rv 37+6. Perhevalmennus part 2 sekä neuvola.

Selässä kyllä tuntuu, että on tullut istuttua. Eilinen perhevalmennus vielä venähti pidemmäksi kuin piti, joten voin sanoa että se viimeinen puolituntinen istumista oli aivan kidutusta.
Mutta nyt on ne istumiset istuttu, eikä hetkeen tarvitse uusiksi käydä.

Itse en vieläkään tykännyt aiheista tai koin ne lähinnä hieman myöhään tuleviksi - itselleni siis. Miehelle taas oli hyvinkin hyödyllinen tietoisku luvassa kun aiheena oli pelkkä synnytys. Lopuksi oli vain hieman puhetta ehkäisystä synnytyksen jälkeen, mutta muuten koko n.3h oli pelkkää synnytystä - kivunlievitystä, supistuksia sekä kuvia mahdollisesti synnytyksessä käytettävistä välineistä. 

lainattu täältä

Perhevalmennuksen jälkeen kaasutimme kotiin vielä kaupan kautta, jotta tämä hehkuva olento valas pääsisi tuttuun tapaan löhöämään sohvalle ja hakemaan helpotusta jumittuneeseen selkäänsä.

Onnistuimme vielä kehittämään keskenämme aivan naurettavan riidan illan päätteeksi, mutta onneksi sekin oli nopeasti unohdettu. Olen huomannut ainakin itsessäni sen, että tuo mies saa olla hirveän varovainen sanoissaan nykyään, sillä suutahdan joskus todella nopeasti, usein aivan syyttä ja mitä pienimmistäkin asioista. Rupean vaan olemaan jo niin kyllästynyt tähän olooni ja haluaisin aivan hirveästi tuon keskivartaloni taas omakseni ja palautua entisiin mittoihini, sillä oloni on kaikkea muuta kuin hehkeä. Itseasiassa olen tuntenut oloni suoraan sanottuna rumaksi tai kauniimmin sanottuna mahdollisimman epäviehättäväksi jo pidemmän aikaa. Eikä asiaa auta se, että selkään jomottelee jatkuvasti, käveleminen on välillä mitä on ja nivusissa vihloo aina kun ylös tulisi nousta.

Ja jos siinä vaiheessa mies edes sormellaan hipaisee minua väärällä tavalla, räjähdän.

Mutta tänään oli vuorossa taas neuvolakäynti, jonne suunnistin jo aamusta. Raskauteni tuntuu olevan niin täydellisen tasapaksua, etten sen suurempia numeroita viitsi laitella. Hemoglobiini tosin oli noussut, mikä on vain ihan hyvää. Painoakin on nyt 62 kg, joten lihottuhan tässä on, suurinpiirtein sellaiset 10kg. Terkkari myös totesi pään kiinnittyneen ja hänen mielestään olisin fyysisessä mielessä aivan valmis synnyttämään, naureskellen totesin toivovani, että joku kertoisi saman tuolle nyytillekin.

rv 37+4. Perhevalmennus part.1

Tänään oli luvassa se, mitä tämä mamma on kaikista vähiten odottanut: perhevalmennuksen ensimmäinen päivä.

Truth to be told, en vieläkään ymmärrä mitä itse siellä tein, mutta tuolle miekkoselle se oli hyvä tietoisku, koska hän ei ole niin paljoa kerennyt asioihin perehtyä remontoinniltaan.
Itse koin koko kaksi ja puolituntisen pelkkänä kertauksena, tai no syvällisempänä kertauksena.
Puhuttiin loppuraskauden muutoksista - mitä edessä on, vaikkakin melkein suurinosa osallistujista oli jo viikoilla 30+. Myös raskausmyrktyksestä ja psyykkisistä muutoksista oli puhetta, psyykkeeseen palattiin myöhemmin aivan omassa osiossaan, jossa terveydenhoitaja puhui synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.

Myös seurakunta esitteli omaa toimintaansa ja mukaisasti juuri lokakuussa on täälläpäin alkamassa kuuden kerran kerho äideille, jotka ovat saaneet ensimmäisen lapsensa. Kuulosti kyllä mielenkiintoiselta ja nyt pitäisi vain löytää sitten lokakuussa se rohkeus lähteä katsastamaankin meininkiä siellä.

Ennen perhevalmennusta tein kuitenkin itse hauskan kiekkauksen, nimittäin lähellä sijaitsevaan pieneen ostoskeskukseen ja ostin ne, mitä minun on jo pitkään ollut tarkoitus ostaa.
1. Imetysliivit
2. Kirja vauvasta - juuri sellainen, jonne äidit kirjoittelevat sydänverellään synnytyskertomukset ja ensimmäiset maitohampaat. 

Olin iskenyt silmäni juuri tähän kirjaan eikä mikään muu kelvannut. Miksikö?
Koska tässä on huumoria mukana, eikä pelkästään sitä ainaista "ensimmäinen kiehkura" tai "ensimmäinen ripuli"