Minä vs Tekniikka, vol 2.

Taas olen jotenkin onnistunut,
sillä se uusi koneeni, vajaa 2kk vanha, lähtee kohta huoltoon.
Sekään ei enää tahdo käynnistyä, mutta onneksi tuo reissu menee takuun piikkiin. Nämä minun koettelemukseni tekniikan kanssa alkavat olemaan jo surullisen kuuluisia ja tästä viimeisimmästä meinaa kehkeytyä kaikista mielenkiintoisin.

Kone ei käynnisty samalla virtajohdolla kahta kertaa, jos uuden lykkää kiinni käynnistyy se kerran. Virtajohdot pelittävät moitteettomasti, samoin pistorasia.

Kone tuntuu tulleen mustasukkaiseksi vauvasta, sillä temppuilun se aloitti synnäriltä kotiutumisen jälkeen.

Mitään kovinkaan tiheätahtista päivittelyä en voi lupailla ainakaan seuraavaan pariin viikkoon, sillä emme edelleenkään tule hyvin toimeen tämän mieheni kannettavan kanssa.

Tekniikasta toisiin tuumailuihin, olemme edistyneet ristiäisissä, tosin emme siinä mallissa kuin itse kuvittelin alunperin. Vieraslistalla nimiä on tosissaan 30 kpl, lähikirkko varattuna ja tarjoilut pitäisi vielä kysellä ammattilaisilta.

Aivan kuin ne intiimit kotiristiäiset, joista itse haaveilin.

Sukunimeä olemme pohtineet, mies tietysti haluaisi omansa pojalle, mutta toisaalta niin myös minäkin.
Emme ole keskenämme naimisissa and frankly, eivät sormukset tunnu millään muotoa sormiimme ilmestyvän jos se tuosta miehestä on kiinni, joten en haluaisi jäädä yksin oman sukunimeni kanssa tähän perheeseen.

Etunimet olemme sentään päättäneet.

Sorry!

Tunnustan, olen taas ollut hiljaisena.

Syykin tähän löytyy tekniikasta sillä oma rakas pöytäkoneeni otti ja hiljeni, lopullisesti ilmeisesti.
Tai siltä se vaikuttaa, kun koko masiinaa ei käyntiinkään enää saa.
Vaihtoehto minulle löytyy mieheni vanhan kannettavan muodossa (ja alleviivattuna tuo sana v-a-n-h-a.)
Oma koneeni oli myös iäkäs, 6 vuotta jo palvellut, mutta tämä kannettava taitaa vuosissaan lähestyä jo ihka ensimmäistä konettani, jonka sain 15-vuotiaana. Ainakin merkiltään on melkein sama.

Tämä kyllä toimii, mutta siltikin yritän pysytellä koko kapistuksesta erossa.

Olen viime päivät yritellyt tiirailla uutta pöytäkonetta itselleni, mutta pääni menee pyörälle heti kun johonkin kauppaan astun.

On 2,6 - 3,3 - 1,65 Ghz valittavana
Intel Core i3 tai i5.
Näytönohjaimina löytyy nVidiaa, Intelin HD:ta, AMD Radeonia.
Muistiakin löytyy nykyään aivan rajattomia määriä.

Tällä hetkellä minusta tuntuu siltä, että en enää edes tietokonetta osaa ostaa.  

Ja muuten, miksi kaikki tietokoneet tuntuvat olevan nykyään pelkkää Acer:ia?
Gigantin sivuja selaillessani löysin kaksi Packard Bellia, muut Applea tai Aceria.
Missä on HP? Tai Fujitsu?
Mitä tietotekniikan saralla on oikein tapahtunut näiden viime vuosien aikana?
Onko tuosta Acerista mihinkään, eli olisiko kannattava ostos?
Voisiko joku muu tehdä tämän ostoksen puolestani.

Voisinko vaan pistää sähköt poikki ja elellä erakkona,
lintuja kiroillen ja puihin kiipeillen.