245

Perjantai oli oikea meille vaatepäivä sillä takin lisäksi meille kotiutui fleecesetti, paita sekä housut. 

kaverikuva

fleecetakki ja samanoloiset housut, jotka nyt jäivät vähemmälle kuvaukselle

Kaikki ovat käytettynä ostettuja ja vaikka täällä blogissakin useimmiten näkyy vain uutena ostettuja vaatteita tykkäisin itse asiassa ostella enemmän käytettyjä vaatteita. Pari vuotta ja pari asunpaikkakuntaa sitten ostin itselleni vaatteita lähinnä vain kirpputoreilta ja monen vuoden ajan totuttuani maksamaan vaatteista alle kymmenen euroa kappaleelta oli suoranainen kauhistus astua pitkästä aikaa vaatekauppaan ja kahdenkymmenen euron rytkyjen pariin. Nyt lapsen saatuani voitte kuvitella pöyristykseni määrää, kun talvihaalarin hankinta oli ajankohtaista.  

Livekirppiskävijänä olen tavattoman laiska jo ihan vain näiden etäisyyksien vuoksi. Parhaimmat sijaitsevat kaukana Espoossa, mutta itse asiassa lähin vain kymmenen minuutin ajomatkan päässä Kauklahdessa. Tarjontaan tosin olen hieman pettynyt.

vk-takki

<3Seppälä.

Lauantaina hengailimme koko perhe, ulkoilimme, saunoimme sekä söimme hyvin. Perus perhepumpulia. Sunnuntaina saimme vieraiksi äitini sekä tätini ja mieskin katosi veljensä luo pariksi tunniksi.

Tänään minulla on niin suuri maanantai-fiilis ettei loppuakaan. Aivan täydellinen kolmen v:n kombo, väsyttää, viluttaa ja v.... Jokainen päätelkööt itse tuon viimeisen "veen". Lähdimme aamupalan jälkeen ulos ja olisimme ulkoilleet pitkäänkin sekä kerrankin mielellään ilman tuota aivan jäätävää tuulta. Harmitti oikein viedä lopulta poika sisälle, joka urheasti olisi tepsutellut tonttia ympäri varmaan toisenkin tunnin, mutta itse tunsin jo saaneeni aivan tarpeeksi. 
Lounas syötiin huonosti ja maidotkin kaadettiin ruokapöydälle, eikä päiväunillekaan suostuttu ilman puolen tunnin kiukkua. Toivottavasti loppupäivä näyttäisi kirkkaammalta!

232- Uusia vaatteita tai jotain sinne päin.

 

 

 Teimme eilen yllätysreissun Espoossa sijaitsevaan kauppakeskus Isoon Omenaan illansuussa ja kotiutimme H&M:stä tuliaisia niin äidille kuin pojallekin. Olen vähän ajan sisään luopunut kahdesta (2) takista, joten koin olevani oikeutettu uuden hankintaan, sillä minunhan vaatekaapistani takkeja ei löydy...
Mutta ei tälläistä!

Kuva: hm.com

Aamulla vaatteita kuvatessani sain avukseni innokkaan taaperon, mikä johti lopulta siihen että tuota omaa takkiani en jaksanut edes yrittää kuvata;

nauttikaa!

Kaikille blogimammoille varmaankin tuttuja nämä tämmöisetkin kuvat. Kun yksi onnistunut otos vaatii viisi epäonnistunutta, on itsellä sanoinkuvaamaton voittajafiilis.

Seppälä Baby

Kyseisen putiikin kanssa olen kokenut monia ylä- ja alamäkiä. 
Ensimmäistä kertaa rakkauteni syttyi tulisesti Seppälä by Hanna Sarèn- mallistoon, mutta pikkuruisella budjetillani en kyseisestä mallistosta yhtäkään vaatekappaletta ikinä omistanut. 

Vieläkin kaihoisasti muistelen sitä erästä yli sadan euron takkia. 
Se oli itse täydellisyys. 
Niin oranssinpunainen, aivan kuin tomaatti. 
Hauskat hihat.
Uskon, että se takki olisi ollut se minun täydellinen takkini. 
Se, jota olisin hampaat irvessä kursinut kokoon vielä viidenkin vuoden päästä. 
Sen jos olisin saanut, ei minulla varmaan olisi tänä päivänä noita toistakymmentä ihan ok-takkia. 

Vieläkin sen olemattomuus kaihertaa.

Toista kertaa rakkauteni on roihahtanut Seppälän kukkamekkoihin, joita vielä kolmenkin vuoden jälkeen itsepintaisesti vedän kesäisin päälleni.
Vaikka mekkoja onkin vain kaksi, ovat ne siltikin monet juhlat nähneet. 

Viimeisin rakkauden kohteeni on Seppälä Baby.
Ne vaatteet vain ovat minun silmilleni täydellisiä. 

Mieheni isyysloman myötä otin päivän omaksi ajakseni ja menin täysin sekaisin eräässä Espoossa sijaitsevassa ostoskeskuksessa.
Lopputulos on nähtävissä kuvissa.

Häähumuhaaveilua

Olen yksi niistä naisista, jotka salaa haaveilevat omista häistään ja kiroavat miestensä saamattomuutta, vaikka häiden mahdollisuudesta ei olisi aiemmin puhuttu sanallakaan.

Haaveeni eivät yhteisen lapsen myötä tietenkään pienentyneet, vaan odotukset kasvoivat yhä enemmän ja enemmän...
Samalla tuoden aivan uuden muodon siihen pettymykseen, kun ei sitä kosintaa tullut vieläkään.
 
Haaveilin siitä raskausaikani.
Haaveilin siitä synnytyssairaalassa.
Haaveilin siitä synnytyksen jälkeen.
Haaveilin siitä kotiin tullessamme.
Haaveilin siitä ihan satunnaisena viikonloppuna.
Ja kyllä,
haaveilin siitä isänpäivänä.

Ja kaikista eniten,
haaveilen siitä mekosta.

http://www.dressale.com

Tänään,  kun painoin kauko-ohjaimessa olevaa punaista nappia, aukaisi televisio eteeni jokaisen hääpuvustaan haaveilevan painajaisen,
Hulluna häämekkoihin.

Siinä sitten istuskelin, tämä yhteinen lapsemme sylissäni ja tuijottelin kateudesta vihreänä naisia, jotka saivat hyvällä syyllä kokeilla päälleen mitä kauneimpia mekkoa.
Ja vihaisena melkein murisin, kun he löysivät niistä luomuksista jotain nokan koputtamista.

Itse en ole suurien ja muhkeiden häämekkojen ystävä - silmäni lepää paremmin yksinkertaisissa, hieman vintage-henkisissä A-linjaisissa tai Empire vyötäröllä varustetuissa mekoissa. Ehkä myös V:n muotoisella pääntiellä. Hiuksiini haluaisin yksinkertaisen nauhan koristeeksi.

http://www.dressale.com

http://www.dressale.com

yksi tämän hetkinen suosikki
http://www.dressale.com

http://www.dressale.com

Jos väriteemaa tulisi päättää, tällä hetkellä päätyisin yksinkertaiseen musta-valkoiseen.
Musta kun tuntuu olevan minun sekä mieheni lempiväri, ainakin jos vaatteita katsoo.
Joukkoon voisi mahtua myös ripaus vihreää.

http://www.weddingchaircoverskent.co.uk/

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m7slvkdwYJ1r0bg3mo6_400.jpg

http://brideorama.com/

Nämä kirkuisivat nimeäni ja kovaa.

Ja se sormus?
Sanotaanko ihan suoraan, en pidä kultaisista koruista. Kaikista mieluiten pistän päälleni hopeaa,
mutta yhdet hopeakihlat kokeneena, en sitä valitsisi materiaaliksi enää johonkin, jonka toivoisin olevan ikuista.
Valkokulta on se minun juttuni.

http://weddingschannels.info/wp-content/uploads/2012/08/wedding-rings-white-gold-03.jpg

http://weddingschannels.info/wp-content/uploads/2012/08/wedding-rings-white-gold-01.jpg

Mistä itse haaveilet?
Ja jos häät olet jo kertaalleen suunnitellut, vastasivatko ne alkuperäisiä suunnitelmiasi?
Mistä lähdit liikkeelle, kun häitä aloit suunnittelemaan?

Kertokaa omia vinkkejänne suunnitteluun, 
jos meillekin vielä hääkellot joskus soisivat!

rv. 33+0

Tänään hyppäsin kymmenen aikoihin koslani kyytiin ja karautin keskustaan tapaamaan yhtä parhaimmista ystävistäni. Emme ole nähneet kuukauteen, sillä kaverini tekee ihan hulluja päiviä kesätöissään ja tämäkin päivä oli hänen ainoa vapaapäivänsä koko viikolla.

Oli piristävää nähdä pitkästä aikaa, eikä ajankulua edes tahtonut huomata. Myös se, että itse pääsi pois täältä peltojen keskeltä hetkeksi oli sanoin kuvaamattoman mukavaa.
En ollut edes tajunnut itse sitä, miten ihminen voi kaivata pieniä asioita, kuten sitä että voi kävellä jonnekin. Tietysti keskustaan päästäkseni minun tuli ajaa sinne, mutta itse siellä pääsimme kaikkialle jalkojemme turvin.

Istuskelimme ensin parisen tuntia ystäväni luona, kävimme läpi kuulumisia kahvin äärellä ja tuijotimme hetken aikaa elokuvaa televisiosta. Muistelimme ilolla menneitä, kuten mm. sitä kuukautta jonka vietimme Englannissa ja ensimmäistä kouluvuottamme, josta tuntuu olevan niin vähän aikaa. Kauhistelimme molemmat sitä, kuinka nopeasti aika todella on mennyt eteenpäin ja ystävältäni melkein loksahti leuka maahan, kun mainitsin että eihän minunkaan laskettuun aikaani ole enää kuin 7 viikkoa.

Kun sää selkeni hieman, karautimme kaupoille ja kiertelimme vanhoja tuttuja paikkoja. Kappahlista löysin itselleni vilpoisat shortsit, jotka vielä kaiken lisäksi mahtuivat päälleni! Eivätkä ole edes mitään mamma-merkkiä joten kyllä voin todeta hymyn levinneen aika isoksi siinä vaiheessa, kun tajusin shortsien mahtuvan. Eivät nämä nyt silmiä hivele, mutta kotona ja tuossa omalla pihalla menevät vallan mainiosti.

Omani tosin ovat vihreät.

Kuva: kappahl.fi

Lopulta päädyimme syöpöttelemään läheiseen Rossoon, jonka jäljestä erkanimme omille teillemme.
Pitää kyllä ottaa pian uusiksi, kunhan ystäväni taas malttaa viettää ansaittuja vapaapäiviään.

mmm... Foood

Tänään olen saanut kyllä käyttää jalkojani.
Lähdin aamulla miehen kyydillä vanhalle kämpille, jossa tarkoitukseni oli tappaa aikaa puoli yhteentoista. Sen jälkeen palauttaisin avaimeni ja kahdeltatoista minulla olisi aika varattuna työkkäriin.
Viime käynnin perusteella ymmärsin että tarkoitukseni olisi tällä kertaa tavata ammatinvalintapsykologi, koska olen alle 25-vuotias...

Juuri ammattiin valmistuneena voitte miettiä mitä riemua tästä tunsin.


Näin ei ollut, vaan tapasinkin ilokseni jonkunlaisen ammattineuvojan, henkilön oikeaa titteliä en nyt valitettavasti muista. Tällä kertaa minulta oikeasti kysyttiin mitä itse haluan ja miten itse olin ajatellut tehdä tästä eteenpäin, ei yhtään sillä tyylillä kuin viimekerralla, toteamalla että kyllä varmaan 3 viikossa löytyy työtä jota raskaanakin voi tehdä.

Tämänkertainen virkailija totesi itsekin, että mahdollisuuteni saada töitä tähän pieneen väliin ovat huonohkot mutta eivät kuitenkaan mahdottomat. Tajuan itsekin, ettei kukaan halua palkata minua tällä hetkellä vakituiseen työhön, joten olen aina tiennyt mahdollisuuteni olevan lähinnä lyhyissä sijaisuuksissa. Uutena asiana hän myös ehdotti miettimään esimerkiksi kuukauden mittaista työharjoittelua jollain ammattini osa-alueella jotta saisin kokemusta ja tekemistä päiviini. Päivät olisivat lyhennettyjä eli 6 tuntisia ja kyseiseltä ajalta saisin hieman korkeampaa tukea kelalta, koska puolisoni tuloja ei laskettaisi vaikuttamaan tukeni suuruuteen tuolta ajalta. Paperilla idea kuulostaa hyvältä, mutta aloin miettimään mitä se käytännössä merkitsisi ja ensimmäisenä mieleeni nousivat kasvavat bensakulut. Pahimmillaan tulos olisi "plus-miinus-nolla". Hyödyt ja haitat olisivat tasoissa.


Ja myönnetään, on tuon koulun aikana noita työharjotteluja tullut jo kokeiltua ihan tarpeeksi.


Ajattelin laittaa ehdotuksen kuitenkin mietintämyssyyni, vaikken järin innoissani vielä ole.


Työkkäristä päästyäni jouduin taas haahuilemaan ympäriinsä siihen asti, että mieheni pääsisi töistä ja saisin kyydin kotiin. Kätevästi lähellä on iso kauppakeskus, jossa aikaa saa kulutettua mukavasti kauppoja kiertelemällä. Omaksi kauhukseni huomasin pari päivää sitten, etten enää mahdu vanhoihin shortseihini ja tulevaa kesää ajatellen annoin luvan itselleni ostaa uudet. Mielenkiintoni myös vei Sokos Emotionissa olevat Hiusten hellimisviikot, joilta kotiin päätyi lopulta pelkkä KCProfessionalsin Color Mask Vanilla. Kiertelin myös parissa lastenvaateliikkeessä, mutta maltoin vielä mieleni hetkeksi.

H&M Mama Boyfriend pöksyt

Kotiin päästyämme päätimme pyhittää aikamme hyvän ruoan laittamiseen ja tulos yllätti herkullisesti. Tomaattista jauhelihakastiketta kera basilikan sekä pestopastaa.

kyllä, rakastan tomaatteja.

Seuraavaksi aion palkita itseni kuumalla suihkulla ja lisäksi testailla tuon Color Maskin.


And how was your day ?

Sadepäivän iloja

Ensimmäiseksi: päivitystä eiliseen ultraan. Meillä oli ultraajana kätilö, jolla seulakoulutukset olivat ilmeisesti vielä kesken, joten kaikki tarkistettiin vielä toisenkin kätilön kanssa. Kaikki näyttäisi olevan kunnossa, alkuperäinen ultraaja oli kiinnittänyt huomiota ainoastaan siihen, että reisi- ja olkaluuiden pituudet olivat viikkoihin nähden ilmeisesti aivan rajoilla, mutta kokeneempi kätilö pisti sen äidin hentouden syyksi. Kokemattomampi kätilö tuntui vain olevan hieman tarkempi (ja huomattavasti hellempikin!) ehkä ylitarkkakin, mutta sekin johtuu varmaan aivan siitä syystä että asiat ovat hänelle uudempia.

Mutta ei kuulemma tarvitse hermoilla etteivät luut muka kasvaisi, kun kaikki muut mitat olivat juuri sitä mitä haettiinkin.

Hyvillä mielin siis ollaan kaikesta huolimatta ja saatiin lopulta hieman valoitusta vauvan sukupuoleenkin.


Tänään on aamuni käynnistynyt _hieman_ hitaasti eikä ulkona näkyvä harmaa ja sateinen maisemakaan ole jalkoihin vauhtia pistänyt. Pesukoneen sain sentään ripeästi käyntiin ja teen keitettyä, mutta niiden jäljestä tahti onkin vain hidastunut. Inspiraatiota tehdä yhtään mitään ei tunnu löytyvän. Ajattelin käyttää tämän aivottomuuden tunteen selailemalla eri liikkeiden nettikauppojen valikoimia, mutta ei niistäkään tuntunut löytyvän mitään. Tietenkin, jos en tiedostaisi vartaloni hidasta muuttumista ja muokkautumista kohti jotakin, jota voi verrata vain ryhävalaaseen, voisinkin ehkä innostua niukoista kesämekoista.

kokonaisuus : h&m

Ainoa kokonaisuus, joka hieman innosti, on ylläoleva. Shortsit vaan valitettavasti joutuisivat auttamatta väistymään kasvavan mahani tieltä. Myönnettäköön että itsehillintä kyllä joutui koville kun kieltäydyin tilaamasta yhtään mitään, koska vaateostoksien kanssa olen välillä aivan hillitön.
Mutta tällä hetkellä uusien vaatteiden ostoon löytyy kyllä aika painava vastalause.

Miehen kotiintuloa odotan kyllä innolla, sillä mieltäni askarruttaneeseen auto-ongelmaan pitäisi saada jonkinlaista jatkoa tänään, ehkä jopa vihoviimein ratkaisu.

Katsotaan tuleeko autokammoiselle viimeinkin oma auto kotiin

Bittersweet

 

Huomenia,
tänään on edessä pelätty/rakastetty rakenneultra.
Tässä sitä aamuteen äärellä on tullut jännäiltyä, mies lähti puoleksi päiväksi töihin mutta tulee iltapäivällä mukaan Kätilöopistolle. Möykky ainakin möyrii kiitettävästi, että kunnossa ainakin sillä saralla tulisi vauvan olla :)

Miehen äiti oli taas muuten innostunut, saatiin lisää vauvanvaatteita. Mukavaahan tuo on että innostusta löytyy, mutta puhuttiin jo kyllä siihen malliin miehenkin kanssa että kohta pitää jo mainita asiasta, vaikkei vaatteiden määrä nyt mielettömäksi ole paisunut. Harmittaa sitten, kun kaikki käy niin nopeasti pieneksi ja lopulta ei viitsi itse ostaa yhtään mitään. Yllärinä kassissa oli tällä kertaa vaaleanpunaisia vaatteita, aikaisemmat ovat olleet hyvin sinisiä koska hän on jotenkin mieltänyt päässään vauvan pojaksi. En itse ihan ymmärrä tuota ääripäästä ääripäähän, ensin sinisiä sitten vaaleanpunaisia, kun välistä löytyisi vaikka esimerkkinä vihreäkin, mutta tehkään rouva niin kuin haluaa.
Jos poika tulee niin siinähän sitten päällään pitää myös nuo vaaleanpunaiset bodyt, varmasti päälle laitan kun ostettu kerran on :] Sama asia tytöllä.

Tähän asti ostossaldo on 5 perusbodya, 3 pitkähihaista bodya,  6 housut, kahdet hatut ja ne sukat jotka aiemmassa postauksessakin näkyvät kuvassa. Myös harsoliinoja on kertynyt hyvä kasa ja niitä en edes viitsi laskea.

Itsehän emme siis ole ostaneet vielä vaunujen lisäksi yhtään mitään vauvalle.

Innolla odottelen milloin oma äitini innostuu yhtälailla.