rv 37+1, neuvola sekä kotikäynti.

Täällä taas,
täytyy kyllä tunnustaa että kotiin palasin jo maanantaina, mutta siitä lähtien on ollut pientä pyöritystä suuntaan jos toiseenkin, jonka vuoksi kirjoittelemaan rauhoituin vasta nyt.

Lyhyesti muisteltuna: mitäkö olen puuhaillut tämän pienen evakkoni aikana? Nauttinut äitini ruokapöydän antimista, lepäillyt, riemuinnut kissojen seurasta ja shoppaillut. Välissä käväisin pienen visiitin kotonakin, sillä lauantaina odottivat eräät 50-vuotisjuhlat, jonka jälkeen mies kyyditsi minut takaisin äitini hoteisiin. Myös omat syntymäpäiväni juhlin, tosin hyvin pienesti, koska moneen vuoteen en ole kyseisiä merkkipäiviä viitsinyt omalla kohdallani muistella.
Tähän ei liity nyt mikään omakohtainen ikääntymisangsti, vaan yksinkertaisesti se että en vain tykkää kyseisestä touhusta.

happy b-day to meee

Keskiviikkona meitä kutsui taas kerran neuvola, mutta mitään mullistuksia en siellä kokenut.
Mukavaa oli nähdä taas oma tuttu terveydenhoitaja pitkästä aikaa, eikä vaihtuvia sijaisia.

Viikot 36+6
Paino 62
RR 122/72
Kohdunpohj. korkeus 32 cm
Tarjonta: RT
Syke: 150
Liikkeet: ++

Vakkari terkkarikin toitotti pään sijaitsevan jo sen verran napakasti tuolla alhaalla, ettei usko vauvan enää kääntyilevän mihinkään suuntaan, jossei hirveästi urheile.  Puhetta oli ensi viikolla edessä olevasta perhevalmennuksesta, jonne menemme hieman viime tipalla, koska keväällä järjestetty perhevalmennus oli niin täynnä. Varovasti tiedustelin uteliaisuuttani sitä, että kuinka pitkällä muut siihen osallistuvat ovat, olenko siis ainoa valtava valas ja muilla ei ole mahaa nimeksikään. Ilmeisesti pisimmällä olen ja muut sijoittuvat viikoille 25-32, että kuulemma mahaa jo hieman löytyy.

Naureskelin myös, että taidan olla varoittava esimerkki muille, kun "loppuraskauden muutoksista" puhutaan. Muutenkin, hieman ärsyttää koko juttuun osallistuminen, koska täällä se on kaksipäiväinen ja kestoltaan 2 ja ½ tuntia per pvä. Ja ensimmäisen päivän asiat olen jo suurinpiirtein liidellyt ohi omilla viikoillani.

Torstaina saimme mielenkiintoisen vieraan, sillä tulevan lastenneuvolamme terveydenhoitaja jalkautui ja tuli tapaamaan meitä kotiin, kantaen mukanaan kasan näytteitä sekä flaijereita. Mies siinä sitten ihmeissään hypisteli ja tuijotteli rintakumeja sekä maidonkerääjiä ja tiesin raukan olevan aivan ulkona kaikesta.

Juttelimme keittönpöydän ääressä semmoiset puolisentoista tuntia niitä näitä, terkkari halusi tietää hieman taustoistamme ja lähtökohdistamme tähän uuteen lukuun elämässämme. Keskustelimme myös imetyksestä ja siihen liittyvistä mahdollisista ongelmista, joita saattaisin kohdata tulevaisuudessa. Hän myös halusi tietää, millaisia mahdollisia ennakkoluuloja minulla oli imetykseen ja että mitä mieltä edes olisin koko asiasta.  Myös synnytyksestä oli puhetta, lähinnä omasta kipukynnyksestäni ja saatavilla olevista kivunlievennyksistä, joihin kaikkiin tokaisin suhtautuvani hyvinkin avoimesti (kaikkitännenytheti).

Ja mitäpä aion tämän päivän puuhailla? Uppoutua taas ihanan Ikean kasattavien huonekalujen maailmaan lipaston muodossa ja koettaa olla menettämättä hermojani.

Ps. Maha-välilehdessä löytyy taas uusi kuva.