Tänään ei ole ollut hyvä päivä, ei yhtään.
Itseasiassa turhautuneisuus on alkanut jo viikonlopulta, jolloin lopulta havahduin toisen marsumme outoon vikinään sen yrittäessä tehdä tarpeitaan. Seurailin sitä ja poistin tuoreen ruoan ruokalistalta, mutta vikinä jatkui. Kävimme lopulta eläinlääkärissä emmekä tulleet juurikaan viisaammiksi, siellä epäiltiin että eläimen lonkissa olisi jotain, joka aiheuttaisi kipua ja se tuntuu kun marsumme yrittää papanaansa pyöräyttää.
Hassua vaan, että vikinää ei kuulu kävellessä, ei pomppiessa (kyllä, vanhuksemme on vielä riehakas) eikä muuten kun vain tuona hetkenä.
Eläinlääkäri pisti marsuun kipulääkettä ja lupaili tabletteja kotiin, joita murennella sopiviksi.
Lopputuloksena sain kaksi kipulääkepiikkiä, joista ensimmäistä yritin tänään tuikkasta mursumme niskaan huonolla lopputuloksella.
Vaikka olenkin koulutusta saanut ihmisen pistelyyn, en kyllä varmuudellakaan osaa sanoa onnistuinko saamaan kipulääkkeen s.c vai kenties vain turkin sekaan.
Nyt vaan harmittaa ja suoraan sanottuna vituttaa se, että jos lääkettä ei oikeaan paikkaan mennyt kostautuu se marsullemme kivun muodossa.
Huomenna uusi yritys ja jos muutosta ei tapahdu, taas eläinlääkäriin. Mutta en ole varma vielä hakeudunko tuohon samaan, vaikka palvelu asiallista olikin. Jos vikaan ei muuta helpotusta heiltä löydy kuin kipulääke joka pitää pistää, etsin jotain muuta, sillä en haluaisi altistaa toista jatkuvalle ammattitaidottomalle tuikkimiselleni.
Turhautuneena päätin lähteä kävellen ostamaan parin kilometrin päässä myytävää mansikkaa, jotta saisin hieman raitista ilmaa.
Perillä odotti tälläinen näkymä:
Eli; ei mansikkaa.
Ps. Huomenna neuvolaan siihen mittauskontrolliin. Hieman jännittää sekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Don't be shy.