256

Tämän tuvan vanhemmille oli lauantaina tarjolla harvinaista herkkua, sillä poikamme päätyi ihka ensimmäistä kertaa mummolleen yökylään.

Saimme jo joku aika sitten kutsun mieheni tutun viisikymppisille ja mahdollisuudesta villiintyneenä keksimme ehdottaa äidilleni hoitokeikkaa, joka isoäitien tavoin innostui mahdollisuudesta hoitaa silmäteräänsä yön yli.

Perjantaina aloin jo hieman jännittämään seuraavan päivän tapahtumia ja lauantaiaamuna olotilaa voi kutsua jo aivan hirveäksi. Jännitys tosin katosi täysin siinä vaiheessa, kun näin miten pojan silmät kirkastuivat äitini luona eikä hän edes pahemmin noteerannut meidän poistumistamme, vaikka kovasti yritimme ovelta vilkutella. 

Seuraava hetki jolloin jännitys nousi oli vasta juhlissa, kun katsoessani kelloa tajusin että pian olisi pojan nukkumaanmenoaika.

Jännitin, jännitin ja jännitin.

Odotin vain sitä että puhelin soisi.

Vahtasin minuutti minuutilta.

Kunnes se lopulta soi.

"Kaikki hyvin, täällä jo nukutaan ja sänkyynkin sammuttiin alta viiden minuutin"

Helpotus oli suuri ja juhlamieli nosti taas hieman päätään. 

Myöhään emme juhlissa viihtyneet. Itse toimitin kuskin virkaa ja miestäkin alkoi lopulta tympimään juhlien hidas tempo, joten päätimme lähteä viettämään vapaailtaamme ihan oman kodin rauhaan ja vahtaamaan vielä viimeiset minuutit Bondista.

Sunnuntaina saimme kotiimme takaisin niin iloisen ja onnellisen pienen miekkosen että uskallan varmuudella todeta, ettei tämä yökyläily jäänyt viimeiseksi.

Rairairai

Kävin eilen juhlistamassa lisääntyviä vuosiani eräässä paikallisessa pubissa.

Aloittelimme iltaa syömällä Rossossa maistuvat pitsat, joiden jälkeen kävelimme kaverini kanssa torin toiselle puolelle erääseen pieneen kuppilaan, jossa viihdyimme loppuillan terassilla. 

Isimies vahti kotona minimiestä.
Harmi vain, ettei ilma ollut kuin morsian.

Oli vaan niin virkistävää olla ihmisten ilmoilla pitkästä aikaa!

Karaoke karkoitti meidät kotiin jo kymmenen jälkeen, sillä terassi sulkeutui silloin ja sisälle olisi ollut pakko siirtyä.
Valitsimme siis suunnata omia reittejämme kotia kohti, minä taksilla ja kaverini kävellen. 

Jopa taksikuski osoittautui mukavaksi vanhemmaksi herrasmieheksi, jonka kanssa juttu luisti koko taksimatkan eikä kolmenkympin kukkaron kevennyskään lopulta ärsyttänyt niin paljoa.

Mies oli ihmeissään, kun kotiuduin jo ennen yhtätoista. 

En tosin ikinä ole ollut mikään hirveä riekkuja - lähden mieluiten ajoissa jo kotia kohti, varsinkin nyt kun aikaiset aamuherätykset ovat taattuja.

Jäin lopulta alakertaan nukkumaan piiloon mahdollisilta yöherätyksiltä ja mies kapusi yksinään minimiehen kaveriksi. 

Aamulla heräsin selkä ja niska aivan jäykkänä - alakerran pikkuruinen vieraspeti ei näemmä ole minun nukkumapaikkani ja selkä näyttää hyvin tottuneen pehmeään joustinpatjaan. 

Olisi pitänyt kaatua vain sovinnolla sohvalle.

Nyt fiilis on aivan mahtava ja hyvää mieltä on varastoitu varastoon rutkasti; ystäväni nimittäin muuttaa opiskelujen myötä toiselle paikkakunnalle, joten tapaamisemme tulevat harvenemaan rutkasti. 

Tuommoiset pienetkin irtiotot auttavat jaksamaan pitkälle.

Rauhaa etsimässä aamuyöllä.

Omaa aikaa, 
syy siihen miksi tänäkin aamuna heräsin jo kuudelta.
Oikeasti minut herätti nälkäinen L, jälleen kerran, mutta imetyksen jälkeen päätin itse nousta ylös.

Näinä aamuina saan rauhassa juoda aamukahvini,
saan istua koneella ja halutessani vain tuijottaa ruutua.
Laulaa toki välillä itkuhälyttimen kautta, kun L hihkuu hieman liian hereillä olevasti ja hieman liian aikaisin.

Monena aamuna tarkoitukseni on ollut tilata niitä valokuvia vihdoin ja viimein. Silti, näinä harvoina hetkinä kun tänne kerkiän, valtaavat ruudun facebook sekä jo aikoja sitten päivitetyt blogit, joita seurailen. Joskus pujahdan, ihan vain pakosta, verkkopankkeihin ja teen ne inhokki hommat, kuten maksan laskut. 

Joskus aukaisen vain spotifyn ja kuuntelen musiikkia, 
ihanassa,
omassa rauhassani.

Kaiken tämän jälkeen, huomaan nauttivani paljon enemmän siitä ajasta minkä L:n kanssa vietän pitkät päivät.
 
Kun vaan saan sen oman ihanan rauhallisen aamuni.