Halusin ihan mahdottomasti jakaa teille hassuimman lahjan, joka tuon lapsen myötä on meille rantautunut.
Ymmärrän, tämä ehkä vielä hämää: ihana valokuva-albumi.
Wait for it...
Lämpenee, arvaatteko jo mitä tarkoitan?
Kyllä,
kyseinen kuvakirja on periaatteessa saksankielinen!
Tietysti, kirjassa itsessään ei ole muuta tekstiä kuin tuo etusivun nimi tähän-kohta, mutta mukana tulleet tarra-arkit ovat pelkästään saksaksi! Ja meistä vanhemmistahan ei kumpikaan ole saksaa sivuakaan koskaan lukenut, eikä kyseistä kieltä kansallisuudenkaan vuoksi osaa.
Nuo Mutter ja Vater ja Familie nyt arvaamalla menee, mutta kaikki muu on kyllä aivan hepreaa.
Ajattelin,
jos näitä summanmutikassa mätkisi menemään ja jälkeenpäin sitten selvittäisi, mitä kyseinen teksti meinaa.
Voisihan siitä huumoria saada aikaiseksi vielä vuosienkin jälkeen.
Että näin. Onkos teille päätynyt jotain, joka on hymyn nostattanut huulille?
Voin jo näin alkuun todeta olevani todella huono bloggaaja, mitä kuvaamisen suhteen tulee. Mielessäni oli kuvata koko repertuaari, niin ruokatarjoiluista lahjapöytiin, mutta juhlahuumassa se unohtui aivan tyystin.
En lopulta ottanut itse kuvan kuvaa ja valtuuttamani valokuvaaja kuvasi pelkästään sellaisia kuvia, joissa näkyvissä on aina jonkun pärstä. Lopulta kuvasin pelkät ristiäislahjat :D
Ensimmäiset 1000-sanaani kirja ja Vauva- omistajan opas.
Tuo vauvahommeli on muuten ihan hauska opus :D
Varasimme ristiäisiä varten lähikirkkomme, josta löytyi sopivasti myös seurakuntasali ja pieni kahvio. Kahvittelun saimme siis hoidettua kokonaan samassa rakennuksessa.
Ristiäispäivänä saavuimme kirkolle jo kello 12 laittamaan paikkoja järjestykseen ja itse kastetilaisuus alkoi klo. 14:00.
Se kaksituntinen ennen kastetta oli kyllä aivan oma lukunsa, en esimerkiksi ollut koskaan ymmärtänyt kuinka vaikeaa on päättää miten tarjoilupöydän katat. Kyllä siinä lautasten paikkaa mietittiin moneen otteeseen ja kiisteltiin siitä, laitetaanko lusikat kahvikuppeihin valmiiksi vaiko ei.
Nalle pehmoleluja, toisella Mariskooli hienosti jalkojensa välissä :D
Oma lukunsa oli myös pojan saaminen kastemekkoonsa, johon tämä hyvin selkeästi sanoi vastalauseensa - ensimmäistä kertaa nimittäin falskasi vaippa pojallemme ne kuuluisat niskapaskat. ONNEKSI kastemekkoa emme vielä olleet päälle saaneet, vaan vasta valkoisen bodyn ja sukkahousut, jotka olivat kyllä aivan pelastamattomissa. Pikaisen pesun jälkeen vedimme miehelle niskaan harmaat rytkyt mekon alle ja onneksi ne eivät pistäneet turhan paljoa silmiin.
Itse koko kastetilaisuuden ajan, hyvin ylensyönyt, poikamme nukkui eikä edes silmiään räpäyttänyt kun päätä kasteltiin.
Myös koko kahvittelu jäi pojaltamme noteeraamatta, sillä sama uneliaisuus jatkui vaikka syli vaihtui koko ajan :D Hyvin rauhaisissa tunnelmissa saimme siis pojan nimeä juhlia.
Ja kysytte, että mikä se lopullinen nimi olikaan? Luca
Sukunimensä poika sai lopulta äidiltään, ja siitä löytyy niin D:tä ja Q:ta, joten yksi pieni C ei siinä pötkössä paljoa silmiin pistä.
Vaatesetti, tulee poika isäänsä :)
Hauska pehmolelu ja suloinen pieni torkkupeitto
Pikkuiset tossut ja villasukat
Jakkara, apinanleipäpuuta.
Pieni Mariskool ja villasukat
Itkuhälytin, nallepehmo ja kummit ry:n kuvakehys
Risiäisistä käteemme jäi ihanat muistot, kasa lahjoja ja suurin piirtein puolet 40 hlö:n kermakakusta, hiukooko kenenkään kakkuhammastakenties?
Poju meni iltaunilleen jo kymmeneltä ja herätti äitinsä vasta kahden aikoihin, syötön jälkeen nukuttiinkin taas puoli kahdeksaan asti. Pitkät uniputket tekivät tehtävänsä, joten itse jaksoin virkeänä noustakin jo silloin, mutta poju tuhisi untaan vielä parisen tuntia, kunnes kymmenen aikoihin heräsi seurustelemaan. Niiden parin tunnin aikana ehdin hyvin itse syödä aamupalani, vaihdella vaatteeni ja pujotella vasta pestyyn kastemekkoon oikean värisen nauhan rinnuksiin. Myöskin tiskikone tuli pyöräytettyä kertaalleen päälle.
Houkuttelin syyslomaa viettävän äitini tänne tänään seurakseni, taka-ajatuksena se että itse saisin rauhassa siivota talomme läpikotaisin, kun tuore mummu leikittäisi lapsenlastaan. Syy siivousurakalle löytyy lauantaina edessä olevista ristiäisistä, joiden vuoksi kauempaa tulevat mieheni sukulaiset jäävät luoksemme yökyläilemään koko viikonlopuksi. Myöskin lattoita pestessäni antoi ämpäriin jäävä pikimusta pesuvesi viitteitä siitä, ettei niitä turhaan tullut hinkattua.
Pari tuntia sain hukattua aikaa siivoamiseen ja yleiseen juoruiluun äitini kanssa. Ulos lähdimme pienelle vaunulenkille heti, kun sää sen salli. Vaunulenkki teki tehtävänsä ja nyt meillä nukutaan päiväunia, myöskin äitini katsoi tämän sopivaksi merkiksi siitä, että hänkin voi kotiinsa jo palata. Nyt odottelemme vain perheen toista miestä kotiin, joka tuo mukanaan ruoan, sillä tämä äiti ei tänään jaksa hellan ääressä seisoskella.
Illalla edessämme on kauppakierros, josta on tarkoitus ostaa loput tarpeelliset ristiäisiin (maidot kermat jne) sekä itsellemme ruokatarpeet perjantaiksi.
Viikonlopun ruokia ei varmaankaan tarvitse sen kummemmin ihmetellä, sillä minulla on sellainen kutina että voileipäkakusta tai piiraista saamme ainakin aamiaisen sunnuntaiksi.
Fiksuna ja filmaattisenahan puhuin siitä kampaajalla käynnistäni, mutten koskaan jakanut lopputulosta teidän keskenne. Vaikkei kiinnostus huipussa olisikaan näistä alkusanoistani, niin kuvat kuitenkin jaan.
Hassua, että vaikka tästä leikkauksesta tosissaan sain kuvetta kaivaa enemmän, kuin ehkä olisin halunnut, jouduin silti juuri äsken sitä itsekin vielä saksimaan. Huomasin näet, että toinen puoli oli jätetty tuosta sivulta paljon raskaammaksi. Ehkä tällä kuitenkin yhdet ristiäiset kehtaa juhlia?
Perjantaina tosissaan käväisin siellä kaupoilla, mutta mukaani ei tarttunut mitään muuta kuin kaksi pakettia Juhlamokkaa, kiitos Citymarkettien Hintarallien. Mekkoa niistä ei oikein millään saa, mutta miehelle tokaisin kotiin tullessani että hyvä alku jo on, nimittäin paketti per tissi.
Lauantaina korjasimme tämän valitettavan mekottomuuteni pyörähtämällä myös Vantaan puolella koko pienen perheemme voimin ja sieltähän se mekko lopulta kotiin lähti. Tarkoitukseni oli panostaa, mutta kuinka kävi?
Mekko lähti kotiin H&M:stä ja hintaakin oli vain 29,90.
Sunnuntaina olimme kotona ja äitini ja tätini käväisivät kylässä. Poju sai kehuja kovasta kasvamisestaan, kaksi leikittäjää ja äiti sai rauhassa taiteilla pöytään kotitekoisia lihapullia tomaattikastikkeella. Nam. Ja mitä isi sitten sai? Isi sai tehdä pihahommiaan.
Illalla kävimme kovaa keskustelua pojan tulevasta sukunimestä.
Emme päässeet yhteisymmärrykseen mikä on valitettavaa, sillä....
Tänään menemme illalla papin puheille ja se maistraatin paperi tulisi palauttaaa täytettynä ja allekirjoituksillamme varustettuna.
Ja tosissaan, pojan koko nimen tulisi siinä myös näkyä.
Tuskailin eilen vaikean päätökseni kanssa, sillä halusin tehdä jonkunlaisen kakun ristiäisiin. Ongelmana vaan oli se, että olisin halunnut sinne juustokakun, mutta vieraina on niin monta jotka toivoivat laktoositonta tarjottavaa ja juustokakkujen suhteen yhdessä asiassa olen suht ehdoton, käytän niihin vain Mascarponea. Ja valitettavasti sitä ei saa laktoosittomana, jossei sitä itse tee, mutta sekin ohje tuntui niin vaikeatekoiselta että päätin jättää yrittämättä.
Näin ollen tämä herkullinen repsepti jäi testaamatta ja vaihdoin tilalle Valion hyvin simppelin reseptin Lime-valkosuklaa kakusta, tämäkin tosin valmistuessaan on vain Hyla - mutta on sekin tyhjää parempi.
Kokeilin myös tätä kasvispohjaista Vegegeliä korvaamaan liivatelehtiä, koska meille on juhliin tulossa ainakin yksi kasvissyöjä joka ei liivatelehtiä käytä. Harmittavaa kyllä lopputulos ei ollut toivottu eikä kakku ollut kunnolla hyytynyt viiden tunnin jääkaapissa olon jälkeenkään.
Ehkä vika oli käyttäjässä - ehkä tuotteessa tai ehkä kakun ei olekaan tarkoitus hyytyä samalla tavalla kuin juustokakkujen. Mene ja tiedä, mutta itse kuitenkin kaipasin vielä paremmin hyytynyttä lopputulosta. Joten voi olla että itse ristiäiskakussa joudun kuitenkin käyttämään liivatelehtiä, vaikka sen myötä meillä olisikin yksi tyytymätön vieras.
Kumminkin, ihan kaikkia ei voi aina miellyttää.
Ja lopputulos?
Harmittaa hirveästi etten ottanut kuvaa kakusta ENNEN kiilteen lisäämistä.
Ulkonäkö oli paljon parempi, sillä kiillettä lisätessä tuo valkosuklaaraaste valui moneksi pieneksi epämääräiseksi kasaksi sinne sun tänne ja lopputulos oli sutaisten tehdyn näköinen.
Muutenkaan en tykännyt kiilteestä tässä - koska olin värjännyt rahka ja kermavaahtomassan sinisellä elintarvikevärillä teki se omasta mielestäni kakusta jo muutenkin "koristellumman" näköisen, joten kiilteen olisi hyvin voinut jättää lisäämättä.
Viime yön syömisaikataulu meni hieman pipariksi aamua kohden, jonka takia Nyytti herätti äitinsä tuntia ennen kuin herätyskellon oli tarkoitus soida.
Siinä unenpöpperöisenä syötin pojun ja jätin hänet vielä meidän sänkyymme nukkumaan, sillä sain varastettua itselleni siinä rauhallisen ajan omille aamutouhuilleni.
syy rakastaa syksyä? syyskengät, joita ei kesällä viitsi pitää.
Neuvola-aika oli 09:40, joten herättelin pojan kahdeksan pintaan ja kerrankin itse aivan valmiina laittelin pojan valmiiksi ensimmäiselle tapaamiselleen lääkärisedän kanssa. Lähdimme ajelemaan neuvolaa kohti hieman yhdeksän jälkeen ja olimme lopulta perillä parikymmentä minuuttia etuajassa. Ja kuinka kävikään, lääkäri oli myöhässä kymmenen minuuttia.
Istuskelimme aulassa sen puoli tuntia kiltisti, poikakin nukkua tuhisi nätisti eikä pahempia älähdellyt. Olin varma, että heti kun huoneen ovi avautuisi aloittaisi poika kiukkuraivonsa, mutta väärässä olin. Mielenkiintoa riitti pojallakin, joten koko neuvolakäynti päästiin läpi ilman itkun itkua.
tämmöisiä ilmestyi eilen pihallemme 3kpl. Epäilen, että mieheni äiti on näiden takana.
"Terve poika!Cor et pulm avsk 0. Punaheijaste +/+ Aukile norm. A bd 0. Lonkat norm. Testis +/+ Fem +/+ Moro +/+ Tonus norm. Kasvaa hyvin"
Ja mitä me ymmärsimme. Terve poika, normaali aukile, normaalit lonkat ja ilmeisesti myös kivekset löytyvät. Ja että kasvaa hyvin.
Ja voi olla, että tuossa lääkärin tekstissä on kauheasti väärin kirjoitettuja sanoja, siansaksalta kuulostavan lääkäritermistön lisäksi tohtorisedällä oli nimittäin aivan hirveän epäselvä käsiala.
Painoa löytyi 4,950kg sekä pituutta 55 cm. Päänympärys oli kasvanut sentillä kolmeenkymmeneenkahdeksaan (38) :)
Neuvolan jälkeen sain pojan nukkumaan ja aloin itse työstämään harjoituskakkua ristiäisiä varten. Siitä lisää joko tänään illalla tai huomenna, sillä lime-valkosuklaakakku on nimittäin tällä hetkellä hyytymässä jääkaapissa. Enkä viitsi luomustani esitellä keskeneräisenä.
Viikonloppuna saimme viimeinkin sähköt kylpyhuoneeseemme ja olen täysin rakastunut niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin lattialämmitys. Yhdestäkään kylpyhuoneesta, joka kodissani on sijainnut, ei ole tuollaista luksusta ikinä löytynyt, mutta nyt siihen on tullut muutos.
Ja se tuntuu niiin kivalta paljaille varpaille.
Muuten viikonloppumme olikin aika tavanomainen,
paitsi sunnuntai, jolloin jätin nuo mieheni pariksi tunniksi kahden kesken ja säntäsin ystäväni luo, ristiäistarjoilut mielessä. Meillähän ei tuossa hellassamme uuni tahdo toimia,joten en halunnut lähteä yrittämään kasvispiirakan kokeilua omassa uunissamme. Ja toiseksi, kyseinen ystäväni on kasvissyöjä, joten uskoisin hänen osaavan taikoa maistuvamman kasvispiirakan vieraillemme, kuin minä itse. Joten lähdin häneltä uunia lainausta sekä leipomisvinkkejä kerjäämään.
Maistoin tuolla reissulla myös ensimmäistä kertaa olutta yli 10kk, ja täytyy sanoa että jo se yksi hujahti hetkeksi nuppiin.
Piirakkaamme päätyi lopulta hyvinkin yksinkertainen täyte, joka sisälsi fetaa, kirsikkatomaattia, paprikaa sekä kesäkurpitsaa. Ja täytyy sanoa, näin vannoutuneena lihansyöjänä että hyvältä nuo kasvikset ainakin tuossa muodossa maistuvat. Itsehän en pidä fetasta enkä paprikasta, mutta tuossa piirakassa niiden olemassaoloa en edes huomannut. Löimme myös lukkoon ristiäistarjoilut.
-Voileipäkakku (kinkku, mieheni ystävä tekee)
-Herkkusieni-tomaatti-mozzarella piiras
-Feta-kirsikkatomaatti-paprika-kesäkurpitsa piiras (kasvissyöjäkaverini tekaisee molemmat piiraat)
-Kermakakku-unelma (tilataan, siksi tästä kakusta ei ole juurikaan isompaa näkemystä vielä)
-Lime-valkosuklaa juustokakku (leivon itse)
Näiden lisäksi vieraittemme suuhun päätyy myös ne tavalliset kahvit/teet/mehut ja ehkä me Domino-keksejäkin vielä taiomme lautasille, varsinkin pienemmille juhlavieraille.
Mitään kolmen ruokalajin illallisiahan tässä ei ole tarkoitus viettää, mutta toivottavasti nämä riittävät. Vieraita on näillä näkymin tulossa 24, mutta luvusta voi vielä lähteä kolme pois, riippuen siitä ottaako oma isäni osaa ehkä ainoan lapsenlapsensa ristiäisiin. Kihisen kiukusta, mutta en kyseisestä asiasta viitsi tämän enempää puhua. Jos isäni ei viitsi lähteä, eivät isovanhempanikaan pääse tulemaan ja tämäkös vasta ottaa päähän vieläkin enemmän.
Hieman jo alkavat hikikarpalot nousta otsalle, sillä ristiäisiä nimittäin vietetään 20.10 ja päivät alkavat hupenemaan hitaasti, mutta varmasti.
Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa ja tämä mamma palaa oman tuhisijansa luo :)
Taas olen jotenkin onnistunut,
sillä se uusi koneeni, vajaa 2kk vanha, lähtee kohta huoltoon.
Sekään ei enää tahdo käynnistyä, mutta onneksi tuo reissu menee takuun piikkiin. Nämä minun koettelemukseni tekniikan kanssa alkavat olemaan jo surullisen kuuluisia ja tästä viimeisimmästä meinaa kehkeytyä kaikista mielenkiintoisin.
Kone ei käynnisty samalla virtajohdolla kahta kertaa, jos uuden lykkää kiinni käynnistyy se kerran. Virtajohdot pelittävät moitteettomasti, samoin pistorasia.
Kone tuntuu tulleen mustasukkaiseksi vauvasta, sillä temppuilun se aloitti synnäriltä kotiutumisen jälkeen.
Mitään kovinkaantiheätahtistapäivittelyäen voi lupailla ainakaan seuraavaan pariin viikkoon, sillä emme edelleenkään tule hyvin toimeen tämän mieheni kannettavan kanssa.
Tekniikasta toisiin tuumailuihin, olemme edistyneet ristiäisissä, tosin emme siinä mallissa kuin itse kuvittelin alunperin. Vieraslistalla nimiä on tosissaan 30 kpl, lähikirkko varattuna ja tarjoilut pitäisi vielä kysellä ammattilaisilta.
Aivan kuin ne intiimit kotiristiäiset, joista itse haaveilin.
Sukunimeä olemme pohtineet, mies tietysti haluaisi omansa pojalle, mutta toisaalta niin myös minäkin.
Emme ole keskenämme naimisissa and frankly, eivät sormukset tunnu millään muotoa sormiimme ilmestyvän jos se tuosta miehestä on kiinni, joten en haluaisi jäädä yksin oman sukunimeni kanssa tähän perheeseen.
Miten käy,
kun ihminen joka ei pidä juhlista eikä ole juhlinut juuri mitään moneen vuoteen,
joutuu suunnittelemaan ristiäisiä?
Huonosti, sillä en tahdo edes käsittää mistä aloittaisin.
Ottaako pitopalvelua vaiko ei,
juhliako kirkossa, kotona vai seurakuntatalolla.
Kutsuako vieraita viisi, kymmenen, vai peräti kaksikymmentä. Mitä niissä juhlissa edes tehdään? Olen viimeksi ollut kastejuhlassa kolme vuotta sitten.
Panostaakko ja tehdä itse kutsukortit, vaiko tyytyä lirkuttelemaan vieraille puhelinlankoja pitkin. Ja miksi ihmeessä minä aina stressaan näistä asioista näin paljon?
Olen tässä ruvennut jo pikkuhiljaa pohtimaan tulevia ristiäisiä, ihan vain siitä syystä että olemme mitä ilmeisemmin mieheni kanssa hyvin erimieltä siitä, millaiset ristiäiset haluaisimme. Omana toiveenani olisivat pienet ja meillä kotona vietetyt ristiäiset, mies taas haluaisi kutsua perhepiirin lisäksi enemmän ystäviään ja varata tilat seurakuntatalosta.
Jos vauva olisi syntynyt alkukesästä ja ristiäispäivä olisi ollut aurinkoinen, olisimme saaneet hyvän kompromissin aikaiseksi: kotona ja puoliksi ulkona vietetyt, jolloin meillä tilakin triplautuisi, joten myös vieraita voisi olla enemmän.
Myös juhlapäivän tarjonta aiheuttaa jo päänvaivaa, sillä eräs tulevista kummeista on kasvissyöjä, joten hänen ruokailunsa pitää miettiä tarkemmin. Helppoa sinänsä, että kyseessä on niinkin yksinkertainen tapaus kuin pelkkä kasvissyöjä, sillä pahimmassa tapauksessa vastassa voisi olla armeijallinen eri ruoka-aineallergioita omaavia juhlavieraita, joille jokaiselle saisi laatia etukäteen oman buffetin.
Toinen huomioitava asia on tietysti se, että kun ristiäisten aika koittaa, jaksaisimmeko oikeasti puunata siinä tilanteessa koko kotimme niin edustavaan kuntoon, että täällä edes kehtaisi juhlia järjestää.
Yhdessä asiassa olen sentään edistynyt: googlettelin jo tänään hieman sopivaa kastemekkoa ja yhteen rakastuin silmittömästi; hinta tosin voisi olla alhaisempikin.
.png)
