Erilainen aamu

Tänä aamuna yhteinen päivämme alkoi poikkeuksellisesti jo kello seitsemältä aamulla ja hyvin epäsäännöllisen säännöllisenä se aamusta on jatkunutkin. 
Meillä on kiukuteltu, oltu nälkäisiä, oltu iloisia, hymyilty, huudettu, syöty ja heitelty leluja. Ja kaikki tämä lähinnä L:n toimesta, itse olen vain ihmeissäni seurannut vierestä. 

L tuntuu olevan siitä harvinaislaatuinen vauva, että hän viihtyy todella hyvin itsekseenkin, kunhan vain on jotain mielenkiintoista katseltavaa. En siis joudu jatkuvasti häntä viihdyttämään, mutta lähellä yritän koko ajan olla. 

Myös yksi harvinaisuus L:ssä on se, ettei se poika kyllä sylissä viihdy pitkiä aikoja. Koko ajan pitää olla menossa, tarkoitti meneminen tässä tapauksessa vaikka vain lattialla makoilua. 
Häntä ei siis millään muotoa voi kutsua sylivauvaksi.
Tavallaan harmittaa, kyllä minäkin pitäisin siitä että lapseni nukahtaisi rintani päälle, mutta ei.
Meillä ei lapsi ole syliin nukahtanut enää aikoihin.

Tutti on meidän huushollissamme hyvinkin tärkeä kapistus, sillä tuolla lapsella tuntuu olevan aivan järkyttävän suuri tarve imemiselle. Niinkin suuri, että kaikesta tutteilusta huolimatta tuntuu L oppineen peukalon imemisen. Tiedän että monet lapset imevät ihan kaikkea ja kaikki menee suuhun, mutta tämä meidän pojan imuntarve on siltikin yllättänyt, eikä aina sillä positiivisimmalla tavalla. 

Ylpeänä kannoin pari päivää mitä ihastutavinta pientä mustelmaa kädessäni, kiitos rakkaan lapseni joka koki kesken ruokailun äidin käden maistuvan paljon paremmalta, kuin tarjolla ollut rinta. 

Viikonloppu häämöttää taas aivan horisontissa, mikä merkitsee meidän pienelle perheellemme mitä ihastuttavimpia aikoja kolmisin. 
Ja aikaa koko päivä. 
Itseasiassa kaksi kokonaista päivää aamusta iltaan laatuaikaa kolmisin.

Rakastan viikonloppuja, enkä tästä syystä liiemmin vietä aikaa koneella. 
En edes aukaise koko konetta useampina viikonloppuina tai pyhävapaina, koska olen sen luvannut itselleni aikoinaan. Vapaa-aika on aikaa perheelle, ei koneelle. Siksi hiljenen hyvin useasti viikonloppujen ajaksi ja varsinkin nyt joulun alla myönnän olleeni luokattoman hiljainen, mutta kaikki johtui vain siitä että saimme olla rauhassa ja kotona. Kolmisin.

Syy siihen miksi tämän kerroin, on se että haluan jakaa tämän tiedon myös niille, jotka joskus saattavat ihmetellä miksi päivitän silloin tällöin harvemmin.

Pyhitän vain sen vapaa-ajan, jonka saan, sille tärkeimmälle. 
Perheelleni.

ps. Uusi banneri!