248

Ystävänpäiväni alkoi hienosti, sillä kaaduin liukkaissa ulkoportaissamme heti aamusta. Kauniissa kaaressa lensin neljänneltä rapulta alimmalle ja iskin takamukseni kunnolla puuportaalle. Pelästyin todella ja kyyneleitä sain pidätellä pitkin aamupäivää, kun ajatukset harhailivat siinä miten olisi voinut käydä.  

Molemmat käteni saivat osumaa, toinen reiteni ja pahiten satutin tietenkin sen puuportaaseen iskemän kankkuni, mutta uskon että huominen vasta todellisen kivun tuo mukanaan.

Olen kokenut samanlaisen kaatumisen jo kertaalleen pari vuotta sitten, mutta nyt tieto ulko-oven takana äitiään odottamassa olevasta taaperosta pelästytti pahanpäiväisesti ja kykenin vain ajattelemaan mitä jos.... 

Mitä jos olisinkin epäonnisena lyönyt pääni.

Sain todellisen herätyksen siitä, mistä kaikesta jäisin silloin paitsi ja kuinka äkisti tämä kaikki voisi muuttua. Vaikka ystävänpäiväni alkoikin huonosti, aion silti iloita tänään kaikesta minulle rakkaasta.

Toivottavasti myös sinä siellä ruudun toisella puolella teet samoin.

Ihanaa ystävänpäivää kaikille teille, jotka tämän luette.

♡