3 kk Neuvola

"Ponteva poika!
Pään kannatus hyvä. Vatsalla ojentaa itseään kovasti. Hymy herkässä.
Iho hieno. Yöt rauhalliset"

Tänä aamuna kun ikkunasta katsoi ulos, ei sinne olisi tehnyt millään mieli lähteä. Ympäri Suomea, jokainen varmaan ymmärtää että miksi.
Neuvolaan oli kuitenkin mentävä.

L 3kk, painoa 6,165kg, pituutta 60,5 cm. Pipokin kohta ihan miehenmitoissa, 40,3cm.
Meidän pieni/iso poju.
Perunasoseet ja vellit siirrettiin suunnitelmiksi hamaan tulevaisuuteen,
niitä voidaan kuulemma katsella tammi/helmikuun puolella. Paino kuitenkin nousee ihan hyvin tällä rintamaidollakin. Ensimmäistä kertaa meidän kohdallamme mukana oli myös opiskelija, tosin hän tuntui enemmän meidän kohdallamme tarkkailevan varsinaista terveydenhoitajaa ja hänen toimiaan.
Heijasteita opiskelija tutki, mutta rokotteet pisti suosiolla oma terkkarimme.

L rohkeasti kohtasi piikit, äidillä tosin sydän tuntui skippaavan parit lyönnit kun neula lähestyi pienen pullamussuni pulleaa reittä. Neula ei saanut itkua aikaiseksi, vasta kirvelevä rokote nosti kyyneleet silmiin pienelle. Onneksi isä oli kuitenkin paikalla, sillä äiti ei toista pystynyt siinä tilanteessa pitämään sylissä, vasta piikkien jälkeen varastin L:n omaan syliini rauhoittumaan.

Nyt tuo pieni reppanani heräsi päiväuniltaan, joten tämän mamman on aika mennä pientään hieman hemmottelemaan!

Ihanat viikonloput kaikille, 
tämän kaiken lumen keskelle.

Namnam

Tämän aamun fiilikset ovat aivan mahtavat, koska!

Ja pitihän se heti hehkuttaa:

Naurakaa vaan, mutta tää asia on jotain niin parasta, kun et ole omassa kodissasi pystynyt tekemään uunilla ruokaa varmaan vuoteen <3

--------

Mutta, eilinen päiväkin oli mitä ihanin!
L oli todella hyväntuulinen koko päivän ja sain hänet jopa nukkumaan kunnon päiväunet! Ensin nukuttiin kolme tuntia, oltiin puolitoista tuntia hereillä ja sen jälkeen vedettiin vielä puolitoista tuntia zetaa nokkaan!

AHH, näiden päiväunien voimilla jaksettiinkin sitten olla puolikahdeksaan asti niin nauravaisella fiiliksillä että äitikin ehti jo unohtaa kaikki mahdollisuudet kiukkuamiseen....

...mutta, puolikahdeksalta sitä kiukkua sitten taas puskettiin pintaan. L rauhoittui taas kerran syliin, mutta kun yritin laskea toista pinnasänkyyn sai kiukku uutta pontta. Laitoin mobilen päälle ja itsepintaisesti pidin poikaa sängyssään - ja katsos, kiukku alkoi laantumaan. Yritin imettää, muttei siitäkään tullut mitään. Mies otti tässä vaiheessa ohjakset ja jäi ajoittain kiukkuavan pojan kanssa tuijottelemaan mobilea. Vartin päästä tarjosimme korviketta pullosta, joka upposikin ilman suurempia huutoja (?) Puolikymmeneltä poika taas nukkui.

Vaikka L kiukkusikin eilen, oli kiukku paljon pienempää verrattuna aikaisempaan. Jospa tuota vieläkin voisi laittaa sen rokotteen piikkiin - ja odotella iloisesti sitä valoisampaa aikaa.

Rotarokotehelvetti.

Meillä ei tosissaankaan vältytty mahanpuruilta tämän rokotteen jälkimainingeissa, sillä eilen illalla ennen nukahtamistaan L huusi kuin pieni pistetty sika.
Mikään asento ei ollut hyvä, isän syli ei kelvannut ja äidinkin syliin rauhottui vain samalla kikalla, kuin eilen aamulla.
Peittoon kietaistuna ja tutti suussa.
Taas sain aimoannoksen sitä omaa aikaa illalla ja katselin telkkaria tunnin verran poju sylissä, enkä laskenut häntä alas, ennen kuin olin varma että hän todella nukkuu.

Inhottavinta tässä kaikessa on se, ettei sille toisen itkulle voi tehdä mitään.
Se on aivan kamalaa katsella vain vierestä, kun toista tuntuu sattuvan.
Varsinkin, kun L vielä itse tuijottaa sinua silmiin sen huutonsa keskellä.
Se kyllä vihlaisee ja kovaa.

Kaikki tämä mielipaha yhdestä rokotteesta, joka annetaan monelle lapselle vuosittain.
Eikö sitä helvetti osata tehdä hieman vatsaystävällisemmäksi?

Toivotaan, etteivät samat itkut ole edessä joka ikisellä rokotekerralla, sillä ensikuussa meitä odottavat jo ne piikit, joista arvatenkin täällä meillä nousee se hemmetin kuumekin.

Minua jo hieman naurattaa.
Ja vaikka neuvolassa tiedetään meidän pienistä mahaongelmista,
ei siellä kukaan vihjaissutkaan ensikertalaiselle ummikolle, että tuota rokotetta voisi myös siirtää myöhemmäksi.

*Huokaus*

Jos jotain hyvää haluan hakea tuosta rokotteesta, nukkui L huutonsa päätteeksi sentään viisi ja puolituntia putkeen heräämättä.  

Ja tänään on ollut hyvä päivä tähän asti, 
lukuunottamatta hermoromahdustani muiden autoilijoiden toimiin Länsiväylällä.