Itse aiheutettu stressi.

Pääsiäisen jälkeen pärähtää tuolle miekkoselle pyöreät vuodet kuppiin.

Minä naisena stressaan tätä tapahtumaa aivan kamalasti lähinnä siksi, etten yhtään tiedä mitä miehelle ostaisin lahjaksi.

Aivan kuin kaikki hyvät miehet, myös tuo oma miekkoseni jatkuvasti toitottaa ettei hän halua mitään, eikä tarvitse kakkuakaan leipoa.
Mutta, kun minä haluan?

Tänään aina mahdollisuuksien mukaan olen istunut tietokoneen edessä ja hakukoneet ovat huudelleet hallelujaa. Hakusanoiksi ovat nyt vakaasti junnautuneet Harley Davidson, Metallica, Converse ja sivustoiksi joko EMP tai Leatherheaven.

kuva emp.fi

Ja siltikään en löydä yhtään mitään.

Kaikki keksimäni lahjaideat tuntuvat niin mitättömiltä synttärisankarin kerryttämiin vuosiin verratessa. Jotenkin tuntuu, että lahjan tulisi olla jotain megalomaanisen hienoa ja isoa ja kallista. 

 

 

kuva emp.fi

 

Yhtäkkiä tuntuu, etten tunne miestäni ollenkaan. En keksi yhtään mitään, mistä hän tuntuisi pitävän. Kaikki t-paidat ja muut vaatekappaleet ovat omasta mielestäni aivan tajuttoman hienoja ja heti perään nousee epäilys. 

 Ei, ei hän varmaan tuosta pitäisi.

kuva emp.fi

Kaikki mitä löydän, tuntuu niin hirveän persoonattomalta.
Sitä samaa vanhaa, paita sieltä, muki tuolta ja fiilis hey, I really did think of you - not 100% omasta päästä.

Mattimyöhäisenä olen jo sisäistänyt sen tosiasian, että tilaamalla lahjaa en millään saa syntymäpäiväksi itselleni. 

Mutta yritän positiivisesti ajatella, että parempi lahja myöhässä kun ei lahjaa ollenkaan. 

Voi sinä kauhea,

täysin itse aiheutettu stressi,

mene jo pois.