En nyt haluaisi manata,
mutta pikkuhiljaa arvuuttelen, koska tämä flunssa-aalto rantautuu kunnolla myös meille. Pikkujannu on köhinyt nyt vaihtelevissa määrin ja nenäkin vuotaa, mutta siihen tämä kevätnuha tuntuu junnautuneen.
Viikonloppukin vietettiin siis hyvinkin letkeissä merkeissä, sillä pahemmin emme viitsineet missään juosta, ettei tuo pojan köhä menisi pahemmaksi. Aina vaan tuntuu, että nuo yhteiset hetket hujahtavat niin nopeasti ohitse ja taas alkaa uusi viikko. Ja taas odotetaan viikonloppua.
Känkkäränkkä tuntuu nyt ainakin hetkeksi kaikonneen, sillä iloa ja naurua on riittänyt monelle päivälle ja hyväntuulisuudesta olemme ottaneetkin kaiken irti. Onneksi tuo pieni nuhaisuus ei vielä ole häirinnyt pahemmin.
Leikkeihin on löytynyt uusi vaihde ja tavaroiden perässä ryömiminen onkin yllättäen hirveän hauskaa. Myöskin se tuntuu olevan lempparia, kun saa tuttipullon korkkeja hakata olohuoneen parkettiin tai vaihtoehtoisesti ruokapöytään.
Mitä enemmän melua, sen parempi.
Ja sitä suurempi päänsärky kuuntelijalle.
Tänään illalla otan sitä paljon puhuttua omaa aikaa ja lähden hoitamaan ruokaostoksemme tälle viikolle aivan yksinäni. Mutta nyt, itkuhälyttimestä kantautuva ääni kertoo taas velvollisuuden kutsuvan.
PS. Olette lisääntyneet kivasti <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Don't be shy.