Vuosi siis vaihtui, kuten kaikki tuntuvat jo ennen minua todenneen. ;D
Uuden vuoden vietimme kolmistaan kotosalla ja L:kin meni nukkumaan puoli kahdeksalta enkä lopulta itsekään jaksanut valvoa kymmentä pidempään.
Juhlimme siis koko perhe sillä parhaimmalla tavalla, eli nukkumalla.
Parit raketit näimme siellä täällä, mutta unta ne eivät häirinneet. Itseasiassa, kun L puoli yhdeltä ähisi minut hereille, en enää kuullut yhden yhtä rakettia lähimaillakaan.
Eli meillä oli täällä ihanan rauhallista, uuden vuoden suhteen mutta....
..L:lle tuli 4kk täyteen 27pvä ja siitäkös on ilo meillä irronnut, sillä herraa ei saa millään enää viihtymään pitkiä aikoja selällään. L on myös pariin otteeseen onnistunut sitkuttamaan itseään parikymmentä senttiä taaksepäin mahallaan ollessaan, mutta miksikään ryömimiseksi sitä ei vielä voi kutsua.
Poikaa pitäisi koko ajan pomputtaa tai muuten vain pitää pystyssä.
Sitterissä oleminen on hirveää punkemista koko ajan, sillä L:n mielestä hänen pitäisi päästä vieläkin istuvampaan asentoon.
Puuhamatolla pitäisi jatkuvasti olla jokin lelu nenän edessä, muuten siinä oleminen on yhtä kiukkuitkua.
Rauhallinen sylivauvani taitaa olla ikiajoiksi nyt tiessään.
Tilalle sain tuommoisen ihanan äreän, hyvää vauhtia rautaista omaa tahtoa kasvattavan pikkumiehen.
Tänään meillä on luvassa kahden aikoihin neuvolakäynti, jossa kuulemme myös lääkärisedän mietteet pojan kasvusta. Kauhulla myös odotan tuomiota siitä, riittääkö tuo oma maito, sillä juoskus nimittäin pohdin että voisiko nälkä olla yksinkertainen selitys tuolle kiukkuamiselle.
Mihin aikoihin niitä tiheän imun kausia olikaan?
Hampaatkin tietysti voisivat olla yksi vaihtoehto, vaikkei L:n suuusta vielä tunnu löytyvän mitään suuria muutoksia. Tosin, jos oikein olen ymmärtänyt, lapset voivat oireilla niitä jo kuukausia etukäteenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Don't be shy.