani jo kuin ammattilainen, tai ainakin siihen ikäluokkaan nähden. 
Eikä kasvoissani finnejä vielä juuri ollut, yksi silloin tällöin, mutta siltikin siitä kuulin. 

Pitsanaama. 

Sitä mukaan kun kehoni hormonitoiminta kasvoi, lisääntyi myös finnien määrä kasvoissani. Pahimmillaan akneni raivosi yläasteella, ikäkautena jolloin se omakuva on jo muutenkin kaikista herkimmillään. Yläasteella koin lähinnä hiljaista kiusaamista, erästä rinnakkaisluokkalaista ja muita tuntemattomia lukuunottamatta. Harva sanoi mitään, mutta tunnistin ne katseet kuitenkin ja jäin helposti ulkopuoliseksi.

 Vihasin niitä,

 jotka valittivat yhdestä finnistä kasvoissaan. 

 Ja juuri yläasteellahan niitä "omg oon niin järjettömän kamala, mulla on yksi mustapää nenässä" - tyyppejä löytyy monia.

Itsetuntoni romahti ja huono-olo kasvoi ja välillä oli päiviä, jolloin en koko kouluun olisi halunnut edes mennä. Mutta menin.
Kerran välitunnilla minua vuoden vanhempi, täysin tuntematon poika, vitsaili minun syöneen jo tarpeeksi suklaata, kun hänen edessään Twix-patukan avasin.
Heitin suklaapatukan roskiin, kun hänen silmänsä vältti ja taas tunsin alemmuudentunnetta omasta itsestäni.Pakenin musiikkiin ja kuuntelin iltaisin yksikseni Eminemin raivoa maailmaa kohtaan. Kirosin geenejäni, kouluani, kaikkea ja usein itkin itseni uneen, asian vuoksi, joka jonkun toisen mielestä voi tuntua mitättömältä. Mutta noina aikoina, olin kuullut ulkonäöstäni pilkkaavia kommentteja jo vuosia.

Yhdeksännen luokan alkuun mennessä olin syönyt ensimmäisen lääkekuurini akneen, Tetrasylia. Tetrasylin perään seurasi Roaccutan sivuvaikutuksineen, vaikkakin ensimmäinen lääkekuuri tepsikin hyvin. Mutta ei minun, hieman ehkä vääristyneen omakuvan omaavan teinin silmiin ei tarpeeksi hyvin. Kasvoissani oli vielä finni. Roaccutania söin ensimmäisen kerran kuukausia ja ihoni pysyi hyvänä, puoli vuotta kuurin jälkeen kuitenkin otti hormonitoimintani taas vallan. Mutta ihoni parani silti siitä, mitä se aiemmin oli.  

Toinen kuuri tuli eteen lukiossa.

Lukioaikana minua ei enää kiusattu ja tunsin uudenlaista kuuluvaisuutta vuosikurssini muiden opiskelijoiden kanssa. Meillä oli sitä ME-henkeä. Reipastuin ja tulin enemmän ulos kuorestani, mutta ihon huononeminen sai minut taas ottamaan hieman takapakkia. Lukiossa tuli niitä päiviä, jolloin koin olevani liian ruma lähtemään ulos. Hassua, että juuri siellä minua ei enää kiusattu, mutta silti pääni sisällä kiusaaminen kasvoi. Soimasin itseäni, olin ruma, eikä minusta kukaan voisi enää pitää. Välillä taas itketti. Väistämättä yläaste palasi mieleeni. Olen edelleen katkerana siitä, että suurinpiirtein yksi ainoa kiusaaja yläasteella pystyi pilaamaan koko sen kolmevuotisen opiskeluni. Vai kuinka kivalta kuulostaa, kun eräs poika pyöräilee perässäsi sinua seuraten ja huutaa perässäsi "pitsanaama, pitsanaama odota!"

Lukion myötä tuli myös parisuhde, ensimmäinen laatuaan.
Itsetuntoni nousi pilviin ja ensimmäistä kertaa sain ulkonäöstäni kehuja haukkujen sijasta. Mutta siltikin, se pieni ääni pääni sisällä sanoi vastaan. Joskus oli niitä päiviä, etten edes seurustelukumppanilleni kehdannut näyttäytyä meikittä, vaikka hän olikin varmaan jo pahimman nähnyt.
Eräänä huonona päivänä muistan itkeneeni ja kieltäneeni häntä edes katsomasta minua, koska olin omasta mielestäni niin ruma. 

Kolmannen ja tähän asti viimeisen kuurini söin lukion jälkeen. Elin parisuhteessa neljä vuotta tuolloin ja välillä tunsin oloni hyväksi, välillä en. Muistan kertoja, jolloin olen valehdellut olevani kipeä, jotta välttyisin lähtemästä hänen ja hänen ystäviensä kanssa jonnekin, vain siksi että oloni on ollut huono omasta ulkonäöstäni. Välillä peruin tapaamisia tyhmillä tekosyillä samasta syystä, eikä käytöksessäni aina ollut järkeä. Baareissa meikkasin itseäni jokaisella vessakäynnillä ja tarkistelin ulkonäköäni peilistä, koska halusin näyttää hyvältä seurustelukumppanini vuoksi. En halunnut, että hän joutuisi kuulemaan olevansa yhdessä sen ruman tytön kanssa.

Ihoni on lähtenyt rauhoittumaan vuosien myötä ja myös sisäiset tunteeni ovat parantuneet. Akneani ei enää oikein akneksi voi kutsua, joinain päivinä minulla on pari finniä, joinain enemmän. Talvella ihoni on huonompi, kesällä parempi. Enää ei ole päiviä, jolloin peiliin katsoessani purskahdan itkuun. On päiviä, jolloin saatan toivoa että voi luoja, kumpa tuo näppylä katoaisi.

Siinä kaikki.  

Tarinan opetus ei ole lähellekkään se, että kaikkien vääryyksien jälkeen jota koin, minusta tuli kuuluisa malli, joka nauraa kiusaajilleen. 

Ei, minusta tuli tavallinen minä, sain miehen ja lopulta sain lapsen.   

 Syy, miksi tämä asia on palautunut mieleeni löytyy tällä hetkellä pinnasängystä, jossa hän tuhisee uniaan. 

Jos yhden toiveen saisin esittää, toivoisin että lapseni ei perisi geenejäni ihonsa suhteen. Välillä olen miettinyt jopa, etten hankkisi lapsia. 

Suurin pelkoni on se, että tuo suloinen tuhinapalleroni tulisi joskus kokemaan tämän kaiken saman ja kantamaan sitä sisällään pitkään. 

Toivon, 

että tämä maailma ei olisi niin ulkonäkökeskeinen.
Että vanhemmat opettaisivat lapsistaan suvaitsevaisia.
Että kiusata ei saa.
Olin tyhmä, en koskaan kertonut kiusaamisestani kellekään. 

Joskus mietin, olisinko henkisesti vahvempi ihminen, jos olisin kertonut ja kiusaamiseen olisi puututtu. 

Ehkä.

Mutta on tässä jotenkin silti eteenpäin selvitty. 

miten tuo julkaise-napin painaminen tuntuukaan niin vaikealta? 

Aamua

Heräsin ennen tuota miehenalkua, joten sain nauttia kahvini rauhassa.
Mittariin vilkaisu tosin hieman masensi ja muuten,

 tuo sisälämpötila ei ihan pidä paikkaansa, mittari oli nimittäin kylmää ikkunaa vasten..

 

Riisipuuroa mangoyllätyksellä

Maistui!

Muumilaakson tarinat L:llän äidin vaatimuksesta.

Tuli muuten aivan muuta jotain muuta mieleen, kuin rouva Vilijonkka,

 tuosta jakson nimestä.
Hyi minua.

Vihdoin ja viimein: Ikea

*kaikki kuvat Ikea*

Koin kyseiselle Ikean reissulla henkilökohtaisen ennätykseni; aikaa kului pelkästään 40 minuuttia, mutta siltikin sain tuhlattua rahaa melkein kolmenumeroisen summan. 

Tai, pilkun kanssa oli loppukuitissa kaksi numeroa ennen pilkkua ja kaksi perässä, but you get the idea.

Päädyin lopulta käväisemään kyseisessä tavaratalossa (huonekaluliike? miksi sitä voisi kutsua?) lopulta vähemmän miehisessä seurassa, kun alunperin olin itse toivonut. Mies nimittäin jatkoi matkaansa parkkipaikalta omiin menoihinsa, jättäen minut ja pojan kahdestaan kiertelemään.

Reissun nopeutta selittäköön se, että väsynyt lapsi, äiti ja iso kassi plus lapsen suuri haluttomuus nukahtaa rattaisiin, on hirveän huono yhdistelmä. Näin jälkeenpäin ajateltuna, todella hirveän huono yhdistelmä.

Onneksi mies lopulta tuli kassalla vastaan ja sai samantein syliinsä sukkiaan selkeästi inhoavan miehenalun ja viereensä lähes yhtä väsyneen äidin. Onnenpekka.

PYSSLINGAR

Laatikko

TORVA

Huppupyyhe vauvalle

VITAMINER TRUMMA

Pussilakana/tyynyliina pinnasänkyyn, monivärinen

SMASKA

Lautanen

PLASTIS

Jääpalalokerikko

(itse otin vain vihreän ja turkoosin)

KLADD PRICKAR

Ruokalappu

LUDDE

Lampaantalja, aito, valkoinen

Näiden lisäksi ostin vielä kehyksen erääseen suurennettuun valokuvaani, mutta kotiin päästyäni ja muovin avattuani huomasin, että nurkka oli jo valmiiksi lohjennut....
Hieman ketutti.
Ja ei, en palauttanut. 

Muuten reissu olikin mahtava! Ostamatta vaan jäivät turvaportit kahtena kappaleena tuon ryömimään ryhtyneen lapsemme vuoksi. Minulta yksinkertaisesti loppuivat kädet kesken, joten mies joutuu kuin joutuukin Ikeaan, vaikka reissusta alunperin onnistuikin livistämään.

Muah.