Mutta nyt on ne istumiset istuttu, eikä hetkeen tarvitse uusiksi käydä.
Itse en vieläkään tykännyt aiheista tai koin ne lähinnä hieman myöhään tuleviksi - itselleni siis. Miehelle taas oli hyvinkin hyödyllinen tietoisku luvassa kun aiheena oli pelkkä synnytys. Lopuksi oli vain hieman puhetta ehkäisystä synnytyksen jälkeen, mutta muuten koko n.3h oli pelkkää synnytystä - kivunlievitystä, supistuksia sekä kuvia mahdollisesti synnytyksessä käytettävistä välineistä.
lainattu täältä |
Onnistuimme vielä kehittämään keskenämme aivan naurettavan riidan illan päätteeksi, mutta onneksi sekin oli nopeasti unohdettu. Olen huomannut ainakin itsessäni sen, että tuo mies saa olla hirveän varovainen sanoissaan nykyään, sillä suutahdan joskus todella nopeasti, usein aivan syyttä ja mitä pienimmistäkin asioista. Rupean vaan olemaan jo niin kyllästynyt tähän olooni ja haluaisin aivan hirveästi tuon keskivartaloni taas omakseni ja palautua entisiin mittoihini, sillä oloni on kaikkea muuta kuin hehkeä. Itseasiassa olen tuntenut oloni suoraan sanottuna rumaksi tai kauniimmin sanottuna mahdollisimman epäviehättäväksi jo pidemmän aikaa. Eikä asiaa auta se, että selkään jomottelee jatkuvasti, käveleminen on välillä mitä on ja nivusissa vihloo aina kun ylös tulisi nousta.
Ja jos siinä vaiheessa mies edes sormellaan hipaisee minua väärällä tavalla, räjähdän.
Mutta tänään oli vuorossa taas neuvolakäynti, jonne suunnistin jo aamusta. Raskauteni tuntuu olevan niin täydellisen tasapaksua, etten sen suurempia numeroita viitsi laitella. Hemoglobiini tosin oli noussut, mikä on vain ihan hyvää. Painoakin on nyt 62 kg, joten lihottuhan tässä on, suurinpiirtein sellaiset 10kg. Terkkari myös totesi pään kiinnittyneen ja hänen mielestään olisin fyysisessä mielessä aivan valmis synnyttämään, naureskellen totesin toivovani, että joku kertoisi saman tuolle nyytillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Don't be shy.