Alan olemaan jo hieman neuvoton noiden meidän iltojemme kanssa,
eivät ne katastrofaalisia ole sillä L kumminkin rauhoittuu,
mutta ihanaa se olisi saada lopultakin joku syy niihin raivareihin.
Eilen illallakin, yritin imettää ja imettää, toinen söi ja välillä itki.
Makoilimme yläkeran makuuhuoneessa ja L päästeli monet hyvät pierut siinä ilmoille,
kakkasikin oikein kunnolla. Sitten taas syötiin hieman ja yritettiin nukahtaa.
Kun unesta havahduttiin itkettiin taas.
Jos maha vaivaisi tai nälkä olisi, luulisi itkun laantuneen noiden maratonsyömisien ja kunnon kakkojen jälkeen?
Voiko se olla, että noinkin pientä yksinkertaisesti vain ottaa päähän ja kovaa? ( :D )
Neuvolassa tosin sanottiin, että illat ovat usein niitä kaikkein vaikeimpia, mutta...
Ei tämä vaikealta tunnu, tämä tuntuu neuvottomalta.
Meidän iltarutiinimme tuntuvat lähinnä koostuvan siitä, että L itkee ja me yritämme häntä lohduttaa. Ei kirjojen lukemisista tai mobilen soittamisista tule yhtään mitään, kun toista vaan suututtaa.
Naureskellen jopa mietin välillä, että milloinkohan saamme jonkunlaista rutiinia iltoihimme, vaikka edes rauhallisen iltakylvyn?
Tuntuu, etten nykyään osaa muusta kirjoittaakaan, kun valittaa vain siitä miten iltamme ovat yhä samanlaisia.
Ja olenko minä tosissaan ainoa, jonka lasta itkettää? Tuntuu, että kun luen muiden uusien äitien blogeja ovat heidän lapsensa aina niin ihania ja kilttejä. Onko meidän piltti tosissaan ainoa joka itkee? Vai eivätkö muut vain viitsi siitä itkusta valittaa?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vatsaongelmat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vatsaongelmat. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
perjantai 2. marraskuuta 2012
Namnam
Ja pitihän se heti hehkuttaa:
.jpg)
Naurakaa vaan, mutta tää asia on jotain niin parasta, kun et ole omassa kodissasi pystynyt tekemään uunilla ruokaa varmaan vuoteen <3
--------
Mutta, eilinen päiväkin oli mitä ihanin!
L oli todella hyväntuulinen koko päivän ja sain hänet jopa nukkumaan kunnon päiväunet! Ensin nukuttiin kolme tuntia, oltiin puolitoista tuntia hereillä ja sen jälkeen vedettiin vielä puolitoista tuntia zetaa nokkaan!
.png)
AHH, näiden päiväunien voimilla jaksettiinkin sitten olla puolikahdeksaan asti niin nauravaisella fiiliksillä että äitikin ehti jo unohtaa kaikki mahdollisuudet kiukkuamiseen....
...mutta, puolikahdeksalta sitä kiukkua sitten taas puskettiin pintaan. L rauhoittui taas kerran syliin, mutta kun yritin laskea toista pinnasänkyyn sai kiukku uutta pontta. Laitoin mobilen päälle ja itsepintaisesti pidin poikaa sängyssään - ja katsos, kiukku alkoi laantumaan. Yritin imettää, muttei siitäkään tullut mitään. Mies otti tässä vaiheessa ohjakset ja jäi ajoittain kiukkuavan pojan kanssa tuijottelemaan mobilea. Vartin päästä tarjosimme korviketta pullosta, joka upposikin ilman suurempia huutoja (?) Puolikymmeneltä poika taas nukkui.
Vaikka L kiukkusikin eilen, oli kiukku paljon pienempää verrattuna aikaisempaan. Jospa tuota vieläkin voisi laittaa sen rokotteen piikkiin - ja odotella iloisesti sitä valoisampaa aikaa.
torstai 1. marraskuuta 2012
Rotarokotehelvetti.
Meillä ei tosissaankaan vältytty mahanpuruilta tämän rokotteen jälkimainingeissa, sillä eilen illalla ennen nukahtamistaan L huusi kuin pieni pistetty sika.
Mikään asento ei ollut hyvä, isän syli ei kelvannut ja äidinkin syliin rauhottui vain samalla kikalla, kuin eilen aamulla.
Peittoon kietaistuna ja tutti suussa.
Taas sain aimoannoksen sitä omaa aikaa illalla ja katselin telkkaria tunnin verran poju sylissä, enkä laskenut häntä alas, ennen kuin olin varma että hän todella nukkuu.
Inhottavinta tässä kaikessa on se, ettei sille toisen itkulle voi tehdä mitään.
Se on aivan kamalaa katsella vain vierestä, kun toista tuntuu sattuvan.
Varsinkin, kun L vielä itse tuijottaa sinua silmiin sen huutonsa keskellä.
Se kyllä vihlaisee ja kovaa.
Kaikki tämä mielipaha yhdestä rokotteesta, joka annetaan monelle lapselle vuosittain.
Eikö sitä helvetti osata tehdä hieman vatsaystävällisemmäksi?
Toivotaan, etteivät samat itkut ole edessä joka ikisellä rokotekerralla, sillä ensikuussa meitä odottavat jo ne piikit, joista arvatenkin täällä meillä nousee se hemmetin kuumekin.
Minua jo hieman naurattaa.
Ja vaikka neuvolassa tiedetään meidän pienistä mahaongelmista,
ei siellä kukaan vihjaissutkaan ensikertalaiselle ummikolle, että tuota rokotetta voisi myös siirtää myöhemmäksi.
*Huokaus*
Jos jotain hyvää haluan hakea tuosta rokotteesta, nukkui L huutonsa päätteeksi sentään viisi ja puolituntia putkeen heräämättä.
Ja tänään on ollut hyvä päivä tähän asti,
lukuunottamatta hermoromahdustani muiden autoilijoiden toimiin Länsiväylällä.
Mikään asento ei ollut hyvä, isän syli ei kelvannut ja äidinkin syliin rauhottui vain samalla kikalla, kuin eilen aamulla.
Peittoon kietaistuna ja tutti suussa.
Taas sain aimoannoksen sitä omaa aikaa illalla ja katselin telkkaria tunnin verran poju sylissä, enkä laskenut häntä alas, ennen kuin olin varma että hän todella nukkuu.
Inhottavinta tässä kaikessa on se, ettei sille toisen itkulle voi tehdä mitään.
Se on aivan kamalaa katsella vain vierestä, kun toista tuntuu sattuvan.
Varsinkin, kun L vielä itse tuijottaa sinua silmiin sen huutonsa keskellä.
Se kyllä vihlaisee ja kovaa.
Kaikki tämä mielipaha yhdestä rokotteesta, joka annetaan monelle lapselle vuosittain.
Eikö sitä helvetti osata tehdä hieman vatsaystävällisemmäksi?
Toivotaan, etteivät samat itkut ole edessä joka ikisellä rokotekerralla, sillä ensikuussa meitä odottavat jo ne piikit, joista arvatenkin täällä meillä nousee se hemmetin kuumekin.
Minua jo hieman naurattaa.
Ja vaikka neuvolassa tiedetään meidän pienistä mahaongelmista,
ei siellä kukaan vihjaissutkaan ensikertalaiselle ummikolle, että tuota rokotetta voisi myös siirtää myöhemmäksi.
*Huokaus*
Jos jotain hyvää haluan hakea tuosta rokotteesta, nukkui L huutonsa päätteeksi sentään viisi ja puolituntia putkeen heräämättä.
Ja tänään on ollut hyvä päivä tähän asti,
lukuunottamatta hermoromahdustani muiden autoilijoiden toimiin Länsiväylällä.
keskiviikko 31. lokakuuta 2012
24h Baby-style part 2
14:00 Sammutan lopulta koneen ja käväisen katsomassa yläkerrassa nukkuvaa L:ää. Palaan alakertaan ja nostan viimein kaappiin ne koneessa oleilleet puhtaat tiskit. Samalla muistan syömättömyyteni ja teen itselleni voileipiä, joiden syönnin ohessa soitan vielä päivän juorut tädilleni. Juttelemme vartin verran, jonka jälkeen kipaisen hakemassa postit postilaatikolta.
14:30 Kurkkaan poikaa, yhä unessa.
14:45 L herää.
15:00 Imetän ja heitän pojalle cuplatonit nassuun. Sylittelemme hetken ja juttelemme päivän kuulumisia, ilmeisesti poju on nähnyt hyviä unia.
15:15 Ryhdyn perunateatterin asiakkaaksi, L seuranani. Poju istuskelee iloisesti sitterissään ja tuijottelee tiskikoneen luukkuun teippaamaani hymynaamaa. Välillä myös äidin tyhmille jutuille hymyillään, sekä hieman komennetaan. Joskus jutut menevät jo itkunkin puolelle. Ihmettelemme yhdessä perunoita ja siitä, kuinka niistä kuoret lähteekään.
15:30 L vaikuttaa taas väsähtäneeltä, joten vien hänet torkkumaan. Tuleva illallisemme, makkarakeitto pääsee myös porisemaan hellalle. Suhaan keittiön ja olohuoneen väliä yrittäen pitää keiton syömiskelpoisena ja pojan tyytyväisenä.
16:00 Pitäisi osaa isompi kattila, sillä keitto muistuttaa lähinnä muhennosta. Sitä ihmetellessäni herää L tutittomuuteen ja korjaan tämän erehdyksen. Otan itselleni ison lautasellisen keittomuhennostani ja ihmettelen samalla naapurin puuhia. Toinen kysymys, joka päähäni nousee, on missä se mies oikein kuppaa? Keiton lomassa pohdin huomisia syömisiämme ja haaveilen siitä, koska saamme uuden hellan kytkettyä. (edit: torstaina!) Mieskin lopulta ilmestyy kotiin.
16:30 L herää hyväntuulisena ja masu pulputtelee, joten jumppailemme hieman. Äidillisesti laulan pojalleni "Pierua mä metsästän".
17:00 Vaippa, mission accomplished.
17:15 Taas orastavaa nälkäitkua, kokeilen imettää mutta saan palkinnoksi lisää itkua. Poju ei ilmeisesti itsekään tiedä, imisikö vai eikö vaan hienosti vaihtelee mielipidettään. Lopulta kuitenkin nukahtaa taas viereeni. Katson ruokinnan päättyneeksi.
17:30 Hieman harmistuttaa pojun torkku tähän ajankohtaan, sillä olemme lähdössä kauppaan. Mies pukee pojalle ulkovaatteet ja laittaa tämän turvakaukaloon. Siihen onkin sitten hyvä taas torkahtaa.
19:30 Tulemme kaupasta takaisin kotiin, L nukkui molemmat automatkat kauppaan ja kotiin. Kaupassa jaksoi ihmetellä hieman kirkkaita valoja ja hyllyillä olevia tavaroita. Lopussa alkoi jo väsähtämään. Puran ostoksemme, mies pojan. Vaihdamme vaipan ja laitamme toiselle yökkärin päälle.
20:00 Kokeilen imetystä, kun poika tuntuu olevan rauhaton. Taas saan huutoja ja tyhmä äiti tuntuu taas olevan liikkeellä. Otan hieman pesäeroa pikkuiseeni ja karkaan suihkuun, mies leikkii ja köllöttelee sohvalla poikamme kanssa sen ajan. Suihkusta tullessani katselen, miten L yrittää syödä tuttiaan, joten päätän yrittää uudelleen imetystä. Parikymmentä minuuttia ensimmäisestä yrityksestä syö L nätisti ja ilman ongelmia (mitä sanoinkaan siitä sekunttipelistä?)
20:30 L ylös omaan sänkyynsä, hyvänyön suukot ja mobile pyörimään.
20:50 Hikka ja kakka, äidin ilme: -__________________- Kaikki siis uusiksi alusta ja vaikeimman kautta, sillä väsynyt L aloittaa itkunsa heti tutin tippuessa.
21:20 Löydän taas vuoden mutsi- hetkeni ja luovutan. Taas nimittäin kakka yllättää ja klo 05:00 herännyt mies tahtoisi päästä nukkumaan. Jaksan kyllä valvoa pojan kanssa, mutta en siinä tilanteessa jos toinen nukkuu samassa huoneessa. Silloin, voin tunnustaa, kasvaa se kuuluisa nuppi kyllä otsaan. En edes yritä jäädä nukuttamaan poikaa sänkyynsä, vaan palaan alakertaan ja siihen hemmetin vaunukoppaan. Vaihdan tietysti vaipan ennen tätä. Ottaa päähän ja jo toisen kerran päiväni aikana haaveilen tupakasta.
10 minuuttia myöhemmin....
....L nukkuu. Just my luck? Katselen suutuspäissäni NCIS:sää ja päätän kumminkin jäädä itse sohvalle täksi yöksi. Jostain syystä, tekisi mieli heittää miestä kakkavaipalla?
21:40 Poika havahtuu hetkeksi tutin tippumiseen, mutta jatkaa uniaan heti.
22:00 Austin Powers katsastaa psykedeelisen kissimirriklubin. Ihmettelen Mike Meyersin nuorta ulkonäköä, kunnes tarkistan leffan valmistusvuoden. 1997, yli 10v sitten. Olenko tosissaan ollut noin nuori, kun tämäkin raina on tullut alunperin? Syön parit sipsit ja päätän painua pehkuihin kun Dr Evil päättää posauttaa itsensä avaruuteen,
22:20 Tutti tippuu, mutta nyt nukutaan ilman sitä, JES! Taas pärräytellään parit hyvät, mutta en tiedä pitäisikö tästä kiittää rota-rokotetta vaiko tuota Cuplatonia?
___________
Yleensä päivämme ovat tätä hiukan helpompia, eikä L juuri itkeskele. Tuon vuorokauden itkuisuus voisi selittyä tuolla rokotteella ja siitä johtuvista vatsavaivoista. Myöskin päiväunille nukahtaminen on yleensä mennyt helpommin. Loppuun lisään vielä kuluneen yön ja aamun fiilikset, vaikka tällä tuo 24h ylitetäänkin.
03:00 L herää nälissään ja nukahtaa samantien syönnin jälkeen.
07:00 Sama homma kuin ylempänä
10:00 Nousemme ylös lopulta ja klo
11:40, kun tämän kirjoitan loppuun, nukkuu L jo päiväuniaan yläkerrassa ja minäkin sain juoda kahvini ennen klo 11.
Tänään on hyvä päivä.
14:30 Kurkkaan poikaa, yhä unessa.
14:45 L herää.
15:00 Imetän ja heitän pojalle cuplatonit nassuun. Sylittelemme hetken ja juttelemme päivän kuulumisia, ilmeisesti poju on nähnyt hyviä unia.
15:15 Ryhdyn perunateatterin asiakkaaksi, L seuranani. Poju istuskelee iloisesti sitterissään ja tuijottelee tiskikoneen luukkuun teippaamaani hymynaamaa. Välillä myös äidin tyhmille jutuille hymyillään, sekä hieman komennetaan. Joskus jutut menevät jo itkunkin puolelle. Ihmettelemme yhdessä perunoita ja siitä, kuinka niistä kuoret lähteekään.
15:30 L vaikuttaa taas väsähtäneeltä, joten vien hänet torkkumaan. Tuleva illallisemme, makkarakeitto pääsee myös porisemaan hellalle. Suhaan keittiön ja olohuoneen väliä yrittäen pitää keiton syömiskelpoisena ja pojan tyytyväisenä.
16:00 Pitäisi osaa isompi kattila, sillä keitto muistuttaa lähinnä muhennosta. Sitä ihmetellessäni herää L tutittomuuteen ja korjaan tämän erehdyksen. Otan itselleni ison lautasellisen keittomuhennostani ja ihmettelen samalla naapurin puuhia. Toinen kysymys, joka päähäni nousee, on missä se mies oikein kuppaa? Keiton lomassa pohdin huomisia syömisiämme ja haaveilen siitä, koska saamme uuden hellan kytkettyä. (edit: torstaina!) Mieskin lopulta ilmestyy kotiin.
16:30 L herää hyväntuulisena ja masu pulputtelee, joten jumppailemme hieman. Äidillisesti laulan pojalleni "Pierua mä metsästän".
17:00 Vaippa, mission accomplished.
17:15 Taas orastavaa nälkäitkua, kokeilen imettää mutta saan palkinnoksi lisää itkua. Poju ei ilmeisesti itsekään tiedä, imisikö vai eikö vaan hienosti vaihtelee mielipidettään. Lopulta kuitenkin nukahtaa taas viereeni. Katson ruokinnan päättyneeksi.
17:30 Hieman harmistuttaa pojun torkku tähän ajankohtaan, sillä olemme lähdössä kauppaan. Mies pukee pojalle ulkovaatteet ja laittaa tämän turvakaukaloon. Siihen onkin sitten hyvä taas torkahtaa.
19:30 Tulemme kaupasta takaisin kotiin, L nukkui molemmat automatkat kauppaan ja kotiin. Kaupassa jaksoi ihmetellä hieman kirkkaita valoja ja hyllyillä olevia tavaroita. Lopussa alkoi jo väsähtämään. Puran ostoksemme, mies pojan. Vaihdamme vaipan ja laitamme toiselle yökkärin päälle.
20:00 Kokeilen imetystä, kun poika tuntuu olevan rauhaton. Taas saan huutoja ja tyhmä äiti tuntuu taas olevan liikkeellä. Otan hieman pesäeroa pikkuiseeni ja karkaan suihkuun, mies leikkii ja köllöttelee sohvalla poikamme kanssa sen ajan. Suihkusta tullessani katselen, miten L yrittää syödä tuttiaan, joten päätän yrittää uudelleen imetystä. Parikymmentä minuuttia ensimmäisestä yrityksestä syö L nätisti ja ilman ongelmia (mitä sanoinkaan siitä sekunttipelistä?)
20:30 L ylös omaan sänkyynsä, hyvänyön suukot ja mobile pyörimään.
20:50 Hikka ja kakka, äidin ilme: -__________________- Kaikki siis uusiksi alusta ja vaikeimman kautta, sillä väsynyt L aloittaa itkunsa heti tutin tippuessa.
21:20 Löydän taas vuoden mutsi- hetkeni ja luovutan. Taas nimittäin kakka yllättää ja klo 05:00 herännyt mies tahtoisi päästä nukkumaan. Jaksan kyllä valvoa pojan kanssa, mutta en siinä tilanteessa jos toinen nukkuu samassa huoneessa. Silloin, voin tunnustaa, kasvaa se kuuluisa nuppi kyllä otsaan. En edes yritä jäädä nukuttamaan poikaa sänkyynsä, vaan palaan alakertaan ja siihen hemmetin vaunukoppaan. Vaihdan tietysti vaipan ennen tätä. Ottaa päähän ja jo toisen kerran päiväni aikana haaveilen tupakasta.
10 minuuttia myöhemmin....
....L nukkuu. Just my luck? Katselen suutuspäissäni NCIS:sää ja päätän kumminkin jäädä itse sohvalle täksi yöksi. Jostain syystä, tekisi mieli heittää miestä kakkavaipalla?
21:40 Poika havahtuu hetkeksi tutin tippumiseen, mutta jatkaa uniaan heti.
22:00 Austin Powers katsastaa psykedeelisen kissimirriklubin. Ihmettelen Mike Meyersin nuorta ulkonäköä, kunnes tarkistan leffan valmistusvuoden. 1997, yli 10v sitten. Olenko tosissaan ollut noin nuori, kun tämäkin raina on tullut alunperin? Syön parit sipsit ja päätän painua pehkuihin kun Dr Evil päättää posauttaa itsensä avaruuteen,
22:20 Tutti tippuu, mutta nyt nukutaan ilman sitä, JES! Taas pärräytellään parit hyvät, mutta en tiedä pitäisikö tästä kiittää rota-rokotetta vaiko tuota Cuplatonia?
___________
Yleensä päivämme ovat tätä hiukan helpompia, eikä L juuri itkeskele. Tuon vuorokauden itkuisuus voisi selittyä tuolla rokotteella ja siitä johtuvista vatsavaivoista. Myöskin päiväunille nukahtaminen on yleensä mennyt helpommin. Loppuun lisään vielä kuluneen yön ja aamun fiilikset, vaikka tällä tuo 24h ylitetäänkin.
03:00 L herää nälissään ja nukahtaa samantien syönnin jälkeen.
07:00 Sama homma kuin ylempänä
10:00 Nousemme ylös lopulta ja klo
11:40, kun tämän kirjoitan loppuun, nukkuu L jo päiväuniaan yläkerrassa ja minäkin sain juoda kahvini ennen klo 11.
Tänään on hyvä päivä.
tiistai 30. lokakuuta 2012
24h Baby-style, part 1.
Ajattelin hieman maalailla peruskuvaa siitä, miten yleensä päivämme kuluvat 2 kk vanhan jälkeläisemme kanssa. Päätin siis tehdä postauksen siitä, mitä oikeasti teemme 24h aikana tätä elämäämme. Aloitan vuorokautemme maanantai illasta ja jottei tekstistä tulisi kilometrin pituinen, julkaisen tämän kahdessa osassa.
Tässä teille siis osa 1.
20:00 Aloitamme vaivihkaa nukuttamaan pojua, vaihdamme vaipat ja yöpuvun, minä imetän ja sylittelemme. Mies yleensä makoilee L:n kanssa sohvalla, L peiton alla ja yleensä tutti suussa, koska muuten suututtaa.
20:00-22:00 Monta nukahtamisyritystä, yleensä L havahtuu siihen, kun tutti tippuu suusta. Siirrämme pojan loikoilemaan vaunukoppaansa, koska siinä on vähemmän tilaa pojalla heilua itseään hereille. Yleensä L nukahtaa ennen kello kymmentä, jolloin siirrymme yläkertaan kaikki unille. Tällä kertaa päätämme kantaa pojan vaunukopassa pinnasänkyynsä, sillä nukuttaminen oli taistelua. Hyvinä iltoina nukutamme pojan suoraan sänkyynsä. Matkalla L havahtuu sen verran, että tajuaa siirtyneensä muualle, mutta nukahtaa samantien
Poikkeuksia tuohon kello 22 on ollut pari, lähinnä näiden pojan mahavaivojen vuoksi. Meidän onneksemme, emme ole koskaan joutuneet kuitenkaan puoltayötä pidemmälle valvomaan.
22:00-01:30 Unta. L herää nälissään lopulta. Itse herään siihen, kun L öhisee ja tuhisee pinnasängyssään.
n.02:00-06:30 Unta. Kahden maissa poju on taas unessa, öisin hän nimittäin nukahtaa aina syömisen jälkeen eikä ole vielä kertaakaan halunnut pahemmin seurustella aamuöisin.
06:30-07:30 Torkkumista ja poju alkaa pikkuhiljaa heräilemään. Saan itselleni vielä pienet torkut varastettua, kun laitan pojalle vielä hetkeksi tutin suuhun. Succes.
07:30 Imetän ja vaihdan vaipan
08:00-09:35 Hymyjä ja kyyneleitä. Aluksi L hymyilee hirmuisesti, naureskelee ja seurustellaan pitkään. Yhdeksän jälkeen rupeaa uni viemään voittoa ja vähän kiukuttaa. Otan pojan syliini sekä sujautan tutin suuhun ja poika lopulta rauhoittuu ja silmät alkavat sulkeutua.
Siirrän pojan vaunukoppaan.
Kaksikerroksisessa talossa olemme kokeneet tämän helpommaksi, kuin sen että joutuisimme jatkuvasti juoksemaan yläkerrassa.
09:35-10:00 L nukkuu, itse kerään tiskit tiskikoneeseen ja laitan sen päälle. Vien myös puhtaat pyykit kaappiin, sekä kirjoitan hetken tätä.
10:00 L herää. Vaihdan vaipan ja päivävaatteet päälle. Vartin yli laitan pojan sitteriinsä ja harkitsen itsekin vaatteiden vaihtoa. Se ajatus keskeytyy, sillä L yrittää hieman itkeskellä ja kokeilen lopulta onko pojalla nälkä. Hirveä virhe. Siitä seuraavan vartin poika kiljuu kurkku suorana, kun tyhmä äiti kuvitteli poikansa olevan nälkäinen.
10:30 Poika syliin, tutti suuhun ja sohvalle. L rauhoittuu siihen lopulta ja nukahtaa puoleksi tunniksi syliini. Päätän varasta tässä sitä kuuluisaa omaa aikaa ja katselen telkkarista huonoa saippuasarjaa, poika sylissäni.
11:00 Nostan pojan sylistäni pois vaunukoppaan ja saan viimein vaihdettua vaatteeni. Ryhdyn siivoamaan marsujen häkkiä ja leikkaan marsujen kynnet. Puoli tuntia myöhemmin, kun olen häkin saanut juuri siistiksi, herää L juuri parhaaksi ja ilmoittaa olevansa nälkäinen.
Tämä ruokahommelikin tuntuu välillä olevan sekunttipeliä.
Puolelta laitan pojan takaisin nukkumaan.
Kymmenen minuuttia myöhemmin päättää L vääntää kakat, joten se siitä nukahtamisesta.
How bad is my luck? No, onneksi se kumminkin ulos tuli. Haaveilen kahvista.
12:00 Kokeilen onneamme ulkona, kun ilmakin on suht siedettävä. Nähtävästi, kun tarpeeksi hiljaa kävelee, saa tuohon pikkuiseen tienpätkään uhrattua puolituntia vaunuttelua. L nukkuu vartin verran ja äiti haaveilee siitä, milloin isi päättää pitää isyyslomansa viimein.
Ja jos totta puhutaan, haaveilen myös tupakasta vaikka pitkään olen ollut polttamatta.
12:30 Kannan unisen L:n ylös pinnasänkyyn, jos se olisi mieluisa paikka jatkaa unia ja sen jälkeen, kyllä, KEITÄN KAHVIA.
13:00 Jatkan tätä postausta ja juon kahvia, itkuhälytin menee päälle pariin otteeseen, mutta L tuntuu vain tuhisevan omiaan. Käväisen uteliasuuttani katsomassa poikaa, joka unissaan vääntää tyytyväisenä pieruja. En henno herättää, kun viimeinkin tuntuu nukkuvan.
Päätän samalla tilata vihdoin ja viimein netistä sen Hepe-kissaverkon noihin vaunuihin, jotta saan yrittää nukuttaa poikaa tuonne uloskin.
13:30 Surffailen netissä ja tilaan samalla miehelle kuvamukin isänpäiväksi. Poika vetelee sikeitä. Unohdan itseni facebookin maailmoihin ja seurailen mielenkiinnolla keskusteluja erinäisissä mammaryhmissä. Unohdan myös kokonaan puhtaat tiskit, jotka odottavat koneessa.
Vuoden mutsi taas väläyttelee.
Tässä teille siis osa 1.
20:00 Aloitamme vaivihkaa nukuttamaan pojua, vaihdamme vaipat ja yöpuvun, minä imetän ja sylittelemme. Mies yleensä makoilee L:n kanssa sohvalla, L peiton alla ja yleensä tutti suussa, koska muuten suututtaa.
20:00-22:00 Monta nukahtamisyritystä, yleensä L havahtuu siihen, kun tutti tippuu suusta. Siirrämme pojan loikoilemaan vaunukoppaansa, koska siinä on vähemmän tilaa pojalla heilua itseään hereille. Yleensä L nukahtaa ennen kello kymmentä, jolloin siirrymme yläkertaan kaikki unille. Tällä kertaa päätämme kantaa pojan vaunukopassa pinnasänkyynsä, sillä nukuttaminen oli taistelua. Hyvinä iltoina nukutamme pojan suoraan sänkyynsä. Matkalla L havahtuu sen verran, että tajuaa siirtyneensä muualle, mutta nukahtaa samantien
Poikkeuksia tuohon kello 22 on ollut pari, lähinnä näiden pojan mahavaivojen vuoksi. Meidän onneksemme, emme ole koskaan joutuneet kuitenkaan puoltayötä pidemmälle valvomaan.
22:00-01:30 Unta. L herää nälissään lopulta. Itse herään siihen, kun L öhisee ja tuhisee pinnasängyssään.
n.02:00-06:30 Unta. Kahden maissa poju on taas unessa, öisin hän nimittäin nukahtaa aina syömisen jälkeen eikä ole vielä kertaakaan halunnut pahemmin seurustella aamuöisin.
06:30-07:30 Torkkumista ja poju alkaa pikkuhiljaa heräilemään. Saan itselleni vielä pienet torkut varastettua, kun laitan pojalle vielä hetkeksi tutin suuhun. Succes.
07:30 Imetän ja vaihdan vaipan
08:00-09:35 Hymyjä ja kyyneleitä. Aluksi L hymyilee hirmuisesti, naureskelee ja seurustellaan pitkään. Yhdeksän jälkeen rupeaa uni viemään voittoa ja vähän kiukuttaa. Otan pojan syliini sekä sujautan tutin suuhun ja poika lopulta rauhoittuu ja silmät alkavat sulkeutua.
Siirrän pojan vaunukoppaan.
Kaksikerroksisessa talossa olemme kokeneet tämän helpommaksi, kuin sen että joutuisimme jatkuvasti juoksemaan yläkerrassa.
09:35-10:00 L nukkuu, itse kerään tiskit tiskikoneeseen ja laitan sen päälle. Vien myös puhtaat pyykit kaappiin, sekä kirjoitan hetken tätä.
10:00 L herää. Vaihdan vaipan ja päivävaatteet päälle. Vartin yli laitan pojan sitteriinsä ja harkitsen itsekin vaatteiden vaihtoa. Se ajatus keskeytyy, sillä L yrittää hieman itkeskellä ja kokeilen lopulta onko pojalla nälkä. Hirveä virhe. Siitä seuraavan vartin poika kiljuu kurkku suorana, kun tyhmä äiti kuvitteli poikansa olevan nälkäinen.
10:30 Poika syliin, tutti suuhun ja sohvalle. L rauhoittuu siihen lopulta ja nukahtaa puoleksi tunniksi syliini. Päätän varasta tässä sitä kuuluisaa omaa aikaa ja katselen telkkarista huonoa saippuasarjaa, poika sylissäni.
11:00 Nostan pojan sylistäni pois vaunukoppaan ja saan viimein vaihdettua vaatteeni. Ryhdyn siivoamaan marsujen häkkiä ja leikkaan marsujen kynnet. Puoli tuntia myöhemmin, kun olen häkin saanut juuri siistiksi, herää L juuri parhaaksi ja ilmoittaa olevansa nälkäinen.
Tämä ruokahommelikin tuntuu välillä olevan sekunttipeliä.
Puolelta laitan pojan takaisin nukkumaan.
Kymmenen minuuttia myöhemmin päättää L vääntää kakat, joten se siitä nukahtamisesta.
How bad is my luck? No, onneksi se kumminkin ulos tuli. Haaveilen kahvista.
12:00 Kokeilen onneamme ulkona, kun ilmakin on suht siedettävä. Nähtävästi, kun tarpeeksi hiljaa kävelee, saa tuohon pikkuiseen tienpätkään uhrattua puolituntia vaunuttelua. L nukkuu vartin verran ja äiti haaveilee siitä, milloin isi päättää pitää isyyslomansa viimein.
Ja jos totta puhutaan, haaveilen myös tupakasta vaikka pitkään olen ollut polttamatta.
12:30 Kannan unisen L:n ylös pinnasänkyyn, jos se olisi mieluisa paikka jatkaa unia ja sen jälkeen, kyllä, KEITÄN KAHVIA.
13:00 Jatkan tätä postausta ja juon kahvia, itkuhälytin menee päälle pariin otteeseen, mutta L tuntuu vain tuhisevan omiaan. Käväisen uteliasuuttani katsomassa poikaa, joka unissaan vääntää tyytyväisenä pieruja. En henno herättää, kun viimeinkin tuntuu nukkuvan.
Päätän samalla tilata vihdoin ja viimein netistä sen Hepe-kissaverkon noihin vaunuihin, jotta saan yrittää nukuttaa poikaa tuonne uloskin.
13:30 Surffailen netissä ja tilaan samalla miehelle kuvamukin isänpäiväksi. Poika vetelee sikeitä. Unohdan itseni facebookin maailmoihin ja seurailen mielenkiinnolla keskusteluja erinäisissä mammaryhmissä. Unohdan myös kokonaan puhtaat tiskit, jotka odottavat koneessa.
Vuoden mutsi taas väläyttelee.
maanantai 29. lokakuuta 2012
2kk Neuvola
(Alkuun täytyy hehkuttaa, että jeij. Täysi kymppi <3)
Neuvola tosiaan, lempipaikkani aina... En tiedä miksi, mutta jotenkin aina tuntuu ettei sielläkään tule kysymystensä kanssa paljoa viisaammaksi. Pakon edessä saa aina jälkeenpäin googletella vastauksia.
Neuvolatäti jankkasi hirveästi sitä, etteivät nuo vatsanväänteet millään muotoa kaiketi voi johtua niistä d-tipoista. Vatsanväänteet vaan kuulemma ovat yleisiä tälle ikäkaudelle ja niistä syytetään herkästi niitä tippoja, kun ne sopivasti satutaan aloittamaan aina samoihin aikoihin.
Well, no sopivastippa ne vatsanväänteet lähtivät helpottamaan kun tipat pois jätettiin.
Meillä tosissaan oli vielä käytössä ne Rela dropsit, muuta en niistä voi näin jälkikäteen sanoa, kuin hyvät maitohappobakteerit ja silleen.
Painoa ei ihan ollut sitä viittä kiloa kuuttasataa grammaa, mitä henkilövaaka meille aiemmin eilen povaili. Mutta lähellä oltiin, kiloja L oli itselleen kerännyt 5,335kg.
Pituutta pojalta löytyy 56.5cm ja päänympärysmittaakin lisättiin 38,8 senttiin.
Rota-rokote nieltiin myös ilman suurempia itkuja tai pulautteluja. Hieman kyllä tunnuttiin kummastelevan uutta makua ja outoa naamaa, joka sen antoi.
Neuvolan jälkeen kävimme kaupassa ja apteekissa, jälkimmäisestä kävimme hakemassa neuvolatädin suosituksesta Cuplaton-tippoja. Vielä en niitä ole uskaltanut kokeilla, sillä ajattelin ensiksi katsella millainen savotta tuosta rokotuksesta meille ensin siunaantuu. Rukoilen ja toivon ja tanssin sadetanssia, että helpolla päästäisiin, sillä en vain henkisesti jaksaisi ihan heti taas viikkoa pelkkiä itkurutinoita, kun hyvälle mallille ollaan muuten jo päästy tavallistenkin vatsavaivojemme kanssa.
Nyt illalla ollaan hengailtu poitsukkeen kanssa ihan vaan sohvalla ja otettu rennosti!
Mamma tykkää - ehdin katsella jopa ne huonot saippuasarjani samalla.
Harmittaa ettei vaunuilemaan viitsitty lähteä, ulkona on niin pimeä ettei tolla meidän valottomalla pikkutiellä eteensäkään näkisi. Täytyy varmaan junttiutua entistä enemmän ja hankkia sellainen otsapantalamppu, jottei jokaista vastaantulevaa jänistä potki matkalla persuksiin.
Hei muuten, onko teillä kokemuksia noista Cuplatoneista?
Mimmoisia? Jakakaa niitä tämän ummikon kanssa!
Neuvola tosiaan, lempipaikkani aina... En tiedä miksi, mutta jotenkin aina tuntuu ettei sielläkään tule kysymystensä kanssa paljoa viisaammaksi. Pakon edessä saa aina jälkeenpäin googletella vastauksia.
Neuvolatäti jankkasi hirveästi sitä, etteivät nuo vatsanväänteet millään muotoa kaiketi voi johtua niistä d-tipoista. Vatsanväänteet vaan kuulemma ovat yleisiä tälle ikäkaudelle ja niistä syytetään herkästi niitä tippoja, kun ne sopivasti satutaan aloittamaan aina samoihin aikoihin.
Well, no sopivastippa ne vatsanväänteet lähtivät helpottamaan kun tipat pois jätettiin.
Meillä tosissaan oli vielä käytössä ne Rela dropsit, muuta en niistä voi näin jälkikäteen sanoa, kuin hyvät maitohappobakteerit ja silleen.
Painoa ei ihan ollut sitä viittä kiloa kuuttasataa grammaa, mitä henkilövaaka meille aiemmin eilen povaili. Mutta lähellä oltiin, kiloja L oli itselleen kerännyt 5,335kg.
Pituutta pojalta löytyy 56.5cm ja päänympärysmittaakin lisättiin 38,8 senttiin.
Rota-rokote nieltiin myös ilman suurempia itkuja tai pulautteluja. Hieman kyllä tunnuttiin kummastelevan uutta makua ja outoa naamaa, joka sen antoi.
Neuvolan jälkeen kävimme kaupassa ja apteekissa, jälkimmäisestä kävimme hakemassa neuvolatädin suosituksesta Cuplaton-tippoja. Vielä en niitä ole uskaltanut kokeilla, sillä ajattelin ensiksi katsella millainen savotta tuosta rokotuksesta meille ensin siunaantuu. Rukoilen ja toivon ja tanssin sadetanssia, että helpolla päästäisiin, sillä en vain henkisesti jaksaisi ihan heti taas viikkoa pelkkiä itkurutinoita, kun hyvälle mallille ollaan muuten jo päästy tavallistenkin vatsavaivojemme kanssa.
Nyt illalla ollaan hengailtu poitsukkeen kanssa ihan vaan sohvalla ja otettu rennosti!
Mamma tykkää - ehdin katsella jopa ne huonot saippuasarjani samalla.
Harmittaa ettei vaunuilemaan viitsitty lähteä, ulkona on niin pimeä ettei tolla meidän valottomalla pikkutiellä eteensäkään näkisi. Täytyy varmaan junttiutua entistä enemmän ja hankkia sellainen otsapantalamppu, jottei jokaista vastaantulevaa jänistä potki matkalla persuksiin.
Hei muuten, onko teillä kokemuksia noista Cuplatoneista?
Mimmoisia? Jakakaa niitä tämän ummikon kanssa!
keskiviikko 24. lokakuuta 2012
Ärtyneisyyttä ilmassa?
Syypää ovat ilmeisesti ne,
juuri ne.
Vauvaperheiden kauhistus, apu ja inhotus.
D-tipat.
 |
| www.apteekkituotteet.fi |
Jo siellä ihmettelin Lucan huonotuulisuutta, mutta itsepäisesti pidin häntä
puoli-istuvassa asennossa ja makuutin sylissäni tutti suussa.
 |
| http://www.verkkosivuapteekki.fi |
Tutti lopulta tuntui tuovan sitä henkistä mielihyvää, joten miekkonen rauhoittui kuin rauhoittuikin syliini ja kohtahan sieltä vaipan kätköistä kuuluikin pieni prööt.
Itkuisuus helpottui,
hetkeksi.
Lähdimme kotiin hyvinkin nopeasti, sillä tunnustan,
olin toivonut hieman kahdenkeskeistä aikaa sen toisen perheemme miespuoleisen jäsenen kanssa.
Suunnitelma näytti toimivan hyvin, poika nukahti pitkästä aikaa omaan sänkyynsä vaunukopan sijaan ilman turhia itkeskelyjä, pääsimme jopa testaamaan itkuhälytintämme ensimmäistä kertaa.
Mutta juuri kun olo sohvalla alkoi olla lokoisa, havahtui rakkautemme hedelmä sängyssään.
Ja siitä se lähti.
Kolmisen tuntia taas pientä iltaäreyttä, tosin tällä kertaa se äreys ei ollut vain pientä kitinää johon tutti toi avun, se oli suoraa huutoa. Kestän lapseni ihastuttavat itkut hyvin, kun tiedän ettei hänellä pahemmin mitään muuta hätää ole kuin nälkä, mutta viime iltainen itku oli jotain aivan muuta.
Kuin veitsellä olisi viilletty.
Mies yritti hetken aikaa rauhoitella poikaa suihkuni ajan, sen jälkeen olikin minun vuoroni. Kävelytimme toista ja heijasimme, hyppyytimme kuin viimeistä päivää, mutta aina kun liike loppui jatkoi poika itkeskelyä. Kokeilin imettää lisää ja kun itku vain jatkui, kokeilin antaa korviketta kuvitellen pojalla olevan vain hirveä nälkä. Tissillä poika vain huusi, tuttipullo suussaan söi hetken ajan rauhallisesti. Mutta kun sylistä pois pääsi muisti hän ilmeisesti vatsavaivansa. Ja kyllä, nyt sanon suoraan että vatsanväänteet, koska itku helpotti melkein joka kerta, kun vaipan sisällä taas pörähti.
Ja se maha, se tosisaan pulputti kuin pieni vene ulapalla.
Minusta kyllä tuntuu, että tämän esikkomme kanssa menemme perse edellä puuhun vielä useasti, sillä olen kuvitellut ilta äreisyyden johtuvan nälästä.
Kahden vaipanvaihdon, useiden ilmapäästöjen jälkeen pienemme nukahti lopulta ennen klo. 23 illalla, taas vaunukoppaansa. Luoja että odotan sitä päivää, kun saamme pojan taas omaan sänkyynsä.
Nyt menevät meillä d-tipat pienelle tauolle ja katsellaan, muuttuuko poikakin säyseämmäksi iltaisin muutoksen mukana.
Ja ei, emme enää niiden itkutuntien jälkeen saaneet oloamme lokoisaksi siinä sohvalla.
 |
| www.apteekkituotteet.fi |
lauantai 29. syyskuuta 2012
1 kk Neuvola
Poju se vaan kasvaa ja pullistuu, joten eilen oli meidän perheellämme edessä matka neuvolaan. Kuukausi tuli torstaina täyteen synnytyksestä ja pojankin ikää voi jo alkaa tituleeraamaan muilla, kuin viikoilla.
Neuvolaa edeltänyt yö nukuttiin meillä huonosti, sillä Nyytti ähki ja öhise koko yön, ilmeisesti vatsaansa sillä sellainen räjähdys siellä lopulta oli vastassa, kun aamulla vaippaa aloin vaihtamaan. Ja kun vaippa oli vaihdettu, tuli toinen samanmoinen satsi ulos.
Allekirjoittanut oli siis hyvinkin uneliaalla tuulella sinä aamuna, mutta poika päätyi rauhalliseen uneensa vasta puoli kymmeneltä... ja kun aika neuvolaan oli yhdeltä, ei itselle juuri jäänyt aikaa siinä torkkua. Pitihän sitä nyt turhamaisuuttaan tehdä omallekin naamalle jotain, ennen kuin ulos lähtisi.
Nyytin myöhään venyneiden unien vuoksi, sain pitkästä aikaa kunnolla aikaa omaan itseeni ja itseasiassa laittautuminen oli hauskaa pienen tauon jälkeen. Uskaliaana vedin jopa sukkahousut jalkaani ja jättineuleen päälleni niiden ainaisten farkkujen ja paidan sijaan ja olo oli hyvä.
Kukapa olisikaan uskonut, miten niinkin pieni asia kuin silmien rajaus, voisi tuntua niin uudelta ja hienolta jutulta, kun sitä ei hetkeen ole viitsinyt tehdä.
Yksi asia, mikä tässä päivässä jännitti kaikista eniten, oli autolla ajaminen.
Ensimmäistä kertaa olimme kahden Nyytin kanssa liikkeellä ja ensimmäistä kertaa ajoin autoa niin, että Nyytti oli kyydissä.
Kyllä hieman hirvitti.
Neuvolassa sain samalla kertaa varattua ajan myös jälkitarkastukseen, joka onkin vastassa sitten ensi kuun lopulla. Pitää vielä tarkistaa, etten fiksuna ja filmaattisena varannut sitä samalla päivälle, kuin hammaslääkäriäni, mutta hammaslääkäriajanhan voi aina siirtää..
Kuinka potrea poikamme siis onkaan? Painoa löytyy nykyään sellaiset 4,330kg ja pituutta 53 cm. Kasvettu siis on hurjasti, ainakin elopainoa on kertynyt lisää äidin mielestä aivan käsittämätön määrä parissa viikossa.
Ainakin komean kaksoisleuan on toinen itselleen kasvattanut.
 |
| parit ylimääräiset kynttilätkin :D |
Neuvolaa edeltänyt yö nukuttiin meillä huonosti, sillä Nyytti ähki ja öhise koko yön, ilmeisesti vatsaansa sillä sellainen räjähdys siellä lopulta oli vastassa, kun aamulla vaippaa aloin vaihtamaan. Ja kun vaippa oli vaihdettu, tuli toinen samanmoinen satsi ulos.
Allekirjoittanut oli siis hyvinkin uneliaalla tuulella sinä aamuna, mutta poika päätyi rauhalliseen uneensa vasta puoli kymmeneltä... ja kun aika neuvolaan oli yhdeltä, ei itselle juuri jäänyt aikaa siinä torkkua. Pitihän sitä nyt turhamaisuuttaan tehdä omallekin naamalle jotain, ennen kuin ulos lähtisi.
Nyytin myöhään venyneiden unien vuoksi, sain pitkästä aikaa kunnolla aikaa omaan itseeni ja itseasiassa laittautuminen oli hauskaa pienen tauon jälkeen. Uskaliaana vedin jopa sukkahousut jalkaani ja jättineuleen päälleni niiden ainaisten farkkujen ja paidan sijaan ja olo oli hyvä.
Kukapa olisikaan uskonut, miten niinkin pieni asia kuin silmien rajaus, voisi tuntua niin uudelta ja hienolta jutulta, kun sitä ei hetkeen ole viitsinyt tehdä.
Yksi asia, mikä tässä päivässä jännitti kaikista eniten, oli autolla ajaminen.
Ensimmäistä kertaa olimme kahden Nyytin kanssa liikkeellä ja ensimmäistä kertaa ajoin autoa niin, että Nyytti oli kyydissä.
Kyllä hieman hirvitti.
Neuvolassa sain samalla kertaa varattua ajan myös jälkitarkastukseen, joka onkin vastassa sitten ensi kuun lopulla. Pitää vielä tarkistaa, etten fiksuna ja filmaattisena varannut sitä samalla päivälle, kuin hammaslääkäriäni, mutta hammaslääkäriajanhan voi aina siirtää..
Kuinka potrea poikamme siis onkaan? Painoa löytyy nykyään sellaiset 4,330kg ja pituutta 53 cm. Kasvettu siis on hurjasti, ainakin elopainoa on kertynyt lisää äidin mielestä aivan käsittämätön määrä parissa viikossa.
Ainakin komean kaksoisleuan on toinen itselleen kasvattanut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
