maanantai 15. lokakuuta 2012

Viikonloppua


Fiksuna ja filmaattisenahan puhuin siitä kampaajalla käynnistäni, mutten koskaan jakanut lopputulosta teidän keskenne. Vaikkei kiinnostus huipussa olisikaan näistä alkusanoistani, niin kuvat kuitenkin jaan.

Hassua, että vaikka tästä leikkauksesta tosissaan sain kuvetta kaivaa enemmän, kuin ehkä olisin halunnut, jouduin silti juuri äsken sitä itsekin vielä saksimaan. Huomasin näet, että toinen puoli oli jätetty tuosta sivulta paljon raskaammaksi.  Ehkä tällä kuitenkin yhdet ristiäiset kehtaa juhlia?




Perjantaina tosissaan käväisin siellä kaupoilla, mutta mukaani ei tarttunut mitään muuta kuin kaksi pakettia Juhlamokkaa, kiitos Citymarkettien Hintarallien. Mekkoa niistä ei oikein millään saa, mutta miehelle tokaisin kotiin tullessani että hyvä alku jo on, nimittäin paketti per tissi.

Lauantaina korjasimme tämän valitettavan mekottomuuteni pyörähtämällä myös Vantaan puolella koko pienen perheemme voimin ja sieltähän se mekko lopulta kotiin lähti.
Tarkoitukseni oli panostaa, mutta kuinka kävi?
Mekko lähti kotiin H&M:stä ja hintaakin oli vain 29,90.

kuva täältä
Sunnuntaina olimme kotona ja äitini ja tätini käväisivät kylässä. Poju sai kehuja kovasta kasvamisestaan, kaksi leikittäjää ja äiti sai rauhassa taiteilla pöytään kotitekoisia lihapullia tomaattikastikkeella. Nam.
Ja mitä isi sitten sai? Isi sai tehdä pihahommiaan.
Illalla kävimme kovaa keskustelua pojan tulevasta sukunimestä.
Emme päässeet yhteisymmärrykseen mikä on valitettavaa, sillä....

Tänään menemme illalla papin puheille ja se maistraatin paperi tulisi palauttaaa täytettynä ja allekirjoituksillamme varustettuna.
Ja tosissaan, pojan koko nimen tulisi siinä myös näkyä.

2 kommenttia:

  1. Voi, mä niin symppaan sua tuossa nimiasiassa! En ole tästä mitään kirjoittanutkaan, mutta meillä pohditaan tällä hetkellä sen valitun sukunimen vaihtamista..vasta sen hirveän taistelun ja ristiäisten jälkeen koko asiaa on voinut puolin ja toisin miettiä vähän vähemmän tunteella.

    Voitte kyllä halutessanne itsekin palauttaa sen lapun kirkkoherranvirastoon, jolloin saatte vähän lisäaikaa siihen pohdiskeluun..ei se tosin ainakaan meillä mitään auttanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä päädyttiin lopulta "kompromissiin" - minun sukunimeni nyt, jos naimisiin joskus menemme ja otan mieheni sukunimen vaihdamme myös pojan sukunimen. Tietysti jonkun mielestä helppoa olisi ollut lätkäistä miehen sukunimi suoralta kädeltä, mutta mitään takeitahan ei ole että itse saman sukunimen joskus saan.

      Itselläni on äitini sukunimi, jonka vuoksi tämä tuntui itselle luonnollisimmalta.

      Toivottavasti pääsette jonkinlaiseen ratkaisuun, itse ainakin inhoan sitä tunnetta mikä on, kun epäilee omia päätöksiään! :/

      Poista

Don't be shy.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...